Masarang ja ystävät: vain vaihtoehtoinen tulonlähde Indonesian viljelijöille voi pelastaa jäljellä olevat metsät

Ekolon myymään ”sademetsänpelastussokeriin” liittyy paljon kiinnostavaa taustatietoa. Viime syyskuussa Masarang-sokerin eurooppalaisen maahantuojan, Amigos Internationalin, edustaja Jeroen Kruft kävi tutustumassa sokerin tuotantoon Indonesiassa. Tämä teksti on suomennos hänen matkakertomuksestaan.

Masarang toteuttaa ja kehittää kestävää metsäviljelyä yhteistyössä Sulawesin ja Kalimantanin maanviljelijöiden kanssa. Aluetta riivaavat jatkuvat tulipalot ja savusumu. Suuret palmuöljy- ja selluteollisuusyritykset pyrkivät valtaamaan tilaa. Masarangin kehittämän palmusokerituotannon lisääntyminen voisi auttaa sekä suojelemaan että metsittämään aluetta uudelleen.

Vaarantuneet metsät

Palmuöljyteollisuus hamuaa Kalimantanissa ja Sulawesissä maata voidakseen pystyttää öljypalmujen monokulttuureja, koko muun ekosysteemin tieltään raivaavia yhden lajin viljelmiä. Palmuöljy-yhteistyöstä kieltäytyvät alueen asukkaat ovatkin avainasemassa: heidän tilansa muodostavat suojavyöhykkeen metsien ja maata hamuavien suuryhtiöiden väliin. Masarangin käyttämä palmu (Arenga pinnata) on alkuperäislaji alueella. Mikäli sokeripalmusta saatava taloudellinen hyöty on riittävä, alkuperäismetsien reunamilla asuvat paikalliset pitävät todennäköisemmin kiinni viljelyalastaan eivätkä lähde mukaan suurten palmuöljy-yritysten suunnitelmiin.

Sokeripalmun kasvua alkuperäislajina paikallaan metsässä

Suuryhtiöt raivaavat maata monokulttuureille

Pientilallisen maapinta-alalla kasvaa monia lajeja: kumipuita, kassavaa, sokeripalmuja ja hedelmäpuita. Palmuöljy-yritykset lupaavat uusia teitä ja työpaikkoja, mikäli tilallinen myy 80% maastaan ja muokkaa loput 20% öljypalmunkasvatukseen. Kylissä, joissa suuryritykset ovat toteuttaneet suunnitelmiaan, on jo nähty lupausten toinen puoli: saastunut juomavesi (öljypalmut tarvitsevat suuria määriä synteettisiä lannoitteita), velkaantuminen (maanviljelijöiden on ostettava lannoitteet omalle 20%:lleen samoilta palmuöljyfirmoilta) ja työttömyys (palmuöljyfirmat tuovat maahan halvempaa työvoimaa Jaavalta).

Näistä syistä maanviljelijät yhä useammin kieltäytyvät palmuöljy-yhtiöiden tarjouksista. Yhteisöt ovat alkaneet myös ymmärtää palmuöljy-yhtiöiden kanssa tehtävien maakauppojen yhteyden raja-alueen metsien polttamiseen tai ”vahinko”paloihin lisämaan saamiseksi öljybisnekselle. 

Kymmenen kylää

Jeroen Kruft raportoi, kuinka Masarang Foundation tukee kyläläisten luontoa suojelevia aloitteita yhdessä paikallisten maanviljelijöiden ja luonnonsuojelijoiden kanssa. Yhteisenä pyrkimyksenä on yhdistää kymmenen kylää Saran-vuoren ympärillä. Saran-vuoren alueella kasvaa yli 25 000 hehtaaria alkuperäismetsää ja palmuöljy-yritykset yrittävät usein houkutella kyläläisiä myymään tiluksensa metsän ympäriltä.

Yhteisöt Saran-vuoren ympärillä näkevät metsänsä luonnonperintönä esi-isiltään. Heille on tärkeää säilyttää se alkuperäistilassaan. Toive on tällä hetkellä ristiriidassa elannon hankkimisen kanssa. Krutzin mukaan Masarangin tarjoama, arengamehun tuotannon suoma lisätulo antaa tilallisille hyvän syyn säilyttää ja suojella luonnonympäristönsä.

