maanantai 23. elokuuta 2010

Ekokuluttaminen, ohikuluttaminen ja kimpauttelukuluttaminen

Nyt seuraa sitä luvattua pohdintaa kuluttamisesta yleiseltä ekologisuuskannalta. Ekologisesti kestävä kuluttaminen on parhaimmillaan silloin, kun kuluttaminen minimoidaan. Ekologian istunnossa männä keväänä tultiin pohdinnoissa siihen tulokseen, että niin kauan kuin talous pidetään väkisin jatkuvassa kasvusuunnassa, rahan kierto jokaisessa "kulutussyklissä" tarkoittaa jonkun luonnonvaran tuhoutumista tai heikkenemistä, oli se sitten metsäalaa tai merta. Tämä on varsin loogista kun miettii, miten talous ja ns. hyvinvointi on tällä hetkellä sidottu materiaaliseen vaurauteen, ja jostain on olevinaan aina nyhjäistävä se about parin prosentin kasvu. Pessimistinen ajatuksemme luennolla oli, että kuluttaja tekisi oikeastaan ekologisesti kestävimmin, kenties muutoinkin eettisesti ongelmattomimmin, polttamalla rahansa pihassa.

Onnellisuusraportit vakuuttavat, että lisääntyvä kuluttaminen tai kasvava BKT ei takaa onnellisuutta. Itse asiassa varsin alhainen on se tulotason raja per naama, jonka jälkeen koettu onnellisuus ei enää kasva. Siispä jatkuvan talouskasvun toiminta on kahden murheellisen hutilyönnin politiikkaa; onnellisuus tällä hetkellä ei lisäänny, ja epäonnellisuuden kasvu taataan tulevaisuuteen heikentämällä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita. Onnellisuuden turhaa ostoksista etsimistä kutsutaan osuvasti ”ohikuluttamiseksi” (misconsuming, tai lähiterminä comforting consumption). Sitä jotain etsitään kaupoista ja nettikaupoista usein määrittelemättömään tyhjyyden tunteeseen, laihoin tuloksin.

Ekologisesti kestävän - ja kaiketi onnellisimmankin - materiaalinkäytön ja kuluttamisen peruspilareita on itse tekeminen. Konkreettinen tekeminenhän on sekä edullista ja kestävää, että omia taitoja kartuttavaa ja jännittävää. Taitojen hyvä kartuttaminenhan voi joskus johtaa ammattiinkin. Keräily, ompelu, kokkaus, rakentaminen, korjaaminen, säilöminen, hukkaanheitetyn kerääminen jne. ovat älyllistäviä puuhia. Tottakai pettymyksiäkin ilmenee, kun esimerkiksi itse tehty kasvovesi homehtuu, mutta sellaista se on ja niinpäinpois; itse tehty moka opettaa, ostettu onni ei.

Vähäinen eli ekologinen kuluttaminen on todetusti myös hyvinvoinnin hankkimista ei-materiaalisesti ja ei-rahallisesti. Pururadalla lenkkeily, lintubongaus, parkour tai capoeira, puistososialisointi, uiminen ja kyläily ovat, ainakin keskimääräisesti suoritettuina, rahaa ja ympäristöä säästäviä harrastuksia.

Lähes jokainen kuluttaa meillä Suomessa, ja onneksi eettisyyden voi jossain määrin saada mukaan ko. puuhaankin. Ekologiseen kuluttamiseen vain sisältyy tietty MUTTA, joka liittyy melko viihdyttävästi ihmisen käyttäytymispsykologiaan...

Ns. rebound-efektiksi (kimpoamisvaikutukseksi) kutsutaan ilmiötä, jossa jokin hyvä tarkoitus mitätöityy mukavalla ”kun kerran tein näin, voin tehdä nyt sitten näin” -ajatteluun. ”Kun kerran ostin ekokengät, voin nyt ostaa myös uuden kännykän”. Tällä tavoin on käymässä esimerkiksi autoilun kanssa; kun kerran on ostanut ”ekologisemman” auton, voikin ajella enemmän. Eivätkä autojen ympäristövaikutukset todellakaan ole vähenemään päin. Oikeiden ekotuotteidenkin dilemma on siinä, ettei niiden ostaminen sinänsä ole välitön maailmanpelastus. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävien tuotteiden tulisi muuttua perustilanteeksi, korvata kestämättömät versiot. Tarvittaisiin kuluttaja1.1, joka nauttisi elämästään itse toimivana ja ajattelevana yksilönä, ostaen vain oikeasti tarvitsemansa ja viettäen sitten laatuaikansa elävässä seurassa erikseen. Kuluttamisen muututtua identieteettikieleksi sitä yllättää herkästi itsensä ajattelemasta, että tuempa metsiensuojelua ostamalla taas yhden paidan, kun oikeastaan olisi asiallisempaa vaikka käväistä polulla tai mennä mukaan oikeaan suojelutoimintaan!

Jokainen ajateltu ostopäätös on kannanotto, tarkemmin sanottuna lahjoitus tietynlaisen toiminnan hyväksi. Lahjoitus ryöstökalastukselle, jättimarketeille, eläinkoeteollisuudelle. TAI lahjoitus pienkaupoille ja -viljelijöille, vegaanileipureille, käsityöläisille. Koska kaupankäynnissä on olemassa ns. katejärjestelmä - eli kaupalle itselleen jää toiminnan tueksi aina osa tuotteen hinnasta - myös ostopaikka merkitsee! Sen lisäksi, että kestävästä putiikista ostettu tuote tukee kyseistä hyvistahoa, ratkaisu on myös ähäkutti jättimarketille. Kyseessä on siis tuplavaikutus, mutta vain, jos ei "kimpauteta vaikutuksia" lume-ekoilulla tai kuorruteta omaa pahamielikulutusta näennäisratkaisuilla.

