lauantai 4. helmikuuta 2012

Huijatuttavan hyvää

Spacebar - valemeetvursti
Rakkaan lapsen monta nimeä: mättöruoka, lohturuoka, kotiruoka tai äijäruoka. Perustavin idea joka tapauksessa tuppaa olemaan umami. Täyteläisyyden ja täyttävyyden saavuttamiseen tarvitaan tietynlaisia aineksia. Meillä Suomessa moisina on totuttu pitämään perunamuussin rinnalla erilaisia eläinten osia tai eritteitä. Muussi jees, mutta lihalle tässä palavassa maailmassa olisi hyvä saada vaihtoehtoja. Ja onneksi niitä on! Koska perus soijarouheet, -suikaleet ja -kuutiot sekä vehnäproteiiniruoka eli seitan ovat jo tulleet blogissa huomioiduiksi, keskityn valmistiristyksiin. 

Paistaminen on jokaisen keittiöihmeen ja homingäijän tuttua turvallista omaa, ja lihaisan umamiruuan mutusteluun ihmiselle on jo kulttuurisestikin kehittynyt tietty mieltymys. Ei se käristelty liha vegaaneistakaan välttämättä maistuisi pahalta; se voi vegaaninkin muistoissa olla "vaan niin hyvää". Liha  sattuu kuitenkin olemaan ruokahalun vievälle tasolle asti epähumaania ja pröystäilevää safkaa. On hyvä muistaa ja muistuttaa, ettei ihminen oikeasti tarvitse nykyisenkaltaista lihanahmimista, eikä siten ehkä tarvitsisi korvikkeitakaan. Tässä kulttuurissa ja tässä vaiheessa nämä huijarilihat palvelevat kuitenkin tarkoitustaan tukiessaan kasvispainotteisen syömisen yleistymistä.

Kaverini oli luonamme viime viikonlopun. Vannoutuneena lihansyöjänä mutta avoimen kiinnostuneena uusista makuelämyksistä hän halusi kokata vegaanimakkaraa. Siivut hupenivat aterialla, ja loppuivat illan korttipelipöydässä. Kuulemma niin hyvää ja huijatuttavaa, että kotiin olisi pakko ostaa wheatypötköjä paistettavaksi. En vielä tiedä, onko tavara siellä kotipuolessansa mennyt läpi perus makkarana, mutta en ihmettelisikään.

Viime aikoina on ollut paljon puhetta siitä, että kasvissyöjäkin voi mättää itsensä pulskistumisen suuntaan, jos vetelee enimmäkseen soija- tai seitanmakkaraa, valmisruokaa ja vegaanista karkkia. Pikaruoka voi olla epäterveellistä, ja käristäminen on tunnetusti riskialtista ruuanlaittoa. En näe näissä uutisissa mitään ahaa-elämyksien arvoista. Minua kiinnostaa asian toinen aspekti, josta on puhuttu ehkä vähemmän.  Liian eläinperäisten tuotteiden syömisen on laajassa katsauksessa todettu olevan yhteydessä syöpäriskiin (lähde suomeksi referoituna). Tutkimuksissa on todettu myös, että terveellisyys toteutuu hyvinkin erilaisten ravintoainesuhteiden ruokavalioissa, kunhan proteiininlähde on kasviperäinen (lähde esim. ja esim.). Vaikka uskonkin, että tuoreen kasviproteiinin (siemenet, pähkinät jne) syöminen olisi huipuinta, käristävälle kansalle kasviproteiinijalosteet voivat olla loistohomma. Jostakusta voi tuntua "luonnottomalta" ajatus pitkälle jalostetuista kasviproteiinivalmisteista. Ehkä silloin tuntuukin luonnollisemmalle ajatella kokonaisia hyötykäyttöön jalostettuja eläinlajeja, jotka kököttävät valtavissa yksiköissä täynnä antibiootteja, pönkäämässä ilmoille uusia taudinaiheuttajia ja odottamassa uutta annostaan GM-muunneltua rehusoijaa.