Terve metsä - suuri ylpeydenaihe

Korruptio on suuri ongelma Indonesialaisessa politiikassa. Indonesiassa on vuodesta 2011 saakka kokeiltu jonkinasteista luonnonmetsien hakkuurauhaa, mutta luonnonmetsien tuhoaminen jatkuu. Saran-vuorta ympäröivien kylien asukaat ovat kehittäneet strategian maansa suojelemiseksi. He haluavat käyttää hyväkseen vanhaa Indonesialaista heimolakia, joka on kansallisen, mahdollisesti palmuöljy-yhtiöitä myötäilevän, lain yläpuolella. Suunnitelmaan tarvitaan kaikkien kyläläisten, paikallisen aluepäällikön ja lopulta Jakartan lupa. On tärkeää myös saada paikalliset asenteet muutettua siten, että kaikki ymmärtävät villin luonnon ja alkuperäislajiston olevan suuri etu, ihmisen ja muiden lajien voivan elää sopusoinnussa keskenään, sekä hyvinvoivan metsän tarjoavan arvokkaita resursseja ja tuotteita, puhdasta juomavettä ja vesivoimaa.

Agung, 27, toimii uudessa heimolakia hyödyntävässä ihankkeessa.

Maailman keuhkojen kuntouttamista

Masarang Foundationin perustaja, tohtori Willie Smits, kertoo orangin olevan metsän hyvinvoinnin paras indikaattori. Orankeja on tällä hetkellä Indonesiassa vain 60 000, ja niitä kuolee 2000 joka vuosi. Useita metsästetään lemmikeiksi, jolloin yhtä eloon jäävää poikasta kohden kuolee kuusi. Orankien elinala hupenee ja heikkenee laadullisesti koko ajan, kun monokulttuurit valtaavat alaa. Masarangin ylläpitämät metsät toimivat alueina, joille orvoiksi jääneitä orankeja voidaan mahdollisesti kuntouttaa ja palauttaa.

Willie Smits on luonnonsuojelun visionääri, joka piti vastikään puheen Pariisin ilmastokokouksessa. Hän aloitti sokeripalmujen istutuksen kolmekymmentä vuotta sitten ja huomasi tuolloin puiden luonnonsuojelulliset sekä taloudelliset mahdollisuudet. Palmusokeriprojektin puitteissa on jo onnistuttu uudelleenmetsittämään kokonainen vuoristo, ja Smitsin säätiö, Masarang, on nimetty vuorijonon mukaan. Smitsin oman arvion mukaan noin 200 000 hehtaaria metsää tulee suojelluksi joka vuosi, kiitos palmujen antaman tuoton.

Willie Smitsin veli Theo johtaa Masarangin sokeritehdasta ja tuotannon laajentumista Kalimantanissa. Jokainen sokeritehtaan uuneista tarjoaa hyvän kuukausitulon kuudelle perheelle alueella.

Willie Smits (oik.)

 Sokeritehtaan uunit on rakennettu kuumentamaan
ja steriloimaan palmumehu, minkä jälkeen mehusta
voidaan valmistaa sokeripaloja tai hienosokeria.

Masarang on rakennuttanut pienen tehtaan Länsi-Kalimantaniinkin. Uusi tehdas prosessoi metsästä saatavia tenkawang-pähkinöitä öljyiksi ja saippuaksi. Masarangin periaate, hyvinvoivien ja elävien metsien ylläpito monimuotoisena tulonlähteenä, on jo herättänyt kiinnostusta koko Kalimantanin laajuisesti.

Työtiloja ja työstämistä

Tulevaisuuden visioita

Masarangin tuotteet on otettu hyvin vastaan Euroopassa. Amigosin asiakkaana toimivat firmat ja yritykset myös lahjoittavat yhä useammin osan voitoistaan suoraan Masarang Education Fundille, joka tarjoaa koulutusta ja yliopistostipendejä Indonesian tulevien sukupolvien ympäristötietoisuuden hyväksi. 

Amigos Internationalin visio Kalimantanin metsityksestä vuoteen
2050 saakka

Jeroen Kruft, Masarangin väkeä ja paikallisia viljelijöitä ensimmäisen uunin
käyttöönottoa juhlistamassa. 

Sademetsäsokeri on karamellinen,
ekologisesti kestävä herkku,
ja sokeriksi terveellinenkin.

