lauantai 9. huhtikuuta 2011

Eläin!kuulumisia

Edellisen viikonlopun erikoisimpiin fiiliksiin kuuluivat Animalian juhlavuoden ohessa järjestetyn 50-vuotisjuhlan aiheuttamat tunnelmat. Olin jo luopunut niistä  lapsuuden ajoista, joina pystyi saamaan pikkuhetkessä upeita ystäviä - tuosta noin vain äkkiä tuntea jonkun ihan läheiseksi. Tai saattoi ällistyä jostakusta esillä olevasta ihmisestä niin, että kosahtaa fanittamaan lajitoveriaan. Lauantai-ilta Animalian synttärijuhlilla toisti kuitenkin tätä murkkuajan tunneskaalan positiivista puolta melkein maagisesti. Mutta käännähdän nyt ensin kronologiseen järjestykseen.

Animalian juhlavuoden tapahtuma Eläin! siis oli melkoinen inspiraatiopläjäys eläinoikeushenkiselle. Eläinaiheiset päivätapahtumat 1.-2.4. Lasipalatsilla kattoivat aloja taiteesta ruokabisnekseen, ja vähän väliä hoksasi kävelevänsä ympyrää, kun ei ollut varma, haluaako katsomaan tehotuotantokriittistä leffaa vaiko kuitenkin kuuntelemaan paneelikeskustelua. Lisäksi Lasipalatsin yläkerrassa oli järjestöjä, Animalia tietysti etunenässä, pitämässä pöytiään. Sekä myymässä mitä houkuttelevimpia kirjoja ja muita kannatustuotteita eläinoikeus- ja kasvissyöntiaiheista.

Animalian pöytiä. Ja hih - tuo seinälipun possu on minun Animalialle piirtämä :D

Houkutinpöytä, jonka takana ei väsähdetty kertaakaan  :)

Ja vielä Faunan pöydän aarteita

Vaikka muuten olen kulutuskriittinen tyyppi, niin kaikki vege- ja eläinoikeuskirjallisuus saa minut heittäytymään täysin vastuuttomaksi rahojeni kanssa. Saman tekevät ekologian ja evoluutiobiologian, saatika sitten käyttäytymistiedettä tai lajistoa liippaavat kirjat. Nyt siis höyrysin kaikkien upeiden järjestöpöytien ympärillä ja ostelin, ostelin... En pode varsinaisesti huonoa omaatuntoa, sillä kirjat ovat aina monen omistajan juttuja, kun ne vain laittaa taiten kiertämään aikanaan :) Sitäpaitsi - saanhan jaettua lukemani sitten täällä blogissa monelle muullekin! Eikös...

Wheatyn maistiaisia riitti!
Vegaaniumamin valmistajat eli Wheaty-kasvisnakkimestarit olivat juuri kertomassa omista lähtökohdistaan ja tulevaisuuden visioistaan, kun puuskutin paikalle perjantaina. Ei ihme, että Wheatyn tyypit on palkittu useaankin otteeseen kasvisruokainnovaattoreina. Seitan eli vehnäproteiini"liha" ei sinänsä ole mikään uusi juttu, pikemminkin ikiaikoja vanha Japanilainen raaka-aine. Mutta Wheatyn tähtimerkiksi on laskettava snacksi- ja kiirekulttuuriin onnistuneesti tuodut, nopeat ja proteiinipitoiset vegeherkut. Huippu homma siksikin, että tällaiset uraauurtavat keksinnöt laajentavat innovaatiokenttää, jolla tulevaisuuden kestävämpiä valkuaisenlähteitä muovataan. Sen perusteella, mitä kuulin Wheatyn edustajien innostuneesta esityksestä veikkailen, että Wheatyllä tehdään omaakin tuotekehittelyä melko reippaasti :)

