maanantai 16. elokuuta 2010

Samut ym luomut - tervetulleet meren takaa!

Olen pessyt pyykkini pesupähkinöillä, eli Sapindus mukorossi-puun luumarjoilla jo vuoden -parin verran. Ekolon pesupähkinät ovat nimeltään Samuja, ja reilun kaupan työehdoilla kerättyjä. Kyseiset pähkylit ovat palvelleet minua hyvin ja oikeastaan viihdyttäneetkin - sekä absurdin eksoottisessa ekologiassaan että helpossa käyttötavassaan (pussiin- koneeseen- kuivumaan- koneeseen-- kompostiin). Samut ovat uskollisesti puhdistaneet hikiset treenikamppeet, perus arkivaatteet ja juhlavammat systeemit yhtäkään rättiä syrjimättä. Tiukkoja tahroja Samujen ei luvata poistavan. Ehkä olen siis suurpiirteisyyksissäni ollut huomaamatta tekemiäni tahroja, kun ei niitä vaikuttaisi kertyneen minnekään maalaamisharrastuksista huolimatta :)




Kuten usein ulkomaisten tuotteiden kohtalo on, pesupähkinätkin tuntuvat välttämättä mietityttävän ulkomailta tuotuna hyödykkeenä. Pesupähkinöiden kohdalla on liiankin helppoa osoittaa niiden kiistämätön ekologisuus vertailussa, jos vaihtoehtona ovat keinotekoiset, osin uusiutumattomista raaka-aineista, raskaalla infrastruktuurilla tuotetut, luontoa kuormittavat markettikemikaalit, oli ne sitten tuotettu missä hyvänsä (ja markettipulverithan tarkemmin ajatellen ovatkin tuotettuja "missä hyvänsä" - jo ennen ainesten yhteensopottamista ne kulkevat sinne ja tänne).

Pesupähkinöiden, ja minkä tahansa muidenkin tuotteiden suhteen on mainittava yksi tärkeä pointti; ekologisesti minkä tahansa aineksen tai tuotteen kuljetus laivalla rahtaamalla on vain pieni osa tuotannosta ja paikallisista ympäristövaikutuksista itsestään! Tätä seikkaa korostetaan jatkuvasti - ja on syytäkin korostaa - esimerkiksi soijadebatissa. Laivarahtaaminen ei millään pärjää ympäristövaikutuksissaan tuotannon ympäristökuormitukselle. Varsinkaan, jos tilanne on niin erikoinen kuin eläintuotannossa, jossa eläintuotteiden syöjä tulee ruuassaan itse asiassa kuluttaneeksi seitsemästä kymmenkertaiseen määrään (rehu-)soijaa kuin suoraan soijaa puputtava kasvissyöjä. Kuluttaja voi siis surutta valita päätöksensä merkittävimmäksi ja pohjaksi ja ensimmäiseksi kriteeriksi vertailun tuotteen viljely- tai tuotantovaikutuksen (eli selkeimmillään luomu vs. tehotuotanto, pieni tila tai polykulttuuri vs. plantaasi, kasvisperäinen vs. eläinperäinen, suuri infrastruktuuri vs. keräily...).

Entä jos - siirtyisikin kokonaan tekemään itse (esim.) pyykinpesuaineensa? Kasvattamaan tarkoitukseen vaikka rohtosuopayrttiä. Kyllähän kuljettamisessa kuitenkin on omat ongelmansa, oma infrastruktuurinsa ylläpidettävänä. Mikä ettei - puutarhurit ja itsetekijät ovat ylimmässä kastissa arvostuksissani - mutta tietystä syystä en varauksetta toivo, että kaikki ympäristötietoiset kuluttajat tässä maailmantilanteessa siirtyisivät omavaraisuuteen...

Nimittäin kun visualisoi päässään sen raaka-ainemäärän, joka meille äveriäisiin (uuskolonialistisiin?) maihin tuodaan päivittäin ja viikottain, ei voi olla hoksaamatta, mikä paine tuottajamaissa on raastaa jäljellä olevaa maata tehotuotantoon; yksilajisiksi, eliöiden elintilaa pirstoviksi plantaaseiksi, karjan kasvatukseen jne. Jos kaikki luonnosta ja kestävästä tulevaisuudesta kiinnostuneet ihmiset heittäytyisivät aivan täysin omavaraisiksi juuri nyt, jäljelle jäisi vain se hurja tehotuotantopaine, jonka "mainstream" markkinatalous on asettanut kehittyville maille ja niiden luonnolle. Eikö samalla myös tulisi heittäneeksi pallon kokonaan suurille firmoille pientilallisten kustannuksella? Pesupähkinöiden tai muiden luonnonympäristöä tarvitsevien raaka-aineiden sertifioitu keräily, kuten myös metsien säilyttämistä ja vastuullista käyttöä edellyttävä luomutuotanto, on vastavoima metsien tuhoamisen paineille! Lisäksi -luomutuotanto on vielä nuorta Hiljaiseen kevääseen johtaneen ruuantuotantokulttuurimme jäljiltä, ja tuki luomulle voidaan nähdä lahjoituksena luomutuotannon menetelmien, periaatteiden ja innovaatioiden edistämiseksi.

"Suosi suomalaista" -periaatteessa on siis mielestäni paha heikkous; sen polttavan tarpeen peittäminen, joka on olemassa voimakkaan tuotantopaineen alla olevien, lajirikkaiden maiden luomulle, sertifioidulle keräilylle ja reilulle kaupalle. Ainakin niin kauan, kuin tavara muutoin kulkee tällä tasolla meille Länsimaihin, ulkomaisen, vastuullisesti keräillyn tai tuotetun LUOMUn suosiminen on ehdottomasti kestävän kehityksen mukaista toimintaa, siinä missä kotimaisenkin! Tässä maailmanajassa LUOMUtuotteelle voi antaa hyvisleiman, sen alkuperästä riippumatta :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.