maanantai 30. elokuuta 2010

Niin että kahvikin - luomua?

Science Daily toi viime perjantaina (27.10.) esiin luomukahvintuotantoa koskevan, kymmenvuotisen tutkimuksen. Tässä julkaisussa vahvistetaan jälleen, että luomutuotantoon liittyvä ajatus luonnon mekanismien säilyttämisestä ja niiden kanssa työskentelystä onkin myös "kylmän tieteen" mukaista, ei tyhjää romanttis-holistista jargonia, kuten raskasta tuholaistorjuntaa ja kontrollia kannattavat mieluusti esittävät.

Ekologiryhmä seurasi siis vuosikausia Etelä-Meksikolaisen luomukahvitilan eliöiden välisiä suhteita, ja tuli siihen tulokseen, että monimutkaiset vuorovaikutukset pitävät yllä tasapainoista "kahvimetsikköä". Atsteekkimuurahaisten, kirvojen, leppäkerttujen ja muiden hyönteisten rauhallinen ja kahville ilmeisesti haitaton vuorovaikutus esitetään tutkimuksessa todennäköisenä esimerkkinä tasapainosta, joka voisi olla mahdollinen laajemminkin maataloustuotannossa. Tällainen tasapainoinen petojen ja saalislajien monipuolisuus voitaisiin nähdä yhdenlaisena ekosysteemipalveluna!

Keskimääräinen suomalainen juo lähes kymmenen kiloa kahvia - puruina siis kaiketi - vuodessa. Kannattaisiko sitä sitten kahviin hurahtaneen altruistityypin tosiaan ostaa luomukahvia, vaikka sen hinta onkin markettien peruspurua kalliimpi? Vaikuttaa siltä, että kyllä. Oli kahvi sitten arkiherättäjä, satunnaisempi nautinto tai totuttu tapa (tai ehkä pinttynyt ja vaikeasti karistettava pahe, kuten se minulla tuntuu olevan), kyseisen juoman hörppimishetkestä voi tehdä mukavamman ja kestävämmän session.

Mitä ilmeisimmin luomukahvi nimittäin tosiaan onnistuu tuotantomäärissään ilman massiivisia (yleensä fossiilisia) lannoite- ja torjunta-aineita, samalla osaltaan vähentäen kaikkialla jylläävää lajikatoa. Tämän tutkimuksenkin tukemana uskon, että ettisemmällä kahvintuotannolla on todellisia mahdollisuuksia lyödä itsensä läpi "valtavirtaan"!

Luomukahvin tuotannossa käytetään useita perinteisiä ja perimätiedon mukaisia viljelymenetelmiä. Esimerkiksi varjoviljelyä, jossa pidetään huoli lehvästön kattavuudesta. Lehvästö suojaa maata kuivumiselta ja pitää yllä tasapainoista eliöyhteisöä, joka puolestaan pitää tuholaiset kurissa. Samalla alalla voidaan tuolloin kasvattaa esimerkiksi hedelmäpuita tai polttopuuainesta. Varjokahvin haittavaikutus alueen luontaiseen lajistoon on huomattavasti vähemmän haitallinen kuin tehotuotetussa "aurinkokahvissa"; esimerkiksi Kolumbiassa ja Meksikossa tehotuotetulla kahviplantaasilla esiintyy vain 10% niistä lintulajeista, joita nähdään perinteisillä, luonnollisemmilla varjokahvialoilla. Samalla metsämäisempi varjokahvi suojaa lukuisia muitakin lajeja.

Kahvin tehotuotannossa käytetään useiden lähteiden mukaan yhä paikallisille (sekä eläimille että ihmisille) vaarallisia määriä torjunta-aineita. Lisäksi valumat kahviplantaaseilta ja kahvin käsittelypaikoilta tuottavat huolestuttavan osan Latinalaisen Amerikan jokien saastumisesta. Jokien vesi päätyy tottakai aikaa myöten meriin, ja jokisuistoista lähtien saasteiden vaikutukset nähdään niissä. Eikä vesistöissäkään vielä tarpeeksi - kahvin tehotuotanto tuhoaa myös maaperää.

