perjantai 21. tammikuuta 2011

Tiukkaa kulutuskeskustelua ja nöyryyden ideaa

Yliopistolla tänään: keskustelukurssilla biotiteteilijöiden kova vääntö ekologisen kuluttamisen olemassaolosta ja mahdollisuuksista. Klassisesti siitä, onko edes mahdollista yhden kansalaisen vaikuttaa yhtään mihinkään, vai pitäisikö odottaa pakotteita ylhäältä politiikasta. Ja siitä, onko mihinkään ympäristölupauksiin tai -merkkeihin luottaminen, vai ovatko kaikki vaikutusketjut liian monimuotoisia huomioonotettaviksi. Ihmisen raaka-aineiden kulutus ja kaikenlainen materiaalin tuotanto vaikuttavat sademetsiin, vesistöihin, ilmastoon, biodiversiteettiin, maaperään, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Ja sitten ko. seikat vaikuttavat vielä sosiaalisiin seikkoihin, jotka puolestaan myös, pitkien ketjujen kautta, vaikuttavat kaikkeen.  

Ekologia tutkii monia makaaberinkiintoisia
 asioita,  kuten sienten ja ötököden suhteita,
mutta ei varsinaisesti kuluttamista.
(http://cordyceps.us)
Yleisesti ottaenhan ekologinen kuluttaminen on melko oksymoroni. Ilmaisu itsensä kanssa ristiriidassa ja vääristä lähtökohdista muodostettuna. Ekologia on tieteenala, joka käsittelee eliöidenvälisiä suhteita ja vuorovaikutuksia, ympäristön vaikutuksia ja eliöiden ympäristöön kohdistamia vaikutuksia, eläinryhmien demografiaa ja populaatioiden elinkykyisyyttä ja kehitystä, geenivirtoja, evolutiivisia mekanismeja tai potentiaaleja, levinnäisyyttä... "Ekologinen kuluttaminen" on siis vähintäänkin erikoinen termi, mutta nykyisin se ymmärretään luonnon hyvinvoinnin huomioimiseen tähtäävinä kulutusvalintoina. Olkoon siis niin.

Ekologisuuden voi kuluttamisen suhteen määritellä monella tavalla. Jos se määritellään siten, että kulutetaan kuten "normaalia" on - miten sattuu ja länsimaalaisia keskivertomääriä - mutta ostetaan lisäksi ja rinnalle muutama viherpesty tuote, ei tietenkään voida ajatella ekologisen kuluttamisen olevan mistään kotoisin. Tai vaikuttavan mihinkään. Jos taas ekologinen kuluttaminen määritellään siten, että kulutus pyritään minimoimaan, ostetaan vain ehdottomasti tärkeä, ja niissäkin ympäristön tilaan negatiivisimmin vaikuttavat tuotteet korvataan paremmilla vaihtoehdoilla, saadaan jo jotain aikaan. Kiinnostava ja ihastuttava filosofinänkyrä Slavoj Zizek kannanotossaan on sitä mieltä, että kulutus kuin kulutus on huono asia - joka tapauksessa tulee tukeneeksi negatiivisia ja tuhoisia rakenteita. Ehkä vähän triviaalia - ei kai loppujen lopuksi kukaan ole sitä mieltä, että ostaminen on ekologiselta kannalta parempaa kuin ostamattomuus? Olisihan se hienoa saada koko teollistunut maailma lopettamaan kaiken kuluttamisen, elämään valoravinnolla ja jättämään maapinta-alansa metsittymään. Vaan kun  ei oikein ole aikaa odotella sellaista.

Ylipäänsä ongelma on tämä kiire, ajan puute ympäristötuhojen koko ajan edetessä. Olisi katu-uskottavaa,  jopa tieteellisesti oman uran tai imagon kannalta uskottavaa, olla ottamatta kantaa. Olla tekemättä parannusehdotuksia, "saarnaamatta". Sanoa, että hohoo näin pienet vaikutukset kuin kulutusvalinnat, ei niillä tee mitään, olen tieteineni tai mielipiteineni niiden yläpuolella. Politiikan se pitää hoitaa, minä en idealistisesti ota kantaa, olen kiinnostava kyynikko. Tai luoda itselleen oma ylhäinen paukansa maailman palon yläpuolella, josta voi huudella, että ette te tuolla luomullanne mihinkään pysty, oletteko ajatelleet, tarvitseeko maapallo edes pelastusta, onko millään mitään merkitystä, tai että eivät ihmiset nyt oikeasti niitä sademetsiä tai ilmastoa tuhoa, minun ylevän yksilöllisen teoriani mukaan kyseessä ovat pilvet/loiset/kärpäset/moreeni/laita tähän joku oma.

Jolleivat sitten ne poliittiset päät ehdikään jymähtää yhteen maapallon puolesta ennen kuin viimeiset sademetsät on hakattu, tämä "uskottava" kyynikko, klassisen, romanttisen ihailtava vastavirrankiiski, onkin myöhästymisellään tullut tehneeksi aika voimakkaan kannanoton - kannanottamattomuus on kannanotto "business as usual"in puolesta. Ei tuntuisi kivalta. Olisiko se nöyryys sittenkin vain paikallaan, kun kohdataan se tosiasia, että ihan oikeita ihmisiä kuolee nälkään, ihan oikeita elinympäristöjä kaatuu?

