sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kotikutoista

Taas positiivinen kirjayllätys. Laura Honkasalon Kotikutoista - Itsetekemisen ihanuudesta (Kirjapaja 2011) tarttui mukaan kotikunnan kirjastosta. Ilman ennakkotietoja kirjailijasta tein lainani sillä ajatuksella, että luen, jos teos ei ensikappaleissa vaikuta olevan naistenlehtimäinen pintaraapaisu tai täysin yllättämätön henkilökohtaisten saavutusten luettelo. Ja kappas - Kotikutoisen riveiltä löytyikin näkemystä laajasti (länsimaisen) kulttuurin kotitekemisen saralta, henkilökohtaisesta historialliseen. Itse tekemisen kulttuuri ei koskaan ennen ole näin laajasti unohtunut länsimaiselta ihmisyhteisöltä - ei ennen massavalmistuksen, törsäämisen ja pikakulttuurin aikaa. Kotikutoista tuo selvästi esiin, miten arvokas, inhimillinen ja ikivanha kudelma käsillä tekeminen on, ja miten murheellista juurten katkeilua taitojen unohtuminen olisi.

Honkasalo yhdistää omia kokemuksiaan itsetekemisen aatteista maailmanlaajuiseen kehitykseen, ja lukijalle tulee selväksi, että kirjaa varten on puurrettu taustatyötä. Esimerkit virtaavat käsityöaiheisesta kirjallisuudesta ympäri länsimaista kulttuuria, aina 1900-luvun alusta saakka. Lainauksista tulee selväksi, miten järjellä vielä sata vuotta sitten suhtauduttiin materiaaliin, itse tekemiseen ja ostamiseen, ja mihin nyt on kertakäyttökulttuurissa tultu. Ennen hankittiin laatukankaat ja tehtiin tai teetettiin kunnon vaatekappaleet. Niitä sitten taidokkaasti korjattiin, uudistettiin ja muodistettiin vuosikymmeniä. Jokainen osasi joitain perusteita materiaaleihin, korjaamistaitoihin ja tekstiilien säästävään säilytykseen. Millainen varmuus olisikaan, jos itse tietäisi edes vaatetuksensa suhteen olevansa omien taitojensa turvissa. Halu harjoitella taas väsäilyä heräsi hypähtäen. 

kuva: www.kirjapaja.fi
En ollut tullut ajatelleeksikaan, että ennen vuotta 1900 kotitalouksissa ei edes tarvittu roskiksia! Lumppukauppiaat hakivat ne vähät kangastilkut, jotka saattoivat jäädä yli projekteista, ja ottivat samalla ruokailuista jääneet luut nappien tekoon ja keittorasvan saippuan valmistukseen. Hymh, itse en kyllä välttämättä moista saippuaa haluaisi, mutta olen niin totaalisen samaa mieltä siitä, ettei nykytavaran ja tekstiilien törsäämisessä ole mitään järkeä. Perusmassa vaatteista valmistetaan niin huonoista materiaaleista, että ne kulahtavat hetkessä, ja suuri osa ihmisistä on kasvanut ostamaan uudet jo ennen kuin tuo ennenaikainen kulahdus ehtii tapahtua. Kierrätyskeskukset pursuilevat ja kaatopaikat kasvavat. Harva enää tietää, miten valtava työ ja ympäristökuormitus piilee yksittäisessä vaatteessa. Siksi tekstiilejä ei enää arvosteta. Vähän sama kaiketi kuin ruuan suhteen - vieraantuminen tuotantojen alkupäästä johtaa arvostuksen puutteeseen valmiiden tuotteiden suhteen. Kuitukasvien kasvattaminen, lannoittaminen, kastelu, tuhohyönteisten torjunta... sitten vielä kankaaksi kutominen, leikkaus, ompelu. Kaikki tämä, jotta valmis vaatekappale palvelisi yksissä bileissä ja joutaisi sitten kirppikselle tai roskiin...?

Itse tekeminen opettaa arvostamaan valmista työtä. Se sitoo ihmisen itsenäisen taloudenpidon ja päätöksenteon kulttuuriin. Olennaisinta olisi lisätä itseltä löytyvien materiaalien ikää ja monikäyttöä. Ja - kuten Kotikutoista niin tarpeellisesti korostaakin - arvostusta materiaalia kohtaan! Ehkä materiaaliseksi kutsuttu aikamme on niin tuhoisa juuri siksi, ettei se arvosta materiaaliansa. Aineeksi muutettu luonto ei ansaitse roskikseen heittämistä, vaan juuri sellaisen varjelun ja uusiksiluomisen, johon Kotikutoista yrittää pöngätä.  