Luomukahville vaikuttaa olevan jo useita kannattavia seikkoja, mutta vielä seuraavat sosiaaliset. Kahvintuotannossa(kin) on tehotuotannon osalta ongelmana, että pientilallisten toimeentulo on työn ja tuskan takana, ja epävarmuudessaan raskasta. Suuret ketjut jylläävät, halvasta kahvista on välillä ylitarjontaa jne. Luomu ja reilu kahvi voi auttaa heidän toimeentulonsa varmistamisessa (esim. Bacon 2005). Tässäkin on toki vielä parantamisen varaa - esimerkiksi jotkut pienviljelijät eivät uskalla siirtyä luomuun tai ovat "passiivisesti luomuja", koska sertifioijien tarkastuskäynnit esimerkiksi maksavat.

Ja mikäli vielä ei vakuuttelu riitä, jätetään kahvin käsittely erillään - ihan yleisen luomuviljelyn vaikutukset ympäristön monimuotoisuuteen ovat tutkimusten mukaan selkeästi positiivisia, ja luomuviljellyn viljelyspinta-alan lisääminen olisi niiden mukaan selkeästi yksi otollisista toimenpiteistä monimuotoisuuden edistämiseksi (esim. Fuller ym. 2005). Kahvi on yksi suhteessa suurivaikutteisimmista yksittäisistä hyödykkeistä, joten luomuhyötyjen hakeminen siitäkin on - loogista.


Lähteet:
Bacon, C. 2005. Confronting the Coffee Crisis: Can Fair Trade, Organic, and Specialty Coffees Reduce Small-Scale Farmer Vulnerability in Northern Nicaragua? World Development 33,3: 497-511

Fuller, R., Norton, L., Feber, R., Johnson, P., Chamberlain, D., Joys, A., Mathews, F., Stuart, R., Townsend, M., Manley, W., Wolfe, M., Macdonald, D. & Firbank, L. 2005. Benefits of organic farming to biodiversity vary among taxa. Biol. Lett. 1: 431-434

Vandermeer, J., Perfecto, I., Philpott, S. 2010. Ecological Complexity and Pest Control in Organic Coffee Production: Uncovering an Autonomous Ecosystem Service. BioScience 60:527-537

lauantai 28. elokuuta 2010

"Äiti - mistä maapähkinät tulee?"



"No katsos kultapieni, jotkut haperot...."



....eli Ekoloinen on ollut sienimetsällä, ja hyvä satovuosi onkin! Seuraavaksi täällä nähdään reseptiä kangasrouskujen säilöntään :P

maanantai 23. elokuuta 2010

Ekokuluttaminen, ohikuluttaminen ja kimpauttelukuluttaminen

Nyt seuraa sitä luvattua pohdintaa kuluttamisesta yleiseltä ekologisuuskannalta. Ekologisesti kestävä kuluttaminen on parhaimmillaan silloin, kun kuluttaminen minimoidaan. Ekologian istunnossa männä keväänä tultiin pohdinnoissa siihen tulokseen, että niin kauan kuin talous pidetään väkisin jatkuvassa kasvusuunnassa, rahan kierto jokaisessa "kulutussyklissä" tarkoittaa jonkun luonnonvaran tuhoutumista tai heikkenemistä, oli se sitten metsäalaa tai merta. Tämä on varsin loogista kun miettii, miten talous ja ns. hyvinvointi on tällä hetkellä sidottu materiaaliseen vaurauteen, ja jostain on olevinaan aina nyhjäistävä se about parin prosentin kasvu. Pessimistinen ajatuksemme luennolla oli, että kuluttaja tekisi oikeastaan ekologisesti kestävimmin, kenties muutoinkin eettisesti ongelmattomimmin, polttamalla rahansa pihassa.

Onnellisuusraportit vakuuttavat, että lisääntyvä kuluttaminen tai kasvava BKT ei takaa onnellisuutta. Itse asiassa varsin alhainen on se tulotason raja per naama, jonka jälkeen koettu onnellisuus ei enää kasva. Siispä jatkuvan talouskasvun toiminta on kahden murheellisen hutilyönnin politiikkaa; onnellisuus tällä hetkellä ei lisäänny, ja epäonnellisuuden kasvu taataan tulevaisuuteen heikentämällä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita. Onnellisuuden turhaa ostoksista etsimistä kutsutaan osuvasti ”ohikuluttamiseksi” (misconsuming, tai lähiterminä comforting consumption). Sitä jotain etsitään kaupoista ja nettikaupoista usein määrittelemättömään tyhjyyden tunteeseen, laihoin tuloksin.

