perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kookosvesimehujäät

Nyt, kun uhkaavasti vaikuttaa siltä, että ilmat tästä tosiaan lämpenevät, taitaa olla käsillä oikea hetki tehdä kookosvesimehujäitä. Ne ovat nimittäin a) tosi hyviä b) nättejä ja c) ihan superhypermegahelppoja tehdä.



Idea löytyi Pinterestistä, jonne muuten Ekolokin on kokoillut jo jonkin aikaa kaikkea mielenkiintoista. Pinterestin kuvataulut toimivat minusta parhaiten juuri tällaisten yksinkertaisten ja visuaalisten ideoiden jakamisessa.




Kookosvesimehujäät 

  • Viipaloi kiiviä, mangoa, appelsiinia ja mansikoita (erityisesti appelsiini, mansikka ja kiivi toimivat erinomaisesti), pienempiä marjoja (mustikoita, vadelmia...) voi käyttää kokonaisina
  • Pistä reilusti marjoja ja hedelmiä mehujäämuotteihin 
  • Kaada päälle kookosvettä
  • Pakasta 
  • Nauti!

Lopputulos on kerrassaan raikas. Pikkuisen sulaneet pakastemarjat vähän värjäsivät kookosvettä, mutta antoivat samalla mukavan marjaisaa makua. Tuoreita marjoja käytettäessä lopputulos lienee vielä kauniinpi.

Epäilin, että lapset olisivat saattaneet vierastaa kookosveden makua, mutta mitä vielä, mehujäät upposivat parempiin suihin hujauksessa -








perjantai 6. kesäkuuta 2014

Huippuravinteikkaat chian siemenet

Siinä se nyt nököttää kesäisellä kedolla, purkillinen Ekolo-merkkisiä chian siemeniä! Luomusertifioituja, heti sadonkorjuun jälkeen pakattuja supersiemeniä: 





Elintarvikkeiden pakkausselosteet ovat tarkasti säädeltyjä ja niinpä sitten etiketin sanamuotoja viilatessa sainkin selvittää oikein perusteellisesti, mitä chian siemenistä saa sanoa. Ravitsemusväitteitä koskevien säädösten mukaan sallittua on sanoa, että:

  • Chian siemenet ovat hyvä omega-3-rasvahappojen lähde (Omega-3 rasvahappojen lähteenä ne ovat kasvikunnan ehdotonta parhaimmistoa, chian siementen painosta jopa  18,5 % on omega-3 rasvahappoja. Yksi ruokalusikallinen päivässä riittää kattamaan päivittäisen omega-3-tarpeen.)
  • Chian siemenet ovat proteiinipitoisia (100 grammassa chian siemeniä on 21,2 g proteiinia, kun proteiinin osuus kokonaisenergiamäärästä lasketaan, ne jäävät nippanappa sen rajan alle, jonka ylittäviä elintarvikkeita saa kutsua runsasproteiinisiksi)
  • Chian siemenet ovat runsaskuituisia (Itse asiasiassa niissä on kuitua yli 30 g /100 g, siis yli viisi kertaa enemmän kuin runsaskuituisen rajaksi määritelty 6 g!) 

Ravitsemuksellisten hyötyjen ohella chian siementen vähemmän viralliseen ansiolistaan voisi lisätä vielä ainakin seuraavat seikat:

  • Chian siementen maku on mieto. Ne eivät maistu oikeastaan miltään, siksi niitä voi helposti lisätä vähän sinne sun tänne, maistuvat hyvin ja huomaamattomasti myös lapsille.
  • Chian siemeniä on helppo käyttää. Niillä voi kätevästi lisätä ravinteikkuutta mm. jugurttiin, puuroon, smoothieen...  Miedon makunsa puolesta ne sopivat ruokaan kuin ruokaan.  
  • Chian siemenillä on ilmiömäinen kyky imeä itseensä nestettä. Nesteeseen sekoitettuna chian siemeniä voi käyttää mm. kananmunan korvaamiseen leivonnassa tai keittojen ja kastikkeiden sakeuttamiseen. Alta löytyvissä resepteissä onkin hyödynnetty juuri tätä ominaisuutta. 

Lisää chian siemenistä voi lukea aiemmasta chia-postauksestamme, joka valottaa mm. chian mielenkiintoista historiaa. 



