maanantai 19. syyskuuta 2011

Soija ja vähän soijaöljykin

Huomaatteko, miten täysin nokkasiilit täyttävät Ekoloisen aivot? Kun sain pinnistettyä nokkikset ulos mielestäni, en osannut kirjoittaa viikkoon. Nyt joka tapauksessa on soijaan perehtymisen paikka öljykampanjan nimissä. 

Soijapapu (kuva: wikipedia)
Ensinnä haluaisin pohtia soijaa kasvina. En  nimittäin kerta kaikkiaan voi ohittaa näin herkullista kokonaisuutta, vaikka soijaöljystä onkin tarkoitus jossain välissä pari sanaa sanoa. Soija on hyvin vanha, ravintorikas, proteiinipitoinen palkokasvi, jonka aminohappokoostumus lähestyy ihmisen kannalta täydellistä. Soijan viljelyn massiivisen suosion taustalta löytyy "kultaisten papujen" ravintoarvojen lisäksi kasvin tuottavuus. Soijanviljelyllä saadaan aikaan yksi korkeimmista mahdollisista proteiinintuotoista maa-alan käyttöön suhteutettuna, eritoten korkeampi kuin vastaava suhde eläinperäisen proteiinin tuotannolla. 

Soijaa pidetään kiistanalaisena tuotantokasvina, koska se yhdistetään sademetsäkatoihin. Soijanviljely onkin yksi pahimmista vaikuttimista sademetsien katastrofaalisessa hupenemisessa, mutta johtuen lähes täysin soijan massiivisesta rehukäytöstä. Soija on nisäkkäälle erinomaista ravintoa, ja se menee hyvin kaupaksi. Ei ikävä kyllä ruoka-aineena, vaan rehuna kulinaarisista ja kulttuurisista syistä jatkuvasti lihansyöntiään lisäävälle ihmiskunnalle. Noin 80% - joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 90% - maailmalla tuotetusta soijasta käytetään eläinten rehuksi, ja siten hukataan valtava määrä (trooppista) maapinta-alaa, vähenevää maa-ainesta, kasteluvettä ja energiaa. Rehua tarvitaan massiivisia määriä:  oli kyseessä miten erinomainen valkuaisenlähde hyvänsä, tuotantoeläimen hyötysuhde on vain kymmenisen prosenttia. Vain 10% eläimelle syötetystä soijaenergiasta ja -valkuaisesta siirtyy ko. olennon kudoksiin ja tulee lihaa syövän ihmisen kuluttamaksi. 90% laadukkaasta valkuaisesta ja energiasta menee hukkaan. Määrävaatimusten vuoksi suurin osa tehotuotetusta soijasta on GM-soijaa eli geneettisesti muokattua ja geneettisesti yksipuolista kasvustoa. Tuotantolajit ovat viattomia - soijassa ei kasvina ole mitään dramaattista pahaa, vaan sen käyttötavoissa! Ihmisruuan raaka-aineena kyseessä olisi mitä parhain papu.

Kritiikki soijansyönnin "kaksinaismoralismista" lihansyönnin vaihtoehtona esittää pääteesinään, että on kestämätöntä syödä niin kaukaa tuotua valkuaista, kun kotimaassa tuotetaan eläinperäistä vastaavaa. Huokaus. Kun se rehukin tuodaan, ja sitä sitten vielä heitetään hukkaan eläinbisneksessä. Toistaiseksi on saatavilla suhteellisen harvoja laskureita näihin vertailuihin, mutta MIPS (material input per unit service), eli tuotteen valmistukseen käytetyn materiaalin määrä, on yksi keino vertailla tuotteiden ympäristövaikutuksia. TMR-luku taas ottaa huomioon tuotteen aikaansaamiseen käytetyt elottomat ja elolliset materiaalit sekä aiheutuneen eroosion. Mitä suurempi TMR, sen haitallisempi  tuote on ympäristölle. Soijan TMR on noin 3, kun sianlihan on 21 ja naudanlihan 46 (Suomenkielisiä MIPS- ja TMR-laskuja ja vertailuja esim. tässä ja avattuna tässä). Vertailun vuoksi: perunan TMR on 2 ja leivän 3.

