keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Vegekinkku 2012


Joulun kolkutellessa ovella ajatukset alkavat kääntyä kohti joulupöydän antimia. Laatikkoja ja rosollia tukevampaa tarjottavaa eläinystävälliseen joulupöytään edustaa gluteenijauhoista valmistettu seitankinkku. On siis aika  Ekoloisen pikkuhiljaa perinteeksi kehkeytyvän vegekinkkupostauksen :)

Viime vuonna seitankinkku valmistui Ekolon Saijan ohjein (resepti ja mainiot kinkunpaistoniksiit löytyvät täältä). Tänä vuonna konsulttina ja neuvonantajana toimi kollegamme Jussi, seitaninpaistaja vuosien rautaisella kokemuksella. Jussin vinkein syntyy tiivis, tuhti ja todella maukas kinkku. Ekstrapisteet siitä, että tämä paisti on huippuhelppo valmistaa. Erillistä marinointia ei tarvita, koska liemi on riittävän mausteinen sellaisenaan. Liemen valmistuksessa soveltaminen on salllittua. Muistisääntö on, että liemeen laitetaan kaikkea "ihan sikana", mausteita, maustekastikkeita, öljyä ja tilkka vettä.

Seitankinkku




Kuivat aineet:
  • 5 dl gluteenijauhoa (250 g pussi)
  • 1 dl soijajauhoa
Liemi:
  • kaikkiaan 4 dl nestettä, joka valmistetaan näin:
  • 1 sipuli
  • valkosipulinkynsiä maun mukaan
  • 1 dl soijakastiketta
  • 2 rkl makeaa chilikastiketta
  • 1-2 rkl sinappia
  • 2 rkl ketsuppia
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl omenaviinietikkaa
  • 1 dl öljyä
  • reilusti mausteita, esim. näitä kannattaa kokeilla: paprikaa, kurkumaa, mustapippuria, valkopippuria, basilikaa, jeeraa, muskottipähkinää, savaupaprikaa/savuaromia, maustepippuria
  • n. 1,5 dl vettä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sekoita jauhot keskenään kulhossa. Valmista liemi. Helpointa liemen valmistaminen on tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Laita sipuli ja valkosipulin kynnet tehosekoittimeen/kulhoon, leikkaa tarvittaessa hieman pienemmiksi paloiksi. Mittaa mukaan maustekastikkeet ja öljy. Lisää mielesesi mausteet. Soseuta koko komeus sileäksi. Lisää vettä, kunnes nestettä on kaikkiaan 4 dl.

Sekoita jauhot ja neste keskenään. Vaivaa taikinaa voimakkaasti, kunnes se on mahdollisimman tiivistä. Pienet ilmakuplat eivät haittaa, koska seitan turpoaa paiston aikana. Työstämisen helpottamiseksi taikinan voi jakaa kahtia.

Öljyä uunivuoka. Laita seitanpötkö vuokaan ja  päällystä vuoka foliolla. Paista 45 minuuttia. Käännä kinkku ja paista vielä toiset 45 minuuttia.

Parhaimmillaan kinkku on seuraavana päivän, kun maut ja rakenne ovat saaneet kunnolla tekeytyä jääkaapissa. Seitankinkun voi myös pakastaa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ihana kaneli

Jouluisista jouluisin mausteiden joukossa lienee kaneli. Kaneli maustaa liki kaikki perinteiset jouluherkut riisipuurosta piparkakkuihin ja glögistä sekametelisoppaan. Kaikki kanelit eivät kuitenkaan ole samanlaisia.

Kanelia saadaan tropiikissa kasvavien kanelipuiden vaaleanruskeasta sisäkuoresta. Erilaisia kanelikasveja on satoja. Suomessa yleisimmin myyty kaneli on kassiakanelia. Jos pakkauksessa ei ole mainintaa muusta, kyseessä on melko varmasti kassiakaneli.  Ekolossa myytävät luomukanelit ovat ceyloninkanelia jota joskus myös aitokaneliksi kutsutaan. Ceylonkaneli on, kuten nimestä voi päätellä, kotoisin Sri lankan saarelta. Ceyloninkaneli on kassiakanelia arvokkaampaa ja arvostetumpaa, sen pehmeästä mausta puuttuu kassialle ominainen pienoinen kitkeryys.

Kaneleiden kenties merkittävin ero on niiden sisältämän kumariinin määrässä. Kassiakanelissa (samoin kuin burman kanelissa) maksalle haitallista kumariinia on huomattavia määriä. Evira ohjeistaa, että kanelia ei käytettäisi säännöllisesti ja että erityisesti lasten kanelin käyttöön olisi hyvä kiinnittää hieman huomiota. Piparisesongin ollessa parhaimmillaan saattaa popsitun kanelin määrä erityisesti pienillä herkkusuilla kohota helposti korkeaksikin. Liki kumariiniton ceylonkaneli on turvallinen vaihtoehto niin pienille kuin isoillekin kanelinystäville.    

Vasemmalla ceylonkanelitanko, oikealla burman kanelia (kuva: Wikipedia)

Kanelia on saatavilla sekä jauhettuna että tankoina. Jauhettu kaneli sopii erityisesti leivontaan. Sitä on myös helppo ripotella puuroihin, vanukkaisiin ja piirakkatäytteisiin. 

Kanelitanko puolestaan on käsittelemätöntä kanelipuun sisäkuorta. Kanelitangoissa aromi ei ole yhtä voimakas kuin jauhetussa kanelissa, mutta maku säilyy huomattavasti pitempään. Kanelitangot sopivat erityisesti kiisseleiden, keittojen ja (kuumien)juomien maustamiseen. Kokeile lisätä kanelitanko riisin, porkkanoiden tai ruusukaalien keitinveteen. Maku irtoaa tangoista hiljalleen, siksi kanelitanko lisätään ruokaan valmistuksen alkuvaiheessa. Tangot poistetaan ennen tarjoilua. Kanelitangon voi myös käyttää uudelleen. Käytön jälkeen tanko pestään ja kuivatetaan. Tankoa voi käyttää niin pitkään kuin siitä irtoaa makua. Tankoja voi myös jauhaa ja paloitella pienemmiksi tarpeen mukaan. Ceylonkanelitangon pilkkominen ja uudelleen käyttäminen on tosin hieman haastavampaa, se on nimittäin huomattavasti kassiaa huokoisempaa ja ohuempaa sorttia. (Runsaasti tietoa kanelitankojen käytöstä löytyy täältä)

Ekolon maahantuoma Terra Madre luomukaneli on tuotettu reilusti srilankalaisten pienviljelijöiden osuuuskunnissa. Se on pakattu nätteihin ja aromit hyvin säilyttäviin lasipurkkeihin. Erikoiskiitos siitä, että Terra Madren mausteiden annostelu ja mittaaminen on helppoa ja siistiä, maustemitta mahtuu nimittäin kätevästi purkin suusta sisään.