Siemennäkkäri





Tämän herkullisen ja ravinteikkaan näkkärin resepti on pienin muutoksin kotoisin täältä. Mittasuhteet näkkärissä ovat niin yksinkertaiset, että määrää on helppo muunnella tarpeen mukaan. Näillä määrillä syntyy yhden uunipellin laajuinen levy. Chian siemenet sitovat näkkäritaikinan esimerkillisesti koossa pysyväksi levyksi, eikä usein vastaavista resepteistä löytyvää kananmunaa tarvita. Aikaisemmin olen tehnyt näkkäriä paistamalla uunissa. Tällä kertaa tein raakaversion kuivaamalla. Molemmilla tavoilla lopputulos on todella maukas, ihan mielettömän hyvää esim. guacamolen kanssa. 

  • 1 dl chian siemeniä
  • 1 dl auringonkukan siemeniä
  • 1 dl kurpitsan siemeniä
  • 1 dl seesamin siemeniä
  • 2 dl vettä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • mausteita ja kristallisuolaa maun mukaan

Mittaa siemenet kulhoon. Silppua valkosipulin kynsi. Sekoita valkosipuli ja mausteet siementen kanssa. Minä käytin maustamiseen Apila-pihan bruschetta-maustesekoitusta, jossa on mm. basilikaa, oreganoa sekä täyteläistä makua tuovaa kuivattua tomaattia. Lisää sitten vesi ja sekoita hyvin. Muutamassa minuutissa chian siemenet muuttavat massan kiinteäksi taikinaksi. Kauli taikina ohueksi levyksi leivinpaperilla päällystetylle pellille. 

Paista 175 asteisessa uunissa puolisen tuntia, aina välillä seuraillen, ettei näkkäri pääse palamaan. Jos haluat kauniita ja säännöllisen muotoisia näkkäreitä, kannattaa pelti ottaa uunista paistamisen puolen välin paikkeilla ja leikata näkkäri paloiksi ja jatkaa sitten taas paistamista. Valmiinakin näkkärin voi toki paloitella, mutta lopputulos ei ole ihan yhtä säännöllinen.


Näkkäristä voi valmistaa myös raakaversion kuivattamalla. Minä kuivatin omani kiertoilmauunissa n. 40 asteessa, uunin suuluukku muutaman sentin raollaan (onnistuu hyvin esim. luukun väliin kiilatun lusikan avulla), näkkäri kuivui sopivan rapeaksi n. kuudessa tunnissa.  


Chia-vanukas

Vanukkaaseen chian siemenet ovat kuin luotuja. Itsessään mitättömän makuiset siemenet imevät itseensä nesteen mukana myös mitä tahansa makua, vanukkaan voi siis kukin maustaa mieltymystensä mukaan. 






  • 2 dl kasvimaitoa (minä käytin Provamelin hasselpähkinämaitoa)
  • 2 taatelia
  • 1/4 tl vaniljajauhetta
  • pikku ripaus kristallisuolaa
  • 2 rkl chian siemeniä

Sekoita tehosekoittimessa taatelit, kasvimaito ja vaniljajauhe. Lisää vielä ihan pikkuriikkinen hyppysellinen kristallisuolaa. Kaada vanukas tehosekoittimesta toiseen astiaan ja lisää chian siemenet. Sekoita ja pistä jääkaappiin hyytymään. Sekoittele välillä. Vanukas on valmista, kun se on kiinteytynyt vanukasmaiseksi. Tämä tapahtuu muutamassa tunnissa, mutta vanukkaan voi antaa hyvin tekeytyä vaikkapa yön yli. Tarjoile vanukas sellaisenaan tai höystä hedelmillä / marjoilla / pähkinöillä / kaakaonibseillä. 



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Leipä täynnä siemeniä

Leipää tulee mussutettua helposti liikaa, mutta tässäpä erittäin ravinteikas, gluteeniton, hiivaton, vegaaninen, todella helppo ja ennen kaikkea herkullinen leipä!

