perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ekompi pyykinpesu

Mikä tekee ekopesuaineista ekologisesti kestävämpiä kuin massatuotetut verrokkinsa? Ekolosta voi ostaa pesuaineensa samaan muovipurkkiin vaikka satoja kertoja, mikä säästää hurjasti muovia. Pesupähkinöitä käyttämällä voi hoitaa pyykkinsä kokonaan luonnonmenetelmin. Ekolon ekopesuaineiden ainesosat ovat luontoon hajoavia. Vastuullisilta firmoilta hankittuja ekopesuaineita ei myöskään ole testattu eläinkokein, kuten monet suurten bisnesten vastaavista on. Tässä omat, yksinkertaiset syyni. Mitä ekopesupulverien ja nestemäisten pyykkiaineiden sisällä tarkalleen on erilaista kuin markettien "ei-ekoissa"? Aiheeseen perehtyminen on ollut kovan työn takana kaltaiselleni ei-niin-kemiallisesti suuntautuneelle viherhörhölle.

Samu-pesupähkinöitä (www.ekolo.fi)

Kaiketi on lähdettävä siitä, mitkä ovat perinteisten markettiaineiden ongelmat. Eniten puhuttu ongelmatapaus lienee fosfaattien käyttö. Fosfaatit ovat pesuvettä pehmentäviä, pesutulosta parantavia aineita. Ne sitovat pesuvedestä aineita, jotka tekevät vedestä ns. "kovaa". Vesistöjen kannalta fosfori on rehevöittävä, ja siten vesien happikatoihinkin vaikuttava aine. Meillä Suomessa fosfaattien käyttö ei ole vieläkään kokonaan kiellettyä, vaikka onkin vähentynyt huimasti Itämerisäännösten ansiosta. Fosfori pyritään puhdistamaan vedenpuhdistuslaitoksilla, ja suurin osa aineesta jääkin näihin haaveihin. Kaupungissa asuva voi luottaa hyvin siihen, että pesukoneen mylläämät pesuvesifosfaatit jäävät tehokkaasti nalkkiin puhdistamoille. Haja-asutusalueilla ja maaseudulla, saati sitten kesämökillä, kannattaa sen sijaan olla äärimmäisen tarkka pesuaineidensa fosfaateista. Tosin on sanottava, että oli sitten maalla tai kaupungissa, prosenttilaskut eivät vesiä pelasta. Vaikka prosentuaalisesti hyvin pieni osa (n. 10 %) pesuaineiden fosforista joutuu jätevedenpuhdistamoilta vesistöihin, vain absoluuttisilla määrillä on merkitystä. Fosfaattikysymys liittyy myös  oudoimpiin mediassa esitettäviin vertailuihin: se, että maatalouden fosforipäästöt ovat kotitalouksien vastaavia ongelmallisempia, ei langeta universaalia synninpäästöä kotitalouksien päästöille.

En muutoinkaan ymmärrä "ei kannata kontrolloida tätä ongelmaa, kun tuossa on vielä pahempi" -ajattelua. Samaa kastia kuin se ostoskassikeskustelu muinoin - että kestokassin käyttäminen on turhaa, kun ostetut tuotteet kuitenkin ovat ympäristön kannalta haitallisempia kuin muovipussi. Yhtä suurta kokonaisratkaisua ympäristöongelmiin ei tule löytymään - on yritettävä koota järkeä pienemmistä. Pesupähkinöistä ei ehkä ole "suuren skaalan" ratkaisijoiksi kaikkeen maailman pyykinpesuun, mutta ei ole järkeä jättää niitä käyttämättä siksi.

Ole Hyvän valikoimaa (www.olehyvaluonnontuote.fi)

Fosfori louhittavassa muodossa ei ole uusiutuva luonnonvara. Tehomaatalous tulee olemaan suurissa ongelmissa, kun fosforinlouhinta piakkoin vaikeutuu tuhlailevan käytön seurauksena. Odottaessamme niitä aikoja, kun viherlannoite - ellei sitten ihmisen tai muiden eläinten kakka - saapuu tehomaatalouteen maanläheisenä pelastajana, voimme pitää itseämme suht tervejärkisinä, jos vältämme fosforin lappamista järviin tahrattomien lakanoiden nimissä. 