Vasta siis, kun joku esittää kritiikkiä soijan suosimisesta verrattuna muiden luomukasvivalkuaisten käyttöön, otan haasteen tosissani. Eläinperäisen vastaavan suosimiselle ei juuri ole keskusteluun asti riittäviä perusteita. (Ennen kuin kukaan tähän väliin tulee heittäneeksi, että ne meidän lehmät syövät rypsiä, kehotan tarkastemaan jostain rypsin MIPSin. Kyseessä on sama tuhlaaminen, mahdollisesti vain kotimaan kamaralla.) 

Alla oleva kuva havainnollistaa energian kulkua ekosysteemeissä. Samanlaisena, joskin pelkistettynä, ihmisenkin ruuantuotanto voidaan nähdä. Kaikki ravintomme energia tulee alunperin auringosta. Auringon valosta tuottajat eli kasvit sitovat talteen osan. Ensimmäisen asteen kuluttajat syövät kasveja, mutta eivät kykene sitomaan kaikkea syömäänsä energiaa omiin kudoksiinsa: energiaa menee hukkaan ulosteisiin jäävässä massassa ja haihtuu lämpöenergiana taivaan tuuliin eläimen aineenvaihdunnan myötä. Jos esimerkiksi ensimmäisen asteen kuluttaja on sika, noin kymmenen prosenttia kasvitason energiasta siirtyy sian kudoksiin sen syödessä rehua. Jos ihminen käyttää energian- ja valkuaisenlähteenään sian lihaa, hän on heittänyt hukkaan noin 90% kasvien sitomasta energiasta ja proteiinista, sillä hän olisi voinut välttää yhden pyramidin "hukkapalan" ja syödä itse kasvitasolta. Näin olisi säästynyt hurjasti energiaa, maa-alaa ja kasteluvettä sekä alati kasvavan ihmiskunnan tarpeisiin että omaa tilaansa tarvitsevien luonnonekosysteemien säilymiseen. 

Energian kulku ekosysteemeissä (kuva: http://www.globalchange.umich.edu/)

Sen lisäksi, että syö kasvivalkuaista, soijansa (kun nyt kerran soijasta puhutaan) voi syödä luomuna ja vähentää sademetsävaikutustaan vielä kasvissyönnistäkin eteenpäin. Luomusoijan viljelyä valvotaan, tuotannossa vältetään torjunta-aineita, jotka ovat haitallisia monimuotoisuudelle, eikä lannoiteta fossiilisilla lannoitteilla. Luomusoija on myös pienviljelijöiden ainoa mahdollisuus kilpailla tehotuotannon mielettömän skaalan rinnalla. Suuri osa esimerkiksi Brasilian sademetsien kadosta linkittyy sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen: kymmenisen prosenttia maanomistajista omistaa yli 90% maasta, pakottaen pienemmät tilalliset heikommalle maalle tai metsää raivaamaan. Tosin luomunkin piirissä on tehtävä paljon työtä ja suunnittelua, jotta menekin ja tuotannon kasvaessa ei pudoteta pieniä tiloja pois kyydistä. Luomun tulevaisuus on myös siinä, että pysytään kiinni kehityksessä. Monilla aloilla luomulannoitus parantaa tuottavuutta, maaperää ja aineen kiertoa, mutta maa-alan käytön kanssa tulee vielä olemaan paljon vääntöä, johon yksi ratkaisu ei ehkä riitä (kts. esim. tämä). Tosin minun täytyy omalta osaltani sanoa, että joskus tuntuu  hyvin vaikealta puntaroida kovin pitkälle muita maankäytön ongelmia niin kauan, kun laadultaan hyvä maa käytetään karjan kasvatukseen ja betoniviidakkojen pystytykseen.

Tietystikään aivan yksinomaan soijaan ripustautuminen, vaikka söisikin kultapapunsa luomuna, ei välttämättä kannata. Kaikkea muutakin kasvivalkuaista on niin paljon! Soija on erinomainen raaka-aine helppoutensa, proteiiniensa ja lukuisten valmistevaihtoehtojen kannalta, mutta mikäli vertaillaan kasvisvalkuaisia keskenään, soija ei jätä muita varjoonsa. Ei ravitsemuksen eikä - sademetsäkysymysten vuoksi - ekologisuudenkaan suhteen. KUITENKIN: mikäli aloitteleva kasvissyöjä tai kasvista painottava syöjä näkee soijan vielä tällä hetkellä ainoana vaihtoehtonaan eläinperäisille aineksille, niin antaa tofun tiristä! Tuhannesti parempi silloin soijailla, sanon minä. Ajan mittaan kannattaa tietenkin harjoitella monipuolisuutta. Nimimerkillä samaa ihanaa suosikkipuuroa kolme kertaa päivässä ;D

Vaikka miten haluaisin tässä perehtyä vielä soijan perinteisiin, ravitsemuksen kannalta kannattaviin valmistustapoihin, hyppään nyt pikaisesti siihen luomu soijaöljyyn.

