sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Eläinten syömisestä

Odotan ihan hurjasti, että saan yhden kirjastolta varaamani kirjan käsiini. Tai oikeastaan en meinaa ollenkaan malttaa odottaa. Kirja on ollut myynnissä englanninkielisenä jo kauan, mutta suomennettu versio on ensimmäinen, joka tulee kirjastoihin minun ulottuvillani. Ei kai olisi pitänyt jäädä varauslistalle, vaan olisi pitänyt ostaa itselle englanninkielinen painos ja olla "edellä aikaa". Kaikesta uutisoinnista päätellen kyseessä on nimittäin oikea mediatapaus. Kirja on Jonathan Safran Foerin kirjoittama Eläinten syömisestä (Atena 2011). Hesari on tehnyt siitä jutun, ja viimeksi myös Taloussanomat, juttunimellä Tämän jälkeen et enää syö eläimiä

www.oikeuttaelaimille.net
Ilmeisesti Safran Foer on onnistunut muotoilemaan asioita ihan uudella tavalla. Onhan jo kauan puhuttu siitä, miten karsea bisnes on "hyöty"eläinbisnes. Ei ole uutta, että siat ja muut nisäkkäät ovat älykkäitä eläimiä ja enemmän kaltaisiamme, kuin haluaisimme myöntää. Tai että tunteiden ja kivun aistimuksen evolutiivinen tausta juontaa niin kauas, ettemme voi enää olettaa ko. vaikutusten loistavan poissaolollaan hyödyksemme käyttämiltä eläimiltä. On ollut tiedossa, että eläintuotanto tuhoaa sademetsiä, tuhlaa energiaa, rehevöittää vesistöjä jne. Ja että urosporsaita kastroidaan tunteettomasti, että porsituskarsinoissa tai kanahäkeissä ei mahduta kääntymäänkään, että tehotuotannossa käytettävät eläimet elävät vain murto-osan luontaisesta elinajastaan, ja senkin luonnottomissa oloissa, luonnottomiksi jalostettuina. Ja että meidän laillamme psyykkisesti herkät eläimet ahdistuvat nykyisenkaltaisissa oloissa. On tiedetty, että häiriökäyttäytyminen on yleistä, ahdistuneet eläimet purevat tai nokkivat toisiaan, ja "hävikki", eli "muutenvain" kuolevien eläinten määrä, on suurta, mutta bisnes tarpeeksi massiivista häivyttämään ko. epämukavuuden. Tiedejulkaisuissa, ja jopa oppikirjoissa, on jo kauan maalailtu uhkakuvia siitä, että nykymuotoinen kotieläinbisnes sairaine olosuhteineen ja antibioottimättöineen altistaa ihmisetkin muuntuville taudinaiheuttajille. Ja niin edelleen. Asialliset asiat ovat olleet tiedossa.

Miten ihmeessä Safran Foer siis oikein on ilmaissut itseään, kun on saanut äänensä näin kuuluviin? Jahkaan ja jahkaan, että saisinko kirjan ennen kirjaston varausta, jos tilaisin sen nyt. Haluan jo tietää, mitä mies oikein on sanonut. Enkä ilmeisesti ole ainoa, sillä kirjastolla on jo varaajajono odottamassa teoksen saapumista. Suomennos on tullut myyntiin myös Oikeutta Eläimille -yhdistyksen nettisivulle, ja oikeastaan kaikkiin nettikirjakauppoihin. 

Ilmeisesti tässä on teos, joka on onnistunut kirjailijan taidolla yhdistelemään omaa persoonallista pohdintaa ja taustatutkimusta päivänpolttavassa eettisessä dilemmassa. Kirja ottaa huomioon sen, miten kyseenalaista on syödä länsimaalaisia määriä energiaa hukkaavaa lihaa maailmassa, jossa väkiluku ja nälkä kasvaa koko ajan. Samalla se kuitenkin myös kysyy, miten ihmeessä voisi kasvattaa lapsensa ajattelemaan, ettei toisia saa vahingoittaa, ja samalla osoittaa tukensa pahoinvointia aiheuttavalle bisnekselle syömällä eläintuotteita. Yksityisin on yleisintä, mutta mihin muuhun tämä mediakohu nyt perustuu? Onko kyseessä eettinen ongelma, joka vain tarvitsi ajankohtaisen kiinnekohdan purkautuakseen taas esiin, vai onko itse kirjassa jotain spesiaalia? Tahtoo tietää.