Leipä on mallia "heitä suurinpiirtein oikeat ainekset jotenkin sekaisin ja lykkää uuniin", mitä arvostan kovasti. Leivän reseptiin törmäsin Lilyn blogissa, tässä se omine muutokseni: 
  • 2, 5 dl luomu auringonkukansiemeniä
  • 1 dl luomu pellavansiemeniä tai pellavansiemenrouhetta
  • 1 dl luomu hasselpähkinöitä tai manteleita (tai puolet ja puolet) tai muita pähkinöitä
  • 3, 5 dl kaurahiutaleita (gluteenittomaan leipään puhtaita kaurahiutaleita) tai muita hiutaleita, esim spelt, riisi  
  • 2 rkl luomu chia-siemeniä tai seesaminsiemeniä
  • 3 rkl luomu psylliumia
  • 1 tl kristallisuolaa
  • 1 rkl luomu palmusokeria, hunajaa tai siirappia
  • 3 rkl luomu kookos- tai oliiviöljyä
  • 3,5 dl vettä tai muuta nestettä (vanhaksi menevät riisimaidon jämät menevät meillä tähän)
Aineksia voi vaihdella aika vapaasti, esim kurpitsansiemenet ja kuorelliset hampunsiemenet sopivat hyvin tähän. Isoja pähkinöitä en laittaisi juuri enempää mukaan, ja psyllium ja pellava on aika oleellisia taikinan koostumuksen kanssa. Suola parantaa leivontaominaisuuksia, mutta tässä se ei ole niin nuukaa, eli maun mukaan voi myös jättää pois. 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Jos käytät kookosöljyä ja/tai hunajaa, sulata ne vesihauteessa juoksevaksi ja yhdistä muihin nesteisiin. Jos ainoat nesteet ovat vesi tms ja öljy, sekoitan ensin kuiviin aineisiin veden ja sitten öljyn.
Sekoittele, kunne seos alkaa jähmettyä (muutama minuutti). Taikinasta tulee jäykempi, ja vähän sitkoa syntyy psylliumista. Jos taikina on liian jäykkä sekoittamiseen, lisää 1rkl vettä ja sekoita. 
Kaada seos leipävuokaan, jonka olet vuorannut leivinpaperilla (vuoan voitelu ei auta). Anna taikinan tekeytyä keskenään huoneenlämmössä pari tuntia, tai yön yli jääkaapissa ennen paistamiseta.

Lämmitä uuni 175 asteeseen (kiertoilmauuni 165 astetta), laita vuoka uunin keskiosaan ritilän päälle ja paista noin 20 minuuttia. Ota vuoka ja ritilä ulos, ja kippaa leipä ritilän päälle ylösalaisin (nyt kiittelet leivinpaperia), ja paista sitä uunissa ritilän päällä vielä 30-40 minuuttia. Tai jätä leipä kääntämättä kokonaan ja pidä se uunissa 50-60 minuuttia. Koputeltaessa kypsä leipä kuulostaa ontolta. 

Anna leivän jäähtyä ennen syömistä, säilytä se joko ilmatiiviisti jääkaapissa tai paperiin käärittynä huoneenlämmössä (ei muovipussissa). Pinta ei kuivu helpolla. 

Leipä on mielettömän hyvää, mutta älä syö koko leipää kerralla, niin paljon pellavaa ja kuituja kerralla voi olla vatsalle liikaa!   

tiistai 31. joulukuuta 2013

Jälkitunnelmia vaihdon jälkeen: Ihastuttavan vihastuttava Tansania


 
Sähkön, ajan ja toimivan tietokoneen puuttuessa blogikirjoittelu muuttui mahdottomaksi tehtäväksi, mutta Suomen kamaralle palattuani koitan nyt tiivistää jotain vieraassa kulttuurissa kokemaani.

Niin kuin jokaisen rakkauden kohdalla, alkaa ajan kuluessa nähdä myös rakkaansa huonommat puolet. Olisi ollut suorastaan mahdotonta ja erittäin naivia elää kuplassa ja nähdä vain hyvää kaikessa. Vaikka  osa kulttuurieroista hauskuttaa ja niiden omaksuminen on mielenkiintoista, tuli joitain epämiellyttäviäkin eroja vastaan. Toisinaan hieman liiallisuuksiin menevä paikallisten uteliaisuus turhautti, sillä mzunguna (valkoisena) olet aina huomion kohteena, mihin tahansa menetkin. Joskus tuo mzungun huutelu on hyvällä tarkoitettua, mutta joskus siinä oli myös rasistisempi sävy ja varsinkin oletus siitä, että ihonväri kertoo varallisuudesta tuntui turhauttavalta.

