Puutarha- vai salaattiunelmia?

Pääsin maalla tekemään puutarha- ja kasvimaatöitä, joita en ollut ehättänyt Jyväskylässä aloittamaan. Koulimme taimia, jotka äitini oli kasvattanut siemenestä. Esikasvatuspurkeista löytyi liian tiheitä taimiklikkejä, sillä sairastava koira oli vienyt huomion kasvivauvoilta. Nyt Malla lapinkoira oli jo toipumassa leikkauksesta, ja siksi, helpotuksesta huokaistuamme, saatoimme upottaa taas sormet multaan. Kuvissa näkyy, että hauvalla on vappuasu päällä: raukka ei sietänyt päänsä ympärillä toipilastötteröä (sitä sellaista, jolla pyritään estämään haavan nuoleminen), joten äiti ompeli sille korsetin suojaamaan haavaa. Hetipä on pirtsakampi tuo tikkinapaneiti, ja kovasti auttamassa viherpeukaloinnissa! 

Malla, multasäkki ja kevätkorsetti

Malla arvioi työn jälkeä taimia odottavissa multapurkeissa

Kasvimaan työstäminen alkaa jo alkukeväästä: esikasvattamista vaativat lajit kylvetään laatikoihin (kotipuolessa maitopurkkeja, joita on koko kevättalvi tarkoitusta varten kerätty). Kasvettuaan taimet vaativat "koulausta". Ne eritellään ja istutetaan samanlaisiin bokseihin mutta harvempaan. Ehkä kuutisen taimea maitopurkkiin. Minä sain vaivanpalkaksi ylijäävät taimet Jyväskylään vietäväksi, parvekeviljelyä ajatellen. Jos muuten tomaatteja olisi, ne saisivat kouliessa toiseen suuntaan katkaistun, puolikkaan maitopurkin per taimi vahvistuakseen hyvin.

Meillä oli koulattavana pinaattia, fenkolia ja erilaisia kaaleja: lehtikaali, kyssäkaali sekä palmukaali. Kyssäkaalilajike on Hyötykasviyhdistyksen luomusiemen, jonka ei pitäisi tulla puisevaksi isonakaan. Lehtikaali taas on kotona monivuotinen kestosuosikki, koska se on oikea ravinneainepommi, kaikista kaaleista ravinteikkain ja vitamiinipitoisin! Aikuisena se kasvattaa tummanvihreät, kaartuvat lehdet, joita voi yksi kerrallaan taittaa syötäväksi - vielä talvenkin tultua lumen alta! Lehtikaalta voi myös kuivata, ja kuivana joko liottaa ruuanlaittoon taikka murskata kädessä ja ripotella mukaan. Palmukaali puolestaan on minulle uusi tuttavuus, sekin löytyi Hyötiksen valikoimasta. Kuulemma vanha hyötykasvi jo 1800-luvulta, ulkonäöltään "silmiinpistävän kaunis", sinisenvihreä. Mielenkiinnolla odotan siis taimien aikuistumista. Palmukaalin viljely on kuulemma yhtä helppoa kuin lehtikaalin - esikasvatus huhtikuun puolessavälissä ja istutus ulos toukokuussa.

Tiheää valikoimaa

Kaalintaimien koulimista

Hyötiksen siemenpusseja partsiviljelyyn

Suoraan kylvettäviäkin siemeniä oli vielä tallessa edellisen vuoden Hyötistilauksesta. Vien niistä Jyväskylään parvekeviljelyyn erilaisia salaattiaineksia: keräsalaattia, mangoldia, pinaattia, sinappikaalta ja salaattisikuria, ja täydennän vielä joillain juureksilla, yrteillä ja mausteilla. Laitan kaikki suoraan parvekebokseihin kasvamaan, ja lisäilen siemeniä kesän mittaan, kun vihreä kuluu ruuissa. Parvekebokseilla   tarkoitan peruspitkulaisia parvekelaatikoita, joiden pohjille tulee salaojitukseksi käpyjä ja kiviä (estävät kasvien juurten likoamisen vedessä - nekin tarvitsevat happea) ja vasta siihen päälle tulee multa. 

Rucola

Rucolan kasvatan Ekolon siemenistä, koska ne kasvoivat hurjan pontevasti viime kesänä. Ne saavat kasvaa ihan isoiksi asti kunnon parvekelaatikossa, sillä pidän rucolan voimakkaasta, omanlaisestaan aromista. Se sopii sekä salaatteihin, lämpimien ruokien pinnalle että viherpirtelöihin ytyä antamaan. En osaa arvioida, kauanko kestää, että partsilta alkaa saada jo salaatti- ja pirtelöaineksia, koska yleensä olen ollut liikkeellä kasvatteluissani jo aiemmin keväällä. Taidankin siis hakea vielä Ekolosta krassia, sarviapilaa ja sekaidätyssiemeniä nopeasti idätettäväksi sillä aikaa, kun odotan parvekkeen villiintymistä. Tarkoitukseni on ensi kesänä myös versottaa herkullisia, pähkinäisiä auringonkukanversoja ja kasvattaa oraita ihan kunnolla. Aion vihdoin kokeilla, onko se orasmehu maineensa veroista voimajuomaa, ja hörpätä sitä vaikka joka aamu pikku drinkin verran. Vehnän sijaan taidan käyttää ohranjyviä - luomuja tietenkin! 

Sekasiemenet

Krassi

Krassi kasvaa helpoiten pienen ritilän päällä, taikka sitten kostutetun talouspaperin päällä. Multaa ei  kannata käyttää, koska valmiinakin krassit ovat niin pieniä että mullasta puhdistaminen olisi aika turhauttavaa. Sarviapilan ja sekasiemenet voi idättää normaaliin tapaan: liotus lasipurkissa, lasipurkin päälle harso kuminauhalla kiinni, ja sitten veden kaato pois, huuhtominen harson läpi ja purkki alassuin kuivauskaappiin. Huuhtominen on tarpeen pari kertaa päivässä, ja syöminen heti kun hituset alkavat näyttää iduilta. Sarviapilan maku on voimakkaan mausteinen, joten se ei ehkä sovi perusaineeksi ateriaan. Paremmin ko. kasvi sopiikin mausteeksi muihin ituihin tai muuhun salaattiin. Esiemerkiksi (samoin kuin edellä idätettyjen) alfalfan itujen kanssa syötäväksi. Suosittelen lämpimästi siemenistä asti itse aikaansaatua ruokaa - oppimisen määrä tekemisen myötä on valtaisa. Tiedän, että oikeat puutarha-alan ekspertit nauraisivat monille toimenpiteilleni ja työkaluilleni, ja gurmeeruuan taitajat ruokalajeilleni, mutta eihän se haittaa niin kauan, kun jotain saa aikaan ruuaksi asti :)