Ekologisesti kestävän - ja kaiketi onnellisimmankin - materiaalinkäytön ja kuluttamisen peruspilareita on itse tekeminen. Konkreettinen tekeminenhän on sekä edullista ja kestävää, että omia taitoja kartuttavaa ja jännittävää. Taitojen hyvä kartuttaminenhan voi joskus johtaa ammattiinkin. Keräily, ompelu, kokkaus, rakentaminen, korjaaminen, säilöminen, hukkaanheitetyn kerääminen jne. ovat älyllistäviä puuhia. Tottakai pettymyksiäkin ilmenee, kun esimerkiksi itse tehty kasvovesi homehtuu, mutta sellaista se on ja niinpäinpois; itse tehty moka opettaa, ostettu onni ei.

Vähäinen eli ekologinen kuluttaminen on todetusti myös hyvinvoinnin hankkimista ei-materiaalisesti ja ei-rahallisesti. Pururadalla lenkkeily, lintubongaus, parkour tai capoeira, puistososialisointi, uiminen ja kyläily ovat, ainakin keskimääräisesti suoritettuina, rahaa ja ympäristöä säästäviä harrastuksia.

Lähes jokainen kuluttaa meillä Suomessa, ja onneksi eettisyyden voi jossain määrin saada mukaan ko. puuhaankin. Ekologiseen kuluttamiseen vain sisältyy tietty MUTTA, joka liittyy melko viihdyttävästi ihmisen käyttäytymispsykologiaan...

Ns. rebound-efektiksi (kimpoamisvaikutukseksi) kutsutaan ilmiötä, jossa jokin hyvä tarkoitus mitätöityy mukavalla ”kun kerran tein näin, voin tehdä nyt sitten näin” -ajatteluun. ”Kun kerran ostin ekokengät, voin nyt ostaa myös uuden kännykän”. Tällä tavoin on käymässä esimerkiksi autoilun kanssa; kun kerran on ostanut ”ekologisemman” auton, voikin ajella enemmän. Eivätkä autojen ympäristövaikutukset todellakaan ole vähenemään päin. Oikeiden ekotuotteidenkin dilemma on siinä, ettei niiden ostaminen sinänsä ole välitön maailmanpelastus. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävien tuotteiden tulisi muuttua perustilanteeksi, korvata kestämättömät versiot. Tarvittaisiin kuluttaja1.1, joka nauttisi elämästään itse toimivana ja ajattelevana yksilönä, ostaen vain oikeasti tarvitsemansa ja viettäen sitten laatuaikansa elävässä seurassa erikseen. Kuluttamisen muututtua identieteettikieleksi sitä yllättää herkästi itsensä ajattelemasta, että tuempa metsiensuojelua ostamalla taas yhden paidan, kun oikeastaan olisi asiallisempaa vaikka käväistä polulla tai mennä mukaan oikeaan suojelutoimintaan!

Jokainen ajateltu ostopäätös on kannanotto, tarkemmin sanottuna lahjoitus tietynlaisen toiminnan hyväksi. Lahjoitus ryöstökalastukselle, jättimarketeille, eläinkoeteollisuudelle. TAI lahjoitus pienkaupoille ja -viljelijöille, vegaanileipureille, käsityöläisille. Koska kaupankäynnissä on olemassa ns. katejärjestelmä - eli kaupalle itselleen jää toiminnan tueksi aina osa tuotteen hinnasta - myös ostopaikka merkitsee! Sen lisäksi, että kestävästä putiikista ostettu tuote tukee kyseistä hyvistahoa, ratkaisu on myös ähäkutti jättimarketille. Kyseessä on siis tuplavaikutus, mutta vain, jos ei "kimpauteta vaikutuksia" lume-ekoilulla tai kuorruteta omaa pahamielikulutusta näennäisratkaisuilla.

Mitä arkivinkkejä sitten onkaan olemassa ekologisempaan tarpeellisen materiaalin käyttöön? Tässä itselleni mieleen tulevat, ehkä aika perusperusjutut...