Haapoja puhui paljon ja asiaa.
Taidealankin hörhönä halusin ehdottomasti nähdä taiteilija Terike Haapojan esittelyn Toisten puolueesta. Kyseessä ei ole ainoastaan performanssi, vaikka olemassa onkin mediateos aiheesta. Toisten puolue on Haapojan aloittama projekti, jossa hän haastatteli innovatiivisia, fiksuja ihmisiä ja tulevaisuuteen katsovia tahoja "muiden" oikeuksista tulevaisuudessa. "Muiksi" Haapojan projektissa siis määritellään (ainakin?) luonto ja eläimet, joita käytämme säälittä hyväksemme, takaamatta niille mitään oikeuksia. Equadorissa on olemassa Äiti maan oikeudet, mutta meillä ei ole mitään vastaavaa. Haapojan projekti on suunavaus juuri tästä aiheesta, ja näkökulma on vahvasti tulevaisuuteen katsova. Kampanjan nettisivuilta löytyy lisää - nyt siellä kerätään kannattajakortteja, sillä puolueelle kartoitetaan ihan oikeasti kannattajakuntaa!

Eläin! -juhlatapahtuman omat "napakat debatit" toivat yhteen hyvinkin erilaisia näkemyksiä eläinten kohtelua liippaavista aiheista. Itse kieltämättä hykertelin, kun turkistarhauskeskustelussa tarhausta vastustanut keskustelija latasi niin täyslaidallisen faktaa, ettei lämpimän pukeutumisen ja muiden omituisten perusteluiden turkistarhauspuolustaja todellakaan loistanut. Sanon vielä minäkin saman; eihän nyt ihmeessä ole mitään järkeä väittää, että turkistarhaus voidaan säilyttää, kunhan vain "pyritään takaamaan eläimille lajityypilliset olot". En kyllä tulevana biotieteilijänä osaa kuvitella, miltä näyttäisi turkistarha, jos kaikilla ketuilla olisi lajityypilliset olot. Lääniä saisi kyllä olla... Kyseinen "pyritään" -väite osoittaa sen, miten pitkälle pelkässä tyhjässä retoriikassa ollaan valmiita menemään silloin, kun ahnehditaan taloudellista tuottoa tai ääniä. Murheen murhe. Toisessa napakassa debatissa keskusteltiin kasvisruuan tulevaisuudennäkymistä, lihaverosta ja muista kestävämmän ruokailun tematiikasta. Hyviä pointteja tuotiin esille - että verotuksella tulisi taata kaikille terveellinen ja silti kestävä ruoka, lihantuotanto tulisi typistää vähäisemmäksi, ja siinä tapauksessa myös huolehtia korvaavien työpaikkojen luominen tarvittaessa. Näin siis pitkällä tähtäimellä.

Kun asioita katsotaan laajasti, nähdään aivan kirkkaasti, miten kestävä ruuantuotanto, kestävä talous ja kestämättömien, epäeettisten toimintamallien alasajo eivät takaisi "vain" luonnon ja "toisten" reilua ja olemassaolon mahdollistavaa kohtelua. Päinvastoin - kuten Animalian tapahtumassa toistuvasti tuotiin ilmi - on kyse siitä, että elämme joko maailmassa, jossa tavoitellaan oikeudenmukaisuutta tuleviakin sukupolvia, heikompia yksilöitä ja äänettömiä kohtaan, tai sitten maailmassa, jossa otetaan itselle irti kaikki, mitä toisten kustannuksella saadaan.

Oy Soya ab:n hyväntuulista  tuote-esittelyä ja maistatusta  
Reiluutta voi tavoitella monilla tavoilla. Vaikka uudenlaisia tottumuksia tukemalla, kuten Wheaty tekee, tai Suomessa esimerkiksi Oy Soya ab, jonka maistatuspisteestä kuva oikealla. Ko. suomalainen firma valmistaa tofua luomupavuista ja käyttää touhuun Luonnonsuojeluliiton sertifioimaa ekoenergiaa. Ihan jokin aika sitten firmalta on tullut uusi hampputofu, jota en ole vielä edes maistanut. Pitääkin joku päivä kipaista hakemassa.