Kolmas Ekolo aukeaa joulukuun alussa!

Viime keväänä tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun Ekokauppa Ekolo avasi ovensa Jyväskylän yläkaupungilla. Pienestä puodista ollaan kymmenessä vuodessa otettu aika harppaus. Jyväskylän myymälä on muuttanut isompiin tiloihin keskustan Jyväskeskukseen, Helsingin Hakaniemeen avasimme myymälän 2007. Ekololla on myös vireä nettikauppa ja kohisten kasvava jälleenmyyjille tarkoitettu tukkupuoli. Tällä hetkellä tuomme mahaan yli 400 erilaista luomu- ja ekotuotetta.

Ja juhlavuoden pohjimmaisena sokerina: avaamme joulukuun alussa uuden upean sataneliöisen myymälän ihan Helsingin ydinkeskustaan!

Kolmas Ekolo avaa ovensa 1.12.2014, osoitteessa Ateneuminkuja 2. Myymälä löytyy Aikatalosta, Ateneumin taidemuseon takaa:

Myymälätilaa on remontoitu suorastaan ennätysvauhtia marraskuun ajan. Seinät ovat saaneet pintaansa uutta maalia ja hyllyjen paikat ovat hahmottuneet. Onneksi meillä on ollut ahkeria (ja söpöjä) apulaisia!   

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että hyllyt ja kassapöydät ovat pystyssä, jääkaapit ja irtomyyntiastiat paikallan. Tällä hetkellä täytämme hyllyjä ihanilla luomuherkuilla. Uuteen myymälään on tulossa mm. suorastaan mahtava teeosasto! 

Vielä viimeiset loppurutistukset ja sitten:

Avajaisviikolla Ekolo Aikatalossa on luvassa huipputarjouksia, maistiaisia ja muuta juhlahumua. Remontin edistymistä ja Ekolon meininkiä pääsee nyt seuraamaan myös Instagramissa!

Pysykäähän kuulolla :)

Tuulispää-tarina jatkuu: lahjoituskompostori

Perehtyminen Turvakoti Tuulispään toimintaan ja asukkaisiin on tehnyt meihin Ekolossa ja Ekoloisessa vaikutuksen. Se siis, miten pienillä resursseilla hyviä asioita voi sinnitellä aikaiseksi, kun on tahtoa, välittämistä ja tervettä itsepäisyyttä. Sekä tietenkin koko monimuotoinen jengi, joka asustelee yhdessä tilaa vain minimikahnauksin, vaikuttaen useiden kävijöiden asenteisiin muita eläimiä kohtaan. 

Sitä haluaisi olla osallisena tällaisissa eläväisissä ja hienoissa asioissa, ja ehkä vaikuttaa jotenkin keventävästi tai mukavoittavasti monikärsäjengin arkeen. Niinpä Ekolossa päätettiin järjestää Tuulispäähän arkea helpottava yllätystuki. 

Tuulispään asukkaat saavat paikallisilta ruokakaupoilta poistoruokaa. Kyseinen dyykkiruoka kattaa joidenkin eläinten ravinnosta suurimman osuuden, ja piristää osan salaattitarjontaa. Esimerkiksi Oskulle teimme hyvän ystäväni kanssa viimeksi vapaaehtoisina touhatessamme annoksen, jossa oli banaania, salaattia, leipää, rypäleitä, kirsikkatomaatteja, viikunoita, avocadoa ja Tuulispään omien kanojen munia. (Munat käytetään tietenkin eläinten ruuaksi). Viikunoiden kohdalla kyllä virnistelimme, että on monipuliset eväät possulla. Koska poistoruokatoimitukset ovat melkoisen kokoisia ja sisältävät esimerkiksi kasvisten naatit ja huonoksi menneetkin hedelmät, ja kun määrään vielä lisätään muuta tilalla syntyvää orgaanista jätettä, biojätemassa hallussa alkaakin olla jo messevä. 

Materiaalivirtojen kestävää hallintaa helpottamaan Ekolo siis lahjoitti Tuulispäälle jämerän ja olosuhteita kestävän pikakompostorin. Äärimmäisen hienostunut ja juhlava, viiden ja puolensadan litran lahjoitus on toivottavasti pitkäaikainen ja työntekijöiden arkea hiukan nopeuttava apuväline. Helpointa ja kestävintä biojäte on tietenkin muuttaa mullaksi omien aitojen sisällä.

