Masarang ja ystävät: vain vaihtoehtoinen tulonlähde Indonesian viljelijöille voi pelastaa jäljellä olevat metsät

Ekolon myymään ”sademetsänpelastussokeriin” liittyy paljon kiinnostavaa taustatietoa. Viime syyskuussa Masarang-sokerin eurooppalaisen maahantuojan, Amigos Internationalin, edustaja Jeroen Kruft kävi tutustumassa sokerin tuotantoon Indonesiassa. Tämä teksti on suomennos hänen matkakertomuksestaan.

Masarang toteuttaa ja kehittää kestävää metsäviljelyä yhteistyössä Sulawesin ja Kalimantanin maanviljelijöiden kanssa. Aluetta riivaavat jatkuvat tulipalot ja savusumu. Suuret palmuöljy- ja selluteollisuusyritykset pyrkivät valtaamaan tilaa. Masarangin kehittämän palmusokerituotannon lisääntyminen voisi auttaa sekä suojelemaan että metsittämään aluetta uudelleen.

Vaarantuneet metsät

Palmuöljyteollisuus hamuaa Kalimantanissa ja Sulawesissä maata voidakseen pystyttää öljypalmujen monokulttuureja, koko muun ekosysteemin tieltään raivaavia yhden lajin viljelmiä. Palmuöljy-yhteistyöstä kieltäytyvät alueen asukkaat ovatkin avainasemassa: heidän tilansa muodostavat suojavyöhykkeen metsien ja maata hamuavien suuryhtiöiden väliin. Masarangin käyttämä palmu (Arenga pinnata) on alkuperäislaji alueella. Mikäli sokeripalmusta saatava taloudellinen hyöty on riittävä, alkuperäismetsien reunamilla asuvat paikalliset pitävät todennäköisemmin kiinni viljelyalastaan eivätkä lähde mukaan suurten palmuöljy-yritysten suunnitelmiin.

Sokeripalmun kasvua alkuperäislajina paikallaan metsässä

Suuryhtiöt raivaavat maata monokulttuureille

Pientilallisen maapinta-alalla kasvaa monia lajeja: kumipuita, kassavaa, sokeripalmuja ja hedelmäpuita. Palmuöljy-yritykset lupaavat uusia teitä ja työpaikkoja, mikäli tilallinen myy 80% maastaan ja muokkaa loput 20% öljypalmunkasvatukseen. Kylissä, joissa suuryritykset ovat toteuttaneet suunnitelmiaan, on jo nähty lupausten toinen puoli: saastunut juomavesi (öljypalmut tarvitsevat suuria määriä synteettisiä lannoitteita), velkaantuminen (maanviljelijöiden on ostettava lannoitteet omalle 20%:lleen samoilta palmuöljyfirmoilta) ja työttömyys (palmuöljyfirmat tuovat maahan halvempaa työvoimaa Jaavalta).

Näistä syistä maanviljelijät yhä useammin kieltäytyvät palmuöljy-yhtiöiden tarjouksista. Yhteisöt ovat alkaneet myös ymmärtää palmuöljy-yhtiöiden kanssa tehtävien maakauppojen yhteyden raja-alueen metsien polttamiseen tai ”vahinko”paloihin lisämaan saamiseksi öljybisnekselle. 

Kymmenen kylää

Jeroen Kruft raportoi, kuinka Masarang Foundation tukee kyläläisten luontoa suojelevia aloitteita yhdessä paikallisten maanviljelijöiden ja luonnonsuojelijoiden kanssa. Yhteisenä pyrkimyksenä on yhdistää kymmenen kylää Saran-vuoren ympärillä. Saran-vuoren alueella kasvaa yli 25 000 hehtaaria alkuperäismetsää ja palmuöljy-yritykset yrittävät usein houkutella kyläläisiä myymään tiluksensa metsän ympäriltä.

Yhteisöt Saran-vuoren ympärillä näkevät metsänsä luonnonperintönä esi-isiltään. Heille on tärkeää säilyttää se alkuperäistilassaan. Toive on tällä hetkellä ristiriidassa elannon hankkimisen kanssa. Krutzin mukaan Masarangin tarjoama, arengamehun tuotannon suoma lisätulo antaa tilallisille hyvän syyn säilyttää ja suojella luonnonympäristönsä.

Terve metsä - suuri ylpeydenaihe

Korruptio on suuri ongelma Indonesialaisessa politiikassa. Indonesiassa on vuodesta 2011 saakka kokeiltu jonkinasteista luonnonmetsien hakkuurauhaa, mutta luonnonmetsien tuhoaminen jatkuu. Saran-vuorta ympäröivien kylien asukaat ovat kehittäneet strategian maansa suojelemiseksi. He haluavat käyttää hyväkseen vanhaa Indonesialaista heimolakia, joka on kansallisen, mahdollisesti palmuöljy-yhtiöitä myötäilevän, lain yläpuolella. Suunnitelmaan tarvitaan kaikkien kyläläisten, paikallisen aluepäällikön ja lopulta Jakartan lupa. On tärkeää myös saada paikalliset asenteet muutettua siten, että kaikki ymmärtävät villin luonnon ja alkuperäislajiston olevan suuri etu, ihmisen ja muiden lajien voivan elää sopusoinnussa keskenään, sekä hyvinvoivan metsän tarjoavan arvokkaita resursseja ja tuotteita, puhdasta juomavettä ja vesivoimaa.

Agung, 27, toimii uudessa heimolakia hyödyntävässä ihankkeessa.

Maailman keuhkojen kuntouttamista

Masarang Foundationin perustaja, tohtori Willie Smits, kertoo orangin olevan metsän hyvinvoinnin paras indikaattori. Orankeja on tällä hetkellä Indonesiassa vain 60 000, ja niitä kuolee 2000 joka vuosi. Useita metsästetään lemmikeiksi, jolloin yhtä eloon jäävää poikasta kohden kuolee kuusi. Orankien elinala hupenee ja heikkenee laadullisesti koko ajan, kun monokulttuurit valtaavat alaa. Masarangin ylläpitämät metsät toimivat alueina, joille orvoiksi jääneitä orankeja voidaan mahdollisesti kuntouttaa ja palauttaa.

Willie Smits on luonnonsuojelun visionääri, joka piti vastikään puheen Pariisin ilmastokokouksessa. Hän aloitti sokeripalmujen istutuksen kolmekymmentä vuotta sitten ja huomasi tuolloin puiden luonnonsuojelulliset sekä taloudelliset mahdollisuudet. Palmusokeriprojektin puitteissa on jo onnistuttu uudelleenmetsittämään kokonainen vuoristo, ja Smitsin säätiö, Masarang, on nimetty vuorijonon mukaan. Smitsin oman arvion mukaan noin 200 000 hehtaaria metsää tulee suojelluksi joka vuosi, kiitos palmujen antaman tuoton.

Willie Smitsin veli Theo johtaa Masarangin sokeritehdasta ja tuotannon laajentumista Kalimantanissa. Jokainen sokeritehtaan uuneista tarjoaa hyvän kuukausitulon kuudelle perheelle alueella.

Willie Smits (oik.)

 Sokeritehtaan uunit on rakennettu kuumentamaan
ja steriloimaan palmumehu, minkä jälkeen mehusta
voidaan valmistaa sokeripaloja tai hienosokeria.

Masarang on rakennuttanut pienen tehtaan Länsi-Kalimantaniinkin. Uusi tehdas prosessoi metsästä saatavia tenkawang-pähkinöitä öljyiksi ja saippuaksi. Masarangin periaate, hyvinvoivien ja elävien metsien ylläpito monimuotoisena tulonlähteenä, on jo herättänyt kiinnostusta koko Kalimantanin laajuisesti.

Työtiloja ja työstämistä

Tulevaisuuden visioita

Masarangin tuotteet on otettu hyvin vastaan Euroopassa. Amigosin asiakkaana toimivat firmat ja yritykset myös lahjoittavat yhä useammin osan voitoistaan suoraan Masarang Education Fundille, joka tarjoaa koulutusta ja yliopistostipendejä Indonesian tulevien sukupolvien ympäristötietoisuuden hyväksi. 