Luomu soijaöljy on omalaatuinen ja terveellinen öljy, sillä se on valmistettu mekaanisesti, ilman suuren skaalan markettiöljyissä käytettyä kuumennusta tai kemikaaliuuttamista. Luomuöljyssä on tallella mukava arsenaali antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja (myös sitä O-3:sta!) sekä runsaasti lesitiiniä. Soijalesitiini lienee monelle tuttu tuote raemuodossaan terveyshyllyillä, ellei sitten karusti käsiteltynä valmisruokien emulgointiaineena. Lesitiini on hermostolle, verenkiertoelimistölle ja kolesteroliaineenvaihdunnalle erinomainen aine, joka tuo myös mukavaa pehmeyttä ja täyteläisyyttä ruokiin. Myös soijaöljyn kasvisterolit voivat alentaa haitallista kolesterolia haittaamalla sen imeytymistä suolistossa.

Ekolon luomu soijaöljy on kylmäpuristettu ja hyvin täyteläisen pehmeä, mieto öljy. Tuote kannattaa käyttää kuumentamatta, ja omien kokeilujeni mukaan sitä voi lorotella melkein mihin vain jäähtyneeseen / kylmään ruokaan. Olen käyttänyt soijalesitiinirakeita pirtelöissäni, joten kaavailen tämän öljyn sopottamista samoihin kohteisiin.

P.S. Tässä linkissä on yksi syy siihen, miksi suorastaan rakastan soijaa, kävi miten kävi.

16 kommenttia:

  1. Naudan ja possun sijaan voi syödä riistaakiin, tämä näkökohta jätetään usein täysin huomioimatta.

    Nimim. Jänispaisti uunissa

    VastaaPoista
  2. Jätetään usein myös tarkoituksella, muutamasta syystä. Ensinnä olisi kestämätöntä siirtyä riistan syöntiin siinä määrin, mitä nyt kulutetaan eläinvalkuaista. Sitä ei siis voi suositella ratkaisuna.

    Toisena metsästykseen liittyy eettisiä ongelmia, kuten kitumaan jäävät vahingoittuneet eläimet tai linnustuksessa sekaparvien ampuminen (jopa hämärissä) ja siten yksilömääriltään vähentyneiden lajien yksilöiden tappaminen.

    Sen lisäksi siis, että tappaminen ylipäänsä ei olisi tarpeellista, kun kasvisruoka riittäisi ravitsemukseksi. Yhdestä jäniksestä ei riitä kovinkaan moneksi ateriaksi, mutta jänikseltähän siinä menee ykkösprioriteetti eli henki.

    Vielä on kantojenhoitokysymys. Meillä ei ole petoja, jotka vähentäisivät kasvinsyöjäkantoja. Johtuen siitä, että petoja on vainottu. Siksi ammutaan hirviä yritys-erehdys-kantojenhoitoperiaatteella. Samalla ammutaan kuitenkin myös petoja, milloin siitä syystä, että ne syövät peuroja, milloin siitä, että poroja, ja toisinaan taas siitä syystä, että niitä on vain "liikaa".

    Jolloin voi nähdä myös niin, että ihminen vie koko ajan enemmän maa-alaa, jolloin kohtaamisia tulee enemmän --> täytyy "hoitaa kantoja". Oravanpyörä matkalla - niin, minne?

    VastaaPoista
  3. En aivan ymmärrä tuota ajatustasi, että vahingoittuneita eläimiä jätetään kitumaan. Tiesithän, että haavakot jäljestetään? Koskaan 30-vuotisen "urani" aikani ole yksikään eläin jäänyt kitumaan. Joillekin metsästys voi olla kuvailemaasi pyssyllä sohimista, muttei pidä yleistää. Näillä meidän syrjäseuduilla metsästetään ravinnon, ei tappamisen vuoksi.