Tässä muutama kanelinen resepti. Kanelitangon lempeä maku liukenee kaakaoon pikku hiljaa. Pullataikinaan ja -täytteeseen sopii jauhettu kaneli.


Kaneli-kaakao

  • 5 dl mantelimaitoa (tein maidon Mandorlen mantelijauheesta)
  • 2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
  • kanelitanko
  • makeutusta maun mukaan (laitoin 2 rkl agavesiirappia)
  • ripaus kristallisuolaa (muutama suolahippu muuttaa maun täyteläisemmäksi)
Lämmitä mantelimaito kattilassa kiehuvaksi ja lisää kanelitanko ja kaakaojauhe. Ota kattila levyltä. Lisää haluamaasi makeutinta (agavea, hunajaa, steviaa, palmusokeria) sekä hyppysellinen kristallisuolaa. Anna kaakaon hautua kannen alla kymmenisen minuuttia.


Pähkinäiset kanelipullat




Taikina:
  •  2,5 dl luomukasvismaitoa (kaura-, manteli- tai soijamaitoa)
  • 25 g hiivaa / 1 pussi kuivahiivaa
  • 1,5 dl luomupalmusokeria
  •  0,5 dl luomupaistoöljyä
  • 0,25 dl luomuhasselpähkinäöljyä
  • 1 tl l luomukanelia
  • 1 rlk luomukardemummaa
  • 1 tl kristallisuolaa
  • n. 7 - 7,5 dl luomuvehnäjauhoja

 Täyte:
  • luomuhasselpähkinäöljyä
  • luomukanelia
  • rouhittuja luomuhasselpähkinöitä
  • luomupalmusokeria
  • kristallisuolaa

Voiteluun:
  • luomukasvimaitoa ja luomupaistoöljyä

Lämmitä kasvismaito kädenlämpöiseksi. Murusta hiiva maidon sekaan. Lisää sokeri, kaneli, kardemumma sekä 1/3 jauhoista. Lisää sitten suola ja öljyt taikinaan. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja sekoita samalla. Taikina saa jäädä aika pehmeäksi. Vaivaa taikinaa voimakkaasti, kunnes taikina on tasaista, kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Peitä kulho liinalla ja jätä kohoamaan lämpimään ja vedottomaan paikkaan puoleksi tunniksi (tai kunnes taikina on kasvanut n. kaksinkertaiseksi).

Ripottele leivinpöydälle jauhoja tai rasvaa pöytä öljyllä. Kumoa taikina kulhosta ja kaulitse se suorakaiteenmuotoiseksi, noin sentin paksuiseksi levyksi. Levitä levylle reilusti hasselpähkinäöljyä, rouhittuja hasselepähkinöitä, palmusokeria ja kanelia sekä pieni ripaus kristallisuolaa.

 Rullaa levy pitkältä sivulta aloittaen. Siivuta rulla n. 16 osaan. Laita jokainen siivu omaan paperivuokaansa. Ripottele päälle vielä hasselpähkinärouhetta.

 Peitä pullat liinalla ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Voitele pullat kasvimaidon ja paistoöljyn sekoituksella. Paista pullia 10-15 minuuttia.




keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Monenlaista mantelimaidosta


Uusin ihastukseni on mantelimaitojauhe, etenkin leivonnassa. Kun leivontakärpänen puraisee keskellä yötä, ei kaapissa ole taatusti sopivaa kasvimaitoa - siispä mantelimaitojauhe apuun! Etenkin kun se tekee kaikista tylsimmistäkin leipomuksista ihanan makuisia. Iso pakkaus säilyy pitkään ja tulee käytössä edulliseksi.

Mantelimaidolla voi korvata maidon tai veden kaikissa makeissa ja suolaisissa leipomuksissa. Maustetut mantelimaidot kuten hasselpähkinä tai kinuskilla ja vaniljalla maustettu kastanja ovat etenkin makeissa leivonnaisissa nannaa!

Leivät, pullat, kuivakakut, jälkiruuat, kaakaot, kahvin ja teen maustaminen, juomat, smoothien pohjat, jäädykkeet... mantelimaito sopii näihin kaikkiin!


Arjen gourmet-teeleipä 

  • 2 dl luomukaurahiutaleita 
  • 2 1/2 luomujauhoja (tai jätä kaurahiutaleet pois ja käytä 2dl graham- ja 2dl vehnäjauhoja)
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl sokeria (esim. palmusokeria)
  • 1/tl kristallisuolaa 
  • 3 mitallista Mandorle mantelimaitojauhetta
  • 2 dl vettä 
  • 2-3rkl miedon makuista öljyä, esim. kookosöljy
Sekoita kuivat aineet keskenään (myös mantelimaitojauhe). Lisää vesi ja juokseva öljy ja sekoita nopeasti puuhaarukalla (älä vaivaa, teeleipiin tulee muuten liikaa sitkoa). Tee leivinpaperille kaksi lättänää leipää ja paista uunissa 225 asteessa noin 15 min. Teeleivät ovat valmiita, kun reunat ovat kullanruskeita. Tarjoile lämpimänä.
Teeleivät ovat ihania, kun valmistuvat nopeasti ja niihin voi lisätä mitä vain mausteita, yrttejä, jauhoja...

Mantelimaitojauheissa on ainesosana "manteli, josta rasva poistettu" eli siis mantelista on puristettu ensin öljyä Mandorlen omalla mekaanisella menetelmällä, ja kuivamassasta tehdään juomajauhe. Kyseessä ei siis ole erikseen vähärasvaiseksi jalostettu tuote, vaan erinomainen tapa käyttää koko manteli!

Seuraavaksi testiin pääsee tämä mantelimaitojäätelö: http://blogs.kqed.org/bayareabites/2011/04/28/vegan-almond-milk-ice-cream-3-recipes/

tiistai 11. joulukuuta 2012

Piparitaikinan ystäville

Tässä ChocoChilistä bongaamani vegaaninen piparkakkutaikinatryffeli parilla muutoksella. Piparkakut eivät maistu minulle, mutta taikinaa voisi syödä kilokaupalla. Ja nyt ihan luvan kanssa, kun niistä tekee tryffeleitä! Suklaakuorrutus on oiva kruunaus ;)

