sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Tuhma, TUHMA hiilari?

Laihdutusbisnesten luvatussa maailmassa riittää syntipukkeja. Kun 90-luvulla pahiksen rooliin joutuivat rasvat, oli vain odotettavaa, että aina menneestä erottumista hamuavat, uudet aivot kääntyvät päinvastaiseen suuntaan. Hiilihydraatit! Nyt ne tiedetään kaiken pläskin syyksi. Olen yrittänyt suunnistaa hiilihydraattien haukkumisen väittelyviidakossa, enkä ole paljon vielä hullusta hurskastunut. Yritän pikkuhiljaa syventää tietämystäni hiilarihuolestuneisuudesta, karppaamisesta ja ketooseista. Minulla on alustavasti jo paljon asiantuntematonta sanottavaa ja kysyttävää. Älkäätte provosoituko, tarkoitukseni on ihmetellä!

Hiilihydraatteihin kuuluu monenlaisia aineksia lähes välittömästi ruuansulatuselimistössä hajoavista, yksinkertaisista sokereista aina monimutkaisiin kasvien varasto- tai rakennemolekyyleihin. Kuidutkin ovat käytännössä hiilihydraatteja. Hiilihydraatteja sisältävien ruoka-aineiden ryhmä on moninainen, ja niistä löytyy parhaita - ellei ainoita - lähteitä esimerkiksi antioksidanteille, tietyille vitamiineille ja niille kuiduille. Lautaselleen ei voi valita pelkkiä ravintoaineita, ja siksi pyrkimys ”hiilihydraatittomuuteen” tuo oletettavasti mukanaan muunkin jäämistä pois.


Kasviksissa on hiilareita -
 tässä oma tuhma luomukorini :)

Terveyspuolen osalta uskon ehdottomasti jokaisen oikeuteen tehdä juuri itse oikeana näkemällään tavalla, mutta ympäristövaikutusten kohdalla menee vaikeaksi. Tulevaisuuden eliöiden, tulevat ihmissukupolvet mukaan luettuna, voisi nimittäin myös ajatella ansaitsevan oikeuden valita. Samoin kuin kehittyvien maiden ihmisten, joiden niskaan negatiiviset ympäristövaikutukset kaatuvat. Massiivinen lihan ja maitotuotteiden kulutus on ehdottoman varmasti pois joltakulta muulta, ja pois yhteisen ympäristön hyvinvoinnilta.

Esitykset, joiden mukaan ihmisen olisi luonnollisempaa mättää maitoa ja lihaa "luolamiehen tapaan", hämmentävät minua. On vaikeaa kuvitella eläin, joka välttämättä tunkisi muinaisäijän keihään eteen, jotta tyyppi voisi syödä lihaa viisi kertaa päivässä. Tosiaalta kivikauden ihmiset liikkuivat vähän eri tavalla ja kuolivat about kolmikymppisinä, mikä hankaloittaa heidän ruokavalionsa terveellisyyden spekulointia. On kolmaskin syy sille, miksi historian kaivelu ei tunnu toimivan hiilarien halveksunnassa: Aivan sama, mitä pienet ihmispopulaatiot tekivät vuonna vasara; kun meitä on seitsemän miljardia, ekologisesti tilanne on ratkaisevasti toinen. 

Entä hiilihydraatti-inhon psykologia? On loogista, että henkilö, jolla on painon pudottamisen tarve, karsii ruokavaliostaan turhaa polttoainetta. Karkit ja ravinteettomat höttöleivonnaiset on muutenkin terveellistä vähentää harvinaisiksi herkuiksi. Olen kuitenkin kriittinen dieettien suhteen, joissa jokin ruoka-aine valitaan yksinomaan käytettäväksi, tai jokin kokonainen ravintoaineryhmä asetetaan kohtuukäytettävän sijaan syntipukin rooliin. Onko varmaa, etteivät esimerkiksi vitamiinit ja antioksidantit jää paitsioon...? 

Alustava näkökulmani karppaamisen psykologiaan: Ulkonäkökriisin keskellä tuntuu entistä kurjemmalta, jos joutuu myöntämään kontolleen minkäännäköisiä mokia. Ajatus siitä, että itse olisi syönyt ehkä suhteettoman suuria määriä leipää tai kakkua, on kurjempi kuin se, että joku muu ilkiö olisi huijannut minut viattoman kuluttamaan lähes myrkyn veroista moskaa. On helpompaa lähteä etsimään syytä lautasmalleista tai muista suosituksista, kuin miettiä kriittisesti kuluttamiaan määriä. 

On helpompaa sulkea pois "paha” ruoka-aine, kuin hyväksyä kohtuullisuuden tarve. Itse olen aina tarvittaessa (tai turhamaisuuttani) saanut laihdutettua ysärireseptillä: ei rasvaa! Sama periaate; aseta kalsea epäonnistumisen rima ja kykenet taiteilemaan sen kanssa, vaikkei viitseliäisyys riittäisi kohtuullisuuden arviointiin. Kultainen keskitie, kulttuurihistorian jokaisessa sivuhaarassa esille tupsahdellut ajatus, on ihmispsyyken kannalta mätä. Tasapainottelu on A) tylsää B) vaikeaa ja C) ikävän tavanomaista. Vaan entäpä sosiaalisen tasapuolisuuden tai ympäristön kannalta?