  • Ei hutikuluttamiselle (lohtu- ja imagokuluttamiselle kaikissa muodoissaan)
  • Kunnon pyörän ostaminen - ja sen käyttö :)
  • Tupakoinnin lopettaminen
  • Tuotteiden käyttö loppuun asti tai niiden kierrättäminen kavereille/kirppiksille
  • Elektroniikkaa hankkiessa energiapiheys ja huollettavuus
  • Tavaroiden vuokraaminen, lainaaminen, yhteiskäyttö
  • Ruuan poisheittämisen minimoiminen
  • Sellaisten tuotteiden ostaminen, joiden osat kierrätettävissä käyttöiän loputtua
  • Itse tekeminen omistamistaan tai kirppisaineksista (esim. ompelukone on aika huippu omistus; vanha kunnollinen Husqvarna irtoaa 50-70 eurolla)
  • Keräily; villivihkut, sienet, marjat - ja jos ei jaksa metsärämpimistä, ystävystyminen liikaomenia omistavan kanssa
  • dyykkaus
  • Kasviperäiset tuotteet ja kestävät luonnonmateriaalit (esim. ekot luomuhamppu ja -bambu)
  • Tietenkin muutenkin luomun ostaminen! (säästää energiaa, ylläpitää monimuotoisuutta...)
  • Täyttöpakkaukset ja kestot; kestohedelmäpussit, vaihtopääharjakset, kestokassit..
  • Intiimikestot; kestovaipat ja -siteet, ja upeista upein kuukautiskuppi
  • Pienten tilojen tuotteiden suosiminen; positiiviset ympäristövaikutukset ovat parhaimmillaan pienillä tiloilla – sosiaalisista vaikutuksista puhumattakaan!
  • Kalaa syövillä tarkka mietintä, mitä lajia syö; merien kalakannat ovat ryöstökalastuksen vuoksi romahtaneet, ja myöskin "viljelty" kala on vesistöjen kannalta tuhoisa tuote
  • Ekopesuaineet
  • Soveltava puhtaanapito; leivinjauhe on mielettömän hyvä hankausaineena, ja etikka hajunsyöjänä
  • Myrkyttömyys muutoinkin (luonnonkosmetiikka, luomuöljyt iholle)
  • Pesuaineilla ja rasvalla läträämisen välttäminen ylipäänsä – hellii sekä ympäristöä että ihoa. Esim. "No (sham)poo" voi olla testaamisen arvoinen ilmiö
  • Mitä vielä??

maanantai 16. elokuuta 2010

Samut ym luomut - tervetulleet meren takaa!

Olen pessyt pyykkini pesupähkinöillä, eli Sapindus mukorossi-puun luumarjoilla jo vuoden -parin verran. Ekolon pesupähkinät ovat nimeltään Samuja, ja reilun kaupan työehdoilla kerättyjä. Kyseiset pähkylit ovat palvelleet minua hyvin ja oikeastaan viihdyttäneetkin - sekä absurdin eksoottisessa ekologiassaan että helpossa käyttötavassaan (pussiin- koneeseen- kuivumaan- koneeseen-- kompostiin). Samut ovat uskollisesti puhdistaneet hikiset treenikamppeet, perus arkivaatteet ja juhlavammat systeemit yhtäkään rättiä syrjimättä. Tiukkoja tahroja Samujen ei luvata poistavan. Ehkä olen siis suurpiirteisyyksissäni ollut huomaamatta tekemiäni tahroja, kun ei niitä vaikuttaisi kertyneen minnekään maalaamisharrastuksista huolimatta :)




Kuten usein ulkomaisten tuotteiden kohtalo on, pesupähkinätkin tuntuvat välttämättä mietityttävän ulkomailta tuotuna hyödykkeenä. Pesupähkinöiden kohdalla on liiankin helppoa osoittaa niiden kiistämätön ekologisuus vertailussa, jos vaihtoehtona ovat keinotekoiset, osin uusiutumattomista raaka-aineista, raskaalla infrastruktuurilla tuotetut, luontoa kuormittavat markettikemikaalit, oli ne sitten tuotettu missä hyvänsä (ja markettipulverithan tarkemmin ajatellen ovatkin tuotettuja "missä hyvänsä" - jo ennen ainesten yhteensopottamista ne kulkevat sinne ja tänne).