Piparkakkutaikinatryffeli
  • 1 dl tummaa siirappia
  • 1 dl Masarang-palmusokeria (tai fariinisokeria)
  • 1dl luomukookosöljyä (tai muuta miedon makuista kasviöljyä)
  • 2tl luomu ceylon-kanelia
  • 1 tl luomuinkivääriä
  • 1tl jauhettua luomukardemummaa
  • 1 tl pomeranssikuorta (tai kuivattua appelsiinia) halutessaan
  • ripaus mustapippuria halutessaan
  • vaihtoehtona edellisille 1,5rkl piparkakkumaustetta - huom näissä on kaneli yleensä cassiaa eli kumariinipitoista kanelin korviketta, jota ei suositella esim. lapsille suuria määriä sillä kumariini rasittaa maksaa
  • 1 mitallinen Mandorle-mantelimaitojauhetta
  • 1 dl vettä (tai muuta kasvijuomaa mantelimaidon tilalle)
  • n. 6,5dl ydinspelttijauhoja  (tai muita hyviä leipomisjauhoja)
  • 0,5dl mantelirouhetta
Kuorrutus:
  • 300g tummaa luomu suklaata
  • 1tl kookosöljyä
Itse jätin mantelirouheen pois ja laitoin tilalle kookosjauhoja, samalla tosin piti lisätä nesteen määrää n. 0,5dl koska kookosjauhot imevät niin paljon sitä. Myös mikä vain pähkinärouhe maistuisi tässä. Rouheen voi myös kokonaan jättää pois reseptistä.
Samoin suklaata löytyi kaapista vain 100g, mutta sillä sain suurimman osan kuorrutettua ja myös tomusokerissa pyörittäminen kuorruttaa ja maustaa pallurat ihanasti!

-Sulata kattilassa siirappi, sokeri ja öljy. Käytä vispilää saadaksesi tasaisen seoksen jos öljy tuppaa erottumaan. Lisää mausteet ja anna kiehahtaa, jätä maustumaan miedolle lämmölle noin viideksi minuutiksi välillä sekoittaen.
-Anna seoksen jäähtyä hieman ja lisää sitten joukkoon vesi (tai valmiiksi sekoitettu mantelimaito). Sekoita keskenään 6dl jauhoja ja mantelimaitojauhe ja lisää seos sihdin läpi muutamassa erässä. Lisää lopuksi mantelirouhe. Taikinaa saa vaivata, että jauhot uppoavat.
-Laita taikina jääkaappiin yöksi. Vaivaa taikinan joukkoon seuraavana päivänä vielä 0,5dl-1dl jauhoja. Taikinan kannattaa antaa ensin vähän lämmetä ja pyöritellä sitä käsin ennen kun on toivoakaan saada jauhoja mihinkään :) Taikina saa olla kuivempaa kuin paistettaviin pipareihin.
-Leikkaa taikina osiin ja pyörittele palloiksi. Tähän voi rekrytoida myös perheen pienimmät mukaan. Kun taikinan muovailuvahamainen koostumus selviää, ei kannata olettaa että kaikki tuotokset olisivat tylsiä palloja. Huonekalut ja kirjaimet maistuvat tosin aivan yhtä hyviltä.
-Laita taikinapallot hetkeksi pakastimeen.
-Sulata suklaa ja öljy mikrossa tai vesihauteessa (varo että suklaa ei saa tippaakaan vettä). Pyörittele taikinapallot suklaassa ja laita ne leivinpaperin päälle jähmettymään. Siirrä ne hetkeksi viileään, kunnes suklaa on kunnolla jähmettynyt.
-Jos käytät tomusokeria kuorrutukseen, palloja ei tarvitse pakastaa. Laita laakeaan kulhoon tomusokeria ja pyörittele pallot siellä huolellisesti.
-Säilytä valmiit tryffelit jääkaapissa, niin kauan kun ne säilyvät herkkusuilta ;)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Teff-jauho -mitä se on ja mitä siitä voi tehdä?


Ensimmäiset teff-jauhopaketit ilmestyivät Ekolon hyllyille jo viime keväänä, mutta minulle tämä afrikkalainen erikoisuus on jäänyt hieman vieraaksi. Onneksi tämän viikkoisen Villidiilin varjolla on mainio tilaisuus paneutua vähän tarkemmin teffin olemukseen ja herkutella suklaa-määpahkinävoikekseillä.

Teff-jauho on  gluteeniton jauho, jota jauhetaan teff-heinän (Eragrostis tef) siemenistä. Teff-heinä on kotoisin Koillis-Afrikasta, ja sen käytöllä ravintona on vuosituhantiset perinteet. Erityisen tärkeä viljelykasvi teff on Etiopiassa ja Eritreassa.  Etiopialaista alkuperää on myös Ekolon maahantuoma teff-jauho.

Sana  teff tai tef (molempia kirjoitusasuja näkee) on amharan kieltä ja tarkoittaa ’kadonnutta’. Kerrotaan, että nimi tulee siitä, että siemenet ovat niin pieniä – halkaisijaltaan alle millimetrin – että maahan pudotessaan ne yksinkertaisesti katoavat. Koska siemenet ovat näin pieniä, niitä on mahdotonta kuoria. Siksi teff-jauho on ”luonnostaan” ravinteikasta täysjyväjauhoa.

Teff-jauhon ravintosisältö onkin varsin vakuuttava.  Jauhossa on  paljon proteiinia ja teffin proteiini on aminohappokoostumukseltaan erinomaista. Erityismaininnan ansaitsee myös teff-jauhon korkea kalsiumpitoisuus. Muitakin mineraaleja, kuten magnesiumia ja rautaa, teff-jauhossa on merkittäviä määriä. Teff on runsaskuituista ja sen sisältämän hiilihydraatin kerrotaan olevan hitaasti imeytyvää sorttia -erityisen suositeltavaa esimerkiksi urheilijoille tai diabeetikoille.    

Etiopialaisessa keittiössä teff-jauhosta leivottu pannukakkumainen injera on kirjaimellisesti jokapäiväistä leipää. (Injeran ohje löytyy esimerkiksi täältä.) Nykyisin teff-jauho on erityisen suosittua gluteenittomassa leivonnassa. Se tuo myös ravinteikkuutta ja hauskaa vaihtelua mihin tahansa leivontaan.

Teff-jauhon maku muistuttaa minusta aika paljon rukiin tai tattarin makua. Aikaisemmin olen lisäillyt teff-jauhoa muutaman kerran sämpylätaikinaan ja muiden ainesten seassa se on toiminut hyvin.  Ainakin leivontaominaisuuksiltaan teff-jauho vaikuttaa mainiolta: se tekee taikinasta elastista ja helposti muokattavaa. Sitkoa teff-jauhosta ei taida syntyä, joten se täytyy tarvittaessa hoitaa muilla aineilla. Erilaisia teff-reseptejä löytyy netistä runsain mitoin, sekä suolaisia että makeita. Seuraavaksi ajattelin kokeilla  näitä vegaanisia pannukakkuja.


Gluteenittomat suklaa-maapähkinävoikeksit

Tällä kertaa halusin leipoa jotakin gluteenitonta ja todella teffistä. Maapähkinävoi ja suklaa näissä kekseissä eniten maistuvat, teffin säestäessä taustalla, mutta niin toki pikkuleivissä kuuluu ollakin. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Puolitin määrät ja tuloksena oli parisenkymmentä keksiä.