Amigos Internationalin visio Kalimantanin metsityksestä vuoteen
2050 saakka

Jeroen Kruft, Masarangin väkeä ja paikallisia viljelijöitä ensimmäisen uunin
käyttöönottoa juhlistamassa. 

Sademetsäsokeri on karamellinen,
ekologisesti kestävä herkku,
ja sokeriksi terveellinenkin.

Äitienpäiväksi raakakakku suklaaunelma

Tämä raakakakku on aika tuhti suklainen nautinto, mutta täydellinen makeannälän taltuttaja. 

Alkuperäisresepti täältä

Raakakakku Suklaaunelma

Pohja:

Runsas 1 dl pekaanipähkinöitä

2 taatelia

0,5 dl raakakaakaojauhetta (Govinda)

pieni hyppysellinen merisuolaa

0,5 tl aitovaniljajauhetta (esim. Terra Madre)

1/4 tl Ceylon kanelia (Terra Madre)

Täyte:

Runsas 2 dl cashew-pähkinöitä

0,5 dl juoksevaa kookosöljyä (Bio Planete)

Pari ruokalusikallista mieleistäsi siirappia makeutukseen (kokeile laittaa vähän kerrallaan, blendaa, ja maista! Lisää makeutusta kunnes se on makuusi sopiva)

0,5 dl vettä

1 tl aitovaniljajauhetta

3/4 dl raakakaakaojauhetta

Tee näin:

• Laita cashewpähkinät veteen hautumaan siksi aikaa kun valmistat pohjan.
• Laita kaikki pohjan täytteet tehosekoittimeen. Sekoita kunnes taikina alkaa muuttumaan tahmeaksi.
• Leikkaa irtopohjavuoan pohjan muotoinen pala leivinpaperia ja laita se irtopohjavuoan pohjalle. Painele pohja irtopohjavuokaan tasaiseksi pohjaksi sormin.
• Huuhtele liottamiasia cashewpähkinöitä ja laita ne tehosekoittimeen siirapin, vaniljan ja veden kanssa. Sekoita kunnes seos on tasaista massaa.
• Lisää raakakaakaojauhe ja sulatettu kookosöljy ja sekoita kunnes massa on tasaista. Jos et omista supertehokasta blenderiä, saattaa tässä kestää hetki - maltti on valttia!
• ...Sekoita...
• ...kunnes seos on kermaisen pehmeää ja silkin sileää! Kaada seos lopuksi irtopohjavuokaan pohjan päälle.
• Pakasta muutama tunti tai pidä jääkaapissa yön yli. 

Veikkaan, että tämän kakun kanssa sopisivat erityisen hyvin tuoreet vadelmat kuten alkuperäisreseptissä suositeltiin. Koska minulla ei niitä kuitenkaan ollut, nappasin pakkasesta mustikoita. Ja kyllähän kakku niidenkin kanssa vatsaan sujahti!

Jäisiä mustikoita popsien mutta kesää ja tuoreita vadelmia kaivaten toivotan oikein lämmintä äitienpäivää sunnuntaina!

// Marianne

Omenapiirakkaa, sokeritonta makeaa

Nyt on juuri oikea aika leipoa omenapiirakkaa. Tässä piirakassa kotoinen omppu kohtaa kookoksen. Mehevän makeaa piirakkaa haukatessa ei ihan äkkiä arvaisi, ettei tässä ole ollenkaan sokeria. Piirakka on nimittäin makeutettu Goviosidilla, joka on stevioliglykosidin ja erytritolin sekoitus.

Stevioliglykosidi on steviakasvin lehdistä uutettu makeutusaine, erytritoli puolestaan ksylitolin  kaltainen sokerialkoholi. Näiden kahden yhdistelmä, Goviosid, on miltei täysin kaloritonta, eikä se vaikuta lainkaan verensokeriin. Maultaan Goviosid muistuttaa sokeria. Luulenpa, että harva havaitsisi tämänkään piirakan maussa mitään "outoa".  Neutraalin makunsa ja hyvien leivontaominaisuuksiensa ansiosta Goviosidia on tosi helppo käyttää. Leivonnassa sen menekki on n. puolet tavallisen sokerin määrästä. Kun "sokeria" on vähemmän, lisätään vastaavasti hieman jauhojen määrää. Kookosjauhojen ansiosta piirakkapohjan maku ja rakenne säilyy kuitenkin kuohkean pehmoisena.   

Omena-kookospiirakka 
(vuoallinen, halkaisija n. 25 cm)

Pohja:

• 1,75 dl maustamatonta soijajugurttia
• 0,75 dl sulatettua kookosöljyä

• 2 dl vehnäjauhoja
• 1,25 dl kookosjauhoja
• 0,75 dl Goviosidia
• 1 tl leivinjauhetta

Sekoita vesihauteessa sulatettu kookosöljy ja soijajugurtti keskenään. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, Goviosid ja leivinjauhe. Yhdistä seokset. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja hieman sivullekin.

Täyte:

• Omenoita (määrä riippuu koosta, pienehköjä punakaneleita 6-7)
• 0,5 -1 tl kanelia
• n. 1 rkl Goviosidia
• n. 1,5 rkl kookosöljyä  
• 2 rkl kookoshiutaleita

Leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita kulhossa kookoshiutaleet, kaneli, Goviosid ja kookosöljy omenoiden joukkoon.  

Asettele omenalohkot piirakkapohjan päälle lomittain. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Tästä ei pizza parane!

Pizza on keikkunut kärkisijoilla lempiruokarankingissäni kolmattakymmenettä vuotta ja ollut bravuurini keittiössäkin jo ties miten pitkään. Mutta täytyy sanoa, että nämä pienet pizzat pesevät kyllä mennen tullen kaikki aikaisemmin leipomani pizzat ja vieläpä ilman juustoa! Niin ankealta kuin ajatus juustottomasta pizzasta joskus tuntui.

Idea ja resepti pääpiirteissään on kotoisin täältä (yksi lempiruokablogeistani, muuten). Näiden pizzojen salaisuus on siinä, että ne valmistetaan aidoista, yksinäänkin maukkaista aineksista. Tomaattikastike on huolella haudutettu ja kunnolla maustettu. Siinä on juuri sopivassa suhteessa suolaisuutta, happamuutta, makeutta ja tulisuutta. Täytteet ovat meheviä, raikkaita ja niitä laitetaan paljon. Eikä oliiviöljyn määrässä pihistellä. Ja kokonaisuus kruunataan reilulla annoksella tuoreita yrttejä.

Pikkupizzat (n. 15 kpl)

Pohja:

• 3 dl kädenlämpöistä vettä
• 1 pss kuivahiivaa
• 1-1,5 tl kristallisuolaa
• 7 dl jauhoja (laitoin 2 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 5 dl puolikarkeita speltjauhoja)
• 3 rkl oliiviöljyä

Mittaa kulhoon jauhot (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin pelkkiä hienoja speltjauhoja, minä laitoin sekaan myös osan täysjyvävehnää, vastaava määrä ruisjauhoja toimisi varmaan myös mainiosti). Sekoita jauhoihin suola ja kuivahiiva. Sekoita mukaan kädenlämpöinen vesi ja lopuksi oliiviöljy. Vaivaa taikina kimmoisaksi ja peitä kulho liinalla. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia.