Pesupähkinöiden, ja minkä tahansa muidenkin tuotteiden suhteen on mainittava yksi tärkeä pointti; ekologisesti minkä tahansa aineksen tai tuotteen kuljetus laivalla rahtaamalla on vain pieni osa tuotannosta ja paikallisista ympäristövaikutuksista itsestään! Tätä seikkaa korostetaan jatkuvasti - ja on syytäkin korostaa - esimerkiksi soijadebatissa. Laivarahtaaminen ei millään pärjää ympäristövaikutuksissaan tuotannon ympäristökuormitukselle. Varsinkaan, jos tilanne on niin erikoinen kuin eläintuotannossa, jossa eläintuotteiden syöjä tulee ruuassaan itse asiassa kuluttaneeksi seitsemästä kymmenkertaiseen määrään (rehu-)soijaa kuin suoraan soijaa puputtava kasvissyöjä. Kuluttaja voi siis surutta valita päätöksensä merkittävimmäksi ja pohjaksi ja ensimmäiseksi kriteeriksi vertailun tuotteen viljely- tai tuotantovaikutuksen (eli selkeimmillään luomu vs. tehotuotanto, pieni tila tai polykulttuuri vs. plantaasi, kasvisperäinen vs. eläinperäinen, suuri infrastruktuuri vs. keräily...).

Entä jos - siirtyisikin kokonaan tekemään itse (esim.) pyykinpesuaineensa? Kasvattamaan tarkoitukseen vaikka rohtosuopayrttiä. Kyllähän kuljettamisessa kuitenkin on omat ongelmansa, oma infrastruktuurinsa ylläpidettävänä. Mikä ettei - puutarhurit ja itsetekijät ovat ylimmässä kastissa arvostuksissani - mutta tietystä syystä en varauksetta toivo, että kaikki ympäristötietoiset kuluttajat tässä maailmantilanteessa siirtyisivät omavaraisuuteen...

Nimittäin kun visualisoi päässään sen raaka-ainemäärän, joka meille äveriäisiin (uuskolonialistisiin?) maihin tuodaan päivittäin ja viikottain, ei voi olla hoksaamatta, mikä paine tuottajamaissa on raastaa jäljellä olevaa maata tehotuotantoon; yksilajisiksi, eliöiden elintilaa pirstoviksi plantaaseiksi, karjan kasvatukseen jne. Jos kaikki luonnosta ja kestävästä tulevaisuudesta kiinnostuneet ihmiset heittäytyisivät aivan täysin omavaraisiksi juuri nyt, jäljelle jäisi vain se hurja tehotuotantopaine, jonka "mainstream" markkinatalous on asettanut kehittyville maille ja niiden luonnolle. Eikö samalla myös tulisi heittäneeksi pallon kokonaan suurille firmoille pientilallisten kustannuksella? Pesupähkinöiden tai muiden luonnonympäristöä tarvitsevien raaka-aineiden sertifioitu keräily, kuten myös metsien säilyttämistä ja vastuullista käyttöä edellyttävä luomutuotanto, on vastavoima metsien tuhoamisen paineille! Lisäksi -luomutuotanto on vielä nuorta Hiljaiseen kevääseen johtaneen ruuantuotantokulttuurimme jäljiltä, ja tuki luomulle voidaan nähdä lahjoituksena luomutuotannon menetelmien, periaatteiden ja innovaatioiden edistämiseksi.

"Suosi suomalaista" -periaatteessa on siis mielestäni paha heikkous; sen polttavan tarpeen peittäminen, joka on olemassa voimakkaan tuotantopaineen alla olevien, lajirikkaiden maiden luomulle, sertifioidulle keräilylle ja reilulle kaupalle. Ainakin niin kauan, kuin tavara muutoin kulkee tällä tasolla meille Länsimaihin, ulkomaisen, vastuullisesti keräillyn tai tuotetun LUOMUn suosiminen on ehdottomasti kestävän kehityksen mukaista toimintaa, siinä missä kotimaisenkin! Tässä maailmanajassa LUOMUtuotteelle voi antaa hyvisleiman, sen alkuperästä riippumatta :)



sunnuntai 15. elokuuta 2010

perjantai 13. elokuuta 2010

Suosi eettisyyttä - eikä pahalla!