Lauantai-ilta Eläimessä! siis huipentui Animalian 50-vee syntymäpäiväjuhlaan Kulttuuritedas Korjaamolla. Juuri siihen hassuun paluuseen murkkuiän kokemuksellisuuteen. Animalian 50-vuotisen taipaleen suurimpia vaikuttajia kiipesi lavalle haastateltaviksi, ja me yleisössä kuulimme hurjan kiinnostavia ja hauskoja juttuja Animalian alkutaipaleelta. Nykyaktivistilla (tai eläinoikeusmyönteisellä ihmisellä) on vastassaan suuria, joskus jopa lannistavia koneistoja, mutta Animalian alkutaipaleella itse toimijoihin on kohdistunut aivan erilaista väheksymistä ja hölmistelyä. Olin kovasti innoissani puheesta, jonka piti yksi Animalian aivan varhaisimmista perustajajäsenistä, Linnea Ruda. Hän oli vain viisitoistavuotias, kun lähti perustamaan eläinkokeita vastustavaa ryhmää, joka nykyisin tunnetaan Animaliana. Juttelin niin autuaasti uusien tuttujen kanssa, että sali ehti tyhjentyä ja pian meitäkin tultiin varovasti kannustamaan lähtöaikeisiin :))  

Tällainen kokoontuminen on arvokasta siksikin, että pääsee hetkeksi irti maailman epäkohdista ja saa perspektiiviä siihen, mitä hyvääkin on saatu aikaan. Olin varsin otettu siitä aikajanasta, jonka näin printattuna Animalian saavutuksista. Hyviä kehitysaskeleitakin siis tapahtuu! Voi tuntua itsestäänselvältä, ettei esimerkiksi Suomen sirkuksissa enää ole luontoon kuuluvia villieläinlajeja, mutta sepä ei ollutkaan mikään selvä juttu, kun Animalian aikaiset aktiivit puhuivat kiellon puolesta. Animalian juhlakirja "Jonkun on uskallettava katsoa" palvelee samaa kannustamisen tarkoitusta.

Karhupoppoo - www.aasiankarhutarhat.com
Esittelen vielä yhden tapahtumassa mukana olleen suosikkijärjestöni. Kyseessä on Aasian karhutarhausta vastustava "Karhuryhmä", joka pinnistelee järkyttävän karhunsappibisneksen lopettamiseksi. Lyhykäisyydessään: maailmalla käytetään karhunsappea perinteisessä lääkinnässä, vaikka sen tiedetään olevan ihmisillekin haitallista. Sappea kerätään elävistä karhuista, jotka makaavat itsensä kokoisissa häkeissä, jatkuvasti katetri sappirakossaan. Vuosia. Ei mitään epäilystä siitä, etteikö kyseessä olisi suun avaamisen arvoinen aihe. Olen maalaillut karhupoppoolle tauluja myyntiin, ja nyt sain inspiraation tehdä uuden satsin. Karhuryhmä toimii siis yhteistyössä Aasian vastaavien järjestöjen kanssa - niidenkin sivuilta löytyy lisätietoa aiheesta. Toivon sydämestäni tsemppiä karhuporukalle sepelkarhujen auttamiseen! :)

Eläin! -tapahtumassa sai muuten halutessaan myös taiteilla, välipalana kuuntelulle. Perjantaina paikalla oli kasvomaalauspiste, ja lauantaina Globe Hopen luotsaama kierrätystaidepaja. Kumpikin sijaitsi yläkerrassa kivasti lämpiön vieressä niin, ettei puheista jäänyt paitsi luovaa työtä tehdessään. Lauantain ajan teema olivat eläinhahmot, ja ehdin näpsäisemään kuvia puuhasta otuksineen. Sääli, ettei huonosti tarkentunut kuvani tee ollenkaan oikeutta Erika-Evelyn vihersilmäiselle myyrälle :)

Hanna Mäkinen valmistaa kierrätyseläintä Globe Hopen pajassa

Erika-Evely Eisenin symppis pikkueläin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.