Fosforia korvataan joissakin pesuainessa zeoliitilla, eräänlaisella synteettisellä savella. Ympäristön kannalta se on suhteellisen harmiton aine, mutta pesukonetta se saattaa rasittaa. Kuin myös vedenpuhdistamoja puhdistuslietettä lisätessään. Pesukone on kuitenkin mahdollista puhdistaa zeoliittijäämistä esimerkiksi Marttojen puhdistusneuvoin. Jos taas pesuaineessa lukee fosfaattien korvaajina EDTA tai NTA, se kannattaa jättää ostamatta. Kyseiset aineet ovat erittäin huonosti luonnossa hajoavia ja mahdollisesti haitallisia eliöille.  

Markettipyykinpesuaineisiin lisätään myös aineksia, jotka eivät paranna pesutulosta. Keinotekoiset hajusteet, optiset kirkasteet ja väriaineet ovat vain mukavuustekijöitä, jotka rasittavat vedenpuhdistusjärjestelmää tai vesistöjä turhaan. Ekopesuaineissa - esimerkiksi Ole Hyvällä - hajusteet sen sijaan ovat luonnon omia eteerisiä öljyjä.

Huuhteluaineet istuvat turhuuskategoriassa (vai olenko ainoa, joka näin ajattelee?). Huuhteluaineiden käyttö voi heikentää vaatteen  ominaisuuksia (erityisesti teknisissä urheiluvaatteissa) ja ne voivat kertyä tekstiileihin. Lisäksi ne heikentävät kankaiden joustavuutta. Huuhteluaineita ei kannata käyttää ollenkaan kankaisiin, joilta vaaditaan imukykyä - kestositeisiin tai vaippoihin esimerkiksi.

Pesuaineissa on myös muita veden pH:ta kontrolloivia aineita - emäkset auttavat happaman lian ja rasvalian irrottamisessa. Vedenpuhdistuslaitokset neutraloivat aikanaan niille saapuvan likaveden happamuutta, eikä hyvin hajoavista emäksistä siten juuri ole haittaa.

Samaa ei voi sanoa kaikista valkaisuaineista. Happea vapauttavat valkaisuaineet eivät ole erityisen haitallisia - niiden jättämät ainekset hajoavat luontoon. Vanhanaikaiset, nyttemmin harventuneet klooripohjaiset (hypokloriittia sisältävät) sen sijaan ovat varsin ongelmallisia. Niiden kloori voi luontoon joutuessaan muodostaa vaikeasti hajoavia ja haitallisia yhdisteitä. 

Tensidit, eli liuottimet, eli pinta-aktiiviset aineet ovat pyykinpesuaineiden peseviä ainesosia. Ne vähentävät veden pintajännitystä, jolloin tekstiilit kastuvat nopeammin, ja helpottavat tahrojen irtoamista. Tensidit jaotellaan sähkövarauksensa perusteella, ja siksi pesuainepakkauksissa lukee kationisia tensidejä, anionisia tensidejä jne. Synteettiset tensidit valmistettiin ennen suurilta osin maaöljystä, nykyisin yhä enemmän kasviöljyistä. Ekopesuaineissa tensidit ovatkin esimerkiksi kookospohjaisia, ja on hyvä, että myös "massapesuaineissa" aletaan siirtyä poispäin synteettisistä tensideistä. Synteettisten hajoamistuotteista osa on haitallisia luonnossa.

Kuten biologisissakin järjestelmissä, entsyymit nopeuttavat ja helpottavat pyykinpesun tapahtumia katalysoimalla niitä. Entsyymejä tarvitaan pesuaineissa vähän, koska ne eivät itse kulu toimiessaan. Toisaalta ne ovat niin valikoivia, että niitä täytyy olla monenlaisia. Pesuaineiden entsyymit valmistetaan kasvattamalla ne mikrobien avulla, ja ne hajoavat vedenpuhdistamolla.

Kaiken tämän lisäksi pyykinpesuaineista voi löytyä vaahtoamiseen vaikuttavia aineita, harmaantumisenestäjiä, kuidunsuoja-aineita, säilöntäaineita jne. Oman kokemukseni mukaan ekopesuaineiden sisällysluettelo on ratkaisevasti lyhyempi: juurikin suosikkini Ole Hyvän pesuaine kykenee tiivistämään varsin lyhyeen, lähinnä saippuoitujen kookosyhdisteiden ja eteeristen tuoksujen listaan kaiken syömänsä.

