sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Palkokasvien parhautta

Vuosi 2016 on varsin ansaitusti palkokasvien vuosi. Näin on nimennyt YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO. Tarkoituksena on korostaa palkokasvien tärkeyttä, ekologisuutta ja terveellisyyttä sekä lisätä niiden kestävää käyttöä ihmisravintona.

Palkokasveiksi nimitetään yleisimmin valtavaan Fabaceae-heimoon eli hernekasveihin kuuluvia viljeltyjä kasveja. Hernekasvien hedelmä on ravinteikkaita siemeniä sisältävä palko. YK korostaa vuotenaan erityisesti kuivasiemenisten palkokasvien merkitystä. Esimerkkejä tällaisista, runsaasti viljellyistä palkokasvilajeista ovat mungpavut, kidneypavut, adukipavut, kikherne, härkäpapu ja linssit. Harvinaisemmista ja tuntemattomammista lajeista esimerkkinä makealupiini. YK:n rajaus jättää pois listalta tuoreena myytävät lajit ja öljyksi käytettävät palkokasvit. Rajauksen ulkopuolelle jää siten monia taloudellisesti, merkittäviä lajeja, kuten herneet, soija ja maapähkinä, jotka kuitenkin ansaitsevat maininnan myöskin ekologisesti kestävinä ruoka-aineina. 

Palkokasvit ovat elintärkeää ravintoa monin puolin maailmaa, koska ne ovat edullisia ja ravinteikkaita. Palkokasvit sisältävät runsaasti proteiinia ja muita suojaravintoaineita. Erityisesti köyhillä alueilla palkokasvien rooli on merkittävä ihmisten toimentulon ja ravitsemuksen ylläpitäjänä, ja palkokasveja tuotetaankin laajalti pienissä yksiköissä ja perhetiloilla. Palkokasvien tuottaminen on viljaa selvästi parempi tulonlähde, minkä lisäksi kuivatut palkokasvit ovat ravinteikkuudessaan erinomainen ruokaturva viljelijöille itselleen. Myös rikkaammissa maissa olisi syytä lisätä palkokasvien käyttöä ihmisravintona. Vähärasvaisina mutta proteiinipitoisina, ravinteikkaina ja kuitupitoisina, sekä ennenkaikkea vähän ympäristöä kuormittavina, ne ratkaisisivat muutamiakin länsimaisen ravinnonkäytön ongelmia.  


Kikherne eli kahviherne (kuva: wikipedia).

Palkokasvien erityislaatuisuus pohjautuu kykyyn sitoa ilmasta kaasumaista typpeä kasville käyttökelpoiseen muotoon. Typen sidonnan tekevät kasvin kanssa symbioosissa elävät bakteerit, yleensä Rhizobium-bakteerit, kasvien juurinystyröissä. Kiehtovassa prosessissa siis kasvi ja bakteerit toimivat mutualistisessa suhteessa: kasvi saa typpeä, bakteerit kasvilta hiilihydraatteja ravinnokseen. Typensidonta parantaa viljelymaan ravinteikkuutta ja auttaa pitämään maan viljelykelpoisena köyhilläkin alueilla. 

Palkokasvit voivat olla yksi osaratkaisu ilmastonmuutoksen hidastamisessa: luonnollinen typensidonta maaperään vähentää tarvetta fossiilisesti sidottuun typpilannoitteeseen, minkä lisäksi eläintuotteiden korvautuminen proteiinirikkailla palkokasveilla säästäisi suuren määrän luonnonvaroja sekä metsiä ja muita luonnontilaisia alueita (mekanismi täällä). Kun keinotekoisen typpilannoitteen tarve pienenee, myös pienviljelijöiden riippuvuus suuryhtiöistä hellittää. Suoran hyödyntämisen lisäksi fabaceae-suvun kasveja voi hyödyntää viljelykierrossa: ne jättävät maaperään typpeä ja muuttavat maaperää muutoinkin kemiallisesti edulliseksi tuleville viljelykerroille. 


Typensitojabakteereita sisältäviä juurinystyröitä mailasen (medicago italica)
juuristossa


Palkokasveissa voi piillä osavastauksia moniin ihmiskunnan pähkäilyistä, lähtien niin valtavista kysymyksistä kuin nälänhädät ja ympäristökriisi. Palkokasvit ovat olleet osa ruokakulttuuria ympäri maailmaa satoja vuosia, mutta niiden arvostuksessa ja käytössä olisi silti lisääntymisen varaa. Kaikkein toivottavinta olisi, että palkokasvien käyttö ihmisravinnoksi lisääntyisi rehukäytön kustannuksella, sekä kehittyvissä että teollisuusmaissa. Tästä olisi hyötyä sekä ihmisten terveydelle, ruoaturvalle ja globaalille oikeudenmukaisuudelle että ympäristölle, maaperälle ja ilmastolle. Kuluttajan kannattaakin tukea palkokasvien viljelijöitä ostamalla ja käyttämällä niitä monipuolisesti. Kikhernettä hummuksena levitteeksi tai muusiksi, soijaa maidoksi, lupiinia leiväksi, linssejä murekkeeksi, härkäpapua pihveiksi.... 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.