  • 1 dl teff-jauhoja
  • 0,25 tl kristallisuolaa
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 1 dl maapähkinävoita
  • 1 dl vaahterasiirappia
  • 0,5 dl suklaarouhetta
Sekoita teff-jauho, leivinjauhe ja kristallisuola keskenään toisessa astiassa ja vaahterasiirappi ja maapähkinävoi keskenään toisessa. Sekoita kaiki aineet keskenään ja lisää suklaarouhe (minä ruohin morttelilla vajaan levyllisen Anandan Pure Extasea) taikinaan.

Taikina saa jäädä aika löysäksi. Lusikoi taikinaa n. teelusikallinen kerralaan leivinpaperille ja muotoile vapaalla tyylillä kekseiksi. 

Paista  keksejä 175 asteessa n. 13 minuuttia. Keksien kuuluu olla melko pehmeitä ja tummeta vain kevyesti.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Vegaaniset valkosuklaa-puolukkatäytekeksit

Olen aikaisemmin leiponut huippuhyviä  maapähkinävoi-suklaatäytekeksejä Kamomillan konditorian reseptillä. Pienin sovelluksin ohjeen  pohjalta syntyivät nämä puolukkaiset valkosuklaatäytekeksit.

Puolukka antaa kekseille ripauksen kirpeyttä ja hempeästi punertavan värin. Bonvitan riisimaidosta valmistettu valkosuklaa toimii erityisesti leivonnassa. Valkosuklaan makeutta tasapainottaa cashewpähkinätahnan täyteläinen ja kevyesti suolainen maku.

Valkosuklaa kannattaa keksitäytettä varten sulattaa vesihauteessa. Kiehauta ensin kattilassa vettä. Aseta sitten kattilan päälle hieman isompi astia ja laita mahdollisimman pieniksi paloiksi pilkottu suklaa astian pohjalle. Kuuma vesihöyry sulattaa suklaan hiljalleen. Sekoittele suklaata välillä ja varo ettei sekaan pääse vettä tai vesihöyryä.

Täytteeseen voi käyttää valmista cashewpähkinätahnaa tai tahnan voi jauhaa itse cashewpähkinöistä. Jos käytät valmista tahnaa, lisää siihen pikkuripaus kristallisuolaa. Cashewpähkinätahna on helppo valmistaa tehosekoittimella itsekin. Yhteen desiin tahnaa tarvitaan n. 2 desiä pähkinöitä. Jauha pähkinät tehosekoittimella mahdollisimman hienoksi. Lisää sekaan n. ruokalusikallinen jotakin miedon makuista öljyä (esim. paistoöljy tai makadamiaöljy sopivat tähän hyvin) sekä hyppysellinen kristallisuolaa. Anna seoksen pyöriä tehosekoittimessa, kunnes se on tasaista.


Valkosuklaa-puolukkatäytekeksit



Keksit:
  • 1 tl pellavarouhetta
  • 1 rkl vettä
  • 100 g vegaanista margariinnia
  • 1 dl täysruokosokeria
  • n. 3 rkl puolukkahilloa
  • n. 3,5 dl vehnäjauhoja
  • ripaus kristallisuolaa

Sekoita pellavarouhe pieneen vesitilkkaan. Vatkaa sokeri ja margariini vaahdoksi. Sekoita vaahtoon mahdollisimman tasaiseksi muussattu puolukkahillo, pellavarouhevesi sekä hyppysellinen kristallisuolaa. Lisää vehnäjauhoja taikinaan, kunnes taikina on riittävän kiinteää. Taikina saa jäädä kuitenkin aika pehmeäksi. Laita taikina jääkaappiin jähmettymään ainakin muutamaksi tunniksi.

Jauhota leivinpöytä ja kauli taikinaa pala kerrallaan muutaman millin paksuiseksi levyksi. Leikkaa taikinasta muotilla keksejä. Paista keksejä 200 asteisen uunin ylätasolla n. 6-8 minuuttia. Keksit saavat jäädä melko vaaleiksi ja pehmeiksi.

Täyte:
  • 2 dl tomusokeria
  • 50 g vegaanista margariiinia
  • 1 dl cashewpähkinätahnaa (+ ripaus kristallisuolaa)
  • 100 g Bonvitan maidotonta valkosuklaata

Laita suklaa sulamaan. Vatkaa tomusokeri ja margariini vaahdoksi. Sekoita sulatettu suklaa ja cashewpähkinätahna keskenään. Sekoita sokerivaahto ja suklaa-pähkinäseos keskenään.

Lusikoi täytettä reilusti keksien päälle ja paina varovasti toinen keksi päälle. Kaapaise ylimääräinen täyte pois lusikalla. Laita keksit hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Säilytä valmiit keksit jääkaapissa. Keksit voi myös pakastaa.


maanantai 26. marraskuuta 2012

Butternut-kurpitsa!

Ennen kuluvaa syksyä kurpitsat -kesäversiota lukuun ottamatta - eivät ole keittiööni eksyneet. Oikeastaan kurpitsat kaiken kaikkiaan ovat olleet minulle aikalailla tuntemattomia. Ensimmäisen kerran luin butternut-kurpitsasta, kun Keidas-blogin Lotta nimesi sen elokuussa kuukauden vegaanituotteeksi. Niin herkulliselta kyseinen kurpitsa kuulosti, että tokihan sitä oli päästävä kokeilemaan. Onneksi butternut-kurpitsat ilmestyivät myös Ekolon valikoimaan ja sieltä niitä onkin ollut helppo haalia testattavaksi.

Butternut-kurpitsa (cucurbita moschata) on tietyntyyppinen talvikurpitsa. Suomalaisia nimiä tälle  herkulle ovat myskikurpitsa ja talvikurpitsa. Raakana butternut-kurpitsan maku muistuttaa melonia, kypsänä taas minusta ehkä lähinnä bataattia. Päältä hailakan keltainen kurpitsa on sisältä oranssi. Kypsennettäessä väri muuttuu entistä syvemmäksi ja hehkuvammaksi. Ennen käyttöä kurpitsasta poistetaan kanta ja se halkaistaan. Kuoriminen ei kuulemani mukaan ole pakollista, mutta minä olen kurpitsani kuorinut. Halkaistun kurpitsan sisältä siemenet koverretaan pois. Siemeniä ei muuten kannata missään tapauksessa heittää pois! Pannulla tai uuninpellillä paahdettuina ne ovat suorastaan superherkullisia. (Tarkempi ohje siementen käsittelyyn tämän postauksen lopussa). 

Kurpitsareseptejä etsiskellessäni hoksasin, että muualla päin maailmaa kurpitsaa syödään ihan urakalla. Varsinkin amerikkalaisia ruokablogeja seuraillessa kurpitsoihin törmää ihan solkenaan. Ja tämän syksyn aikana olen ollut havaitsevinani, että kurpitsat ovat vilahdelleet suomalaisissakin ruokablogeissa ja -jutuissa tihenevään tahtiin. Siksipä resepteistä ja käyttöideoista ei ole ainakaan pulaa.