Jos alku siis meni ihastuessa, kului loppuaika valitettavasti myös vihastuessa maan organisoinnin puutteeseen sekä korruptoituneeseen toimintaan. Esimerkiksi yliopisto-opintoni olivat yli kuukauden myöhässä, mistä syystä opintojen järjestäminen muuttui varsin järjettömäksi näin lyhyen vaihdon aikana. Korruptiosta sen sijaan kielivät saamani oudot ehdotukset todistusten parantamisesta rahaa vastaan sekä lahjonnan kulttuuri viranomaisten toiminnassa. Myös naisen aseman totesin olevan yhä surullisen huolestuttava, vaikka se jonkin verran onkin parantunut siitä mitä se on ollut. Oli väsyttävää kohdata alentavan vihjailevia ehdotteluja sekä lääkärin, opettajan että poliisin toimesta ja todeta henkilökohtaisesti, miten alentavaa kohtelua naiset saavat kestää vielä nykymaailmassakin.

Yllättävää oli myös varsinkin kaupungissa vallitseva pinnallisuuden kulttuuri, jota en olisi osannut odottaa Tansaniaan mennessä. Hikisistä ja puutteellisista oloista huolimatta ihmiset kulkivat rypyttömissä kauluspaidoissa, useimmat joka viikko hiustyyliä vaihtaen ja muutenkin ulkoinen habitus näytteli hyvin suurta osaa tuossa kulttuurissa.  Pinnallisen Dar es Salaamin kaupunkielämän jälkeen parhaimpia hetkiä vaihdossa olivatkin, kun pääsin karkaamaan bussilla pois kaupungin hälinästä maaseudulle, kohti aidompaa Tansaniaa pienine kylineen, saviasumuksineen ja viljelyksineen.  Oli vaikuttavaa nähdä kyläläisten heräävän jo neljän aikoihin kantamaan vettä lähimmästä kaivosta, sillä näissä kylissä jokainen valoisa hetki päivästä käytetään hyväksi. Maaseudulla elämä pyörii enemmän oman perheen ja kylän ympärillä ja elanto perustuu usein viljelyksiin. Siellä täällä näkikin kyläläisten kantavan tavaroita päänsä päällä, värikkäät kankaat ylle kiedottuina ja Masai-heimolaisten kauppaavan metsästämäänsä pienriistaa. Tämän alkuperäisen kansan elon näkeminen rinnakkain modernin, älypuhelinta näppäilevän  kaupunkilais-tansanialaisen rinnalla veti toisinaan sanattomaksi. On kuin kaksi eri maailmaa eläisi rinnakkain; länsimaalaistunut moderni ja alkuperäinen traditionaalinen tansanialainen.

 
 

Vieraillessa paikallisten asunnoissa oli äärimmäisen köyhyyden näkeminen myös hyvin hämmentävä kokemus;  kun näkee miten ahtaasti ja vaatimattomasti ihmiset elävät ja silti tuntuu, ettei asiaa sisäistä. Useilla työpäivät olivat pitkiä, joillakin 10-tuntisia kuutena päivänä viikossa ja osa myös nukkui työpaikallaan. Silti kovasta työskentelystä huolimatta useista töistä saatava huono palkka ei riitä koko elämän aikana edes asunnon ostoon. Tästä syystä Ekolonkin edustama paikallisten tuottajien tukeminen sekä reilun kaupan sopimukset tuntuvat nyt entistä tärkeämmiltä. Myös paikalliset opiskelijat elivät kovissa oloissa, vähintään kaksi ihmistä jakoi yhden sängyn ja huoneissa saattoi asua 12 opiskelijaa, osa lattialla ja osa parvekkeella nukkuen.  Pelottavaa oli huomata, ettei köyhyyden näkeminen herättänyt odotetunlaisia tunteita siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei voinut käsittää ja sisäistää, vaikka sen omin silmin näkikin. Tämä sama hämmentävä kokemus toistui muidenkin vaihto-opiskelijoiden keskuudessa.  Toisaalta taas maan köyhyys ja saastuneisuus herättivät ajoittain voimakkaita voimattomuuden tuntemuksia; ongelmat ovat niin syvällä ja ihmisiä niin paljon, etten voi auttaa, kun en tiedä mistä alkaisin. Luontoa arvostavana varsinkin roskien poltto ja kippaaminen jokiin ja meriin tuntuivat pahalta. Olisi niin tärkeää, että kaikki tekisivät jotain yhteisen pallomme puolesta. Toisaalta roskien käsittelystä ja kierrätyksestä paikallisten kanssa keskusteleminen sai tajuamaan, että tämänkin muutoksen tekemiseen tarvitaan paljon rahaa, jota kehitysmaalla ei ole tähän asiaan panostaa. Helpotusta maailmantuskaan toivat kuitenkin maaseudun luonnon ja puhtaamman ympäristön näkeminen, ja ne saivat tajuamaan miten kaunis maa Tansania onkaan.  Safarit ja suuret nisäkkäät ovat onneksi tiukkaan suojeltuja ja myös sademetsä-alueet tarkkaan varjeltuja. Vihreän niittyistä ja puhtaita metsäisiä alueitakin oli suhteellisen paljon, kun pääsi ulos kaupunki-alueelta.