    En näe mitään järkeä siinä, että alkaisin rahtaamaan maapallon toiselta puolelta palkokasveja ravinnokseni, kun näillä eväillä pärjäämme lähes omillamme. Liha tulee metsästä, kalat joesta (ei kaupan hyllyiltä vakuumissa, jolloin ne olisivat tehneet pakkausreissun Aasiaan), perunat omasta maasta, marjat ja sienet metsästä, maito ja munat sukulaisen maatilalta. Ja ohrakin kasvaa näillä korkeuksilla. Kuulostaa varmaan kovin romantisoidulta ajatukselta, mutta näin meillä pohjoisen syrjäseuduilla vielä eletään.

    Yhtä jänispataa meidän viisihenkinen perhe syö ainakin viikon ajan, yhdestä jäniksestä tulee niin paljon ruokaa, että sitä riittää monta rasiallista pakkaseenkin. Meidän perheessä lihaa lasketaan jokaiselle noin ruokalusikallisen verran.

    Tervetuloa tänne elämään "pedotonta" arkea, viimeisen kolmen vuoden aikana pihapiirissäni on vieraillut karhu neljään eri otteeseen, kerran pentunsa kanssa, ahma, ilves viisi kertaa ja susikin on yön aikana jolkotellut pihapiirin poikki. Ja nämä ovat vain varmoja näköhavaintoja, kyllä tuolla kairassa monenlaista kulkijaa riittää. Ja yksikään näistä havainnoista ei ole johtanut pedon hengen menettämiseen, toisin kuin etelässä tunnutaan järjestettävän ajojahdin heti kun joku näkee karhusta karvankin. Täällä se on vain luonnollista, näillä seuduilla ei juurikaan ole ihmisiä, jotka eivät olisi karhua nähneet. Muistan kuinka lapsena ihmeteltiin metsässä kuolleita ja osin syötyjä poroja, muutaman sadan metrin päässä mummolan pihasta, muttei siitä kukaan äläkkää nostanut.

    Asumme uutta taloa, mutta tämäkin on rakennettu vanhan sukutilan pihapiiriin. Ensimmäinen torppa on tähän pystytetty n. 1600, aina täällä on tehty petohavaintoja ja aina tullaan tekemään. Meillä lapset opetetaan pienestä pitäen kohtaamaan pedot oikein.

    Syksyisessä hirvijahdissa saaliiksi tulee hirvi per perhe, eipä tarvi kaupasta kannella tehotuotettua liha ja näillä köyhillä seuduilla riista on monelle elinehto. Täällä on ihan tavallista, että lähin kauppa on 50 kilometrin päässä, jokaisella asukkaalla on siis syksyisin pakkaset pullollaan ruokaa, pääosin lihaa ja marjoja sisällöltään. Mutta kovin tuntuu olevan elämä erilaista teilläpäin, ei kai kaupungeissa riistaa voikaan ajatella vaihtoehdoksi, mutta en vain ymmärrä, miksi minun pitäisi lihansyöjänä potea huonoa omatuntoa, kun meidän liha tulee luonnosta, luonnon kasvattamana.

    VastaaPoista
  4. Minäkään en ymmärrä sitä, että vahingoittuneita eläimiä jätetään kitumaan. Mutta niin käy. Hyvä, jos ei sinulla.

    Pointtini olikin, että metsästystä ei voi suositella lihansaamisen keinoksi edellämainituista syistä. En yleistä, että kaikki tekisivät huonosti (esim. ampuisivat vääriä lintulajeja jne), mutta keskimäärin näin tapahtuu liian usein. Hyvä, jos teillä ei niin käy :) Keskimääräinen ja yleistäminen on eri asia. Metsästämiseen liittyy eettisiä ongelmia, ja siksi en aio edelleenkään suositella vaihtoehdoksi kasvivalkuaisen rinnalle.