Eettisen kuluttamisen dilemmasta puhutaan paljon - että kuluttajalla on liikaa vastuuta, liikaa vaikeita puntarointeja, ja niskassaan liikaa "syyllistämistä" eri tahoilta. Tosiasia, ikävä kyllä, taitaa olla se, että mainstream-bisnesmaailma ei tule vastuuta ottamaan, eikä oikeastaan toivoisi kuluttajankaan sitä tekevän. Tiedostavat kuluttajat ovatkin näillä ihmismassoilla ja kuluttamisen määrillä kullanarvoisia planeetan ja sen asukkaiden kannalta. Joten luonnonsuojelutahot, muiden eläinlajien puolustajat, reilun kaupan promoajat jne. kaikki pyrkivät syytämään asiaansa liittyvää materiaalia noille potentiaalisesti eettisyydestä kiinnostuneille ihmisille, pyrkimyksissään turvata sitä kuuluisaa valonkaretta tulevaisuuden olennoille.

Tämä tarjolla oleva materiaali värittyy usein kurjilla faktoilla siitä, mikä on väärin ja mitä eettisyyden nimissä tulisi välttää. Intohimoisesti kutsumuksensa puolesta toimiva ihminen saattaa vahingossa kaataa kuulijansa niskaan hirvittävän mössön eläinkokeiden kauhuista, tuotantoeläinten kärsimyksistä, ympäristötuhoista ja sukupuutoista tai ylikansallisten yhtyöiden harrastamasta sorrosta, ja kuulija tulee mielestään syyllistetyksi kaposimpaan maanrakoon. Kyseessä on yleensä kuitenkin pyrkimys tarjota itse ajattelevalle ihmiselle mahdollisimman tiivistä tietoa hänen päätöstensä tueksi. Veisi kovasti tekstitilaa tai aikaa pyrkiä lisäämään jokaiseen kylmään faktaan pehmentäviä fraaseja. Eikä meillä kaikilla ole sosiaalista älykkyyttäkään niin huikeasti, että ihan jokaisen tilanteen osaisi lukea tarpeeksi hyvin välttääkseen vahinkosyyllistämisen (nimimerkillä bear with me eli karhu kanssani :)).

Ekoloisena olen ajatellut kirjoittaa pienen tekstinpätkän jokaisesta laajemmasta eettisen kuluttamisen kokonaisuudesta. Tämä kirjoitus on olemassa siksi, että kaikki lukijat varmistuisivat omasta arvostaan ja arvostuksestani heitä (teitä) kohtaan, eivätkä tulisi "syyllistetyiksi". Tekstit eivät siis ole tarkoitettuja "moralisoinniksi" tai muuten vain kettuiluksi, vaan evääksi niille, joita aihe kiinnostaa ja jotka haluavat lukaista tai kerrata perusperiaatteita eettiseen kuluttamiseen, poimien niiden joukosta sitten sen, mikä itselle tuntuu sopivan.

Tuotannon ja kuluttamisen eettiset vaikutukset voidaan huomioida usean eri seikan osalta:

1) ns. ekologinen kestävyys eli raaka-aineiden ja energian kulutus, maan ja vesistöjen käyttö, vaikutukset ravintoketjuihin, vaikutukset laajempiin eliöyhteisöihin, mahdolliset myrkyt tai torjunta- ja vierasaineet sekä jätteiden syntyminen
2) antroposentrinen eli ihmiskeskeinen, sosiaalinen kestävyys: tuottajien työolot, raaka-aineiden hankkimisen paikalliset vaikutukset, pienviljelijöiden ja -tuottajien menestyminen suurten, ylikansallisten yhtiöiden rinnalla. Tähän voitaisiin lukea myös vaikutukset kuluttajiin itseensä. Antroposentrisesti voidaan pyrkiä katsomaan myös tulevia ihmissukupolvia ja heidän oikeuksiaan; mitä on jäljellä esim. maapallon kalansaaliista enää sata vuotta myöhemmin!
3) eettisyys muita lajeja kohtaan: tuotantoeläinten kohtelu, eläinkokeiden käyttö (tai käyttämättömyys!), uhanalaisten tai vaarantuneiden lajien huomioonottaminen, ja ylipäänsä kunkin alueen lajiston huomioiminen (mikä ei toteudu esimerkiksi suurissa plantaaseissa).