7 kommenttia:

  1. Lihan syömisen keskusteluissa jätetään lähes aina pois se tärkein kysymys - Onko lihan syöminen oikein vai väärin? Yleensä vastaus on, että on väärin syödä huonosti kohdellun eläimen lihaa ja oikein jos eläin on saanut hyvän elämän. Myös kysymys lemmikkien, hyönteisten ja villieläimien syönnistä on pulmallinen. Miksi esim. hyvin eläneen lemmikin syöminen on väärin, mutta hyvin eläneen villieläimen on oikein?

    VastaaPoista
  2. Heippa, kiitos kommentista! :) Lihansyömisen oikeudessa ja vääryydessä on tietysti monenlaisia näkökulmia. Yksi niistä on "vääryys" globaalin oikeudenmukaisuuden eli ruuan ja elinalan (omistetun alan) riittävyydessä sekä elinympäristöjen terveydessä.

    Toinen on eläineettinen kysymys. Totaalinen etiikkahan ehkä johtaisi siihen, että toisten kipua ja pelkoa kokevien eläinten syöminen on "väärin" joka tapauksessa, jos vaihtoehtoja on. Ja niitähän länsimaissa on.

    Itse en syö eläintuotteita ollenkaan siksikään, etten voi olla varma niiden kohtelusta, olivat ne sitten väitteiden mukaan miten tahansa kohdeltuja.

    Sitten taas ihminen, joka syö lihaa joka tapauksessa, tekisi ehkä "oikeammin" syömällä hyvin eläneen lemmikkinsä, kun siitä aika jättää, verrattuna todella epäinhimillisesti kohdeltuihin tehotuotantoeläimiin. Tunnen myös useampia ajattelevia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että voisivat tehdä mustistaan hanskat sitten, kun mustin aika on loppu. Onhan se eettisempää kuin ostaa kärsineen eläimen nahasta tehdyt, ja siten tukea tehotuotantobisneksen kyseenalaisuutta. Itse pidän helpompana tikata akryylilangasta tai ostaa kirpparilta - mutta ajatusmaailmoja on erilaisia :)

    Villieläimet ovat myös saaneet elää luonnonmukaisesti, mutta niidenkään intressien mukaista ei ole jahdatuksi ja tapetuksi tuleminen. Villieläinten metsästämiseen liittyy myös muutamia epäkohtia, kuten esim. linnut, joita jää joka metsästyskauden sivutuotteina kärsimään pusikkoihin, kun niitä ei löydetä ja osuma ei ole riittänyt tappamaan. Tai se, että ainakin itse kyynikkona olen varma, että rauhoitettujakin lintulajeja tulee ammutuksi sekaparvissa, kun hämärälläkin ampuminen on ihan ookoo. Saatika sitten se, miten helposti metsästyskortin saa. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni :)

    Hyönteisillä hermogangliot ovat sen verran vähemmän kehittyneemmät kuin nisäkkäiden aivot, että todennäköisesti niiden kohdalla kärsimyksestä tai pelosta ei ole niin paljon huolta kuin nisäkkäiden. Eli vertailussa niiden syöminen voisi olla "oikeammin". Niiden syöminen olisi tutkimusten mukaan myös ekologisempaa.

    Viimeisenä haluaisin sanoa, että varmaan lähes kaikki kysymystä pohtivat ihmiset ovat sitä mieltä, että länsimaissa olisi eettisempää vähentää eläinperäisten tuotteiden räjähdysmäisesti kasvanutta kulutusta. Eläimet, luonto, tai ekosysteemipalveluidensa riittävyydestä huolestuneet ihmiset sademetsäalueilla tuskin välittävät kenenkään nimikkeistä - vegaani tai sekasyöjä, ihan sama - olennaista on se, miten toimii.

    Näin pohdin minä omasta ajatusmaailmastani käsin, lisää kommentteja saa mielellään tiputella! :)

    VastaaPoista
  3. Taas hyvä kirjavinkki :) En ole tosin ihan varma haluanko sittenkään lukea, aloin voida pahoin jo pelkästään tuosta Taloussanomien jutusta. Hienoa kuitenkin, että tuo on saatu suomeksi. Toivottavasti ei vaan käy niin, että vain jo valmiiksi kasvissyöjät (tai 99% kasvissyöjät kuten minä) lukevat kirjan ja jatkavat sitten lihantuotannon kauhistelua entiseen tapaan. Mitenkähän tuon saisi luetutettua kaikilla vannoutuneilla lihansyöjillä!?