Tällä hetkellä markkinoidaan varsin yksisilmäisesti kaikkea energiaa säästävää. Kuten entistä tehokkaampia mutta joissain tapauksissa sisälmyksiltään kyseenalaisia pesuaineita, joilla pesulämpötilaa voi laskea hyvinkin paljon. Energiansäästö on älykästä, mutta yksinään sen nimissä toimiminen on sen kuuluisan käärmeen ajamista pyssyyn. Pesulämpötilan nosto neljästäkympistä kuuteenkymppiin lisää kuluvaa energiaa noin 30-50%, mutta vain, mikäli alhaisten lämpötilojen pesu saadaan aikaiseksi muutoin myrkkyjä lisäämällä, ollaan oikeilla jäljillä.

Yksi omasta mielestäni hätkähdyttävä asia pyykinpesuaineissa ovat biosidit eli bakteereja tappavat aineet. Mietin väkisinkin, eivätkö ne taas ole bakteerievoluution härnääjiä. Jos talossa on jokin bakteeriperäinen sairaus, pyykit voi pestä hiukan kuumemmassa varmuuden vuoksi. Mutta se, että syytäisi biosideja pesukoneeseensa, vieläpä rutiininomaisesti... aika kolkkoa. Bakteerien suhteen vauvojen kestovaipat ovat varmaankin sellaisia, joiden kanssa tulee olla tarkka, mutta niiden käyttöön pesuun onkin olemassa tarkat, toimivat ohjeet esim. Kestovaippayhdistyksen sivuilla.

Koottuja ekovinkkejä pyykinpesuun:

  • Pese vain tarpeellinen. Tunkkaisuutta voi torjua vaatteista tuulettamalla, ja ryhdin palauttaa kostuttamalla & silittämällä. Päällä käyminen ei tee vaatteesta automaattisesti likaista.
  • Pese normilikaiset vaatteet alimmassa lämpötilassa ja sairasteluaikana tai tosi likaiset korkeammassa
  • Korvaa esipesu liotuksella
  • Pese täysiä koneellisia - yleensä värilliset voi ensimmäisten pesujen jälkeen pestä kaikki samassa :)
  • Käytä valkaisuainetta vain, kun sitä tosiaan tarvitset (itse en ole käyttänyt koskaan :D) 
  • Järkeistä pesuainemäärä: mainoksissa pesukoneeseen kipataan lähes desi pesuainetta, missä on 3/4 liikaa. Mitä pehmeämpi vesi alueellasi on, sen vähemmän tarvitset pesuainetta.
  • Mieti, tarvitsetko huuhteluainetta tai voisitko korvata sen parilla tipalla eteeristä öljyä pesuainekaukalossa
  • Käytä eläimillä testaamattomia pesuaineita (pesupähkinät, Ole Hyvä...)
  • Käytä pesuaineita, joiden ainesosat hajoavat luontoon tai saadaan pois vedenpuhdistamolla 
  • Käytä täyttöpulloja ja -purkkeja
  • Esikäsittele tahrat ja pese ne ennen pinttymistä
  • Jos peset haja-asutusalueella tai maaseudulla, käytä ehdottomasti fosfaatittomia pesuaineita. 
  • Älä laske mitään pesuainevesiä suoraan vesistöihin - edes mäntysuopavesiä. Jo se, että kaadat vedet pihahiekalle on parempi, sillä vesi ehtii hiukan suodattua. 
  • Kuivaa vaatteet narulla, mikäli kämppäsi ei siitä kärsi - rumpukuivaus syö energiaa. 
  • Unohdinko jotain? 


maanantai 11. heinäkuuta 2011

EHECin taustoilla

EHEC hikotuttaa taas mediassa, mutta nyt ennennäkemättömän sitkeän kantansa vuoksi. Kyseessä on eläinten ja ihmisten suolistossa yleisesti elävien E. coli-bakteerien ryhmä, joka tuottaa myrkyllisiä aineita ja aiheuttaa voimakasoireisen suolistotulehduksen. Aina, kun EHEC-epidemia pääsee valloilleen, tiedetään etsiä ulosteperäisiä tartuntalähteitä, sillä EHEC elää erityisesti nautojen, joskus muidenkin märehtijöiden suolistossa. Siten tartunnan lähteenä voi olla  lannoite, ulosteilla saastunut vesi, eläinkudos tai käytettyjen ruoka-aineiden kontakti muihin, jo saastuneisiin ruokiin. Erityisesti liha ja maitotuotteet ovat bakteereille alttiita, mutta huonotuurinen voi saada tartunnan tautia kantavista eläimistä vaikka taputtamalla. Tartuntojen jäljittäminen epidemian puhjettua voi olla konstikasta, sillä infektio leviää myös herkästi sairastuneesta ihmisestä muihin.

