tiistai 2. marraskuuta 2010

Reissuja ja eväitä

Pitkän pohdiskelun ja periaateväännön jälkeen Ekoloinen oli mukana sukujuhlilla Madeiralla. Me viivyimme puolitoista viikkoa siitä periaatteesta, että "kun kerran lentää niin viipyykin hetken" :) . Kaunis saari herätti ihastusta jäljellä olevan alkuperäisen luontonsa, vanhojen rakennusten ja satamiensa, lempeiden säidensä ja luovien puutarhurointiratkaisujensa osalta.

Muuri, aita, kivenkolo tai sopukka, kaikkialla kasvoi!

Toisaalta reissu aiheutti myös maailmantuskaa roskaisten rantojensa ja hotellialueiksi raivattujen massiivisten turistialueidensa vuoksi. Tällaisella reissulla viimeistään konkretisoituu myös muovin ongelmallisuus käyttömateriaalina, ja suomalaisen panttipullojärjestelmän nerokkuus! Jos rannat ovat allaolevan näköisiä, voi vain kuvitella niitä roskamääriä joita meriin päätyy ei-kelluvasta tavarasta. Tai merten ulapoilta löytyneitä muovipartikkelilauttoja, joiden pienimmät hiukkaset päätyvät merieläinten elimistöön. Entistäkin visummin aion tästä lähtien suosia verhoista ommeltuja kestohedelmäpussejani, Ekolon irtomyyntilaareja ja -pulloja, sekä muita kestävämmän tulevaisuuden pakkauksia. Matkakavereina käteviä ja ekoja ovat esimerkiksi palasaippuat ja -shampoot sekä biohajoavat ja kestotuotteet. Rantakohteeseen suosittelisin erityisesti Vihreän kosmetiikan parranajo- ja ladyshaversaippuaa, josta voi ihan tavallisella veitsellä vuolla pikku palasen mukaansa takaamaan sileät leukaperät tai sääret  :D  Eipä tarvitse vaahtopulloja kanniskella.

Muovista murheellisuutta niillä rannoilla, joita turistien ei kuuluisi katsella.

Ruuantuotanto ja kotiviljely on Madeiralla - luonnollisesti - aivan eri asia kuin Suomessa. Teiden vieruksilla oli erityisiä ritilöitä, joiden varaan oli nostettu kasvamaan paikallisia kurpitsalajikkeita, jolloin ritilöiden alla pystyi kasvattamaan vielä salaattia tai kaalia. Lisäksi ruokapuut olivat selvästi suosittuja kasvatettavia. Tähän vuodenaikaan kannattaa Madeiralla tiirailla myös kattoja - valmiit kurpitsat nostetaan katoille kuivumaan, jotta niiden kuori kovettuisi ja mötikkä säilyisi pidemmälle talveen. Muhkuraiset ja värikkäät vihannekset tiilikattoja täplittämässä olivat viihdyttävä näky. Harmi, etten päässyt maistamaan yleisimmin löytämääni erikoista "ruttukurpitsaa" (Chayote squash, Sechium edule), mutta muutoin tutustuin useisiin kasvisruokiin ja raaka-aineisiin, esimerkiksi passionbanaaniin (Passiflora mollissima), jonka keltaisenpehmeän kuoren alla muhii passionhedelmän sisus. Tämänkin kasvin köynnöstäviä varsia löytyi lähes kaikkialta, jopa vaellusreitteinä käytettävien levadojen, eli vanhojen kastelujärjestelmien, varsilta.

Chayote squash (lähde)

Passiobanaanin kukkia levadan varrella

Etualalla kurpitsaa kohotettuna, taustalla terassiviljelyä

Tavallisenkin banaanin viljely oli runsasta, sekä suurilla, plantaasimaisilla kasvatusalueilla, että pienen pienissä kotipuutarhoissa, joita vaelsimme katselemassa. Viimeksi mainituissa ihastuin kotikasvattamisen luovuuteen; näytti siltä, että mikään kippo ei jää eläkkeelle niin kauan kuin siinä hieman pohjaa riittää. Niin perusteellisesti palvelleita laatikoita, kuppeja ja kattiloita näkyi tomaattien, sanikkaisten ja yrttien ruukun tehtävää toimittamassa. Paikallisten pienviljelijöiden ja -puutarhureiden toimintaa oli helpointa tukea ostamalla toreilta ja kauppahalleista joko kasvattajalta itseltään (jotka tuppasivat tuputtamaan parin banaanin ostosta ilmaiseksi!) taikka "regional" -merkinnällä varustettuja hedelmiä.