Tomaattikastike:

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pienehkö sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl kapriksia
• ripaus kuivattua chiliä silputtuna
• 400 g kuorittuja tomaatteja (tomaattimurskakin käynee)
• 1 tl (kuivattua) oreganoa
• kristallisuolaa
• ripaus palmusokeria
• mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Lorauta oliiviöljy kuumalle paistinpannulle ja lisää sipulit ja ripaus chiliä. Kuullota sipuleita hetki ja lisää joukkoon silputtu kapris ja kuoritut tomaatit.  Muussaa tomaatit paistinlastalla ja mausta kastike oreganolla, suolalla, sokerilla ja pippurilla.  Anna kastikkeen kiehua hetki (5-10 min.). Pienennä lämpöä ja jätä kastike porisemaan kannen alle miedolla lämmöllä n. puoleksi tunniksi. (Jos tomaattikastike (sipulit ja kaprikset lähinnä) tuntuu jäävän liian karkeaksi, sitä voi surautella hiukan sileämmäksi sauvasekoittimella)

Täytteet:

• kesäkurpitsaa 
• munakoisoa
• herkkusieniä
• tomaattia
• sipulia
• paprikaa
• aurinkokuivattua tomaattia
• oliiveja
• pinjansiemeniä
• valkosipulia
• latva-artisokkaa
• mitä vaan

Kokoa pizzojen päälliset tuoreista ja raikkaista kasviksista, mausta ja marinoi täytteet huolella. Minä paistoin kesäkurpitsa-, munakoiso- ja paprikaviipaleita hetken oliiviöljyssä, maustoin ne tilkalla valkoista balsamiviinietikkaa ja ripauksella suolaa. Lisäksi maustoin kunkin kasviksen hieman eri tavoin, käyttäen esim. valkosipulia sekä erilaisia yrttejä ja pippureita. Herkkusienet paistoin ja maustoin ripauksella suolaa. Pinjansiemenet kannattaa lisätä vasta paistamisen puolivälälin paikkeilla, muuten ne palavat helposti.  

Paistetun pizzan päälle:

• tuoreita yrttejä (oreganoa, timjamia, basilikaa, rucolaa, rosmariinia, ruohosipulia...)
• oliiviöljyä

Leivo taikinasta jauhotetuin käsin palloja ja taputtele pallot sopivan kokoisiksi lätyiksi. Tein pizzat suoraan leivinpaperin päälle, näin säästyy erillisen leivonta-alustan pesemisen vaiva. Levitä tomaattikastiketta ohut kerros kullekin lätylle. Kokoa täytteistä erilaisia pizzoja, laita täytteitä reilusti ja kerroksittain. Paista pizzoja uunin yläosassa 250 asteessa. Meidän kiertoilmauunissa pizzat valmistuivat n. 7 minuutissa, tavallisessa uunissa paistoaika on muutaman minuutin pidempi. Ripottele valmiiden pizzojen päälle runsaasti tuoreita yrttejä ja suihkuta (tai lorauta) tilkka oliiviöljyä.

Lettukestit!

Lettutaikina ei kaipaa sen enempää kananmunaa kuin lehmän maitoakaan. Vegaanisen lettutaikinan teossa myös soveltaminen on sallittua: taikinaa voi muokata kulloistenkin mielitekojen ja saatavilla olevien ainesten mukaan. Omien kokemusteni perusteella letut onnistuvat, jos taikinassa on

• litra nestettä (vapaavalintaista kasvimaitoa ja/tai -kermaa, (kivennäis)vettä)
• n. 6 dl jauhoja 
• 1-2 tl suolaa
• 2 tl sokeria
• (1-2 rkl öljyä)
• 1-2 rkl perunajauhoja

Lettutaikinaan sopivat perinteiseten vehnäjauhojen ohella myös spelt- ja ruisjauhot, kookosjauhojakin kannattaa kokeilla. Makuvariaatioita voi luoda erilaisilla kasvimaidoilla. Lettuihin käyvät niin riisi-, kaura-, soija, kookos- kuin erilaiset pähkinämaidotkin. Muutama lusikallinen perunajauhoa pitää taikinan hyvin koossa. Loraus kivennäisvettä taikinassa tekee letuista kuohkeampia. Vispaa lettutaikina hyvin ja paista ohuet letut kuumalla pannulla. Minä pidän lettuni aika pieninä, sillä tavalla ne on helppo kääntää.

Tällä kertaa tein letut seuraavanlaisella reseptillä. Tietenkään en malttanut olla kokeilematta, miten uusi ihastukseni lupiinijauho taipuisi ohukaisten ainesosaksi. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä: maultaan neutraali ja proteiinirikas lupiinijauho sopii oikein hyvin lettuihinkin. 

Lupiiniletut

• 8 dl kauramaitoa
• 2 dl kivennäisvettä
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 dl lupiinijauhoja
• 1,5 tl kristallisuolaa
• 2 rkl palmusokeria
• 2 rkl perunajauhoja
• 2 rkl maapähkinäöljyä

Mittaa neste kulhoon. Lisää sokeri ja suola. Vispaa jauhot pikkuhiljaa lisäten nesteeseen. Lisää taikinaa loraus öljyä. Paista letut kuumalla pannulla. Lettu on valmis käännettäväksi, kun pinta on hyytynyt ja lettu irtoaa pannusta kevyesti heilauttamalla. Käännä lettu ohuella lastalla. Rapean lopputuloksen takaamiseksi paistorasvan määrässä ei kannata kitsastella. Tällä kertaa käytin niin taikinaan kuin paistamiseenkin maapähkinäöljyä. 

Hotki herkku marjojen, jäätelön tai kermavaahdon kera.

Mitä tehdä kuivuneesta leivästä?

Silloin tällöin sattuu niin, että pussin pohjalle unohtuu ja kuivahtaa pala leipää. Parhaat päivänsä nähnyttä leipää ei kuitenkaan kannata missään nimessä heittää pois, vaan sen voi muuntaa minimaalisella vaivalla herkulliseksi pikkupurtavaksi. Seuraavassa vinkit sekä vaalean että tumman leivän uusiokäyttöön.

Bruschetta

Bruschetta on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan ihan tositosi hyvää. Perinteisesti bruschetta-leipiä tarjotaan alkupalaksi, mutta ne sopivat oivallisesti niin suolaiseksi tarjottavaksi kuin vaikkapa iltapalaksi. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana bruschettoja päällystettäessä. Perinteisin täyte syntyy tomaatista ja tuoreesta basilikasta, mutta myös muut kasvikset ja niistä valmistetut tahnat sopivat. Erilaisilla täytteillä leipiin saa mukavaa vaihtelua. Rapeuden takaamiseksi bruschetat kannattaa koota vasta juuri ennen tarjoilua. 

Bruschettoihin tarvitaan:

• vaaleaa leipää
  
• oliiviöljyä
  
• valkosipulia
  
  

Viipaloi leipä ja paahda viipaleet uunissa, grillissä, paistinpannulla tai leivänpaahtimessa. Sivele tai suihkuta leivän pinnalle oliiviöljyä. Halkaise valkosipulin kynsi ja hiero leivän pintaa kynnen puolikkaalla. Päällystä leipä haluamallasi täytteellä.

Se perinteisin täytevaihtoehto menee jotakuinkin näin:

• 3 tomaattia
  
• n. ¼ sipulia
  
• oliiviöljyä
  
• tuoretta basilikaa reilusti
  
• valkosipulin kynsi
  
• kristallisuolaa
  
• mustapippuria
  
  

Leikkaa tomaatit pienehköiksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi ja sekoita tomaattien kanssa. Silppua sekaan basilika. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä joukkoon, ripottele sekaan kristallisuolaa ja mustapippuria maun mukaan. Pikkuisen lisäpotkua täytteeseen saa lisäämällä mukaan vielä tilkan balsamiviinietikkaa tai sitruunamehua. Anna makujen tekeytyä hetki ja levitä sitten täytettä leiville.

Jämäteemaa jatkaakseni hyödynsin tällä kertaa jääkaapin uumeniin grillijuhlien jäljiltä jääneitä aineksia tähän tapaan:

Tomaatti-paprikalevite

• 3 tomaattia
  
• 1/3 keltaista paprikaa
  
• 1 rkl oliiviöljyä
  
• ripaus kristallisuolaa
  
• ripaus palmusokeria
  
• n. 1 rkl balsamiviinietikkaa
  
• pikku ripaus cayennepippuria
  
• tuoretta kynteliä
  
  

Silppua tomaatit ja paprika. Lorauta oliiviöljyä pannulle ja paistele paprikoita ja tomaatteja öljyssä hetki. Mausta suolalla, sokerilla, balsamiviinietikalla ja cayennepippurilla. Levitä hieman jäähtynyt täyte leiville ja koristele vapaavalintaisilla tuoreilla yrteillä.