Tässä kompostori jo pönöttää paikallaan! 

Kompostorin kuvaus vannoo, että "tiivis rakenne estää haittaeläinten pääsyn". Vaan Tuulispäässä ei yhdenkään otuksen nähdä syntyvän maailmaan sen enempää "haitaksi" kuin muidenkaan. Siksi jääkin nähtäväksi, ketkä kaikki pömpelistä vielä löytyvät. Nimeltä mainitsemattomien Anselmien hallusta löytyvät uudet murtautumisen lahjat tuskin enää yllättäisivät ketään.

Odotan kovasti, että pääsen itsekin taas vapaaehtoistöihin Tuulispäähän, ja ehkä ylpeänä tsekkaamaan, miten multa muhii. Lisäksi näen jo mielessäni aasinsillan, joka houkuttelee bloggaamaan kompostoinnin saloista ja hajottajaorganismien hienoudesta...

Jos jossakussa herää tarve tukea Tuulispäätä, tässä on linkki keskuksen lahjoitussivulle. 

"Mitä, me vaan tässä heinävarastollakin vähän hengaillaan..."
Milla ja Olviira

Pika(ruoka)postaus

Viime viikko ja viikonvaihde hujahtivat messutouhuissa. Ekolo otti osaa toista kertaa Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuille. Minulle kerta oli näytteilleasettajan roolissa ensimmäinen ja enpä ollut aiemmin hoksannutkaan, miten kova homma messujärjestelyissä oikein on. Kun  sitten ärhäkkä syysflunssa vielä kaatoi viime hetkellä petiin vanhemman kollegani Saijan, muodostuivat messupäivät varsin työntäyteisiksi.

Kaiken kaikkiaan messut olivat kuitenkin tosi positiivinen yllätys. Siellähän oli oikeasti mukavaa, ihmiset olivat kivoja ja kiinnostuneita meidän tuotteista. Varsinaisiksi hittituotteiksi osoittautuivat Govindan makeiset, miltei jokainen niitä maistanut lankesi kiusaukseen ja osti paketillisen. (linkin takaa löytyy puolueellisesti oma suosikkimakuni) Myös kookosöljy tuntui kiinnostavan ihmisiä kovasti, samoin Arengan palmusokeri. Kävi niin mukavasti, että kysyntä ylitti odotuksemme ja pitkin viikonloppua sain toimia kuormakamelina roudaten lisää esitteitä, paperikasseja, öljy-. tee- ja sokerilaatikoita Messukeskukseen.

Bloggailuille ja kokkailuille ei siis jäänyt juuri aikaa. Hitusen messumylläkästä toivuttuani ajattelin valmistaa kiireteemaan sopivasti supernopean ja helpon pikaruoan Sezhuanin nuudeleista. Jos on oikein kiire, nuudelikeitto valmistuu parissa minuutissa ja ilman hellaakin. Nuudelit kulhoon, vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle ja muutaman minuutin odottelun jälkeen keitto on valmis. Ruokaisamman ateriasta saa, kun lisää joukkoon kuutioitua tofua. Maustamaton tofu loiventaa mukavasti nuudelisopan maukua. Yleensä pikanuudelit ja eritoten niiden valmiit maustepussit ovat täynnä lisäaineita, aromivahventeita ja suolaa. Luomuversio on maustettu aidoilla mausteilla.

Tofu-nuudelikeitto

• puolikas paketillinen maustamatonta luomutofua

• öljyä paistamiseen

• Paketillinen Sezhuanin luomukasvis-pikanuudeleita

Kuutioi tofu. Paistele tofua hetki öljyssä pannulla. Valmista nuudelikeitto paketin ohjeiden mukaan. Sekoita tofukuutiot keiton joukkoon ja anna niiden maustua hetki sopan seassa. Valmis! Raikkautta ateriaan saa silppuamalla joukkoon tuoreita kasviksia, vaikkapa tomaattia, kurkkua tai kaalia.

Varpu esittäytyy ja valmistaa pähkinäistä kukkakaalisoppaa!

