perjantai 28. tammikuuta 2011

Voi mikä vuosi!

2011 on aika monen asian oma vuosi ympäristö- ja luontosaralla. Nyt on YK:n metsien vuosi,  joka pyrkii lisäämään tietoutta metsien tärkeydestä ihmisen elinmahdollisuuksien, biodiversiteetin ja ilmastonmuutoksen suhteen. Metsien merkityksestä löytyy tähän liittyen paljon paljon uusia julkaisuja ilmaiseksi netistä - esimerkiksi REDD-tutkimuksista (Reducing greenhouse gas Emissions from Deforestation and forest Degradation). REDD-julkaisuissa pyritään lisäämään tietoisuutta siitä, miten valtavia hiilinieluja menetetään kirjaimellisesti taivaan tuuliin, kun metsiä hakataan tai niiden toimintoja heikennetään. Global Canopy Programme (suoraan suomennettuna maailmanlaajuinen latvusto-ohjelma), johon edellinen linkki kuljettaa, on muutoinkin aika kiinnostava hanke. Sen merkityksellinen sanoma on, että metsät olisivat satoja tai tuhansia kertoja arvokkaampia pystyssä kuin nurin.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on ilmeisesti samassa syssyssä, tai sitten ihan itsenäisesti, julkistanut vuoden teemaksi luonnon hiilivarojen suojelun. Tarkoittaen korostaa luonnontilaisten metsien ja erityisesti soiden valtavaa merkitystä hiilen sitojina. Lisätietoa tästä. Iso käsi soiden puolustamiselle modernissa maailmassa; turve on uusiutumattomana polttoaineena fossiilien ratkaisu.

LISÄKSI on eräiden kovasti meikäläisen sydäntä lähellä olevien otusten vuosi. Ei rakastamieni possujen sentään, se oli tavallaan viime vuonna, vaan nyt on maailmanlaajuinen lepakoiden vuosi! Suomessa juhlavuotta luotsaa yllättäen Luonnonsuojeluliitto, joka julkaisi juuri oman lepakkojen vuoden sivunsa seminaareineen. Muualla maailmassa asiaa hoitavat Euroopan suojelusopimuksen EUROBATSin edistäjät, ja kansainväliselle lepakon vuoden sivulle pääsee tästä

 Lepakkoäiti ja -vauva
(www.yearofthebat.org)
Miten lepakot edes liittyvät Ekoloiseen, tai ekoilmiöihin, tai ekotuotantoon? Itse asiassa kovastikin.  Ensinnä puhutaan tärkeästä lajiryhmästä sen osalta, että lepakot kattavat viidesosan kaikista planeetan nisäkäslajeista. Lepakkolajeja on yhteensä yli 1100, siipien kärkiväliltään parimetriseksi ulottuvista "lentävistä ketuista" minimaaliseen kimalaislepakkoon. Mutta lisäksi lepakot ovat maailmanlaajuisesti myös äärimmäisen tärkeitä ekosysteemeille ja meillekin ruokaa tuottaville kasveille. 

Yli kaksi kolmasosaa lepakoista on hyönteissyöjiä, kuten kaikki meikäläiset lajit, ja saalistaa öisin. Niiden merkitys satoja rajoittavien tuhohyönteisten kurissa pitämisessä on ilmeisen suuri. Yksistään Teksasilaisen Bracken Caven, siis luolan, lepakkopopulaatio syö yhdessä yössä kaksisataa tonnia hyönteisiä...! Kun näistä pörriäisaterioista suurin osa on satoja rajoittavia puuvilla- ja meloniahmatteja, on laskettu, että kyseinen teksasilainen lepakkopopulaatio vähentää alueella tarvittavia torjunta-aineita 1,7 miljoonan dollarin arvosta vuodessa. Havainnollistaa aika hyvin sitä, miksi eliöyhteisöjen ylläpito olisi taloudellisesti kannattavaa, ja miten monimutkaisia ja hauraita tapahtumaketjuja on ihmisenkin toimeentulon takeena.