    Ja yleistämisestä puheenollen - olen maalaistyttö syntyjäni, eli kaupunkilaisuuden perikuvaksi ei taas voi minua väittää. Oman kasvimaan hoitaminen, marjastus ja sienestys, tai kasvien keruu ovat kyllä harvinaisen tuttuja minullekin. Teen aika paljon töitä voidakseni elää mahdollisimman vähillä ostamisilla, ja pakastin on kovassa käytössä. Jopa dyykkaan voidakseni vähentää ostamista. Mutta en silti lähtisi tappamaan luonnon eläimiä.

    Olen onnellinen siitä, että teilläpäin on petoeläimiä. Sehän on hyvä. Ja sekin, että elätte ilman petovihaa. Sehän on hieno juttu. Sääli vain, että kaikkialla ei tosiaan niin ole.

    Pointtini ei ollut, mitä Sinun pitäisi tuntea omista elämäntapavalinnoistasi. Keskusteluhan koski sitä, mitä voidaan suositella ihmisille vaihtoehdoiksi, ja silloin puhutaan ilmiöiden keskimääräisistä vaikutuksista esim. luontoon tai eläimiin. Tuolloin en edelleenkään tule mainitsemaan metsästämistä vaihtoehtona - minkä jo perustelinkin. Palkokasvit, vaikka kaukaakin tuotuna, ovat eettisempi valinta. Jos haluaa läheltä valkuaisensa, voi toki myös kasvattaa itse herneitä, härkäpapuja tai hamppua, tai ostaa ne säkkitavarana suomalaisilta viljelijöiltä.

    VastaaPoista
  5. Noh, minun pointtini on se, luonnon- ja terveydensuojelijan näkökulmasta katsottuna, että on järjetöntä antaa vaihtoehdoiksi vain ihmisen ravinnoksi kasvatetun lihan ja kaukaa tuodun, hyvinkin kyseenalaisen, palkokasvin kulutus. Kuinka kukaan voi suositella ihmisravinnoksi naudanlihaa tai soijaa?

    Ihmettelin vain miksi vertailusta jätetään pois lihansyönnin ekologisempi vaihtoehto, riista? Ja sinun perustelut olivat kovin epämääräisiä, tuntuu kummalliselta jättää riista pois eettisistä syistä, kun mukana on kuitenkin naudanliha.

    Nyt tosin ymmärrän sinun ajatuksesi metsästyksestä, oletkin kotoisin Pohjanmaalta. Pohjanmaallahan on ollut aina hiukan villi maine.

    VastaaPoista
  6. Heippa taas! Yritinkin tuossa sanoa, että soijalle on todella paljon vaihtoehtoja. Itse en syö kovinkaan paljon soijaa, vaan käytän muita, myös kotimaisia, valkuaiskasveja. Varsin monessa postauksessa olen nimenomaan korostanut, että soija ei ole missään nimessä ainoa tuote kasvivalkuaisen saamiseksi ruuastaan...

    Sitä en nyt ymmärrä alkuunkaan, missä vaiheessa olen ottanut mukaan johonkin mielipiteeseeni naudanlihan toivottuna tuotteena? Missä postauksessani naudanliha on "mukana" hyvien valkuaisenlähteiden listalla? Tietääkseni olen yrittänyt kovastikin piipittää, että lihantuotanto on monella tapaa ongelmallista.

    Jotta en olisi epämääräinen, muotoilen vaikka näin: ihminen ei tarvitse (mitään) lihaa, joten metsästäminen lieveilmiöineen on myös tarpeetonta, eettisesti kyseenalaista tappamista.

    Mainitsemistani syistä riista ei siis välttämättä ole suositeltavissa laajan mittakaavan "ekologiseksi" lihaksi. Mikäli omat perusteluni jäävät sinulle epämääräisiksi, voit tutustua artikkeleihin esimerkiksi siitä, miten "kannanhoito" kaatolupineen tehdään, millaisia ongelmia liittyy lintujen ampumiseen sekaparvissa ja hämärällä jne. Ehkä joku muu on osannut selvittää asian napakammin.

    VastaaPoista
  7. Kevennän tunnelmaa. Tutkitusti liha maistuu hyvältä:

    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=blVEC0ERdnE

    Mutta myös kasvis voi maistua hyvältä:

    http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=_dnB3IapeAA

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut tutkimuksia, joiden mukaan Soijan estrogeeni vaikuttaa mieheen hieman samoin, kuin sukupuolevaihdos hoidot. Tästä syystä vältän itse soijaa. Lisäksi ihminen saa täydellisimmät proteiinit juuri lihasta. Harrastan Judoa ja siinä tarvitaan voimaa!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi, Anonyymi jonka henkilöllisyydestä minulla ei ole aavistustakaan. Voimattomana pikku vegaanina ihailen teitä miehekkäitä lihaa syöviä miehiä, jotka voitte harrastaa esim. Judoa.