Kesäkurpitsaa ja munakoisoa

• puolikas pienestä kesäkurpitsasta
  
• puolikas pienestä munakoisosta
  
• 1 rkl oliiviöljyä
  
• 1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
  
• ripaus kristallisuolaa
  
• ripaus Apilapihan luomusitruunapippuria
  
• tuoretta oreganoa
  
  

Silppua kesäkurpitsa ja munakoiso. Kaada pannulle tilkka oliiviöljyä ja lisää munakoiso ja kesäkurpitsa. Mausta suolalla, viinietikalla ja sitruunapippurilla (tavalliset sitruunapippurit ovat lähinnä suolaa ja lisäaineita, luomuversio sisältää ihan oikeasti pippuria ja sitruunaa). Levitä leiville ja koristele tuoreilla yrteillä.

Eikä pidä unohtaa Apilapihan loistavaa Bruschetta-maustesekoitusta, jolla leipien päällystäminen käy vielä vaivattomammin. Huippuherkullinen levite syntyy sekoittamalla mausteseokseen vettä ja oliiviöljyä.

Sitten vielä se ruisleipäresepti:

Ruisleipäsnacksit

Näiden leipsäsnacksien sukujuuret ovat käsittääkseni venäläisessä keittiössä ja niitä kutsutaan nimellä suhariki. Naksut ovat mainiota naposteltavaa illanistujaisiin tai ihan vaan oiva loppusijoituskohde jo vähän kuivahtaneelle ruisleivänkänttyrälle. Ruisnaksuihin tarvitaan:

• ruisleipää
  
• (oliivi)öljyä
  
• valkosipulin kynsiä
  
• kristallisuolaa
  
• (mausteita maun mukaan)
  
  

Lorauta kulhoon reippaasti oliiviöljyä, purista sekaan runsaasti valkosipulia. Lisää seokseen ripaus kristallisuolaa ja muitakin mausteita, jos siltä tuntuu. Itse laitan yleensä vain suolaa, mutta varmasti esimerkiksi erilaiset yrtit (timjami, kynteli) tai vaikkapa chili- tai paprikajauhe sopisivat joukkoon. Paloittele ruisleipä. Minä leikkelen ruisleivän suuhun sopiviksi suikaleiksi saksilla, mutta tyyli on vapaa. Sekoita ruisleipäkuutiot ja öljy-mausteseos keskenään. Anna öljyn ja mausteiden imeytyä hetki. Levitä viipaleet uunipellille ja paista n. 225 asteessa viitisen minuuttia tai kunnes snacksit ovat mukavan rapsakoita. Naksut kärähtävät helposti, joten paistoaika kannattaa pitää aika lyhyenä.

Jäätelökokeiluja

Kesä ja jätski kuuluvat yhteen. Jäätelöä ei kuitenkaan tarvitse välttämättä ostaa kaupasta, vaan sitä voi tehdä itsekin, helposti ja jopa suorastaan terveellisistä aineksista.

Raakajäätelöt ovat yksinkertaisesti sanottuna jäädytettyä raakaruokaa, siis raakapuurojen, -pirtelöiden, -jugurttien ja -smoothieden jäätelöksi jalostettuja versioita. Yleensä jätskit rakennetaan pähkinöistä, hedelmistä ja marjoista. Makeutus hoidetaan joko agave- tai vaahterasiirapilla, stevialla tai palmusokerilla. Monesti mukaan lisätään myös jotakin ”superfoodia”, useimmiten varmaan raakakaakaojauhetta tai kermaisen makeaa lucumaa. Täyteläisen koostumuksen takaamiseksi jätski viimeistellään joko kaakaovoilla tai kookos- tai pähkinäöljyllä. Klassinen raakajäätelöaines on jäädytetty banaani. Soseutettu jäädytetty banaani riittää melkein yksinään jäätelöksi, niin kuohkean jäätelömäiseksi hedelmä näillä toimenpiteillä muuttuu.

Raakajäätelön valmistus on yksinkertaista: jäätelöainekset surautetaan sileiksi tehosekoittimella ja pakastetaan. Kätevimmin pakastusvaihe hoituu luonnollisesti jäätelökoneella. Jos kyseistä kapinetta ei omasta keittiöstä löydy (kuten on oma laitani), onnistuu jäätelön valmistus myös ihan tavallisen pakastimen avustuksella. Jäätelömassa kaadetaan laakeaan astiaan ja laitetaan pakastimeen. Massaa kannattaa sekoitella silloin tällöin (n. 15-30 minuutin välein), että jäätelö ei liiaksi kiteydy jäätyessään. En tiedä, millä superpakastimilla jätskejä yleensä valmistetaan, kun monissa ohjeissa pakastusajaksi mainitaan puolisen tuntia. Meidän pakastimessa (-18 astetta) jäätelöitymiseen menee joka tapauksessa kolmatta tuntia. Ilman jäätelökonetta tämä pakastusvaihe onkin jäätelön teossa ainut hieman enemmän vaivaa vaativa osa, tai vaivalloisuus liittyy lähinnä siihen, että massaa pitää muistaa välillä sekoitella eli ei nyt kovin vaikeaksi voi väittää kuitenkaan.

Olen tehnyt raakajäätelöä muutaman kerran aiemminkin, vähän vaihtelevalla menestyksellä. Tällä kertaa kokeilut onnistuivat mielestäni aika mainiosti. Kokemuksesta viisastuneena voin ainakin todeta, että jäätelömassasta ei kannata tehdä kauhean paksua, vaan se saa muistuttaa lähinnä paksuhkoa pirtelöä.

 

Suklaa-kookosjäätelö

 

Suklaa-kookosjäätelön inspiraationa toimivat kaapista löytyneet ainekset. Ja täytyy sanoa, että tämä jätskikokeilu toimi oikein mallikkaasti. Jäätelöstä tuli kermaisen pehmeää ja maultaan suorastaan moniulotteista. Rakenne jäi hieman rakeiseksi, seuraavalla kerralla täytyy antaa massan pyöriä tehosekoittimessa vielä vähän pitempään.

•  2,5 dl kookoskermaa
  

• 1,25 dl cashew-pähkinöitä
  

• 0,5 dl raakakaakaojauhetta
  

• 3 rkl agavesiirappia
  

• 2 rkl kookosöljyä
  

• ripaus kristallisuolaa 
  
  

Pistä cashew-pähkinät mielellään likoamaan vesitilkkaan muutama tunti etukäteen. Kaada liotusvesi  pois ja laita pähkinät sekä kaikki muut ainekset tehosekoittimeen. Sekoita mahdollisimman sileäksi. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan tai kaada laakeaan astiaan ja jäädytä pakastimessa. Muista sekoitella muutaman kerran jäädytyksen aikana.

Maapähkinä-banaanijäätelö

Maapähkinävoi-banaanijäätelö ei ehkä täytä ihan tiukimpia raakuuskriteereitä, onhan maapähkinävoi valmistettu kevyesti paahdetuista maapähkinöistä. Alun perin resepti  on täältä, sokerin määrää pienensin hiukan, näinkin tämä on vähintään riittävän makeaa. Kaiken kaikkiaan tästä tuli ihan huippuhyvää, plussaa sileän paksusta ja jäätelömäisestä rakenteesta. Maapähkinävoin ja banaanin maut ja rakenteet totesin erikoisen yhteensopiviksi. Tämä jätski ei myöskään vaatinut kovin paljona sekoittelua jäädytyksen aikana. Uumoilen, että tämä voisi toimia hyvin myös suklaajätskinä, jos mukaan lisäisi kaakaojauhetta. 