Mitä arkivinkkejä sitten onkaan olemassa ekologisempaan tarpeellisen materiaalin käyttöön? Tässä itselleni mieleen tulevat, ehkä aika perusperusjutut...

  • Ei hutikuluttamiselle (lohtu- ja imagokuluttamiselle kaikissa muodoissaan)
  • Kunnon pyörän ostaminen - ja sen käyttö :)
  • Tupakoinnin lopettaminen
  • Tuotteiden käyttö loppuun asti tai niiden kierrättäminen kavereille/kirppiksille
  • Elektroniikkaa hankkiessa energiapiheys ja huollettavuus
  • Tavaroiden vuokraaminen, lainaaminen, yhteiskäyttö
  • Ruuan poisheittämisen minimoiminen
  • Sellaisten tuotteiden ostaminen, joiden osat kierrätettävissä käyttöiän loputtua
  • Itse tekeminen omistamistaan tai kirppisaineksista (esim. ompelukone on aika huippu omistus; vanha kunnollinen Husqvarna irtoaa 50-70 eurolla)
  • Keräily; villivihkut, sienet, marjat - ja jos ei jaksa metsärämpimistä, ystävystyminen liikaomenia omistavan kanssa
  • dyykkaus
  • Kasviperäiset tuotteet ja kestävät luonnonmateriaalit (esim. ekot luomuhamppu ja -bambu)
  • Tietenkin muutenkin luomun ostaminen! (säästää energiaa, ylläpitää monimuotoisuutta...)
  • Täyttöpakkaukset ja kestot; kestohedelmäpussit, vaihtopääharjakset, kestokassit..
  • Intiimikestot; kestovaipat ja -siteet, ja upeista upein kuukautiskuppi
  • Pienten tilojen tuotteiden suosiminen; positiiviset ympäristövaikutukset ovat parhaimmillaan pienillä tiloilla – sosiaalisista vaikutuksista puhumattakaan!
  • Kalaa syövillä tarkka mietintä, mitä lajia syö; merien kalakannat ovat ryöstökalastuksen vuoksi romahtaneet, ja myöskin "viljelty" kala on vesistöjen kannalta tuhoisa tuote
  • Ekopesuaineet
  • Soveltava puhtaanapito; leivinjauhe on mielettömän hyvä hankausaineena, ja etikka hajunsyöjänä
  • Myrkyttömyys muutoinkin (luonnonkosmetiikka, luomuöljyt iholle)
  • Pesuaineilla ja rasvalla läträämisen välttäminen ylipäänsä – hellii sekä ympäristöä että ihoa. Esim. "No (sham)poo" voi olla testaamisen arvoinen ilmiö
  • Mitä vielä??

4 kommenttia:

  1. Miten tuota pienten tilojen tuotteita voisi käytännössä Espoolaisena toteuttaa? Labby ei kuulemma enää tomita espooseen, joten ainoa vaihtoehto on ostaa marketin luomutuotteita. Lähellä ei ole luomutiloja, josta voisi itse noutaa ruokansa, eikä pitkälle ajelu ole kovin järkevää. Seutulippux2(meno-paluu) tulee jo liian hintavaksi käydä helsingin puolella esim. Ekolossa ostoksilla.

    VastaaPoista
  2. Tietäisikö kukaan lukija Espoosta muita vaihtoehtoja? :) Pikasurffauksella löytyy luomupuutarhaa ja luontotaloa, mutta minä en silti osaa sanoa mitään mitä oikea Espoolainen ei jo tietäisi itse :D

    Joitakin tuotteitahan on mahdollista tilailla netistä, kannattavimmin aina isompia satseja kerrallaan. Harmi vain, kyllä postimaksuihin tai rahteihin sitten saa kulumaan rahaa - ei ehkä silti yhtä paljon kuin itse matkustamalla (?) Nettikauppoja on Ekolon lisäksi ainakin Samsaralla, Vegetukulla ja Lassilan tilalla. Tukuista tilatessa puolestaan tarvitsisi usein yritystunnukset.

    Jos on joitakin perusruokatarvikkeita, joita käyttää paljon, voi mailata suoraan tuottajalle (esim. etsiä luomutietokannoista jonkun symppiksen) ja kysyä, josko laittaisi säkkitavarana tulemaan! Joskus tällainenkin onnistuu :) Itse tilasin joskus aikanaan maalle "kauas kaikesta" säkkitavarana esimerkiksi härkäpapuja, eikä rahti ollut mikään mahdoton.

    Marketin luomut ovat minun mielestäni ihan hyvä ratkaisu, jos ei kehkeydy muuta - eihän ole tarkoitus vaikeuttaa elämää :)

    VastaaPoista
  3. Espoosta muuten löytyi sellainen kuin Pieni ruokakauppa - onkohan se jo tuttu? :) Sivuilla sanovat, että "valikoimastamme 2/3 on luomua ja kotimaisten pientoimittajien erikoisuuksia"

    VastaaPoista
  4. Miten olisi muovin vähentäminen kulutuksessa? Esim shampoopalojen suosiminen, vihannesten ja hedelmien osto irtona jne. Kiitos mahtavasta postauksesta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.