Uunissa paahdettu butternut-kurpitsa

Kaikkein parhaiten butternut-kurpitsan täyteläinen maku tulee esiin, kun kurpitsan paahtaa uunissa. Paahdettu kurpitsa sopii lisäkkeeksi sellaisenaan tai sitten pehmennet kurpitsanpalat voi sekoittaa kastikkeeseen, soseuttaa keittoon - mitä nyt ikinä keksiikin.

  • 1 butternut-kurpitsa
  • n. 2 rkl oliiviöljyä  
  • kristallisuolaa
  • mausteita maun mukaan (ainakin näitä rohkenen suositella: basilikaa, timjamia, rosmariinia, maustepippuria, mustapippuria, salviaa...)

Leikkaa kurpitsasta kanta ja halkaise kurpitsa. Kuori ja koverra lusikalla siemenet pois. Lohko kurpitsa paloiksi. Laita palat uunivuokaan ja kaada päälle öljyä, ripottele sekaan suolaa ja mausteita maun mukaan. Sekoita hyvin. Laita vuoka 200 asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi. Kurpitsat ovat valmiita, kun ne ovat pehmenneet.


Kurpitsainen kastike

Tämä kastike oli todellista herkkua wrappien täytteenä. Sama kastike sopii mainiosti myös riisin, quinoan tai vastaavan seuralaiseksi. Pannulla kurpitsan kypsentäminen on hidasta, eikä maku nouse samanlaisiin sfääreihin kuin uunikäsittelyssä. Siksi kurpitsa kannattaa ennen kastikkeeseen lisäämistä paahtaa.



  • 1/2 - 1 butternut-kurpitsa (oliiviöljyä ja kristallisuolaa paahtamiseen)
  • 1 sipuli
  • 1/2 paprika
  • 2-3 rkl (oliivi)öljyä
  • n. 2 dl keitettyjä papuja
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 tl korianteria
  • 1 tl jeeraa
  • chiliä maun mukaan
  • caynnepippuria ripaus
  • n. 3 rkl soijakastiketta
  • n. 4 dl tomaattimurskaa
  • 1 tl balsamiviinietikkaa
  • n. 2 rkl makeaa chilikastiketta
  • 1 rkl sitruunamehua

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori ja lohko kurpitsa. Käytä kurpitsan koosta riippuen joko puolikas tai kokonainen. Paahdettuna kurpitsan "massa" pienenee huomattavasti. Laita lohkot uunivuokaan ja sekoita joukkoon oliiviöljy ja kristallisuola. Paahda uunissa puolisen tuntia.

Silppua sipuli ja paprika. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja lisää korianteri, jeera ja chili, paahda hetki ja lisää tomaattipyre.Lisää sitten sipuli ja paprika ja kuullota hetki. Lisää tomaattimurska ja pavut. Mausta soijakastikkeella, balsamiviinietikalla ja chilikastikkeella. Ripsauta sekaan hyppysellinen cayenne-pippuria.
Anna kastikkeen porista hetki pannulla. Muussaa uunissa pehmennyt kurpitsa ja sekoita kastikkeeseen. Piristä makua vielä tilkalla sitruunamehua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa makeutta tai suolaisuutta.


Kurpitsa-linssikeitto

Tässä sopassa kohtaavat pehmeä kookos ja mehevä butternut-kurpitsa sekä keltaisina hehkuvat kurkuma ja curry. Keittoa varten en paahtanut kurpitsaa etukäteen vaan kuullotin sen öljyssä muiden kasvisten kaverina. Jos viitseliäisyyttä riittää, kurpitsan voi toki keittoakin varten paahtaa ensin ja lisätä ennen soseuttamista.



  • 1 butternut-kurpitsa
  • 4 pientä porkkanaa
  • 2 pientä sipulia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 2 tl makeaa currya
  • 1 tl kurkumaa
  • (chiliä joko tuoreena tai kuivattuna)
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 2 dl punaisia linssejä
  • n. 7 dl vettä
  • 400 ml kookosmaitoa
  • kristallisuolaa
  • palmusokeria
  • mustapippuria
  • (koristeeksi tuoretta korianteria tai persiljaa)

Kuori ja halkaise kurpitsa. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa pienehköiksi lohkoiksi. Silppua sipuli, raasta porkkana. Lorauta kattilan pohjalle öljyä. Lisää curry, kurkuma ja inkivääri (sekä chili, jos tykkäät tulisemmasta sopasta). Paista mausteita öljyssä hetki ja lisää seokseen myös tomaattipyre. Laita kattilaan silputtu kurpitsa, sipuli ja porkkana. Kuullota kasviksia hetki öljyssä. Lisää 7 dl vettä ja huuhdellut punaiset linssit. Anna kiehahtaa ja laske sen jälkeen lämpöä. Anna keiton hautua kannen alla n. 20-30 minuuttia. Lisää kookosmaito ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Mausta kristallisuolalla, palmusokerilla ja mustapippurilla. Anna keiton hautua vielä hetki kannen alla ennen. Koristele annokset tuoreilla yrteillä ja/tai paahdetuilla kurpitsansiemenillä.


Lopuksi: Paahdetut kurpitsansiemenet

Kurpitsansiemenet kannatta myös hyödyntää. Ne sopivat vaikkapa soppaan, salaattiin tai leipätaikinaan. Huuhtele koverretut siemenet esimerkiksi lävikössä siten, että kaikki kurpitsan rippeet irtoavat. Kuivaa siemenet pyyhkeellä tai talouspaperilla. Paahda paistinpannulla kunnes siemenistä alkaa irrota tuoksua ja ruskistuvat kevyesti. Ota pannu levyltä ja lisää pikkutilkka öljyä ja ripaus kristallisuolaa. Minusta siementen oma aromi pääsee parhaiten esiin näin, mutta tietenkin siemenet voi maustaa mitä mielikuvituksellisimmin.






maanantai 19. marraskuuta 2012

Pitaleipiä, hummusta ja uunivihanneksia

Pitaleipä on suorastaan nerokas keksintö. Taskuleivän sisällä nimittäin melkein mikä tahansa maistuu hyvältä. Pitaleivät ovat siitä käteviä, että leivän sisuksiin voi sujauttaa yhtä hyvin eiliset ruoantähteet ja salaatinjämät kuin rakentaa täytettyjen leipien ympärille vaikkapa illanistujaisten tarjoilun. Minä täytän leipäni yleensä kasvispyöryköillä tai tofulla, salaatilla, uunivihanneksilla ja hummuksella, mutta oikeastaan vain mielikuvitus asettaa täytevaihtoehtojen rajat.