•  1,5 dl maapähkinävoita
  

• 0,5 dl palmusokeria
  

• 2,5 dl mantelikermaa
  

• 0,5 tl vaniljajauhetta
  

• 2 (jäädytettyä) banaania
  
  

Laita banaani pilkottuna ja kuorittuna pakastimeen muutama tunti etukäteen. (En ole ihan varma, miten tämä onnistuisi, jos banaaneja ei jäädyttäisi etukäteen, vaan vasta muun jätskin mukana. Jäädytin banaanit etukäteen, koska alkuperäisessä ohjeessa näin neuvottiin.) Sekoita tehosekoittimessa maapähkinävoi, mantelikerma, palmusokeri ja vanilja. Lisää mukaan jäätyneet banaanit. Sekoita tasaiseksi. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan tai kaada laakeaan astiaan ja jäädytä pakastimessa. Muista sekoitella pari kertaa jäätymisen aikana.

Mustikka-banaanijäätelö 

Halusin kokeilla vielä jotakin marjaisan raikasta jäätelöä. Ja lunastaa ammoin antamani lupauksen stevia-resepteistä. Tästä jätskistä tuli ihan hyvää, ehkä maku olisi ollut vielä raikkaampi, jos jätskin olisi tehnyt mantelikerman sijasta johonkin täysmehuun ja kenties makua olisi voinut piristää vielä vaikkapa inkiväärillä. Stevianeste kumminkin hoiti makeuttajan hommansa hyvin. 

• 3 dl jäisiä mustikoita
  

• 2 (jäädytettyä) banaania
  

• n. 1 rkl sitruunamehua
  

• 2,5 dl mantelikermaa
  

• 5 tippaa stevianestettä 
  
  

Laita banaani kuorittuna ja pilkottuna pakastimeen muutama tunti etukäteen. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa sileäksi massaksi. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan tai kaada laakeaan astiaan ja jäädytä pakastimessa. Muista sekoitella muutaman kerran jäädytyksen aikana.

Tiikeripähkinä-maamanteli

Vaikka tiikeripähkinä-maamantelilla on useampikin pähkinään viittaava nimi, se ei kuitenkaan ole pähkinä, vaan kastanjasädekaislan juurimukula. Kastanjasädekaisla (Cyperus esculentus), joka tunnetaan myös nimillä maakastanja ja maamanteli,  on ruohomainen, sarojen heimoon kuuluva kasvi, sukua esimerkiksi papyrukselle.  Se on yksi vanhimmista tunnetuista viljelykasveista; tiikeripähkinöitä on löydetty esimerkiksi faaraoiden haudoista.  1200-luvulla kasvi ja sen käyttö levisi arabien välityksellä Espanjaan, erityisesti Valenciaan.  Nykyisinkin suurin osa tiikeripähkinöistä viljellään Espanjassa, sieltä tulevat myös Ekolon valikoimaan kuuluvat luomutiikeripähkinät. Tiikeripähkinöitä kasvatetaan myös monissa  Länsi-Afrikan maissa, kuten Nigeriassa ja Ghanassa.

Maultaan, ulkonäöltään ja ravintoarvoiltaan tiikeripähkinät muistuttavat puissa kasvavia kaimojaan. Kuivatun tiikeripähkinän kuoren alla on makean mantelimainen ja pehmeä sisus. Tiikeripähkinöissä on runsaasti hyviä rasvahappoja, rasvahappokoostumukseltaan ne muistuttavat oliiveja. Erityismaininnan ansaitsee niiden todella suuri kuitupitoisuus: tiikeripähkinöissä on erittäin runsaasti sekä liukenevaa että liukenematonta ravintokuitua. Erinomainen kuidun lähde tiikeripähkinät ovat erityisesti niille, joiden ruokavalioon ei kuulu viljoja. Myös mineraaleja, kuten kalsiumia ja magnesiumia, tiikeripähkinöissä on huomattavia määriä. Lisäksi ryppyinen kuori kätkee alleen useita antioksidanttivaikutteisia ainesosia, kuten E- ja C-vitamiinia. Koska tiikeripähkinät eivät kuitenkaan ole pähkinöitä, allergisuus niille on hyvin harvinaista (tiikeripähkinästä ja allergiasta esim. täällä).

Omalta osaltaan tiikeripähkinät voisivat olla ratkaisemassa kahta ihmiskuntaa piinaavaa ravitsemusongelmaa. Korkean energiapitoisuutensa ja mainion ravintoainesisältönsä ansiosta tiikeripähkinä olisi oivallinen ravinnon lähde aliravitsemuksesta kärsiville, erityisesti lapsille ja vanhuksille. Länsi-Afrikassa, kuten Nigeriassa tiikeripähkinän ravitsemuksellisia hyötyjä on onkin alettu tutkia ja niiden käyttöä edistää. Koska tiikeripähkinöiden ravitsemuksellista arvoa ei tunneta tarpeeksi, niitä ei myöskään hyödynnetä likikään siinä määrin kuin olisi mahdollista (juttua aiheesta esim. täällä).

Toisaalta tiikeripähkinöiden pureskelu hyödyttäisi myös ylipainon, diabeteksen ja ruoansulatusongelmien kanssa kamppailevia.  Monen nykyihmisen ruokavalion ongelmana on liian vähäinen kuidun saanti ja kuitua tiikeripähkinöissä todella on. Riittävän kuitupitoinen ravinto on ensiarvoisen tärkeää ruoansulatukselle. Se myös tasapainottaa verensokeria ja kolesterolia. Painonhallinnassa kuitupitoinen ruoka on avuksi, sillä se pitää nälän tunteen poissa pitempään. Riittävän kuitupitoisella ravinnolla on todettu myös suolistosyöpiä ehkäiseviä vaikutuksia. Tiikeripähkinöiden kylläisyyden tunnetta lisäävän vaikutuksen voi jokainen niitä rouskutteleva todeta itse, vatsa ei nimittäin syönnin jälkeen tunnu tyhjältä tunteihin.

Tiikeripähkinöitä voi syödä sellaisenaan tai liotettuna. Niiden kuori ei varsinaisesti ole kova, mutta se on aika sitkeä. Tiikeripähkinöissä ei myöskään ole juuri lainkaan nestettä. Siksi kunnon liotus ennen käyttöä tekee tiikeripähkinöistä huomattavasti mehevämpiä ja maukkaampia. Olen liotellut pähkinöitä jopa vuorokauden. On myös hyvä tietää, että tiikeripähkinän kuori ei liotuksesta varsinaisesti pehmene. Kuoren rakenne ja suutuntuma sen sijaan muuttuu, liotettu tiikeripähkinä ei ole enää sitkeä, vaan kerrassaan ruoskuva.

Tehosekoittimella tai morttelilla jauhettuna tiikeripähkinät ovat hyvä kuitulisä jugurtin tai puuron sekaan. Mukavan makea ja pähkinäinen maku tekee tiikeripähkinästä oivallisen ainesosan leivonnaisiin. Pähkinäallerginen voi korvata niillä pähkinät. Perinteinen tiikeripähkinäherkku on valencialainen virkistävä juoma horchata de chufa. Kuumina päivinä nautittava juoma valmistetaan tiikeripähkinöistä, vedestä, sokerista ja kanelista.

Minun ensimmäinen tiikeripähkinäkokeiluni ovat nämä tiikeripähkinästä ja kookoksesta valmistetut raakapallot. Tiikeripähkinän ja kookoksen maut muistuttavat toisiaan, siksi ne sopivat oivallisesti yhteen.

Tiikeripähkinä-kookospallot (n. 10 kpl)

• 1 dl liotettuja luomutiikeripähkinöitä
• 1 dl luomurusinoita
• 1/2 dl luomukookoshiutaleita
• 1 rkl luomukookosöljyä
• ripaus luomuvaniljaa
• aivan pikkuriikkinen ripaus kristallisuolaa

Jauha tiikeripähkinät tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi rouheeksi. Tehosekoita rusinat erikseen massaksi. Sekoita kookoshiutaleet, vanilja, suola, tiikeripähkinät ja rusinat keskenään. Lisää kookosöljy. Pyörittele massasta palloja.   