Miksi muuten ”kevyessäkin karppaamisessa” ylipäänsä vannotaan niin kovasti eläinperäisten tuotteiden nimeen? Samalla tavoinhan hiilarit, proteiinit ja rasvat ovat edustettuina kasvikunnan tuotteissa. En ole toistaiseksi keksinyt syytä sille, miksi ylenmääräistä hiilihydraattimättöä ei voisi korvata syömällä runsaammin vähäenergisiä kasviksia ja enemmän proteiinipitoisia, kasviperäisiä tuotteita. Hyvä on, ehkä enemmän niissä on hiilareita, mutta jos tosiaan pyrkisi olemaan vain "hyväkarppi"? Olen muuten kyllä kuullut huhuja, että vegaanikarppaajiakin on. Kerma kookoksesta, rasva öljykasveista, proteiini pähkinöistä ja niin edelleen kaiketi – onko joku jaksanut kokeilla? Itse uteliaisuuttani yritin, mutta puuronhimo voitti. 


8 kommenttia:

  1. On kokeiltu vegekarppausta, ja toimii!
    Jotenkin ahdistaa lukea joka päivä sitä juttua, miten "karppaus on vaan lihan ja kerman syömistä", kun se ei ole. Mm. kuidut karppauksessa saadaan kasviksista.
    Vegaanikin voi olla karppi!
    ...Itse tosin nykyään enemmän lakto-ovo-karppi, koska luomumunia ja luomujugurttia tulee syötyä ;-)

    VastaaPoista
  2. Luolamiesten elinikäodote oli itse asiassa 33 vuotta. Se putosi 20:een, kun viljasta tuli olennainen osa ruokavaliota 10000 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  3. Mahtava kirjoitus Noora, hienoa että perehdyt aina niin perusteellisesti aiheeseen. Toivottavasti tulee jatkoa tälle :)

    VastaaPoista
  4. "Esitykset, joiden mukaan ihmisen olisi luonnollisempaa mättää maitoa ja lihaa "luolamiehen tapaan", hämmentävät minua. On vaikeaa kuvitella eläin, joka välttämättä tunkisi muinaisäijän keihään eteen, jotta tyyppi voisi syödä lihaa viisi kertaa päivässä."

    Arvaahan, minne jääkauden megafauna katosi. ;)

    Ihmiset ilmeisesti todella söivät paljon lihaa sen aikaa, kun sitä riitti. Ja on myös totta, että maanviljelykulttuuriin ja viljapainotteiseen ruokavalioon siirtyminen lyhensi elinikää, laski tuntuvasti keskipituutta ja lisäsi sairauksia. En kuitenkaan usko, että kyse oli nimenomaan lihan vähenemisestä, vaan ylipäätään ruokavalion monipuolisuuden rajusta laskusta ja samalla paikallaan pysyvän elämäntavan mukanaan tuomista taudeista.

    Sitä minäkin olen ihmetellyt, miksi karppauksen pitäisi välttämättä tarkoittaa pelkkää lihaa ja maitotuotteita. Olen harrastanut "kevyttä karppausta" jo pitkään lisäämättä lihan osuutta ruokavaliossa lainkaan (vaihdoin vain pastat ja riisit kasviksiin). Pikemminkin olen pyrkinyt vähentämään sitä opettelemalla syömään kasvikunnan rasvaisia tuotteita. Pähkinöitä, siemeniä, öljyjä, avokadoa. Nam.

    (Väitetään muuten myös, että yhtenä karppauksen laihduttavuuden salaisuutena olisi se, että ei tarvitse syödä viittä kertaa päivässä, koska yksi ateria pitää kylläisenä pidempään. Tutkimustiedosta en tiedä, mutta oma kokemus kyllä viittaisi siihen suuntaan.)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista! :) Arvasin, että tämä on jutteluttava aihe.

    Kiinnostaisi enemmänkin tuo vegaanikarppaus - ei ehkä omaksi elämäntapasovellukseksi, mutta muutoin. Minulla toimii varsin hyvin, että en syö mitään muuta viljaa kuin kokojyvätattaria (joka ei edes ole varsinainen vilja), enkä juuri riisiä tai muuta täyttöruokaa. Hedelmiä tai minkäänlaisia kasviksia en sen sijaan syrji, kuten en myöskään sillontällöisiä jätskejä (höm!). Yritin surffata karppaamiseen vihkiytyneitä foorumeita, mutta tuntui, että siellä vegaaneja vain peloteltiin tai yritettiin käännyttää pois hankalasta elämäntavastaan :D

    Itsekin olen lukenut tutkimuksia siitä, että ihmisten elinajanodote putosi, kun alettiin elää tiiviimmissä viljely-yhteisöissä. Hammasmätä ja muukin kaiketi lisääntyi. Mutta mistä eliniän hupeneminen sitten johtui, voi olla esimerkiksi tarttumatautien syytä, kuten planeetanihmeet sanoikin. Tiiviisti asuminen on hyvä keino saada kulkutaudit riehumaan. Kenties myös keräily jäi vähemmälle, kun viljaa alettiin tuottaa?