Hedelmänsyöjä.
(www.yearofthebat.org)
Osa lepakoista on suurempia lajeja, jotka mättävät hedelmiä, ja osa medensyöjiä. Näin siis pelkistetysti, sillä on olemassa opportunistisiakin lajeja, jotka syövät vähän useampia asioita. Joka tapauksessa mettä ja hedelmiä kuluttavilla lepakkolajeilla on erittäin tärkeä ekologinen asemansa maapallolla. Hedelmiä tuottavista kasveista yli 300 lajia on riippuvaisia mettä syövien lepakoiden pölytyspalveluista. Lepakkopölytystä tarvitsevat esimerkiksi banaanit, viikunat, taatelit, avocadot, agave, cashew, mango, persikka ja carob. Mesilepakoiden hoidettua pölytyksen hedelmälepakot ahmivat hedelmiä ja levittävät siemenet, taaten siten uusien puiden kasvun. Lepakoiden ulostekin, ravinteikas guano, on taloudellisesti hyödynnetty luonnonvara. 

Muutama lepakkolaji on sitten niitä pahamaineisia "vampyyrejä". Tosin niiden maine on lievästi sanottuna liioiteltu, sillä ne lähinnä puraisevat pienen reiän "uhrinsa" ihoon ja nuolevat veripisaroita sen sijaan, että ryystäisivät leffameiningillä onnettomat uhrieläimensä kuiviin. Lisäksi on joitakin harvoja, erikoisia lajeja, jotka kalastavat, tai syövät sammakoita ja muita pikkueläimiä.

Täällä pohjoisessa lepakot ovat tosiaan kaikki hyönteissyöjiä, ja pienikokoisiksi nisäkkäiksi varsin pitkäikäisiä, voiden elää 15-20 vuotiaiksi. Maailman lähes 1200:sta lepakkolajista viitisenkymmentä elää Euroopassa, kolmetoista on tavattu Suomessa, ja viisi on meillä pysyviä ja runsaita lajeja. Meidän lajimme ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Pohjanlepakko on kaikkein yleisin, sen voi helposti nähdä lepattelemassa esimerkiksi katulamppujen läheisyydessä loppukesästä. Jyväskylän rantaraitilla ja Lutakonrannassakin niitä näkee kesäisin, kuten myös monen maatalon pihapiirissä.

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)
(www.lepakko.fi)
Meikäläiset lepakot talvehtivat erityisesti vanhoissa, sopivissa rakennuksissa tai vaikka kellareissa, joskin viiksisiipat vissiin talvehtisivat mieluiten luolissa. Talven yli selviämisessä lepakoille on tärkeää, että niillä on hyvä rasvakerros, ja että talvehtimistilan kosteus pysyy tietyllä tasolla.  Optimaalisimmillaan lämpötilakin säilyisi hiukan nollan yläpuolella. Jos jostain perunakellaristaan löytää lepakon talvehtimassa, se kannattaisi otuksen parhaaksi jättää paikoilleen ja olla häiritsemättä ollenkaan, koska havahtuva lepakko joutuu kuluttamaan huomattavan suuren osan varastoenergiastaan aineenvaihduntansa nostamiseksi toimintavalmiuteen. Siten sillä ei välttämättä jää resursseja koko talveksi. 

Päiväpiiloiksi kaikille lepakoille sopivat ullakot ja muut rakenteet, eikä niistä siellä suurempaa haittaakaan ole. Itse ainakin ottaisin mieluusti lepakoita vaikka meidän partsille roikuskelemaan :) Lepakot ovat myös suojeltuja eläimiä, eikä niitä siitäkään syystä kannata mennä sorkkimaan. Tarinoita kyllä on olemassa lepakkolöydöistä mitä kummallisimmista paikoista - meillä yksi onneton oli jotenkin hormeja pitkin kömpinyt saunan kiukaan sisälle, ja sinnehän pörrinkäistä ei voi jättää... Onneksi otus saatiin sieltä suuremmitta vahingoitta pois ja vietyä ulos suojaan. Yöeläiminä meidän lepakkomme ovat päiväsaikaan melko hämmentyneitä ja haavoittuvaisia, joten niiden kohtelussa saa olla varovainen. 

Suomessa toimii Lepakkotieteellinen Yhdistys, jonka sivuilta löytyy tietoa esimerkiksi lepakoiden muuttoseurannoista ja lepakkoharrastuksesta. Lepakoiden suojelusta löytyy paljon tietoa tässä mainituista osoitteista. Kyseessä on haavoittuva, tärkeä ja omalaatuinen lajiryhmä, johon liitty yllättävän paljon vastaamattomia kysymyksiä. 


(kuva: www.newscientist.com)


1 kommentti:

  1. Korjasin tekstiin "nektarin" medeksi - kunnon finglishiä tuli harrastettua, ja vielä merkityksiä sekoittaen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.