Pitaleivän juju on siinä, että leipä pullistuu uunissa sisältä ontoksi. Tai siis ainakin periaatteessa pullistuu. Pitaleipurin urani alkuvaiheessa sain ihmetellä useampaan kertaan, että mikä mahtoi mennä vikaan kun leipä jäikin onnettomaksi lätyskäksi. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut muutamat niksit, joilla leipäni paisuvat nykyään suorastaan esimerkillisesti.
  • Hiivaa pitää olla riittävästi, mieluummin vähän yli kuin alle ohjeessa mainitun määrän
  • Jauhoja ei kannata säästellä; sekä leivonta-alusta ja leivinpaperi pitää jauhottaa kunnolla, leipä ei saa missään vaiheessa tarrat pohjastaan kiinni
  • Leivän pitää olla yhtä paksu joka kohdasta, siksi tasoitteluun kannattaa käyttää mieluummin kaulinta kuin taputella käsin
  • Vähän pienemmät leivät pullistuvat isoja varmemmin
  • Leivistä kannattaa tehdä riittävän (muttei liian) ohuita, liian paksut lätyt eivät jaksa pullistua. Minun leipäni ovat n. 0,5-1 cm paksuja.
  • Ensimmäisillä paistokerroilla leipien elämää uunissa kannattaa seurata (ja leipien tarkkailu on muuten myös aika hauskaa –ainakin, jos ne pullistuvat) – paistoaika on varsin lyhyt ja liian pitkään paistettuina pitat muuttuvat mureneviksi koppuroiksi.
Pitaleivät kuivuvat helposti. Siksi ne kannattaakin syödä mahdollsimman pian. Ylijääneet leivät säilyvät parhaiten muovipussissa.


 Pitaleivät (n. 10 kpl)


Käyttämäni ohje on alun perin kotoisin Saara Törmän Saa vaivata –leivonkalssikosta (2003). Alkuperäisessä ohjeessa käytetään vehnä- ja ruisjauhoja, minä olen viime aikoina tehnyt leivät lupiinijauhon ja puolikarkean speltjauhon yhdistelmästä. Tälläkin kertaa lupiinijauho on tehnyt leivistä entistä pehmoisempia, niin ja tietysti se proteiini, jonka runsaus jaksaa edelleen ihastuttaa.
  • puolikas pussi kuivahiivaa
  • 2 dl lupiinijauhoja
  • 6 dl puolikarkeita speltjauhoja
  • 1 tl kristallisuolaa
  • 3 dl kädenlämpöistä vettä
Sekoita kulhossa kuivahiiva lupiinijauhoihin. Lisää kädenlämpöinen vesi ja sekoita. Lisää suola ja speltjauhot pikkuhiljaa sekoittaen. Vaivaan taikina perusteellisesti. Minä käytän tässä sähkövatkaimen taikinakoukkuja. Vaivaa, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa hyvin kulhon reunoista. Lisää tarvittaessa jauhoja.

Leivo hyvin jauhotetulla leivonta-alustalla taikinasta pitkä pötkö. Jaa pötkö n. 10 palaan. Pyöritä palat palloiksi. Anna pallojen noustaliinan alla n. 20 minuuttia.

Kauli pallot n. puolen sentin - sentin paksuisiksi leiviksi. Ripottele leivinpaperille jauhoja ja nosta leivät pellille. Anna nousta vielä puolisen tuntia.

Paista 275 asteisessa uunissa 5-7 minuuttia.


Hummus

Perinteisistä perinteisin pitojen täyte on kikherneistä valmistettu hummus. Minun versioni hummuksesta menee näin:
  • 2,5 dl keitettyjä kikherneitä
  • 2 rkl tahinia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • n. 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • ripaus kristallisuolaa
  • jeeraa
  • (vettä)
Surauta kaikki ainekset sileäksi teho- tai sauvasekoittimella. Sileämmän lopputuloksen saamiseksi lisää tarvittaessa öljyä/vettä. Mausta hummus suolalla ja jeeralla.


Uunivihannekset

Toinen lempparitäytteeni ovat uunissa meheviksi kypsennetyt vihannekset. Monenlaiset kasvikset ja juurekset sopivat tähän, mutta hyvää tulee ainakin näin:
  • paprikaa
  • kesäkurpitsaa
  • munakoisoa
  • tomaattia
  • parsakaalia
  • reilusti oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • kristallilsuolaa
  • (pikku loraus viinietikkaa)
 Lohko kasvikset sopivankokoisiksi suupaloiksi. Sekoita kasvisten joukkoon reilusti oliiviöljyä. Mausta  suolalla, mustapippurilla ja tilkalla viinietikkaa. Kippaa kasvikset uunivuokaan ja kypseenä n. 200 asteessa viitisentoista minuuttia.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Mitä soijahiutaleista voi tehdä?

Soijahiutale on litistetty ja paahdettu luomusoijapapu -ei muuta: siis äärimmäisen vähän käsittelty aito asia. Soijahiutaleet ovat käyttövalmiita sellaisenaan, ne eivät vaadi liottelua tai keittelyä. Oikeastaan hiutale on ehkä himpun verran harhaanjohtava nimi tälle erinomaisen monikäyttöiselle soijatuotteelle, se nimittäin kelpaa melkein mihin vaan -paitsi ehkä siihen puuroon, joka nimestä ensimmäiseksi assosioituu.

Soijahiutaleilla on miedosti pähkinäinen maku. Parasta on, että niistä puuttuu kokonaan se hivenen rehumainen vivahde, joka joskus kulkee soijan kylkiäisenä. Aminohappokoostumukseltaan täydellistä kasviproteiinia soijahiutaleet pitävät sisällään kokonaiset 38,4 g / 100g . Loistava proteiinin lähde isompaankin proteiinin tarpeeseen siis!


Paahdetut soijapavut 

Soijahiutaleen olemus suorastaan kutsuu paahtamaan sen pannulla mausteiden kera - niistä syntyy pikavauhtia naposteltavaa, joka maistuu hyvin niin isoille kuin pienillekin puputtajille. Tulisuudesta piittamaatta 2-vuotiaani kahmi näitä snäksejä kaksin käsin :)





  • 2 dl soijahiutaleita
  • 1-2 rkl soijakastiketta
  • mausteita maun mukaan: 1 pilkottu valkosipulin kynsi,  chiliä, paprikajauhetta, juustokuminaa, oluthiivahiutaleita... 

1. Paahda soijahiutaleita kuivalla pannulla, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua.
2. Lisää soijakastiketta maun mukaan. Mausta mieleiseksesi, minä tein aavistuksen tulisia. Juustoisen vivahteen snäkseihin saa lisäämällä joukkoon oluthiivahiutaleita.


 
Soijapihvit (n.20 kpl)

Tällä kertaa paistoin myös soijahiutaleilla höystettyjä kasvispihvejä. Nämä olivat muuten elämäni ensimmäiset kasvispihvit, jotka pysyivät niin hyvin koossa, että paistaminen paistinpannulla onnistui täysin ilman hajoilevia pihvejä tai karmeaa käryä :) Liekö rakenteen salaisuus soijahiutaleissa vai sekaan raastetussa raa'assa perunassa.