    Soijan vaikutukset miehen hormonitoimintaan vaativat melkoisia kuormia soijapihvejä tai -jugurtteja, mutta jos pelko naiseksi muuttumisesta on kova, kannattaa kokeilla esimerkiksi hamppua. Sen proteiinit ovat samanveroisia kuin lihan. Toki näissä kasviperäisissä aineksissa on oma maustamisen (tai mielikuvituksen?) taiteensa, että sama fiilis mediumpihvin jälttäämisestä syntyisi.

    VastaaPoista
  10. Hyvä Ekoloinen, älä kuitenkaan vähättele vakavaa asiaa. Esimerkiksi seuraavasta artikkelista voi lukea, kuinka soija muuttaa lapset homoiksi.

    http://www.wnd.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=53327

    Mustanaamio on kova koville, tiedäthän sen.

    VastaaPoista
  11. Hulk (Bruce Banner)9. joulukuuta 2011 klo 14.32

    Hyvä Mustanaamio!

    Ensinnä haluan kiittää teitä työstänne oikeudenmukaisuuden puolesta rosvoja vastaan.

    Luulen kuitenkin, että olette hieman väärillä jäljillä soijapelkonne kanssa. Vaikka voimani perusutvatkin valtaisan radioaktiivisen gamma-pommin räjähdykseen, olen sattumuksen jälkeen käyttänyt lähinnä soijaa voimieni ylläpitämiseen. Nykytiedon mukaan meillä ei ole syytä olla erityisen huolissaan soijan vaikutuksista.

    Linkitin teille muutaman artikkelin, joihin voitte tutustua, kun seuraavan kerran tulette viidakosta käymään kirjastolla.

    Ystävällisin terveisin, Hulk

    http://www.ahrq.gov/clinic/epcsums/soysum.htm

    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0015028209009662

    http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/01635581.2001.9680610

    VastaaPoista
  12. Mutta vakavoituakseni - en varmaankaan ole nyt ollut ihan selkein selostuksissani, pahoittelut siitä ensimmäiselle anonyymille. Yritän uudestaan, vaikken voikaan välttää luonnonsuojelijaherkkiksen mentaliteettiani.

    Eli haluan yrittää selittää, mistä väitteeni liittyen riistaa kumpuavat. Näen siis metsästyksen niin riskialttiina ja hankalana asiana, että en koe sitä yhdeksi vaihtoehdoksi ruuantuotannossa. Vaikkei lihan tehotuotanto ole sitä myöskään, en käsittele metsästystä samassa kirjoituksessa johtuen sen hankalasta roolista, joka tarvitsisi oman pohdintansa. Ennemminkin koen metsästyksen lieveilmiöksi muiden ongelmallisten kulutusmuotojen joukossa.

    Hillittömästi kasvavan ihmispopulan pitäisi etsiä ratkaisuja kestävään ruuantuotantoon, joka mahdollistaisi meidän ja muiden lajien olemassaolon tulevaisuudessa. Metsästys on ruuan saannin kannalta marginaalinen tekijä, mutta asennevaikutuksiltaan ja "ekologisen lihan" olemassaolon esityksenä minusta negatiivinen ilmiö.

    Sitten on yksi asia, jota pohdin, mutta en osaa ratkaista. Mikä metsästyksen rooli voi olla, kun luonnonympäristöt kuitenkin vähenevät ja heikentyvät koko ajan? Eikö se ole yksi negatiivinen paine lisää? Jos hirvipopulaatioitakin "hoidetaan" siten, että hups vaan, populaatio romahtaa ja hups vaan, se kasvaa liikaa, lintuja saa ampua hämärissä sekaparvista, ja petoja pyydetään vastoin RKTL:n ohjeita, eikö metsästys ole vain osa ikävää suuntausta ympäristöongelmiin?