Kuten edellisessä merkinnässä jo pohjustettiinkin, Ekoloisen kirjoittajajoukkoon liittyy uusi bloggaaja. Olen Varpu, juuri liki kolmen vuoden hoitovapaalta töihin palannut vanha ekololainen. Työskentelen Ekolon tukussa ja samalla kiinnityn nyt Ekoloisen kylkeen bloggaamaan lähinnä erilaisista kasvisruokaan liittyvistä aiheista, pääpainona jakaa hyväksi havaittuja reseptejä.

Kaksi tytärtäni ja vihdoin valmiiksi saadut kirjallisuustieteen opinnot ovat pitäneet huolen siitä, että viimeiset vuodet ovat kuluneet enemmän ja vähemmän ekokauppamaailman ulkopuolella. Ja mitä kaikkea Ekolossa on muutamassa vuodessa ehtinytkään tapahtua! Uusia tuotteita on tullut valtavasti. Kokonaan uusi juttu (ainakin minulle) ovat erilaiset valmisraakaruoat, siis mieletön valikoima erilaisia keksejä, näkkäreitä, suklaita, patukoita ja palleroita, jotka on valmistettu kypsentämättä. Herkkusuulle oikein tervetullut uutinen on, että kaikenmoisia suklaita ja herkkuja on saatavilla myös ilman sokeria ja terveellisistä raaka-aineista valmistettuina. Ja ne ovat ihan oikeasti myös hyvänmakuisia! Mikä mainio yhtälö! Ja ekotuotteiden pakkauksissa on parissa vuodessa tapahtunut ihan huima kehitys: ne ovat kauniimpia, tyylikkäämpiä ja houkuttelevampia. Esimerkiksi vaikka Bio Planeten luomuöljyt tai Anandan suklaat, joita voisi ostaa melkein pelkästään hyvännäköisten pakkausten takia.

Omissa blogimerkinnöissäni haluan välittää kasvisruokailun ilosanomaa, liialliseen saarnaamiseen sortumatta. Näkökulmani on pitkän linjan kasviskokkailijan ja arjen ruoanlaittajan, kahden pienen lapsen äidin. Toivon pystyväni välittämään lukijoilleni, että kasviruoka on ihan tavallista, "normaalia" ruokaa, jonka valmistaminen tai valitseminen ei vaadi erikoistaitoja tai ravitsemustieteen opintoja. Kasvisruoka on helppo ja arkipäiväinen valinta, josta kiittävät niin oma terveys, ympäristö, eläimet kuin makuaistikin.

Pähkinäinen kukkakaalikeitto

Ensimmäisenä reseptinäni tarjoilen pehmeän pähkinäistä kukkakaalikeittoa. Pähkinöissä on paljon proteiinia ja hyviä rasvoja ja siksi niitä mieluusti liittäisi lisää niin omaansa ja kuin lastensakin ruokavalioon. Jostain syystä pähkinöitä tulee kuitenkin syötyä harvakseltaan ja usein niiden puputtaminen ihan sellaisenaan tuntuu aika tylsältä. 1-vuotiaallekin näitä ravintoarvoiltaan loistavia herkkuja tarjoaisi mielellään, mutta tukehtumisvaara pelottaa. Siksi olenkin alkanut ujuttaa pähkinöitä esimerkiksi erilaisiin keittoihin. Ne pehmentävät ihanasti sopan makua ja tekevät siitä monta astetta ruokaisamman ja ravitsevamman. Meidän superennakkoluuloiselle 2-vuotiaallekin tämä keitto maistuu, kunhan vain muistaa eritellä tarpeeksi yksityiskohtaisesti (ja tuttuja raaka-aineita painottaen), mitä soseutettu soppa sisältää ;)

• 1 keskikokoinen luomukukkakaali
• 2 dl luomucashew-pähkinöitä
• 3 luomuporkkanaa
• 5 isohkoa luomuperunaa
• 1 rkl luomukasvisliemijauhetta (luomukasvisliemivalmisteet ovat lisäaineettomia ja aromivahventeettomia, Ekolon valikoimista löytyy monia hyviä vaihtoehtoja, kuten vaikkapa luomuyrteistä ja -kasviksista valmistettu Ekolon kasvisliemijauhe)
• 2,5 dl kaurakermaa
• litra vettä
• ripaus (kristalli)suolaa
  