Hobittipekoniruoka
Jos jollekulle ei vielä ole selvinnyt, niin minä olen tämän blogin kokkaamistaidottomin tapaus. Vetelen omia treenaajan vegaanisörsseleitäni, joita muut jo visuaalisen kontaktin niihin luotuaan inhoavat. Kuitenkin on aina välillä mukavaa yrittää esittää pikkuvaimoa ja kokata jotain miehellekin kelpaavaa. Silloin meillä tehdään  yksissätuumin huijausmakkara-, mukapekoni-, vegekebab- tai hobittipihviaterioita. Parasta niissä - kenties umamin jälkeen - on valtavahko proteiinipitoisuus. Tässä pikakatsaus aineksiin ja niiden mahdollisuuksiin.

De Hobbitilla on tarjolla tempehistä valmistettuja pekonisiivuja, jotka voi tiristellä pannulla. Ne kaipasivat aavistuksen lisää maustamista tai suolaamista, mutta maistuivat muuten hyvin. Toki tempehin ominainen maku maistuu vähän; tempeh tarkoittaa vanhalla, perinteisellä menetelmällä hapatettuja soijapapuja, ja siksi  tempehpekoni maistuu aavistuksen hapahkontäyteläiseltä. Tempehiä myydään tosiaan eri tavoin jalostettuna, mutta myös sellaisenaan lasipurkeissa. Käsittelemättömän tempehin paistamisessa tarvitaan maustajantaitoja (tai ainakin suolansirottamisen kykyä).

aivomaisen näköistä tempehiä lasipurkista.
Hyvää paistettuna!
Huijauspekonin lisäksi on olemassa Vianan vegekebabbia, joka sekin asuu kylmäkaapeissa.  Siitä on hyvä valmistaa nuudelimössöjä tai pakastekasvismössöjä. Ehkä niitä voisi syödä ilman mössöjäkin, mutta en ole kokeillut. Suosittelut ja kotoisat puoltoäänet kuitenkin vegekebabille! Vegekebab on kahden klassisen yhteenliittymä; se sisältää sekä tofua että seitania.

Tofujohdannaisia on olemassa vaikka miten paljon. Itse "raakatofuista" kylmäsavutofu pääsee huijausruokamättöjen sarjaan; pelkkä tiristys pannulla riittää umamin aikaansaamiseen. Jos haluaa hifistellä tai seikkailla, jääkaapeissa on tarjolla on tofu"jauhelihaa", eri teemoin maustettuja kuutioita, pihvejä, suikaleita, puikkoja ja vaikka mitä schnitzeleitä. Ihastelimme juuri toissailtana deHobbitin porkkana- ja pähkinäpihvejä; muhevaa! Vianallakin riittää burgeripihvejä, joita voi syödä myös haarukkaruuissa. Meillä näitä erilaisia Ekolo-pihvejä on pakastimessakin pahan päivän varalla. Mainstream-marketeistakin kun saa kasvispihvejä, mutta yleisintä on löytää niistä joko kananmunaa tai sitten häviävä määrä proteiinia. Osa Ekolon pihveistä on myös gluteenittomia. Kuulemma saataville on juuri tullut vegaanisia "lihiksiä", mutta emme ole vielä päässeet maistamaan. Lienevätkö umamia?

Meidän taloudessa suosikkeja ovat kaikista testauksista huolimatta yhä vegenakit ja -makkarat. Erityistä suosiota nauttii jättimöntti, Wheatyn iso meetwursti. Sille käy sama käsittely kuin pienemmille kavereilleen: pilko ja paista ja sekoita keitettyihin nuudeleihin ja pakastevihanneksiin, tai syö muussin ja tomaattien kanssa. Valtaosin varsinaiset nakit ovat seitan- eli vehnäpohjaisia. Niissä on huikeasti eri makuja ja lisukkeita, aina hampunsiemeniin asti. Osa nakeista sopii eväiksi, mutta meillä ne kaikki paistetaan. Koska ne ovat vaan niin hyviä. 

Umamia myynnissä!

2 kommenttia:

  1. Jos tempeh tuntuu liian vahvan makuiselta, hyvä pekonikorvike on myös mielestäni Wheatyn savuseitanleikkeet tai vegaanimetwurstit. Pannulle vaan eikä tarvitse maustaa :)

    VastaaPoista
  2. Mun suosikki noista nakeista on ollut hamppu-kurpitsansiemen ja ihan sellaisenaan suoraan paketista. NAM!
    Tuntuu vaan kauheen kalliilta nakeilta. Niitä vois tehdä isommissa pakkauksissakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.