sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Farm Animal Day ja Mitä kaikkea syömmekään

Tänään, 2.10. on World Farm Animal Day, jonka on tarkoitus kiinnittää ihmisten huomiota ns. "tuotanto"eläinten kohtaloihin. Kampanja on ymmärtääkseni lähtöisin USA:sta, mistä löytyy myös leijonanosa suurimmista, eläinten asialle vihkiytyneistä järjestöistä. 

Amerikkalaiset organisaatiot ovat lanseeranneet hyvin mielenkiintoisia kampanjaideoita tietouden levittämiseksi. He ovat esimerkiksi jalkautuneet kaduille ja toreille ja jakaneet dollarin palkkioita siitä, että ohikulkijat katsovat filmin tuotantoeläinten karuista kohtaloista. Menetelmä on ollut menestys; yli puolet katsojista on jälkiseurannassa todennut vähentäneensä lihankulutustaan. Video, Farm to fridge, on karua nähtävää. Se pohjaa kuvamateriaaliin tehdasmaisista tuotantolaitoksista ja teurastamoista. Löydät videon sen nimellä netistä, mutta älä katso, jos epäilet, voitko.

World Farm Animal Day:ta vietetään nyt monin paikoin maailmalla.
(kuva: www.wfad.org) 

Monen suomalaisen intuitiivinen ajatus on, että meillä on paremmin. Tunne meikäläisestä eläintuotannosta perustuu vuosikymmenten takaisille maatilavisioille. Eikä se kerro välttämättä naiviudesta tai ajattelemattomuudesta - mielikuvat onnellisena kirmaavista vasikoista ja vehreää ympäristöään onnellisina tutkivista possuista ovat tahallisesti pönkitettyä harhaa. Kuvamateriaali tosiasiallisesta tilanteesta tai tosielämän pahimmista tilanteista aiheutti julki tullessaan kohun, eikä asian soisi unohtuvan. Totuus on, että tehoeläintuotanto ei ole moraalisesti kestävällä pohjalla meillä tai muuallakaan.

Kirjan kansi (www.like.fi)
Luin juuri uuden kirjan aiheesta. Mobyn ja Miyun Parkin kokoama Kamara - Mitä kaikkea syömmekään (Like 2010) niittaa yhteen valtavan näkökulmaskaalan eläinbisneksen aiheuttamista ongelmista. Sekä kirjan kirjoittamiseen osallistuneiden ihmisten että eläinbisneksen kyseenalaisten ilmöiden skaala on laaja. Kirja luotaa montaa seikkaa. Ensimmäinen aihe on lihasyönnin vaikutus kuluttajan terveyteen. Kirjoittaja on Brendan Brazier, se ironman-kisaaja, ravintoasiantuntija. Tiesitkö esimerkiksi, että kotitaloudessa, jossa käsitellään lihaa, on turvallisempaa nuolla vessanpönttöä kuin sattua lipaisemaan jotain keittiön pöydältä? Liha on niin usein kontaminoitunutta esimerkiksi ulosteperäisellä aineksella vastustuskykyisine mikrobeineen. Säteilytyksestä huolimatta lopputuote voi olla suorastaan vaarallinen.

Kirjassa käsitellään suurimmat, aiheeseen liittyvät ympäristökysymykset. Ilmastonmuutos, monimuotoisuuden väheneminen, veden tuhlaaminen ja vesistöjen rehevöityminen sekä maaperän kuluminen tulevat kaikki mainituiksi. Kirja on täynnä kiinnostavia lainauksia ja viitteitä. Esimerkiksi Euroopan parlamentti on nähtävästi tunnustanut, että rehunkasvatus on kestämätöntä (vrt. soijapostauksen energiapyramidi!), ja lihansyöntiä tulisi vähentää erityisesti kehittyneissä maissa. Tässä kirjassa on mukana myös näkökulma siihen, miten paljon lihabisnes syö veronmaksajan kukkaroa:  ympäristötuhoja täytyy yrittää korjata ja totuttua bisnestä tukea valtion taholta, kun se tuhlailee luonnonvaroja ja rahaa. 