    VastaaPoista
  13. Ja nyt tuo edellinen postaukseni näyttää sekin lähinnä koomiselta. Siis sen jälkeen, kun Hulk pieksi kuvainnollisesti roskat ulos Mustanaamiosta.

    Onneksi voidaan todeta, että soijan syöminen tai syömättömyys on jokaisen vapaa valinta, ja vaikka muuttuisi miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi, edustaisi todennäköisesti yhä samaa vähäkarvaista lajia.

    <3

    VastaaPoista
  14. Meidän perheessä ihmiset tarvitsevat lihaa, kyllä, nimenomaan TARVITSEVAT, mutta vain riistaa, vaikeiden allergioiden takia. Nuorimman lapsen ruokavalioon sopivat tällä hetkellä vain riisi, rypsi, mustikka ja riista. Esimerkiksi palkokasvien ja pähkinöiden syömisestä seuraa anafylaktinen shokki ja kuolema. Palkokasvit ja pähkinät ovat hyvin allergisoivia ja siitä syystä puuttuvat suuren joukon ruokavaliosta täysin.

    Alunperinkin harmittelin vain sitä, kun en ole nähnyt yhtäkään vertailua, jossa olisi mukana riista. En missään vaiheessa sanonut, että juuri sinä, hyvä Ekoloinen, olisit suositellut kenellekään nautaa tai soijaa. Puhuin vain vertailuista, joissa on mukana vain tuotettu liha ja ravinnoksi tuotetut kasvit. Olisi mielenkiintoista nähdä mihin riista ekologisuuden nimissä tehdyissä vertailuissa asettuu. En kaipaa pohdintaa metsästyksen eettisyydestä, kun saasteet nyt tappavat koko maapallon.

    Alkuperäinen anonyymi

    P.s. Olen nainen, enkä ole koskaan kokeillutkaan judoa.

    P.p. Rakastan lapsiani ja teen mitä vain heidän vuokseen, jopa tapan eläimiä ja onneksi minulla on vapaa valinta niin tehdä. Suurimmaksi osaksi ruokavaliomme koostuu kuitenkin kasviksista, liha on vain pieni lisä, paitsi pienimmällä hyvin oleellinen osa dieettiä.

    VastaaPoista
  15. Pelkään pahoin, ettei sellaista vertailua ole, johtuen jo skaalan massiivisista eroista. Puhtaasti energiankulutus-, vesistö-, jne.vaikutuksiltaan veikkaan, että riistan ympäristövaikutus on minimaalinen verrattuna tuotantolihaan. Lajistovaikutuksia on toisaalta käytännössä mahdotonta laskea mihinkään kuluttajan arkikäytön mittariin. Metsästämistä ei tällaisenaan voida lisätä ihmisten valkuaisenlähteeksi niin paljon, että se voisi olla merkittävä ravinnonlähde. Mutta en nyt ehkä enää selitä tässä ko. asiaa, mikäli koet ilmaisuni epämääräisinä. Olen itse tietoisesti valinnut, että en mainitse kyseistä eläinperäistä kuluttamista yhtenä vaihtoehtona mainitsemistani syistä. Sitä en voi kuin edellämainitusti arvailla, miksi muissa medioissa tehdään samoin.

    En lähde spekuloimaan mitään liittyen allergia-asiaan - kaiken aikaa olen tarkoittanut perustella vain sitä, miksi riistaa ei lasketa mukaan kestävän lihan suosituksiin, tai miksi se nähdään niin marginaalisena ratkaisuna, jos ratkaisuna lainkaan. Jokaisen henkilökohtaiset elämäntapavalinnat ovat henkilökohtaisia - niiden pohjalta ei kannata eikä hyödytä vääntää, varsinkaan, kun on tarkoitus puhua suuren skaalan ratkaisuista ja ilmiöistä, eikä syyllistää tai syyllistyä.

    Omasta puolestani olen sitä mieltä, että ihmisen massiivinen kulutus uhka maapallolle - ellei ilmastonmuutoksen kautta, niin jonkun muun lukuisista oireista. Siten eettisyys (myös ottaen huomioon ekologisten vaikutusten etiikan) on omassa elämässäni olennainen kysymys.

    Toivottavasti allergiat kasvun myötä hellittävät perheessänne!

    P.S. Judosarkasmi oli osoitettu anonyymi kakkoselle! Ei heitoksi kellekään muulle ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.