Luomuna ostetut banaanit tuntuvat entistä sympaattisemmilta kun muistaa, että luomu on pientilallisuutta puolustava ilmiö, ja kun on nähnyt, miten moni pikkupikku tila saa tulojaan banskuista. Madeiralla banaaninviljely onneksi kannattaa, sen sijaan, että Azoreitten tapaan olisi lipsuttu ekologisesti riskialttiiseen, liialliseen karjatalouteen. Vaikkei ehkä vielä luomusertifiointi päästä mukaansa ihan kaikkia pienimpiä kotiviljelijöitä, ehkä se voi kehittyä tähän suuntaan erityisesti nyt, kun pienen koon viljelyllä on todistettu olevan kaikkein positiivisimmat ympäristövaikutukset. Olisi upeaa, jos luomumerkit ottaisivat tavaksi kerätä välitykseensä tuotteita ympäri tällaisia pienenpieniä puutarhoja, siihen vain tarvittaisiin entistä joustavampaa sertifiointia ja kevyempää säädäntöä. Sitä odotan!

Banskupuutarhan palavasilmäinen vartija

Lennoilla ja levadavaelluksilla vanha tuttu eväspelastaja oli jälleen omiaan - nimittäin elävän ravinnon Organic food bars-patukat. Kun on hotellissa, jossa ei ole ilmastointia (eli aika lämpöistä), ei minibaaria tai muutakaan viileäkaappia, ja hygieenisyys hieman vaikeissa kantimissa, ei omia ituja ala kovin herkästi kasvatella. Siksikin nämä patukat olivat paikallaan kuin nenä päässä. Niihin kun on piilotettu esimerkiksi pellavan ituja ja muuta elävän ravinnon superia! "Piilotettu" siksi, että patukat eivät todellakaan maistu "heinälle", kuten ehkä ei-niin-ituilija voisi huolestua, vaan ne ovat mehevän makeita. Edes aikaisemmin hieman jauhoisen oloinen sarjan proteiinipatukka ei ole enää, tuotekehittelyiden ansiosta, ollenkaan liian "terveellisen" oloinen herkku :) Tuntuu siltä, että patukoita on kehitetty muutoinkin mukavasti pehmoisammiksi. Sortteja näissä elävän ravinnon patukoissa on saatavilla ainakin viisi; suklaalastu, mustikka, karpalo, proteiini ja omega-3. Makujen puolesta oma suosikkini on kosteanmehukas karpalo, tai oikeastaan mustikka saa ihan yhtä hyvät pisteet. Proteiinipatukka on reissussa käyttännöllinen, koska yhdessä patukassa on massiiviset 24 grammaa proteiinia!

Vaellusten pelastusta - montakohan tuli syötyä matkalla? Kuusi...?

Kulkukoiriakin taisimme Madeiralla nähdä, vaikkakaan siitä ei voi olla täysin varma. Kodillisetkin rekut nimittäin kulkevat siellä varsin rennosti vapaana pitkin poikin katuja ja rantoja. Sain useammankin uuden ystävän - yhdestä kartanlukijakoirasta, joka kiipesi syliin kun polvistuin tutkimaan reittiämme kartasta, ja rantavuhvelosta, jolle piti heittää amerikkalaista jalkapalloa uudestaan ja uudestaan. Välittömiä tyyppejä! :) 

Nyt on seuraavana vuorossa enemmänkin mielenrauhan kuin täydellisen ekologiikan sanelema vapaaehtoisten lentomaksujen surffaus. Itse taidan kylläkin toteuttaa kyseisen toimituksen lahjoittamalla tehokkaimmalle tietämälleni ympäristöjärjestölle rahaseni - onkohan Greenpeace kotona?

Kipikoira siestalla

2 kommenttia:

  1. Heip! Olis kiva lukea postausta (sun mielipidettä) aiheesta eläinrakkaiden ihmisten välillä vähän kummallisesta (?) suhtautumisesta kovasti rakastamiinsa eläimiin (ratsastus, koiranäyttelyt jne.) ja sitten toinen erittäin tulenarka aihe, eli vegaanien vegaaniset koirat. Itse taiteilen näiden asioiden kanssa ja olen lopulta kallistumassa siihen, että ratsastus saa jäädä.
    Raisa

    VastaaPoista
  2. Hyvä ja kiinnostava idea! :) Lemmikkiasiat ovat muakin pohdituttaneet, ja siitä on jotain sanottavaakin. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.