Olen varma, että Zizekkin pitäisi parempana vaihtoehtona ostaa luomuna kahvinsa, jos kuitenkin väkisin on kahvia ostettava. Tai leipänsä, tai muu filosofiruoka. Toimimisen kiire tarkoittaa, että on pakko alkaa nöyräksi. Ottaa kantaa, siitäkin huolimatta, että tuntuu nöyryyttävältä tehdä jotain pientä, kun ei isompaan pysty.

Monesti nauretaan sille, että elitistit ne ostaa luomua ja sitten lentävät vuosittain etelään. Totta, hirveitä törsääjiähän me länsimaissa ollaan. Mutta olisiko se sitten parempi, että se "elitistitörsääjä" lentäisi joka vuosi etelään ja ostaisi vielä lisäksi tehotuotettua? Biotieteiden keskusteluryhmä oli tässä melko lailla samaa mieltä, että ei. Ei olisi parempi. Entä lähiruoka, jota monesti nostetaan luomunkin yli - "turha hakea kaukaa, kun nurkan takaa saa!". Olisiko tässäkin nöyryys paikallaan? Me länsimaissa rahtaamme kehittyvien maiden raaka-aineita ja heidän maallaan tuotettua rehua yms jatkuvasti valtavia määriä tänne meille - ei, ei haittaa ollenkaan - ja sitten olemme äkisti ylpeitä kotoperäisen edustajia; ei kelpaa luomu muilta mailta.

Jokainen haluaisi tehdä sen jättiteorian, joka ratkaisisi kaiken kerralla. Muu tuntuu pieneltä, sitä joutuu jättää jotain muidenkin käsiin. Mutta niin kauan, kuin universaalin valtavaa ratkaisua ei edes teoreettisesti voi pitää mahdollisena, pitäisi olla tarpeeksi nöyryyttä osaratkaisuihin. Jos vaikka luomuviljely ei jokaisen viljelylajin jokaisen olosuhdeyhdistelmän osalta toimi, se ei tarkoita, etteikö käsissä olisi jotain erinomaista ja kannattavaa tuettavaa. On kestämätöntä ylpeyttä olla tekemättä pientä osaansa vain siksi, ettei voi tehdä kaikkein suurinta.

Suuriakin linjoja toki tulee olla, sitä en todellakaan kiellä :) Yksi tärkeä olisi esimerkiksi alkeisfilosofian tuominen jo alakouluihin - ihmisten kasvattaminen kyseenalaistamiseen. Tällä hetkellä "suurien rattaiden" kyseenalaistaminen on vaikeaa; niin helposti allekirjoittaneellekin ekologisuus muodostuu vain kuorrutteeksi kaiken moskan päällä. Ostetaan joku viherkoriste, ja sitten ollaan ekologisia. Jos suomalaisista kuluttajista jo nyt 70% toimii mielestään ekologisesti, meillä pitäisi olla huipputerve ja ei-materialistinen yhteiskunta. Koskei selvästikään ole, jossain prakaa. Pakkohan siellä on sitten taustalla olla luulo, että "business as usual" saa jatkua, ja siihen tehdään joku pieni koristeennykerö, joka ilmentää ekologisuutta. Olisipa se niin yksinkertaista!

Suuria linjoja ja poliittisia päätöksiä siis tarvitaan, mutta niiden varaan ei ole aikaa jäädä roikkumaan. On yritettävä jotain muutakin, vaikka se nöyrältä tuntuisikin. Maailmassa on niitä, joilla ei ole perustarpeiden tyydyttämiseenkään tarpeeksi. Onko siis meillä rikkailla varaa puhua "kohtuudesta", jos olemme liian ylpeitä edes kokeilemaan arjen rajojamme omista mukavista rutiineistamme käsin?

tyyppi, joka ihan arvaamattaan vaikuttaa muovipussiasenteisiin.
(www.seaturtles.org)
Mitä sitten käytännönläheisemmin voisi ajatella ekokuluttamisen mahdollisuudesta? On niin paljon ristiriitaista tietoa ja pettymystä aiheuttavia uutisia. On sertifikaatteja, jotka ovat epäonnistuneet tai hiutuneet pois. Biohajoavia muovipusseja, jotka eivät sitten olleetkaan niin ekologisia. Kaikkea, mikä saa kyseenalaistamaan oman toiminnan vaikutuksen yhtään mihinkään? Onhan kuitenkin muutamia asioita, joissa on tutkimusten valossa edetty kuluttajan kannalta tiettyihin tuloksiin.

Itse olen sitä mieltä, että on kolme selkeää suuntaviivaa, joita on vaikeaa kumota. Ensimmäinen on kulutuksen vähentäminen. Siitä ei pääse mihinkään. Toisena kasvisperäinen kuluttaminen; alempaa ravintoketjusta saadaan enemmän irti. Puhdasta energiavirtojen matematiikkaa. Kolmantena luomun suosiminen. Luomu on edustaja suunnassa kestävämpään elossapysymiseen ja biodiversiteetin säilymiseen hiukan kauemmin kuin katastrofien ennustajat kuuluttavat. Siinä ne. Kolkon pientä ja karsean nöyrää. Vaan silti ehkä parempaa olla pieni kräpä kuin ylpeä pauka...?


2 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus! Minun oli ihan pakko linkittää tuo Zizek omaan blogiini - se oli vaan niin vakuuttava :)

    VastaaPoista
  2. Jep, se on kova äijä :D Ihastuin sen sössötyk- siis puheeseen kun katsoin sen sarjan Pervert's guide to cinema, joka on elokuvan psykoanalyysiä. Huippukiinnostava :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.