Lisää tiikeripähkinäreseptejä:
http://ekoloinen.blogspot.fi/2013/05/tiikeripahkinaherkkuja.html
http://ekoloinen.blogspot.fi/2013/05/mansikkakakku-raakana.html

Vappumunkit

Vappu on hyvä syy leipoa munkkeja. Näissä munkeissa on aavistus kookosta ja hieman tavallista tummempi väri. Väri tulee Arenga palmusokerista, samoin aromikas maku.

Munkit (n. 15 kpl)

• 4 dl luomukookosmaitoa (1 purkillinen)
• 1 pss kuivahiivaa
• 1,5 dl Arenga luomupalmusokeria
• 1,5 tl kristallisuolaa
• 1 tl luomukardemummaa
• 8 dl luomuvehnäjauhoja
• 1 dl luomukookosjauhoja
• 100 g sulatettua margariinia (Sinistä Keijua)
• Appelsiini-kookossokeria / luomutäysruokosokeria
  
• Luomupaisto- tai rypsiöljyä paistamiseen
  

Lämmitä kookosmaito kattilassa kädenlämpöiseksi. Sekoita jauhot, kuivahiiva, sokeri, suola ja kardemumma keskenään. Sekoita kuivat aineet ja neste. Lisää sulatettu margariini. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota liinalla peitettynä n. 30 min. Leivo jauhotetulla alustalla munkeista joko pyöreitä pullia tai rinkeleitä. Minä teen yleensä rinkeleitä, ne on nimittäin kypsyvät varmemmin sisältäkin. Rinkelit on helppo tehdä pistämällä sormi pullan läpi ja pyörittelemällä, kunnes reikä on riittävän suuri. Anna munkkien kohota liinan alla vielä hetki.

Laita kattilan pohjalle öljyä sen verran, että munkit uppopaistuvat koskettamatta kattilan pohjaa. Lämmitä öljy kattilassa 180 asteiseksi. Öljyn sopivan lämpötilan voi testata pienellä taikinanpalalla. Kun koepala ruskistuu minuutissa, öljy on rittävän kuumaa. Nosta muutama munkki kerrallaan öljyyn kypsymään. Kun alapuoli on kauniin ruskea, käännä munkki esim. reikäkauhalla. Kun molemmat puolet ovat kypsyneet nosta munkki talosupaperin päälle. Näin ylimääräinen öljy valuu pois. Kierittele munkit sokerissa. Munkkien sokerointiin sopii mainiosti hienorakeinen täysruokosokeri. Pirteän appelsiinivivahteen munkkeihin saa käyttämällä appelsiini-kookossokeria.

  

Munkkeja mutustellessa on mukava mietiskellä, miten mahtava juttu Arenga palmusokeri onkaan. Palmusokeri tuotetaan reilusti ja paikallisasukkaiden ehdoilla, mikäs sen sopivampi sokeri työväen juhlapäivänä! Samalla palmusokerin avulla pelastuvat kokonaiset sademetsäekosysteemit orankeineen. Lisää juttua palmusokerista löytyy täältä ja täältä.

Raakaa ruokaa

Raakaruoka on kypsentämätöntä kasvisruokaa – sitä ei ole kuumennettu tietyn lämpötilan yli, yleensä raja määritellään johonkin 42 ja 46 asteen paikkeille.   Kun keittäminen ja paistaminen on poissuljettu, aukeaakin yllättäen mitä moninaisimpien valmistusvaihtoehtojen maailma.  Käytössä on laaja valikoima konsteja, kuten liotus, marinointi, idätys, mehustus, hapatus, tehosekoitus ja kuivatus. Raakaruokailun idea on siinä, että kuumentamattomassa ruoassa kaikki ravintoaineet, mineraalit, vitamiinit ja entsyymit, ovat tallella.  Ruoka-aineiden ravinteikkuutta lisätään edelleen esimerkiksi idättämällä. Monien valmistusmenetelmien, kuten liottamisen tai tehosekoittimen ahkeran käytön ideana on helpottaa ruoan sulamista lisätä ravintoaineiden imeytymistä.  

Lifefoodin italialaisia raakanäkkäreitä

Raakaravinto on pikkuhiljaa kipuamassa pienen piirin harrastuksesta kohti ruokailun valtavirtaa.  Ruokablogeissa ilmiö on näkynyt yhä yleistyvänä jo useamman vuoden. Ruokatrendien päiväkohtaisuutta laajemmassa perspektiivissä raakaruokailun lähtökohtia voidaan jäljittää 1800-luvulle saakka. Jo silloin alettiin huolestua modernin elämäntavan mukana seuranneista ongelmista. Ja niin kuin nytkin, raaka, puhdas ja luonnollinen ravinto nähtiin keinona välttää yleistyvä ruoan teollistuminen ja elintasosairaudet.  

Elävällä ja raa’alla ravinnolla on toki paljon pidemmällekin historiaan ulottuvia ja eri tahoille haarautuvia juuria, mutta yleensä varsinaisena elävän ravinnon koulukunnan perustajana pidetään Ann Wigmorea (1909-1994), jonka luoman ravinto-ohjelman kulmakiviä ovat mm. idättäminen, hapattaminen ja vehnänorasmehu. Suomeen Wigmoren opit rantautuivat 1970-luvulla ja varsinaista elävän ravinnon kultakautta taidettiin elää 1980-luvulla. Nyt pikkuhiljaa pinnalle pulpahteleva raakaruokailu on monessa mielessä jatketta tälle.  Raakaravinnon ja elävän ravinnon erona on, jos olen oikein ymmärtänyt, se, että elävässä ravinnossa homma viedään vielä ikään kuin astetta pidemmälle ja kyse on ennen kaikkea terapeuttisesta, siis sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn tähtäävästä ruokavaliosta ja elämäntavasta. Myös raakaruokailusta voidaan puhua elämäntapana, jossa pyritään siihen, että mahdollisimman suuri osa ravinnosta nautittaisiin raakana. Toisaalta sekä elävän ravinnon että raakaruoan maailmasta jokainen voi poimia reseptejä ja valmistustapoja, joita voi kokeilla ja soveltaa sen kummemmin sitoutumatta mihinkään erityiseen ruokavalioon.

Omassa keittiössäni raakaruoilla on jo jonkinlaiset perinteet: vuosituhannen alussa vietin muutaman kesän elävää ravintoa valmistaen. Kesätyöni kautta erilaiset valmistusmenetelmät ja –mahdollisuudet tulivat tutuiksi. Smoothiet, tuorepuurot, siemen- ja pähkinäkastikkeet ynnä muut ovat henkilökohtaisten ruokatrendieni kestosuosikkeja. Pääaterioilla syömme yleensä kypsennettyä ruokaa, mutta erityisesti aamupala on muodostunut oivalliseksi hetkeksi sekoitella ja kokeilla pirtelöitä ja puuroja.

Lifebar Kirsikkapatukka

Nykyään raakaa ravintoa halajavan ei tarvitse myöskään tehdä kaikkea itse, pikku nälkään on helppo napata erilaisia valmiita raakapatukoita, -keksejä  tai näkkäreitä. Raakasuklaista puhumattakaan, niissä valinnanvaraa on vaikka millä mitalla. Raakapatukat ovat helppo mukaan otettava välipala myös lapsille ja raakasuklaat sopivat mainiosti karkkipäivän herkuiksi.

Omassa ruokailussani ja varmasti yleisemminkin raakaruokien suosiminen liittyy siihen, että teollisesti prosessoitu, turhilla lisäaineilla kyllästetty ruoka on alkanut tympiä. Puhtaista perusraaka-aineista hellävaraisin menetelmin valmistetussa ruoassa ravintoaineet ovat takuulla tallessa ja maut, ne ovat oikeita: aitoja ja intensiivisiä – ilman minkään valtakunnan aromivahventeiden apua.

Pikku hiljaa voimistuvassa raakaruokainnostuksessani isossa osassa ovat erilaiset raakaruokablogit -kuten Keittiökameleontti, Puolitiessä tai Moments, vain muutaman mainitakseni. Nämä pursuavat toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä ja ennen kaikkea aivan ihastuttavia ruokakuvia. Kynnys raakaruokien kokeiluun on tosiaankin tehty matalaksi erilaisilla herkkuresepteillä ja -kuvilla.