 
 

Sosiaalinen ympäristö ja kanssakäymisen kulttuuri oli sekin täysin omanlaisensa. Hiljainen ja varsin itsenäisesti toimiva suomalainen yhteiskunta on totaalinen vastakohta tälle äärettömän sosiaaliselle ja uteliaalle afrikkalaiselle kansalle.  Oman tilan puute ja yksityisyyden puuttuminen olivatkin omalla kohdallani sopeutumisen haastavin osuus. Kanssakäymisessä kun ei aina riitä, että tervehtii vastaantulijaa, vaan kohteliasta on aina kysyä myös muita kuulumisia sekä esimerkiksi aamuisin: Miten heräsit tänään? Lisäksi syödessä tulisi pöytään tulijalle aina muistaa mainita ”karibu”, eli tervetuloa syömään ruokaani. Tällaisessa yltiösosiaalisen smalltalkin opettelussa ja omaksumisessa olikin tekemistä kaltaiselleni hiljaisemmalle mzungulle. Vaikka uteliaisuuteen väsyikin, en toisinaan voinut pidätellä hymyä, kun silloin tällöin joku paikallinen yhtäkkiä sulki käteni käsiinsä ja sanoi ”Anniina, I’ve missed you so much, how are you?”  Suurimmaksi osaksi ihmiset olivat hyvin auttavaisia ja hyväntahtoisia. Esimerkiksi eräänä päivänä ostaessani liikkuvan bussin ikkunasta jäätelöä, en ehtinyt saada vaihtorahoja ennen kuin bussi lähti liikkeelle. Sanoin katukauppiaalle, että hän voi pitää rahat, mutta seuraavassa pysähdyksessä huomasin, että hän oli jättänyt kärrynsä ja juossut bussin perässä tuomaan vaihtorahojani.
 


Se, että bussin ikkunasta tosiaan pystyy ostamaan näppärästi tavaroita, eikä kaikki ole niin säädeltyä ja kiellettyä kuin Suomessa, sai elämisen tuntumaan enemmän elämältä kuin kotipuolessa. Lisäksi jatkuva äänien, tuoksujen ja ihmisten sekamelska loivat taianomaista tunnelmaa ja kaikkien aistimusten jatkuvassa tulvassa tulee tunne, että on todella elossa joka sekunti. Yhteisöllisyyttäkin jään kaipaamaan tuosta maasta.  Se, että ihmiset kutsuvat hellästi toisiaan siskoiksi ja veljiksi joka paikassa, tuntuu hyvältä. Myös täysin epäröimätön lähimmäisen auttaminen ja jakaminen ovat hienoja asioita tansanialaisessa kulttuurissa ja siihen ihmiset ovat kasvaneet ja tottuneet pienestä pitäen. Esimerkiksi täpötäysissä busseissa on aina tilaa vielä yhdelle, vaikka sitten toisen sylissä kaikki ruuat jaetaan ehdoitta niin, että jokaiselle on jotain ja yksilön huolet ovat kaikkia koskettavia ja yhdessä ratkottavia. Tansanialaiset osaavat ottaa myös ilon irti pienistäkin asioista ja asenne elämään on positiivinen. Vaikka moni asia saattaakin olla huonosti, on silti paljon asioita, joista länsimaalaiset voisivat ottaa mallia. Kokonaisuudessaan Tansania oli siis täysi ääripäiden yhdistelmä; ihanan mahtava ja hämmentävän raskas kokemus samaan aikaan,  ihan kuin Afrikka itsekin; vastakohtien paikka.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluisia herkkuja