  • 150 g kesäkurpitsaa (n. puolikas kesäkurpitsa)
  • 200 g kukkakaalia 
  • 1 iso sipuli
  • 4 dl soijahiutaleita
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 2 tl garam masalaa
  • 1/2 tl korianteria
  • 1 tl paprikajauhetta
  • n. 1-2 tl omenaviinietikkaa
  • n. 3-4 rkl soijakastiketta
  • n. 3-4 rkl makeaa chilikastiketta
  • 2 dl kikhernejauhoa
  • 1 raastettu raaka peruna
  • n. 2 rkl mantelikermaa (muukin kasviskerma käy)

1. Raasta kesäkurpitsa ja kukkakaali karkeaksi raasteeksi. Pilko sipuli ja valkosipulin kynnet.
2. Mittaa paistinpannulle oliiviöljy. Lisää korianteri, garam masala ja paprikajauhe pannulle. Anna mausteiden muhia öljyssä hetki. Lisää tomaattipyre mausteiden joukkoon.
3. Lisää sipulit ja soijahiutaleet, paista hetki. Lisää sen jälkee kesäkurpitsa- ja kukkakaaliraasteet pannulle.
4. Mausta soijakastikkeella, chilikastikkeella ja omenaviinietikalla
5. Siirrä seos pannulta kulhoon ja sekoita siihen vielä kikhernejauhot,  hienoksi raastettu raaka peruna ja muutama ruokalusikallinen  mantelikermaa pihvitaikinan notkistamiseksi ja makujen pehmentämiseksi.
6. maistele taikinaa: jos se kaipaa suolaisuutta, lisää soijakastiketta, jos taas puuttuu täyteläisyyttä, lisää makeaa chilikastiketta, mikäli maut kaipaavat pikkuisen piristystä, lisää vielä tilkka omenaviinietikkaa.
7. Muotoile taikinasta n. sentin paksuisia pihvejä. Lisää kuumahkolle (meidän hellassa 7/9) paistinpannulle tilkka öljyä ja paista pihvit molemmin puolin rapeiksi.


Lopuksi

Bonuksena vielä yksi käyttöidea soijahiutaleille:
Ekolon Saija vinkkasi, että soijahitaleet maistuvat mainiosti omatekoisen myslin seassa. Mustikkakeittoa, mysliä, kookoslastuja ja soijahitaleita -tätä pitää testata :)
 
  

perjantai 21. syyskuuta 2012

Omenasose stevialla

Tänä syksynä omenasoseen voi makeuttaa stevialla, ihan luvan kanssa. Tai siis hups, ei stevialla vaan tietenkin stevioliglykosidilla. Testasin, kuinka omenasose onnistuu kahdella erilaisella steviamakeuttajalla, stevianesteellä ja Goviosidilla.




Stevioliglykodia uutetaan stevia-kasvin lehdistä ja se on jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Mikä merkillisintä, stevioliglykosidi on täysin kaloriton, hiilihydraatiton ja insuliinineutraali. Se on luonnollinen vaihtoehto aspartaamille ja muille keinotekoisille intensiivimakeuttajille. Ekolon valikoimiin kuuluu usemapikin steviatuote. Stevioliglykosidia on tarjolla tabletteina, jauheena ja nesteenä. Neljäs Ekolon steviatuotteista on oma suosikkini Goviosid, jossa stevioliglykosidin tymäkkyyttä pehmentää erytritoli, ksylitolin kaltainen sokerialkoholi. 

Aiemmin olen havainnut, että steviatuotteilla marja- ja hedelmäjutut -vanukkaat, puurot, kiisselit-  on helppo makeuttaa. Siksipä kynnys ei ollut korkea kokeilla omenasosettakin stevialla. Chocochilin  Elina totesikin jo omenasoseen makeutuvan mukavasti steviajauheella. Minä päätin testata, miten stevianeste ja Goviosid toimivat.  Syksyn satoa talteen laittaessa on hyvä muistaa, että stevioliglykosidi on nimenomaan makeutus- ei säilöntäaine. Sillä ei ole sokerin säilöviä omianisuuksia (siksi kai oikeaoppista on puhua omenasoseesta eikä hillosta). Isommat määrät stevialla makeutettua sosetta kannattaakin pakastaa. Veikkaisin, että jääkaapissa sose säilyy noin viikon verran.


Omenasose stevianesteellä

Ensin kokeilin stevianestettä. Pikkupullollinen (50 ml) stevianestettä vastaa makeudeltaan 1,2 kiloa sokeria, siispä sillä makeuttaa useammakin syksyn omenasoseet. Riittoisasta pullosta nestettä kannattaa tiputella rauhalliseen tahtiin ja välillä maistellen. Stevianeste on aika ytyä, joten maltti on valttia. Sopiva makeus riippuu niin käytettävän omenalajikkeen happamuudesta kuin siitäkin kuinka makeaa soseestaan mielii. Näihin soseisiin käytin melko makeaa punakanelia. 
  •  1 kg omenalohkoja
  •  n. 1-2 dl vettä
  •  n. 20 tippaa stevianestettä
Pese omenat ja poista niistä siemenkodat. Leikkaa omenat lohkoiksi. Mittaa kattilaan vesi ja lisää omenalohkot. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes omenat ovat pehmenneet. Soseuta sauvaskoittimella (jos kuorit omenat ne soseutuvat käsipelilläkin). Lisää stevianestettä pikkuhiljaa, muutama pisara kerrallaan, kunnes sose on sopivan makeaa.  

Stevianesteellä syntyi perushyvä omenasose, kolme tähteä.


Goviosidilla makeutettu vaniljainen omenasose  

Seuraavaksi testausvuoroon pääsi Goviosid. Ja nyt taidettiin pääsyä asiaan: tästä tuli nimittäin TODELLA hyvää. Goviosidin kaveriksi lisäsin soseeseen vielä hiukkasen vaniljajauhetta. Viiden tähden omenasose.
Pese omenat ja poista niistä siemenkodat. Leikkaa omenat lohkoiksi. Mittaa kattilaan vesi ja lisää omenalohkot. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes omenat ovat pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää Goviosid ja vaniljajauhe.


maanantai 3. syyskuuta 2012

Puurorieska, eli kuinka käyttää jämäruokia

Puuroa tulee tehtyä, mutta aina kaikkea ei tule syötyä. Samoin voi käydä vaikka perunamuusille, kukkakaalimuusille, porkkanasoseelle yms. Helppoa, herkullista, edullista ja ekologista on tehdä vaikka rieskoja tai teeleipiä! 