Terveellisen ruoan ei tarvitse olla ankeaa mössöä, vaan todella sekä silmiä että makuaistia hivelevää –kuten tämä raakakakku, jota rohkenin kokeilemaan. Ohje löytyy alkuperäisenä Kaunis päivä tänään -blogista, puolitin ohjeen määrät (paitsi kuorrutuksen osalta-sitä tein alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän) ja sain vuoallisen, josta riitti reilut palat kuudelle syöjälle.  Olen joskus vuosia sitten tehnyt elävän ravinnon kakkuja, mutta nykyisin raakakakkujen valmistuksesta näyttää kehittyneen todellista taidetta. Tämä keväisen keltainen kakku oli tottumattomalle raakaleipurille haastavuustasoltaan oikein sopiva. Maku ja koostumus olivat kerrassaan ihania, jopa täydellisiä (kuten yksi kakkukestien vieraista totesi). Tässä siis ohje, amatööriraakaleipurin huomioilla höystettynä :)

Mango-cashewkakku

pohja:

• 1,75 dl luomurusinoita
• 0,75 dl luomumantelijauhoa
• 0,5 dl manteleita
• 1 rkl luomukookosöljyä
• ripaus kristallisuolaa

Sekoita mantelit ja rusinat tehosekoittimessa rouheeksi. Sekoita joukkoon mantelijauho, suola ja sulatettu kookosöljy. Painele taikina vuoan pohjalle.

Täyte:

• 3,5 dl liotettuja luomucashewpähkinöitä
• 0,5 rkl luomuvaniljajauhetta
• yhden luomusitruunan mehu
• 1 dl sulatettua luomukookosöljyä
• 1/2 dl luomuagavesiirappia
• ripaus kristallisuolaa

Sekoite aineksista tasaisen kermainen massa tehosekoittimessa. Alkuperäisessä ohjeessa cashewpähkinät soseutettiin ensin erikseen, mutta minun tehosekoittimeni ei tähän aivan pystynyt. Lisättyäni tilkan vettä, kookosöljyn ja agavesiirapin, alkoi seos pyöriä kunnolla ja oli hetkessä sileää. (Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen tuli lisäksi pala tuoretta inkivääriä. Minä jätin sen pois, sillä en muistanut sitä ostaa.) Kaada valmis täyte pohjan päälle. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

Kuorrutus:

• 2 luomumangoa
• 1/2 dl sulatettua kookosöljyä

Soseuta mangot ja sula öljy tehosekoittimessa. Kaada täytteen päälle.

Laita kakku muutamaksi tunniksi jääkaappiin tai pakastimeen. Kakku on valmis, kun sekä täyte että kuorrute ovat hyytyneet. Minä valmistin kakun pienessä (n. 20 cm * 10 cm), aika korkeassa vuoassa, jonka olin "vuorannut" leivinpaperilla. Hyytymiseen meni aikaa muutama tunti, tämän jälkeen kakku pysyi hyvin koossa ja sen leikkaaminen oli helppoa. Kaunis kiitos ihanasta reseptistä :) 

Mikä ihmeen stevia?

Stevia rebaudiana on eteläamerikkalaista alkuperää oleva, astereiden sukuun kuuluva kasvi. Sitä kutsutaan myös makealehdeksi tai hunajalehdeksi. Todella makeita stevian lehdet ovatkin; stevia on jopa 300 kertaa tavallista sokeria (sakkaroosi) makeampaa. Mikä ihmeellisintä steviassa ei ole ollenkaan kaloreita tai hiilihydraatteja. Stevia on myöskin insuliinineutraali, se ei siis vaikuta verensokeriin lainkaan. Hampaillekaan se ei aiheuta samanlaista tuhoa kuin tavallinen sokeri.

Etelä-Amerikassa stevian lehtien käytöllä on pitkät perinteet. Guarani-intiaanit ovat makeuttaneet stevialla mate-juomansa ja käyttäneet sitä yrttilääkinnässä. Stevian makeus tulee sen sisältämistä stevioliglykosideista, joista makein on rebausiodi-A. Näitä glykosideja eristetään steviakasvin lehdistä uuttamalla. Kaupallisesti stevian johdannaisia alkoivat hyödyntää ensimmäisenä japanilaiset. Stevioliglykosidia onkin käytetty makeutusaineena Japanissa 1970-luvun alusta lähtien (Japanin makeutusainemarkkinoilla sen osuus on jopa 40 %). Minkäänlaisista käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista sen paremmin Japanissa kuin Etelä-Amerikassakaan ei ole näyttöä.

Kiistelty stevia

Stevian ja sen johdannaisten markkinointi elintarvikkeina on ollut EU:n alueella pitkään kiellettyä. Taustalla ovat uuselintarvikkeisiin liittyvät säännökset: uuselintarvikkeilla tarkoitetaan sellaisia elintarvikkeita, joilla ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen vuotta 1997. Tällaisten elintarvikkeiden käytön turvallisuus on todistettava ennen kuin ne voivat päätyä markkinoille. Stevian kohdalla tätä arviointia onkin suoritettu pitkään ja hartaasti. Lopulta 2.12.2011 stevioliglykosidien käyttö makeutusaineena sallittiin. Steviasta uuttamalla valmistettu makeutusaine on saanut koodin E960. Edelleenkään stevia-kasvin lehtiä ei saa markkinoida elintarvikkeena, Eviran mukaan kaikkia stevian lehtien sisältämiä yhdisteitä ei tunneta riittävän tarkasti. Oikeastaan steviasta ei saisi markkinointimielessä edes puhua steviana -vaan aina stevioliglykosidina.

Steviajohdannaisten tie hyväksytyksi makeuttimeksi on ollut kivikkoinen Euroopan ohella myös USA:ssa. Stevian tarina on hyvin paljastava siinä mielessä, että se näyttää miten taloudelliset intressit nivoutuvat elintarvikkeita koskevaan tutkimukseen ja lainsäädäntöön. Stevian käyttö oli juuri yleistymässä USA:ssa, kun se makeutusaineena kiellettiin. Tämä tapahtui 1990-luvun alussa, juuri sopivasti aspartaamin käytön levittäytyessä yhä laajemmalle makeutusainemarkkinoilla. Kielto kumottiin muutaman vuoden päästä ja stevia sallittiin lisäaineena, muttei makeutusaineena. Sittemmin suuret ruokajätit yhteistyössä virvoitusjuomateollisuuden kanssa kehittivät markkinoille omat hieman "perinteisestä" steviosidista poikkeavat tuotteensa -näiden repaudiosidi A-johdannaisten käyttö makeutusaineina sallittiin USA.ssa 2008, muiden steviajohdannaisten statuksen jäädessä edelleen avoimeksi. (Mielenkiintoinen ja seikkaperäinen juttu(sarja) stevian ympärille kietoutuvista taloudellisista ja poliittisista kytköksistä löytyy täältä)

Stevioliglykosidi on luonnollinen makeutusaine, tämä on sen merkittävin ero suhteessa muihin kalorittomiin makeutusaineisiin. Light-tuotteissa runsaasti käytetyt intensiivimakeuttajat, kuten aspartaami, sakariini ja syklamaatti ovat kaikki synteettisesti valmistettuja. Sinänsä luonnollisuus ei tietenkään ole mikään tae ravinnoksi kelpaavuudesta, saati sitten terveellisyydestä, mutta stevialla on kuitenkin huimasti keinotekoisia kollegoitaan pidemmät perinteet makeuttajana. Monet uumoilevat, että steviajohdannaisten pääsy vihdoin ja viimein laillisten makeuttajien joukkoon liittyy keinotekoisten makeutusaineiden (lähinnä aspartaamin) ja niiden mahdollisten terveyshaittojen ympärillä vellovaan keskusteluun. Steviasta povataankin kovaa kilpailijaa niin sokerille kuin keinotekoisille makeutusaineillekin. Voi vain arvailla, kuinka paljon sokeri- ja makeutusaineteollisuus laittoivat kapuloita rattaisiin stevian hyväksymisessä. Elintarvikkeiden luonnollisuutta arvostaville stevia on joka tapauksessa tervetullut makeutin. Samoin vähähiilihydraattiseen ravintoon se sopii loistavasti.