EHECiä kantavat naudat ovat itse oireettomia, mutta bakteereja ei tarvitse siirtyä ihmiseen suurtakaan määrää aiheuttaakseen rajun oireiston. Ennen tämän kesän ongelmatapausta Suomessa on ollut kaksi elintarvikkeista peräisin ollutta EHEC-epidemiaa, joista vain toisen alkuperä - hollantilainen kebabliha - saatiin selvitettyä. Sairaalahoito auttaa tartunnan saaneita suhteellisen hyvin, mutta huolta aiheuttaa tämänhetkisen EHEC-kannan käsittämätön vastustuskyky eri antibioottiryhmille - kaiken kaikkiaan kahdeksalle yleisimmin käytetylle ryhmälle. Kanta on lisäksi erikoinen risteymä aiemmin tunnetuista kannoista.

Mystistä tämän kesän tartunnoissa on, että syyt on jäljitetty eläinkudoksen eli lihan sijaan ensin kurkkuihin, sitten ituihin, ja nyt sarviapilan siemeniin. Kukin kärsi myynninalennuksen vuorollaan. Kaikki epäilykset kohdistuvat luomutiloihin. Tällä hetkellä Evira tutkii luomu sarviapilansiemeniä, jotka on kasvatettu tietyllä tilalla Egyptissä, ja joita oli myynnissä myös Ekolossa. Egyptistä tulleet, tietyt siemenet ja kasvikset on vedetty markkinoilta ja niille on asetettu tuontikieltoja. Epävarmuutta on vielä runsaasti - siemeniä ei esimerkiksi alkuperämaan ministeriön mukaan ole toimitettu kaikkiin kohteisiin, joissa tätä EHEC-kantaa löydettiin. Ruotsin EHEC ei ole tutkimusten mukaan peräisin sarviapilan siemenistä. Saksan ja Ruotsin tartuntojen keskinäisestä yhteydestä ei myöskään olla varmoja. Kaiken lisäksi kyseiset egyptiläiset, Saksalaisen firman EU:hun tuomat sarviapilan siemenet eivät testauksessa näyttäneet olevan kontaminoituneita. Siksi Egypti on sanoutunut irti väitöksistä. Joka tapauksessa sarviapilan idut ovat voimakkaimmin epäilyksen alaisina, ja Ekolosta viimeisen kolmen kuukauden aikana ostetut sarviapilan siemenet on pyydetty ehdottomasti palauttamaan myymälöihin. 

Tämänhetkisen EHEC-episodin taustalla on laajoja asioita ja ruuantuotantojärjestelmän kipeitä kohtia. Ensinnä hiukan siitä, miten tauti voi kehittyä "supertaudiksi" eli resistentiksi. Bakteerien sukupolvet vaihtuvat nopeasti, ja siksi niiden evoluutio on ihmiseen verrattuna käsittämättömän nopeaa. Lisäksi bakteereilla on käytännössä kokonaista neljä tapaa muuntua geneettisesti. Ensimmäinen on odotetusti mutaatio. Lisäksi bakteeri voi noukkia geneettistä materiaalia, kuten kuolleen bakteerikaverin DNA:ta, ympäristöstään (= transformaatio), saada sitä toiselta bakteerilta "bakteeriseksissä" ( = konjugaatio) tai joutua bakteereita tartuttavan viruksen uhriksi ja saada siltä uutta perimäainesta (= transduktio). 

Kun bakteerit altistuvat niille uudelle antibiootille tai muulle niiden elinkykyä haittaavalle aineelle, tapahtuu luonnonvalintaa. Onnekkaat, kenties vastustuskykyiseksi mutatoituneet tai em. tavoilla muuttuneet yksilöt selviävät ja alkavat lisääntyä. Syntyy resistentti kanta. Juuri tästä syystä antibioottikuurit kehotetaan aina syömään loppuun asti - että ei tuettaisi superbakteerien syntymistä. Ja samaisesta syystä meillä on sairaalabakteereja, jotka tuntuvat jättävän lääketieteen keinoineen kauas taakseen. 