    Itse luulisin, ettei lihansyönti ole oikein eikä väärin, koska se ei ole moraalinen kysymys sen enempää kuin vaikka evoluutio. Ekosysteemissä on tavallista, että eläimet syövät eläimiä. Sen sijaan lihantuotanto on kyllä moraalinen kysymys. Itse syön toisinaan villieläimiä, lähinnä hirviä ja kaloja, eikä se mielestäni ole yhtään väärin. Esimerkiksi hirvelle on vähemmän stressaavaa ja vähemmän tuskallista tulla ihmismetsästäjän ampumaksi kuin vaikka susilauman raatelemaksi, niin ainakin kuvittelisin.

    VastaaPoista
  4. Hyviä pointteja, M'tilda!! :) Tuota "hyvyyttä" ja "pahuutta" minäkin yritän kelata silloin tällöin, ja koska en ole juuri selvyyttä niistä saanut muodostettua, kirjoitan ne lainausmerkkeihin. Kun esimerkiksi ilmastonmuutoskeskusteluissa joskus ajaudutaan siihen, että "onko sitten huono/paha ihminen, jos lentää lentokoneella..." tms. Silloin on yleensä kannattavaa viheltää peli poikki ;D ...ellei ole kysymyskin puhtaasti eettisestä vääntämisestä, eli periaatteen ja ilmiöiden, ei ihmisyksilöiden tasolla :)

    Tuokin rinnastus on hyvä, että eläinten syöminen on vaikeammin moraaliseksi ongelmaksi katsottava asia kuin tehotuotanto, eli totaalinen vapaudenriisto. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ihminen on erityisasemassa moraalisten vaatimusten tasolla, kuin muut eläimet, sillä meillä on varaa valita. Ja siksi saatan edelleen olla sitä mieltä, että itse tappaminenkin on ongelma niin kauan, kuin se ei ole välttämätöntä hengissä ja terveenä säilymisen kannalta. Varsinkin niin kauan, kuin emme tiedä, miten paljon kärsimystä metsästys tai kalastus aiheuttaa suhteessa luonnollisiin tapahtumiin. Kalastuksesta ainakin on uusia tutkimuksia, joiden mukaan kalojen kokema kipu ja hätä voi olla hyvinkin kolkkoa pyytämisen aikana. Jokainen toki päättää itse, miten siihen suhtautuu.

    Oli miten oli, juuri se, että on vaikka jopa 99% kasvissyöjä, on sitä, mihin koko biosfäärinkin kannalta ihmisten olisi "HYVÄ" edetä. Minun mielestäni. ;)

    VastaaPoista
  5. ...ja tosiaan, useinhan näistä asioista "saarnataan kuoroille", erään opiskelijaystäväni ilmausta lainaten. Eli kannanottoa luetaan juuri niiden toimesta, jotka jo ovat samaa mieltä. Olisiko sitten Safran Foer jotenkin onnistunutkin rikkomaan kyseisen kuplan, kun kerran media niin kirjasta pulputtaa..?

    Jos jollakulla on muita ideoita eläinbisneksen problematisoinnin popularisointiin (hehe, mikä ilmaus), niin olisipa hienoa kuulla ;)

    VastaaPoista
  6. Heippa! Tilasin Amazonilta kirja englanniks, mutten jaksanut lukea alkua pidempään. Uskon, että suomeks jaksaisin, mut sit taas toisaalta, miks lukisin? Mä tiedän ihan tarpeeks nyt jo ollakseni vegaani. Toivoisin, että kaikki ne jotka ei ole lukis kirjan, muttei ne kuiteskaa lue. Kun ei ne halua. Se olis liian epämukavaa. Tämä siis minun mielipiteeni.

    ♥ Raisa

    VastaaPoista
  7. Ihan totta! Jos on jo tehnyt valintansa, niin voi olla ihan turhaa kiusata itseään lisämurheilla asiasta. Kun ilmeisesti tuossakin kirjassa on karuja juttuja. Itsekin suojelen itseäni videomateriaalilta, jota on julkaistu tehotuotanto- tai turkistiloilta. Yleensä yritän vain hankkia faktat mahdollisimman lyhyesti tietooni, kun en halua märehtiä niitä yhtään sen enempää :/

    Tässä kirjassa jostain syystä erityistä on juuri se, että muutkin kuin "kuoro" ovat innostuneet asiasta. Voi olla, että syy on vain "oikean julkkiskirjailijan" tarttuminen asioihin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.