Näin joulun tienoilla on hauska väkerrellä kaikenlaisia pieniä mausteisia herkkuja, joita sitten mutustella glögin kaverina tai jouluisessa kahvi- tai teepöydässä. Hieman jatkojalostaen pähkinöistä, luumuista, taateleista ynnä muista syntyy helposti kivoja jälkiruokia,vähän vaihtelua ja vastapainoa ainaisille suklaakonvehdeille :) 
Tähän postaukseen kokosin lempparireseptejäni: helppoja, nopeita ja maistuvia.

Taateli-tahinikaramellit

Näiden vinkeiden makeisten reseptin löysin täältä. Tahinin, taateleiden, kardemumman sekä suolan yhdistelmä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että pakkohan tätä oli testata. Tuloksena oli mehevän mausteisia herkkuja, joiden makuun päälle ruohitut suolakiteet toivat ihan uusia ulottuvuuksia.
  

Valitse makeisiin tuoreita meheviä taateleita. Tee taateleista ja tahinista tehosekoittimella tasainen massa. Lisää seokseen kookosöljy ja kardemumma. Kauli/painele massasta tasainen levy esim. kahden voi/leivinpaperin välissä. Pistä jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa muutaman tunnin kuluttua sopivankokoisiksi suupaloiksi. Rouhi päälle kristallisuolaa. Säilytä valmiit karamellit jääkaapissa.


"Kookoskaarna"

Mikähän mahtaisi olla oikea suomenkielinen nimitys tällaisille makeisille? Englanniksi näitä sulatetusta suklaasta tai kookosvoista tehtyjä levyjä kutsutaan sanalla "bark", suomeksi tuo kaarna vaan kuulostaa hieman... omituiselta. Suklaasta tehtyä versiota voinee kutsua suklaaksi, mutta kun raaka-aine on kookos, niin ehkä sekään ei ihan sovi. No mitä väliä nimestä, kun resepti on supersimmeppeli, lopputulos hyvä ja terveellinenkin :) 


  • 2 dl kookossosetta
  • n. 1-2 rkl kookossokeria
  • manteleita, kaakaonibsejä, goji-marjoja, inkamarjojoa, rusinoita, kurpitsansiemeniä.... 
Sulata kookossose vesihauteessa. Lisää seokseen makeutusta maun mukaan. Kaada sulatetttu kookossose leivinpaperille ohuehkoksi levyksi. Ripottele pinnalle kuivattuja marjoja, siemeniä, kaakaonibsejä, pähkinöitä, mitä vaan. Anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti.


Luumumousse

Tämän ihanan vegaanisen vanukkaan ohjeen bongasin viime joulun alla Puolitiessä-blogista. Luumumousse on äärimmäisen helppotekoinen ja maistuu niin joululta!



Laita luumut likoamaan muutamaksi tunniksi. Kaada luumuista ylimääräinen neste pois ja sekoita luumut ja tofu tehosekoittimessa. Vispaa kerma vaandoksi ja sekoita tofu-luumuseos sekä kermavaahto keskenään. Mausta kanelilla ja vaniljalla. Lisää makeutusta, jos tarvitaan.


Lakritsinjuurella ja vaahterasiirapilla maustetut pähkinät

Lakritsin ja vaahterasiirapin makuyhdistelmä on vaan niin mainio. Nämä pähkinät valmistuvat muuten alle kymmenessä minuutissa!


  • n. puoli desiä luomuvaahterasiirappia 
  • 2-3 tl luomulakritsijuurijauhetta
  • 2-3 dl luomupähkinöitä (manteleita, hasselpähkinöitä, pekaanipähkinöitä)

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen Sekoita vaahterasiirappi ja lakritsijuurijauhe keskenään. Kaada seos pähkinöiden sekaan ja sekoittele hyvin. Levitä pähkinät uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 150 asteisessa uunissa n. 5 minuuttia.