Kuinka samanlainen, huikea kehitys voi tapahtua maatilalla? Vain toistuvan bakteerien antibiooteille altistamisen kautta. Tehotuotannossa eläimille syötetään ronskiksti antibiootteja, maailmalla enemmän kuin meillä toistaiseksi kylmien talvien Suomessa (kts esim tämä). Nautojen suolistoissa elävät bakteerit ovat kuin kasvatusalustalla, kun eläimille syötetään turhia antibiootteja. Toisaalta antibioottien on mahdollista päätyä myös ympäristöön. Lämpimämpien maiden tehobroilerikasvattamoissakin käytetään rutiiniantibiootteja. Bakteereita suorastaan härnätään kehittämään sietokykyä. Kyseessä on tahaton, mutta sairaalloisen varomaton bakteerien jalostustoiminta. Sellaisia onnettomia tapauksia, joissa ihmiselle vaaralliset taudinaiheuttajat kulkevat ja kehittyvät eteenpäin eläinten elimistöissä, kutsutaan zoonooseiksi. Zoonoositaustaisista kauhutarinoista tutuimpia lienee ebola. Vaikka zoonoosiongelmat ovat käytännössä ajan kysymyksiä tehotuotannon pyörteissä, ei voi kuin ihmetellä, miten tämän EHEC-kannan on ollut mahdollista kehittää niin laaja toleranssi eri antibiooteille, ja  lisäksi noukkia mukaansa entistä haitallisempia piirteitä, yhdistymällä vielä toisiin, ihmisperäisiin kantoihin.

Tehotuotannossa leikitään zoonooseilla

Entä kuinka aineksen on mahdollista resistentteine kantoineen joutua luomutuotettujen vihannesten siemeniin? Kuulostaa niin ihmeelliseltä, että aiheesta on esitetty suoranaisia salaliittoteorioita. Rehellisesti sanottuna ne mututuntumalta kuulostavatkin loogisemmilta kuin muu järkeily tähän maailmanaikaan.. Kuitenkaan en itse kykene uskomaan kuin pariin vaihtoehtoon: joko siemenet tuottaneella tilalla on rikottu luomun säädöksiä, käytetty saastunutta lannoitetta ilman kuumakäsittelyjen kaltaisia hygieniatoimenpiteitä, taikka käytetty saastunutta vettä. Tulee väkisinkin mieleen, että bakteerikanta olisi kehittynyt tehotuotannon puolella ja siirtynyt sieltä luomutilalle jollain tavalla, yhdistyen matkalla toisiin E. coli -kantoihin. Minkä jälkeen tilalla oltaisiin oltu joko huono-onnisia, huolimattomia tai omalakisia. Ei sen kummempaa ihmettä tai salaliittoa näkyvissä. Onneksi luomun kattojärjestöt ovat tiukkapipoisia ja käyvät varmasti toimeen karsiakseen tällaiset tapaukset.

Luomukasvikset eivät ole (kts myös tämä) herkempiä bakteeriperäiselle saastumiselle kuin tehotuotetut, kaikista tehotuotannon käyttämistä kemikaaleista huolimatta. EHEC-bakteerit säilöytyvät siementen pintakerroksen alle siten, että siementen peseminenkään ei auta, mikäli saastuminen on tapahtunut.  Lyhyesti: Ihmisiä on hitusen liikaa, menetelmämme ovat hitusen lyhytnäköisiä, inhimillisiä erehdyksiä tai jopa rahanahneita huijauksia sattuu, ja antibioottiroiskinnan zoonoosiruletissa hävitään aina välillä. Siinä oma lakoninen hypoteesini tapahtuneesta. On kammottavaa, että tietyissä peleissä eivät juuri paina ihmisten turvallisuus ja terveys. Antibioottiruletti on hyvä esimerkki.

Itse aion jatkaa itujen syömistä. Tosin olen jo tähänkin asti paasannut, että niiden kanssa hygienia on tärkeää, ja ryöppään (= keitän kuumassa vedessä viitisen minuuttia) palkokasvien idut aina ennen syömistä. Sarviapiloitani en ole koskaan ryöpännyt. Huhhuijaa, hurja on tämä maailma. Lohduttaudun luomupähkinöillä ja viikunoilla ja muistutan, että kirjoitukseni on vain omaa pohdintaani. Se, tulevatko epidemian syyt ja mekanismit selville, nähdään vasta tutkimusten edettyä. 

Jälkikommentti: Ekolon sarviapilansiemenet saivat testeissä puhtaat paperit:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/evira_testatuissa_sarviapilan_siemenissa_ei_jalkia_ehec-bakteerista_2720738.html?origin=rss

...mutta EHEC-tutkimukset jatkuvat edelleen.