Aihetta katsotaan myös eläinten näkökulmasta. Itse olin jo jotenkin onnistunut painamaan alitajuntaani piiloon dokumentit, jotka näin esimerkiksi eläinkuljetuksista. Tässä ne nostetaan uudelleen esiin, vaikken olisi halunnut palata niitä ajattelemaan. Yksistään Amerikassa kuolee vuosittain jopa 41 miljoonaa lintua kuljetuksessa syntyneisiin vammoihin, hapenpuutteeseen, stressiin ja sairauksiin. Muukaan elämä materiana nähtynä olentona ei ole helppoa. "Tuotanto"eläimet ovat niin jalostettuja, että pelkkä oman ruhonsa kannatteleminen tuottaa vammoja ja tuskaa. Tuoton maksimoimisen paineet ovat niin valtavat, että heikoimpien eläinten annetaan kuolla karsinoihinsa, sillä vauhtia ei voida hiljentää. 

Sairauksista puheenollen - kirjassa on mainio osio tehoeläintuotannon suotuisasta vaikutuksesta tautien kehittymiseen ja leviämiseen. Eli mitä tapahtuu, kun luonnostaan suurta elinalaa kaipaavat eläimet ahdetaan epähygieenisissä oloissa ahtaasti yhteen syömään kasvua lisääviä antibiootteja? Tehotuotannon eläimet ovat kuin koeputkia, joissa luodaan uudenlaisia zoonooseja, eli eläimissä vaarallisemmiksi kehittyviä, ihmisissä tuhoja tekeviä bakteereja. Jopa suurin osa ihmisten tartuntataudeista on lähtöisin eläintuotannosta.

Usein, kun itse jalkautuu liikenteeseen jakamaan tietoutta eläinten oikeuksista, saa kuulla närkästyneitä huomautuksia siitä, miten paljon kaikkialla on vinossa ihmisilläkin - että miksen auta ihmisiä. Kun näiltä kyselijöiltä tiedustelee, ovatko he sitten aktiivisia kyseisten ihmisläheisten ongelmien parissa, kukaan ei ole. Kyselijät eivät selvästikään ole miettineet myöskään, miten tiiviisti tehotuotannon ongelmat liittyvät myös sosiaalisiin ongelmiin tai suoranaisiin ihmisoikeuskysymyksiin. Kamara ottaa tämän huomioon sekä  köyhimpien niskaan kaatuvien nälkä- ja ympäristöongelmien kannalta että paikallisempien ilmiöiden osalta. 

Sen lisäksi, että suuret yhtiöt aiheuttavat kokonaisten kotiympäristöjen kaatumista rehubisneksen tieltä, ns. "rehu"kasvien hintojen polkeminen heikentää kehittyvien maiden kilpailukykyä omassa ruokakasvien tuotannossaan. Toisaalta se, ettei viljellystä ruuasta saa rehuainesta enempää rahaa, on lähes pakkokannuste siirtyä kasvattamaan karjaa. Ennen pitkää kyseinen toiminta alkaa näkyä ympäristössä, ja toimeentulon mahdollisuudet hupenevat. Vegaanius tai eläintuotteiden syömisen vähentäminen onkin myös ihmisoikeustouhua.

Lihabisneksestä kärsivät myös muut kuin pienituloiset pientilalliset tai välittömän ympäristötuhon näkevät ihmiset. Työntekijät ovat kovilla sekä fyysisesti että psyykkisesti esimerkiksi teurastamoissa ympäri maailmaa.  Toiminta on usein epämoraalista, raskasta ja jopa vaarallista. Ongelmia on myös yhteisötasolla. Yhteisöt kokevat haitat, kun suuret tuotantolaitokset muuttavat alueelle: terveys- ja hajuhaittojen lisäksi pienten tilojen häviäminen, alueen arvon laskeminen ja voittojen siirtyminen muualle kurjistavat kokonaisia alueita. 

Kamara katsoo eläintuotannon ongelmia laajasti, kahdeksantoista kirjoittajan voimin. Näkökulma on järkeenkäyvä ja asiallinen, eikä pyrkimys selvästikään ole shokeeraaminen, vaan tiedottaminen. Suosittelen lukemaan. 

3 kommenttia:

  1. Kirjan saa lainaan minulta, jos ei voi ostaa! :)

    VastaaPoista
  2. Tykkaan tosi paljon tosta ideasta etta annetaan dollari ihmisille jotka katsovat sen kamalan videon. Itse en pysty enaa yhtaan elainraakkaysvideoita katsomaan kun olen niin herkka, mutta levitan sanomaa ja olen itsekin kasvissyoja (98% vegaani).

    VastaaPoista
  3. Joo, omaa mielenrauhaa saa puolustaa :)

    Minä puolestani tykkään tuosta ilmaisustasi 98% vegaani :) ...kun täydellistä tätä tai tuota ei ole olemassakaan, jos ihan tarkkoja ollaan, mutta tekee paljon pyrkiä johonkin. Hieno homma.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.