...ja näitä asioita Ekoloinen tulee pohdiskelemaan joissakin seuraavissa teksteissään, reseptien ja yllättävämpien ilmiöiden lomassa :)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Villivihkut

Kaikkien Tove Janssonin pienten puskapäästäisten kunniaksi, näin Janssonin syntymäpäivänä, Ekoloinen bloggaa syksyn villivihanneksista.

Paras hortoiluaika alkaa jo pikkuhiljaa tehdä tietä sienestykselle ja marjastukselle, mutta yhä voi kerätä herkukseen kasvien uudempia versoja ja pieniä lehtiä, siemeniä ja nuoria yksilöitä. Siitäkin huolimatta siis, että kaikissa kirjoissa mainitaan keruuajaksi alkukevät. Kasvit voivat olla satoisimpia ja takuulla parhaimmillaan keväällä, mutta mikään ei estä keräämästä aivan upeita salaatinaineksia vielä elokuussa ja syyskuussakin!

Ekoloisen top 10 tällä(kin) hetkellä helpoiten kerättävistä ja turvallisista villivihanneksista:

1) jauhosavikka (käytä sellaisenaan salaattiin tai valmista patoihin tms, kuivaa viherjauheeksi..)
2) voikukka (salaattiin, kuivuriin, teeksi...)
3) nokkonen (melkein mihin tahansa ryöpättynä)
4) ratamo ja leskenlehti (salaatteihin, muhennoksiin, viherjauheeseen..)
5) valkuaispitoiset apilat (salaatteihin, muhennoksiin, viherjauheeseen..)
6) kaalinsukuiset keltakukat eli litukka ja kanankaali kavereineen (salaattiin, muhennoksiin, jauheeksi..)
7) suolaheinät (mausteeksi salaattiin ja mihin tahansa ruokaan - Ranskalaisen keittiön suosikki)
8) teekasvit: kärsämöt, kanervat, hunajainen mesiangervo, vadelman ja viinimarjojen lehdet, pihlajanlehdet, ruusut...
9) maahumala (aromikas mauste- ja yrttikasvi)
10) maitohorsma (nuoret lehdet ruokiin, kaikki lehdet teeksi)

Tämän listan kasvit ovat helppoja ja varsin riskittömiä tunnistettavia. Aina kannattaa silti ottaa varman päälle ja tarkistaa vielä oma lajintunnistus vaikka kirjasta tarvittaessa. Kasvit ovat parhaimmillaan heti käytettynä tai kuivattuna - kuivurin lisäksi niitä voi kuivata kimppuina roikkumassa huoneilmassa (mieluiten vain vähän pölyyntyvässä paikassa...). Joissain ohjeissa on uunikuivatustakin selitetty, mutta se on jäänyt kyllä minulta kokeilematta.

Viherjauhe on tapa muistella ja nuuskia kesää vielä talvellakin, ja saada vitamiineja ja muita ravinteita helposti. Kuivatut kasvit vain murennetaan keskenään valolta suojaaviin purkkeihin ja laitetaan kuivakaappiin odottamaan kaamosta (tai huomista), jolloin jauhe ripotellaan puuroon, juguun tai vegeomelettiin. Hyviksi viherjauhepurkeiksi ovat osoittautuneet esim. ravintohiivapurkit ja pringlespurkit.

Ylimmässä purkissa voikukkaa, alemmissa "sekavihreää"

tiistai 3. elokuuta 2010

Ekosiementen elämänvoimaa

Pikapäivitys Ekolon luomusiementen elinvoimaa koskien: kyseinen into ilmenee ylläreinä partsipuutarhassakin. Kasvuntahtoiset Ekolotattarit ja -linssit ovat ensin lilluneet talteen otetussa huuhteluvedessä, ja sitten, löydettyään tiensä basilikoiden, tomaattien ja muiden vastaavien kylkeen, alkaneet pöngätä versoa. Nyt tattarien viinimarjanlehtien kokoisia lehdyköitä näkyy ympäri parveketta, ja osa tattareista kukkiikin jo:



Hupaisasti myös linssit ovat asettuneet asumaan viljelyksille; niiden sirot versot kiertävät hauskasti tomaattienvarsia, ja tänäänpä löytyi jopa kaksi linssinpalkoa! En voinut olla avaamatta niistä toista.


Vihreää poweria.