Myönnän lukeneeni kursorisesti skräppäyksestä eli muotileikekirjailusta kertovan osion. Ärsyynnyn Sinooperiratkaisuista, joissa revitään bisnesrahat irti ihmisiltä, joilla itse tekemisen tarve on herännyt. "Osta valmis tarvikepaketti, ja ole sitten luova". Hienoa tottakai, että joku innostuu tekemään, mutta minun mielestäni inspiraatio tulisi ohjata mahdollisuuksien mielettömyyteen siinä, ettei kaiken tarvitse olla juuri tiettyä tarkoitusta varten valmistettua.   Skräppäyskulttuuri skräppäystarvikekauppoineen on surullisesti repeämässä törsäämisen suuntaan. Bisnesten ja ihmisten arvaamattomien innostusten välillä vallitsee aina hassunhauska koevoluutio: talousmaailma yrittää tarrata kiinni sellaisiinkin ilmiöihin, jotka syntyvät vastareaktiona massatuotantoon. Niin kävi punkkimuodille, ja niin on käymässä "hitailulle". Luotan silti siihen, että itse tekijät ovat niin ovelankenkkua sakkia, ettei heitä koskaan kaupallisteta. 

Samoihin loimiin Kotikutoisen sisältämän, kiinnostavan taustatiedon kanssa kutoutuu kirjailijan omia kokemuksia. Uskallus heittäytyä ketjusilmukoiden virkkaamisesta villasukkaomavaraisuuteen ja muistot oman isoäidin vaatetus- ja käsityöperiaatteista. Isoäideistä isoisiin ja isiin: kirja myös korostaa itse tekemisen sukupuolijaon keinotekoisuutta. Jokainen tietää, ettei ole kaikkeudellista syytä määräämässä miehiä sahan ja vasaran, naisia ompelukoneen pariin. Vaatteiden ompelun, virkkaamisen ja tikkaamisen uudesta tulosta myös komeamman sukupuolen keskuuteen on jo etiäisiä. Jotkut hopparipiirit ja ainakin ekomielessä tiedostavat miessukupuolen edustajat ovat esi-isiltä jatkuneena virtana osanneet itse ratkaista ratkenneiden saumojen tai hukkuneen pipon probleemat, ilman kaupantädin tai -sedän puoleen kääntymistä. Ehkä pohjavirta vielä kasvaa laajaksi kulttuuri-ilmiöksi.
  
Itse tekevät vastarannankiisket, jonka käsissä käytöstä jääneet teepaidat muuntuvat pikkuhousuiksi, vaarin vanhat takit omaan käyttöön, vanhat villapaidat pipoiksi ja viimeiseen asti käytetyt kankaat lopulta räsymatoiksi ovat planeetalle arvokkaita. Kotikutoista esittelee siis erilaisia itsetekemisen kulttuureja  iso- ja isoisoäitiemme essutraditioista 60-luvun hippeihin, enemmän tai vähemmän nykyaikaisiin punkkareihin ja  steampunk-esteetikkoihin. Myös visuaalisesti räiskyvät,  japanilaissyntyiset, alunperin itsetekemisen riemuvoittoina syntyneet alakulttuurit ovat saaneet huomiota kirjassa. Soisin niiden jatkuvan ilman massatuotettuja genrevarusteita edelleenkin. Honkasalo itse puolestaan ilmoittautuu dyykkauskulttuuriin kuuluvaksi. Hän on löytänyt roskalavoilta ja -pöntöistä niin kadehdittavia tekstiiliaarteita, että harkitsen taas kerran, voittaako jo minussakin keräilijänhenki aristelun dyykkailun suhteen. Dyykkailu muuten lieneekin sellainen alakulttuuri, jonka kaupallistaminen ei ihan suoralla ajatuksenjuoksulla onnistu...!

Honkasalon Kotikutoista lukiessa oman itse tekemiseni into kasvaa hutkahti. Suosittelen ihan kaikille, joita kerskakulutus ja kulutushysteria edes etäisesti ärsyttää, ja kaikille, jotka tuntevat edes pientä viehätystä itse luomiseen. Se, ettei kuitenkaan osaa, ei tosiaan riitä perusteluksi olla inspiroitumatta.

7 kommenttia:

  1. Heti! kävin varaamassa kirjastosta, en edes lukenut kommenttiasi loppuun, kun en malttanut. Ah! tää on niin mun kirja!