• luomupippurisekoitusta
  
• ruohosipulia, persiljaa tai jotain muuta vihreää keiton piristykseksi

Laita cashewpähkinät likoamaan pieneen vesitilkkaan. Kuori perunat ja porkkanat ja paloittele ne. Pilko kukkakaali. Kiehauta litra vettä ja lisää kasvisliemijauhe. Lisää kattilaan perunat, porkkanat ja puolet kukkakaalista. Anna porista n. 20 minuuttia. Kypsennä toinen puoli kukkakaalista pienessä vesitilkassa omassa kattilassaan. Lisää keitinveteen ripaus hyvää suolaa. Älä keitä kukkakaaleja aivan kypsiksi. Lisää soppakattilaan pähkinät ja kaurakerma. Soseuta keitto. Lisää sekaan keitetyty kukkakaalin nuput. Mausta pippurisekoituksella ja tarkista maku.

Kuvamaratooni jatkuu: puhtautta ja pukeutumista Helsingissä

Helsingin Ekolosta näpsittyjen kuvien toinen ja tältä erää viimeinen rupeama seuraa tässä. On varmasti paljon suosikkeja, joita en hoksannut esitellä, mutta ehkä joskus toiste. Poiminnot ovat tietenkin omia henkilökohtaisia aarteitani, ja osin jo perinteisiä tuotteita. Jokainen on kannustettu etsimään omat aarteensa ja vaikka kommentoimaan alas, mitä olisi pitänyt kuvata :)

Yksi suosikkiasioistani "non-food" -puolella on pesuaineiden ja shampoiden täyttömahdollisuus. Ympäristöongelmia aiheuttavaa muovijätettä voi vähentää tuomalla oman, jo tyhjennetyn pullon kotoa ja pumppaamalla sen täyteen. Pieni ekoteko tämäkin, sen lisäksi, että suosii biohajoavuutta ja luomua, jotka piilevät näissä  aineissa. Sekä Jyväskylän että Helsingin Ekoloista löytyy näitä tällaisia pömpeleitä: 

Täyttöpesuaineen kanistereita sievästi toisiaan nokkineen tiirailemassa

Ole Hyvän värikkäitä shampoita ja hiushoiteita alkuperäisissä puteleissaan

Täyttökanistereita on sekä Ole Hyvän että Ecoverin litkuilla, vaikka kuvassa näkyvätkin vain Ole Hyvät. Muovin käytön vähentäminen on sekä materiaalia säästävää että ympäristöön päätyvää muovijätettä vähentävää. Itse irvistän usein joutuessani heittämään roskiin turhia muovipaketteja, sillä mieleen juolahtavat ne viisi valtavaa muovijätepyörrettä Sinisen planeetan merillä. Niistä esimerkiksi pohjoisen Tyynen valtameren pyörre on Teksasin kokoinen. Tai sitten ajattelen muovipusseja nieleviä kilpikonnia, roskiin takertuvia eläimiä ja muita murheita. Ja muovisia pienpartikkeleita, jotka hioutuvat pienen pieniksi ja kulkeutuvat ravintoketjuihin saaste- ja myrkkyhituset liftareinaan.

Mutta murheista pieniin tekoihin - olen tosiaan innoissani näistä pumppupöniköistä ja mahdollisuudesta täyttää oma purnukkansa uudestaan ja uudestaan. Sillä ei ole väliä, minkä putelin kanssa tulee ostoksille - minulla on jopa agavesiirappituubi yhtenä täyttöpurkkina :D. Täyttökanisterit ovat muuten myös haluttua tavaraa moniin eri tarkoituksiin tyhjennyttyään, eli menevät harvoin jos koskaan roskikseen. Jos ei satu Ekoloon eksyessään kanniskelemaan vanhaa shampoo- tai pesuainepurkkia, paikalla on usein odottamassa juuri tarkoitusta varten tuotuja, putsattuja purkkeja täytettäväksi. Täyttelyostos käytännössä: sitä vain ilmaantuu kaupalle tyhjien purkkien kanssa, pumppaa ne täyteen ja tuo muiden ostosten kanssa kassalle kertoen, että täyttö on kyseessä. Niin ja sitten maksaa hiukan vähemmän.

