torstai 2. joulukuuta 2010

Naturessa: sukupuuttoaalto voi sairastuttaa

Naturessa vastikään julkaistu artikkeli (lyhennelmä Cary Instituten sivuilla) antaa taas lisäsyitä biodiversiteetin säilyttämiseen, eli luonnonympäristöjen ja niiden asukkaiden suojeluun. Ihmisille elintärkeiden ekosysteemipalveluiden kirjoon näyttää nimittäin kuuluvan myös, että lajirikkaat ekosysteemit suojaavat sekä ihmisiä että eläimiä haitallisten taudinaiheuttajien lisääntymiseltä ja leviämiseltä. 

Tutkijaryhmä selvitti tarttuvien tautien ja biodiversiteetin vuorovaikutuksia ja tuli siihen tulokseen, että lajien väheneminen erilaisissa elinympäristöissä johtaa patogeenien lisääntymiseen. Jostain syystä näyttää siltä, että herkimmät, ensimmäisenä katoavat lajit ovat niitä, jotka estävät taudinaiheuttajien leviämistä. Ne ikäänkuin puskuroivat patogeenitoimintaa vastaan haittaamalla niiden leviämistä. Ne lajit puolestaan, jotka jäävät heikentyneillekin alueille, ovat useammin patogeenien kasvulle hyödyllisiä - kantavat esimerkiksi loisinaan patogeenivektoreita. Vielä ei tiedetä tarkkaan tähän johtavaa mekanismia, mutta trendi näyttää tutkijoiden mukaan selvältä ja yllättävän yleiseltä. Biodiversiteettikadon patogeeneja hyödyttävä vaikutus koskee sekä viruksia, bakteereja että sienitauteja. Tutkijat toteavat vaikutuksen olevan niin selkeä, että monimuotoisuuden suojelussa on alettava pitää kiirettä. Muiksi riskeiksi tarttuvien tautien lisääntymisen, ihmisten uusille patogeeneille altistumisen ja taudinaiheuttajien leviämisen suhteen artikkelissa mainitaan kestämättömästi lisääntyvä ihmismäärä, uusien alueiden raivaaminen ja kotieläinten kasvava määrä. 

Opossumit suojaavat amerikkalaisia haittaamalla borrelioosin leviämistä
(kuva: National Geographic)

Ehkä E.O. Wilson tosiaan oli aikanaan oikeassa siinä, että luonnon monimuotoisuuden väheneminen on ihmiskunnan pahin uhka. Kurjaa on nähdä ennustuksen toteutuvan, varsinkin, kun lajikadon oletetaan vain voimistuvan. Monimuotoisuuden ylläpidosta tulisi minun mielestäni tehdä yksi itsestäänselvä huomionkohde niin arkipäivässä kuin poliittisissa linjauksissakin. Pienemmällä skaalalla tarvittaisiin niitä villipihoja ja suojelumetsiä, ja tasapaksujen nurmikenttien uudelleen miettimistä. Myrkyllisten aineiden käytön vähentämisellä olisi jo hoppu, sillä vesistöihinhän ne osaksi päätyvät. Luomun lisääminen olisi paikallaan. Eikä taaskaan voi olla mainitsematta kulutuksen vähentämistä, joka liittyy raaka-aineiden mylläämiseen eri puolilla maailmaa. Suuremmalla skaalalla ongelmat ovatkin sitten sellaisia vyyhtejä, että eipä niihin minun kapasiteetillani paljon osaa sanoa. Liikakansoitus, maankäytön kysymykset... huojentavaa, ettei tarvitse noista kysymyksistä ollakaan vastuussa! Voi näpertää omalla ruohonjuuritasollaan.

Ruohonjuuritasooni liittyen - ajattelin koota jossain vaiheessa vinkkilistaa eettisen joulun toteuttamisesta, mutta tässä aihepiirissä ja tässä vaiheessa joulukuuta kun edetään, haluan monimuotoisuusaiheeseen liittyen hehkuttaa joulukorttiasiaa! Suunnittelen nimittäin ostavani lahjaksi ikimetsää  Luonnonperintösäätiön nettisivuilta, ja päätin myös lähettää saman systeemin joulukortteja. Siinä kun saattaa ohimennen tulla avittaneeksi vaikka naukuvaäänisen kuukkelipopulaation säilymistä. Joulu on muutoinkin hauska tekosyy surffata hyvisjärjestöjen sivuilla klikkailemassa ilman, että tulee hörhö- ja tuhlarileima otsaan. Niin ja nythän voikin aiheeseen liittyen perustella olevansa vain kaukaa viisas, eikä ollenkaan sentimentaalinen ituhippi. Että koitan vain tässä ehkäistä ensi talven flunssia ja mahatauteja maksamalla kuukkeleiden ja opossumien suojelurahat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.