Steviatuotteiden käyttö

Hienosti sanottuna stevian makuprofiili poikkeaa melko tavalla sokerista. Sen makeus on voimakkaampaa ja sen maussa on vivahde lakritsia. Sokeriin tottuneelle suulle stevian maussa saattaa siis olla hiukan totuttelemista. Steviasta johdettuja makeutusaineita käytettäessä kannattaa pitää mielessä myös makeuden voimakkuus: yleensä muutama pisara tai todellakin hyppysellinen riittää! Steviatuotteita kannattaa lisätä vähitellen ja maistellen, liiallinen määrä aiheuttaa kitkerää jälkimakua.

Steviatuotteet kestävät hyvin kuumentamista, siksi ne sopivatkin hyvin esimerkiksi kuumien juomien, kuten teen ja kaakaon, makeuttamiseen. Leivonnassa stevian käyttö vaatii hieman harjoittelua. Stevia ei muodosta leipomuksiin rakennetta sokerin tavoin. Se ei myöskään sovi karamellisointiin tai toimi hiivan kanssa samoin kuin sokeri. Omien vielä varsin vähäisten kokemusteni perusteella steviatuotteet sopivat parhaiten erilaisten hedelmä- ja marjajuttujen, puurojen, kiisseleiden, smoothieiden ja jugurtti(juomi)en makeuttamiseen.

Helpoimmin lähestyttävä steviatuote Ekolon valikoimissa lienee stevioliglykosidin ja eritrytolin sekoitus Goviosid. Eritrytoli on sokerialkoholi kuten vaikkapa ksylitoli ja maltitoli. Myös eritrytolin glykeeminen indeksi on 0 (se ei siis vaikuta lainkaan verensokeriin), kaloreita siinä on 2,3/100 g. Goviosid-rakeet sopivat mainiosti monenlaiseen makeuttamiseen, annostus on noin puolet sokerin määrästä. Myös leivonnassa Goviosidin käyttö on helppoa. Nestemäisellä stevioliglykosidilla makeuttaminen on myös yksinkertaista, kunhan pitää mielessä, että nestettä tarvitaan todellakin vain muutama pisara! Pikkupullo (50 ml) stevianestettä on todella riittoisa. Se vastaa makeudeltaan 1,2 kiloa taloussokeria! Erityisesti juomien makeuttamiseen nestemäinen versio on omiaan.

Siispä kokeilemaan! Tässä muutama helppo ja testattu resepti, joilla pääsee alkuun :)

Marjajugurtti

• 2 dl marjoja (minä laitoin mustikoita)

• 2 dl maustamatonta soijajugurttia

• n. 5 tippaa stevianestettä

Sekoita ainekset keskenään. Lisää steviatippoja varovasti, kunnes sopiva makeus on saavutettu.

Mustikkakeitto

• 2 dl mustikoita

• 4 dl vettä

• 1 tl luomuperunajauhoja

• 1,5 rkl Goviosid-rakeita

Sekoita mustikat kiehuvaan veteen. Keitä hetki. Soseuta sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon pieneen vesitilkkaan sekoitettu perunajauho. Makeuta goviosidilla. Anna keiton jäähtyä hetki, makeus pääsee kunnolla esiin hetken jäähtyneessä keitossa.

Omena-kaneli-mannapuuro

• 2 luomuomenaa

• 1/2 litraa vettä

• 1,5 rkl Goviosid-rakeita

• 0,5 tl luomukanelia (ceyloninkanelia)

• 0,5 tl luomuvaniljajauhetta

• 1/2 dl luomuspeltmannaryynejä

Kuori ja lohko omenat. Lisää omenat, kaneli, vanilja ja Goviosid kiehuvaan veteen. Keitä kymmenisen minuuttia. Surauta seos soseeksi sauvasekoittimella. Lisää mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Keitä puuroa muutama minuutti.

Sitten muutama herkullinen resepti suoraan Saijan testikeittiöstä :)

Kauriin kaurakeksit stevialla

Helpot ja herkulliset kaurakeksit syntyivät Tuija Ruuskan Aurinkomaa - koko perheen kasviskeittokirjan ohjetta seurailemalla.

• 1dl Goviosid-rakeita
• 200g vegaanista margariinia
• 2dl luomukaurahiutaleita
• 1dl luomukauraleseitä (tai kaurahiutaleita)
• 3dl luomuspelttijauhoja (täysjyvä)
• 4-6 rkl luomusoijakermaa (tai kaurakermaa)
• (1dl pilkottuja luomurusinoita ja/tai 1/2dl rouhittua tummaa luomusuklaata/kaakaonibsejä)  

Pehmennä rasva huoneenlämpöiseksi (eli ota kulhoon ja pyörittele haarukalla). Sekoita rasva ja Goviosid keskenään. Lisää hiutaleet, leseet ja jauhot ja sekoita huolellisesti. Lisää soijakerma ja halutessasi rusinat ja suklaa. Anna taikinan vetäytyä kylmässä puolisen tuntia. Tee taikinasta pieniä palloja ja painele ne pellille (jos taloudessa on lapsia, tämän voi delegoida). Jätä selkeät välit, sillä taikina leviää hiukan uunissa. Paista 200 asteessa (kiertoilma 185) 8-10 min. Itse älysin ottaa pois kun reunat alkoivat palaa. Jäähdytä keksit pellillä, sillä ne hajoavat helposti lämpimänä. Loppuperheeni ihastui kekseihin etenkin jos niissä oli vielä voita päällä. Minusta keksit olivat vielä hiukan liiankin makeita, Goviosidin määrän olisi voinut ehkä puolittaa ja lisätä keksiin mausteita.

Kaakao

• 1/2 dl vettä
• 2 - 3 tl tummaa luomukaakaojauhetta
• 2-3 tippaa stevianestettä (maun mukaan enemmän)
• 1 1/2 dl luomuriisimaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
• ripaus aitoa luomuvaniljaa
• ripaus luomukanelia
• ripaus luomukardemummaa

Laita kylmä vesi ja kaakaojauhe pieneen kattilaan tai kasariin. Sekoita kaakaojauhe vispilällä. Jos haluat varmasti eroon paakuista lämmitä lähes kiehuvaksi. Sekoita kuuman nesteen joukkoon maito ja kiehauta. Lisää kaakaon joukkoon 2-3 tippaa stevianestettä, hyppysellinen aitoa vaniljaa, kanelia ja kardemummaa. Mausteiden ja stevian kanssa kannattaa laittaa ensin vähän ja maistaa sitten onko juoma omaan suuhun sopivaa. Kokeile myös chiliä ja inkivääriä! Juomasta saa kermaisemman lisäämällä siihen 1rkl kookosöljyä tai käyttämällä esimerkiksi kaurakermaa kasvimaidon sijaan. Tiskiystävällisesti juoman voi halutessaan tehdä myös mikrossa suoraan mukiin, lämmittäen vettä ja kaakaojauhetta ensin täysillä tehoilla 1/2 min. ja sitten kasvimaidon kanssa 1 1/2 min.

Hieman harjoittelua stevian käyttö vaatii. Internetistä erilaisia steviaresptejä löytyy runsain mitoin. Hiilihydraatiton makeuttaja on, kuten arvata saattaa, erityisesti karppaajien suosiossa. Siksi reseptitkin ovat usein varsin kerma- ja kanamunapainotteisia. Ekololaisten keittiöissä ja mielessä muhii ainakin erilaisia raakasuklaa- suklaavanukas- ja leivonnaisreseptejä. Julkaisemme niitä, kunhan suhteet saadaan sopivasti kohdalleen :)

Lisää steviareseptejä: Goviosidilla makeutettu omenapiirakka