Kosmetiikkapuolellakin muuten edellä mainittu Ole Hyvä ottaa askelia. Hoksasin vasta firman uudet kosteusvoidetuubit - Ole Hyvän värimaailmasta on kyllä vaikea erehtyä! Kestosuosikiksi päässeen merkin lisäksi löytyy toki paljon muitakin silmää hiveleviä sarjoja. Esimerkiksi Couleur Caramelin meikit, joihin moni on jo ehtinytkin ihastua. Ai niin, ja vinkkaampa ihan ihan uusiin... Sain nimittäin urkituksi tietooni, että valikoimiin on saapumassa kosmetiikkatuotteita kahdelta uudelta tekijätiimiltä: Berliinistä huikean tiukasti ekot ja vegaaniset m+i -luonnonkosmetiikkatuotteet, ja ranskalaisen Marilou Bion Ecocert-sertifioidut tuotteet. 

Ole Hyvän uudet kosteusvoidetuubit - säilyvyyssyistä eivät
(vielä?) täyttöinä

Vankan suosijakunnan kerännyttä Couleur Caramel -sarjaa

Vaatepuolelta Helsingin Ekolossa ovat tällä hetkellä edustettuna näkyvimmin teepaidat, kassit ja hamppukengät. Keväiset hamppupopot ovat muuten nyt alessakin. 

Olisin napannut mukaani yhden lammasaiheisen vegaanipoweripaidan, ellen olisi jo törsännyt rahojani reissulla vastaantulleeseen kirjallisuuteen antikvariaateissa (Animalian ruoka + ympäristövaikutukset -aiheinen kirja ja Bodhipaksan Vegetarismi), Animalian tapahtumassa Faunan pöydässä (eläintuotantokriittinen teos, josta ehkä vielä täälläkin kuuluu) ja Kasvitieteellisessä puutarhassa (Suomen jäkälät ja sammalet, aijai!). 

Houkutusteeppari...

...ja hamppukenkiä

Voi sentään, vielä on pakko mainita yksi ihan suosikkijuttuni. Pienen pieni asia konkreettisella tasolla, mutta sitä suurempi periaatteena. Ekoloissa nimittäin on lähes aina jonkinlainen suuren alen boksi tai jopa  dyykkausboksi. Aavistuksenomainen kommentti kauppojen turhan kestämätöntä tuotteiden poisheittopolitiikkaa liipaten ja kestävämmän tavarankäsittelyn puolesta  :)

Kuvamaraton alkaa: Helsingin Ekolo!

Kävin sorkkimassa Helsingin Ekolon hyllyjä viikonloppuna. Esittelen ensin joitakin ruokapuolen suosikkeja, ja seuraavassa postauksessa muita juttuja. Pistän mukaan paljon valokuvia, jotka varmaan parhaiten toimivat muiden kuvaajien itsetunnon pönkittäjinä tai älä-tee-näin-esimerkkeinä. Ovat nääs niin kulahtaneella pokkarilla otettuja, ettei kuvista edes näe, onko niissä tarkennusta ennen koneelle siirtämistä :D

Helsingin Ekolo sijaitsee siis Hakaniemessä, ympyrätalon takana keskustasta tullessa. Kuvasin muutamia Ekolon ympäristöä säästäviä klassikkotoimintoja, jotka kannattaa muistaa. Sen lisäksi haluan näyttää joitain juttuja kestävämmän kehityksen mukaiseen ruokailuun, lahjomiseen tai itsensä hemmotteluun. 

Korkeanvaloisa Helsingin  Ekolo ja riemukas putelimäärä :)

Toista suuntaa ja turhauttava, epätarkka kuva

Aloitetaan siis ruokapuolelta - suosikistani :) Muutama klassikko näkyy yläkuvassakin. Runsas määrä eri viljoja sekä Suomesta että muualta. Luomuna tietenkin. Jyviä, jauhoja, suurimoita, leseitä, hiutaleita, pastaa, spagettia, muroa, mysliä... Hamppuakin voi bongata monessa muodossa, se kun on niin symppis typensitoja-, hiilidioksidisyöppö-, jne-kasvi. Luomut hedelmät ja vihannekset tottakai ovat saatavissa aina niin kauan kun eivät loppuun myy ;) Tuolla vastakkaisessa nurkassa möllöttävät. Ekolon historiassa yksi olennaisimmista promotuista tuotteista ovat mielestäni kasviproteiinituotteet. Niitä ovat monenmalliset soijanykeröt, palkokasvit sekä kuivina että purkeissa, vanhasta perinteestä muokatut tofu- ja seitantuotteet, sekä uudemmanlainen soija- ja vehnäproteiini"liha". Viimeksimainittuja on sekä nakkimallissa että muina muotoina :) 

Mieletön valikoima hyviä rasvoja (myös kookos löytyy)!