    Kiitos!
    Raisa

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Muistaakseni olet joskus blogissasi maininnut että hyviä käytettyjä ompelukoneita voi saada reilustikin alle satasella? Voi olla toki että muistan väärin.Voi olla että olen väärässä siinäkin että asut Jyväskylässä? :) Itse siis asustelen Jkylässä ja etsinnässä olisi käytetty, halpa ja hyvä ompelukone..ei sinulla sattuisi olemaan vinkkiä mistä päin sellaista kannattaisi etsiä? :)

    Vielä kiitokset ihanasta blogista! Olen keväällä siirtynyt vegaaniruokavalioon ja on todella mukava lukea täältä aina uusia juttuja silloin tällöin, itse kun olen vasta alkutaipaleella muutenkin ekologisissa asioissa :)

    Laura

    VastaaPoista
  3. Hei Laura! Kiitos ihanasta kommentistasi :) Olen itse ostanut oman koneeni käytettynä muinoin Helsingistä ompelukoneliikkeestä, ja maksoi tosiaan sen alle satasen. Moni ompelukoneliike myy käytettyjäkin! Tuuria tietysti, sattuuko paikalle samaan aikaan kuin joku aarre :) Vanhat Husqwarnat ainakin ovat uskollisia kavereita.

    Mikäli olet jo kolunnut ompelukoneliikkeet (siitä Pommin vierestäkin), niin voi vaikka kokeilla Yliopiston toripalstaa tai muuta mukavan tuntuista ilmoittelupalstaa ja jättää ostoilmoituksen :)

    Ompelukoneliikkeiden käytetyissä koneissa on tosin se hyvä puoli, että ovat huollettuja ja niistä voi kysellä yksityiskohtaista kuntotietoa.

    Hienoa kuulla, että olet vegaaniutunut, ja toivottavasti se on tuonut mukanaan paljon uutta intoa & jaksamista :) Tässä blogissa uskaltaa kyllä kysyä ja kommentoida sekä eko- että vegaaniusaiheista. Jälkimmäisestä on tulossa pohdintaa ihan lähiaikoina taasen :)

    VastaaPoista
  4. ...Aina sitä hötyää vastaamisissaan niin, ettei edes tajua kaikkea sanoa. Asun siis Jyväskylässä, ja tarkoitin Pommilla sitä hassunhauskaa baaria Kolmikulmaa vastapäätä. Sen vieressä on ompelukoneliike, joka ainakin korjaa, kenties myös myy käytettyjä koneita :)

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia vastauksesta ja vinkeistä, pitääpä tästä nyt alkaa nuuskia paikkoja että mistä se oma kone löytyisi niin pääsisi itse tekemisen vauhtiin! :)

    Ai niin, oletko jo nähnyt Earthlings-elokuvan? Siinä yksi hyvä muistutus meille kaikille siitä miksi lihaa ei kannata syödä..en edes pystynyt kaikkia kohtia katsomaan kyseisestä elokuvasta :/ No mutta, onneksi ihmiset alkavat näitä asioita tiedostamaan, vaikkakin minun mielestä välillä vähän turhan hitaalla tahdilla :D
    Odotan innolla uusia postauksiasi!

    Laura

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti löydät! Itse tekeminen on niin voimauttavaa, sain jo vaihdettua reppuni vetoketjun, tehtyä syystakin ja tumput, ja siirryn talvitöppösten tekemiseen :D

    Ompelemisessa oppii nöyryyttä. Esimerkiksi joustinneuleen käytön muistaa kun on ensimmäiset alushousunsa tehnyt ja tajunnut, etteivät ne mahtuisi edes sukan virkaa toimittamaan.

    En ole katsonut Earthlingsia, vaikka sen näkisi ilmaiseksikin netistä. Kun jo pelkkä lukeminen eläinten kohtelusta saa minussa aikaan melko voimakkaita tunnereaktioita, haluan säästää itseni kuvamateriaalilta, joka on jo murheellisen tuttua.

    Kuulemma silti informatiivinen ja laadukas teos!

    Tule ihmeessä lukemaan ja juttelemaan taas! :)

    VastaaPoista
  7. **khöhh**

    totuuden muuntelu on liian helppoa viattoman oloisissa asioissa - en kyllä osaisi tehdä syystakkia alusta asti, tuunasin sen kirppistakista :D Korjattakoon nyt raatorehellisyyden nimissä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.