    Siitä taas olen kuullut montaa eri mielipidettä, olivatko varhaiset ihmiset syy jääkauden riistaeläinten vähenemiseen, vai eivät. Ehkä en kuitenkaan muotoillut ajatustani tarpeeksi hyvin - takuullahan he metsästivät, mutta tuskin saivat joka päivä syödäkseen ihan sellaista määrää lihaa tai maitotuotteita, kuin keskimääräinen länsimaalainen nykyään!

    Veikkaan, että todellakin rasvaisempi ja proteiinirikkaampi ruoka täyttää pidempään. Toisaalta mietin, miten paljon siinä on psyykkistä vaikutusta mukana, kun itse sain aina mukavasti mahan täyteen hiilarikaudella, eikä nälkä tullut välttämättä moneen tuntiin. Kun sitten opettelin syömään pähkinämättöjäni, rasvaton puuro ei enää tuntunutkaan täyttävältä tai nälkää pitävältä. Ruoka, joka muutama vuosi sitten olisi ollut minulle normaalia, on muutenkin nykyään ihan anemisen ja laihan näköistä rasvattomuudessaan :D

    VastaaPoista
  6. Veikkaisin, että vaikka varhaisten maanviljely-yhteisöjen asukkaat olisivat jatkaneet keräilyä ja metsästystä viljelymaidensa lähitienoilta, kuten varmasti tekivät, keräiltävä ruoka hupeni hyvin äkkiä väestön kasvun myötä melkoisen pieneksi annokseksi per nenä.

    Mitä pleistoseenin megafaunan katoamiseen taas tulee, joillakin alueilla ihmisvaikutuksesta on selvempiä, toisilla vähemmän selviä merkkejä. Euroopan faunan kohtalosta esimerkiksi käydään vielä vilkasta keskustelua, ja Pohjois-Amerikassa taisi olla samanaikaisia merkkejä meteori-iskusta, joka lienee ollut ainakin osatekijä.

    Pääpiirteittäin eläinten katoaminen kyllä korreloi ihmisen levittäytymisajan kanssa niin täsmällisesti, että vaaditaan suorastaan tähtitieteellinen sattuma jonkin paikalliskatastrofin tai paikallisen ilmastonmuutoksen tapahtumiseen joka mantereen ja pienimmänkin saaren kohdalla erikseen, alkaen Australiasta 48 000 vuoden takaa ja päättyen Uuteen-Seelantiin 1300-luvulla.

    Ei metsästäjä-keräilijöillä varmastikaan ollut (lyhytaikaisia poikkeuksia, kuten uusien saarten asuttamisia lukuunottamatta) lihaa tai mitään muutakaan ruokaa mässäiltäväksi määrättömästi. Karppauksen pointtihan on (tai sen ainakin pitäisi olla), että ruokavalio painottui ihan eri tavalla, niihin kasveihin ja eläimiin mitä oli saatavilla sen sijaan, että kaupat notkuvat jalostetuista kasveista saatua viljaa ja sokeria. Se, mistä ruokavalio sitten ihan tarkalleen koostui, vaihteli varmasti valtavasti alueittain, ja mitään yhtä "luolamiehen ruokavaliota" tuskin on olemassa.

    VastaaPoista
  7. Hyvä selvitys, kiitos! :) Totta, kun taas tarkemmin ajattelee. Sitä niin helposti taipuu ajattelemaan, että ne vanhojen hyvien aikojen ihmiset - siinä vasta oli luonnon kanssa harmoniassa toimivaa väkeä ja niin edelleen...

    Vaikkei ehkä tietoisesti olisi sitä mieltä, niin moisesta lähtökohdasta olisi niin romanttisen kaunista alkaa ajatella. Ja sitten kuitenkin totuus on toinen, muutamankin alkuperäiskansan ja porukan kohdalla.

    Mehän ollaan varmaan ennenkin käyty tämänkaltainen keskustelu muuten! :D

    VastaaPoista
  8. Voi hyvin olla, jotenkin nyt tuntuu tutulta. :D

    Joo, mullakin on ollut megafaunasta lukiessa kova työ päästä eroon siitä luonnon kanssa tasapainossa elävien luonnonkansojen mielikuvasta. Ehkä voidaan vain siirtää sitä haavekuvaa vielä vähän ajassa taaksepäin, ja lohduttautua ajatuksella, että neandertalinihmiset eivät hävittäneet saaliseläimiään sukupuuttoon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.