Eettisiä kestävän kehityksen nakkeja :D

Sen lisäksi, että ruokaa on hyvät varastot saatavilla, Ekolosta löytyy myös keinoja tehdä loppukäsittelynsä itse, ja siten varmistua tuoreesta aromista. Kuten Jyväskylässä, kahvin ja jauhot voi jauhaa huristaen koneella ja hiutaleet litistää kammesta kääntäen. Meillä on kotona tuollainen hiutalepuristin, ja olen litistänyt sillä innoissani vaikka mitä - myös hampunsiemeniä lastuiksi proteiinipatukoihin.  Hiutalepuristin tuo kivaa rakennemuuntelua myös elävän ravinnon puuroihin. Raakailijalle on muuten tarjolla, ihan myynnissä, vihermehupuristimia. Varsin käytännöllisiä, koska perus mehulinko vain viskelee oraat astian reunoille.  

Mahdollisuuksia jauhaa itse tuoreita hiutaleita, jauhoja, kahvia...

Vihermehu- tai oraslinko

Herkkuvalikoima on tietenkin olennaista kuvata tässä. Sääli, etten hoksannut ottaa kuvia karkki- ja välipalapatukoiden valikoimasta. Protsku- ja raw-patukkaosasto on jotenkin niin omaa suosikkialuetta, että pidin liian itsestäänselvyytenä ja unohdin kuvata. Ostin kylläkin, ja sainkin kulkiessani lähellä Satsin ulko-ovea kyselyitä siitä, mistä ostan protskupatukkani, ja voiko kasvisproteiinista riittää kunnon patukan mittoihin. Voi sentään - voi kyllä! :)  Tässä kuitenkin muuta herkkuaineistoa:

Soijapohjaista jääteöä kesännälkäisille...

Luomusuklaassa löytyy...

...myös suosikissani Anandassa!

Huikeaa Zapatistikahvia, joka puhutti Sosiaalifoorumissa.
 Ansaitsee reiluudessaan oman bloggauksensa myöhemmin

Myös teenjuojille löytyi ihmeitä: Aladdinin teekannu 

Uusia luomuenergiahörppyjä tarvitseville:
vihreää teetä, gingsengiä, acaita...
lue lisää: www.powershotbrands.com

Ja vielä - jos rekkukin tuntuu vaativan keke-ruokaa... :)

Kaffia ja teetä!

Hyviä uutisia kävelykadun varrelta: Ekolon paljon kaipailtu kahvila on syntynyt uudestaan monine ekoteelaatuineen! Tällä kertaa rauhoittumispaikka on avattu valoisampaan yläkertaan. Pöydässä on tilaa lukaista lehteä, selata ekoesitteitä tai pohtia ostoslistaansa samalla kun hörppii kupposta kuumaa. Hyvä idea voi olla myös ostaa hyllystä luomuherkkuja ja istahtaa syömään samantien, niin ei pääse unohtumaan ;) Suosittelen esimerkiksi kauhaisemaan hiukan pähkinämiksiä tai irtoviikunoita, taikka maistelemaan Ekolon runsasta välipalavalikoimaa raakaravintopatukoista mättösuklaaherkkuihin ja nougat-täyteleivoksiin.

Ekolon Annelle kiitos keskipävän auringossa kylpevistä kahvilakuvista, omalla reissuissa rähjääntyneellä pikkupokkarillani olen ottanut vain keskimmäiset teekuvat. Ja kaikille tervetuloa istahtamaan!

Kahvilanurkkaus

Montaa eri irtoteetä...

...tai Numia pusseista.

Aromikasta, ravinteikasta ekosokeria

...ja rauhoittumisen fiilistä.

P.S. Jos joku tietää, miten bloggerissa saa joustavammin muokattua kuvakokoja kuin pieni-iso-erittäin iso -valikolla, ottaisin mieluusti neuvoja vastaan :)