Ihana mantelimaidosta ja riisihiutaleista tehty puuro oli jäänyt osin syömättä ja seuraavan päivän lounasaika lähestyi. Päälle äkkiä jauhoja, suolaa (ja mantelimaitojauhe jos puurossa sitä ei ollut) ja vapaaehtoinen nuorisosta sitä sekoittamaan. Mieluiten johonkin ennalta katsottuun paikkaan, ettei tarvitse pelastaa läppäriä jauhoroiskeilta.
Perään kasvimaito (tai vesi) ja öljy ja lisää sekoittelua.  
Mantelimaito sopii tosi hyvin leivonnaisiin, tällä kertaa olin tehnyt puuron siihen niin en lisännyt sitä erikseen. Kaapista löytynyt hasselpähkinäöljy antoi myös ihanan maun muutenkin erinomaiseen rieskaan!

Tämä ohje sopii myös kaikille, joilla ei ole jauhopeukaloa.

Puurorieska

  • 3-5dl puuroa, muusia yms (kaikki mössö siis käy)
  • 2-4 dl luomuspeltjauhoja

Sekoita ensin jauhot ja suola keskenään ja lisää ne puuron joukkoon. Sekoita esim. lusikalla, lisää neste ja öljy ja sekoita tasaiseksi.
Jos puuroa on vähemmän, käytä jauhoja enemmän. Taikinan koostumuksella ei ole paljonkaan väliä, ellet ole tarkka leipästen muodosta.
Levitä taikina pellille joko isoksi levyksi tai kahdeksi rieskaksi. Paista uunin keskiosassa 220 asteessa (kiertoilmauunissa 200) noin 30min.

Syö uunituoreena. Ihmettele, jos sitä jää jäljelle :)

Alkuperäinen ohje löytyi täältä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Omenapiirakkaa, sokeritonta makeaa

Nyt on juuri oikea aika leipoa omenapiirakkaa. Tässä piirakassa kotoinen omppu kohtaa kookoksen. Mehevän makeaa piirakkaa haukatessa ei ihan äkkiä arvaisi, ettei tässä ole ollenkaan sokeria. Piirakka on nimittäin makeutettu Goviosidilla, joka on stevioliglykosidin ja erytritolin sekoitus.



Stevioliglykosidi on steviakasvin lehdistä uutettu makeutusaine, erytritoli puolestaan ksylitolin  kaltainen sokerialkoholi. Näiden kahden yhdistelmä, Goviosid, on miltei täysin kaloritonta, eikä se vaikuta lainkaan verensokeriin. Maultaan Goviosid muistuttaa sokeria. Luulenpa, että harva havaitsisi tämänkään piirakan maussa mitään "outoa".  Neutraalin makunsa ja hyvien leivontaominaisuuksiensa ansiosta Goviosidia on tosi helppo käyttää. Leivonnassa sen menekki on n. puolet tavallisen sokerin määrästä. Kun "sokeria" on vähemmän, lisätään vastaavasti hieman jauhojen määrää. Kookosjauhojen ansiosta piirakkapohjan maku ja rakenne säilyy kuitenkin kuohkean pehmoisena.   

Omena-kookospiirakka 
(vuoallinen, halkaisija n. 25 cm)




Pohja:
  • 1,75 dl maustamatonta soijajugurttia
  • 0,75 dl sulatettua kookosöljyä
Sekoita vesihauteessa sulatettu kookosöljy ja soijajugurtti keskenään. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, Goviosid ja leivinjauhe. Yhdistä seokset. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja hieman sivullekin.

Täyte:
  • Omenoita (määrä riippuu koosta, pienehköjä punakaneleita 6-7)
  • 0,5 -1 tl kanelia
  • n. 1 rkl Goviosidia
  • n. 1,5 rkl kookosöljyä  
  • 2 rkl kookoshiutaleita
Leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Sekoita kulhossa kookoshiutaleet, kaneli, Goviosid ja kookosöljy omenoiden joukkoon.  

Asettele omenalohkot piirakkapohjan päälle lomittain. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Miljoona myyttiä maidosta

Maito on ravintonestettä, jota nisäkkäät tarjoavat jälkeläisilleen niiden vielä ollessa emoistaan riippuvaisia.  Ominaisuus on kehittynyt evolutiivisesti pitkien aikojen kuluessa. Kun nisäkäslapsi syntyy, vastavalmistunut äiti alkaa ruokkia poikastaan erikoistuneiden hikirauhasten avulla, joita myös nisiksi kutsutaan. Evoluutio on käsittämättömän pitkän aikaskaalansa kuluessa ehtinyt kehitellä montaa muutakin keinoa ruokkia jälkeläisiä; äidiltä irtoavat ihonpalat, ravintopitoinen limaerite, oman vatsansisällön oksentaminen jälkeläisille jne. Asiaa valaisee blogi Erään maailman ihmeitä tässä.

Nisäkäslasten varhaisvaiheissa tulee yleensä ennenpitkää vastaan vierotus emon ravintopitoisista eritteistä. Pentusten on opittava hankkimaan itse omat eväänsä. Joissakin harvoissa, hankalampien ympäristöolojen maissa ihmislajin edustajille on kuitenkin kehittynyt kyky sulattaa vieraan lajin emojen rauhaseritettä, kohdelajin nisäkäslasten turpien edestä. Ajat ovat olleet kovat ihmiskunnan alkupuolella, ja tällainen absurdimpikin ravinnonsaantia lisäävä ominaisuus on siksi voinut olla eduksi. Kun nälkiintyminen tai nälkäkuolema on uhannut, lähes minkä tahansa lisäravinnon käytön edut ovat olleet suuremmat kuin haitat. Vielä nykyisinkin, vaikka meillä vauraissa maissa on ravitsemuksellisesti parempiakin vaihtoehtoja, kulttuuriset tekijät pitävät yllä joidenkin lähteiden mukaan suorastaan perverssinpuoleista toisen lajin naaraiden nisissä riippumista.

Mitä suomalaistyylisen maidonkulutuksen taustoilla on? Myyttejä ja tiukkaan istutettuja maitoasenteita ainakin riittää. Eihän maidossa ole mitään väärää - sitä varten ei tapeta, eihän?  Lehmillähän on nimet, nehän laiduntavat apilaniityillä? Suomalainen lehmä kasvattaa somia vasikoita silloin kun sille itselleen sopii, ja tuottaa sitten maitoa sivutoimisesti ihmisillekin? Maitohan on ympäristöystävällistä - perinnebiotoopit ja niin edelleen? Eikös maitoa tarvitse, koska siinä on kalsiumia? Eikös Valiokin mainostanut peruskoulun seinällä julisteessaan, että urheilijan ruokaympyrä pursuaa raejuustoa, maitotetroja, rahkaa...?

Maidon eläineettisesti karmaisevat taustat tulevat monelle yllätyksenä. Itsekin elin vuosikausia laktovegetaristina. Halusin ajatella, että maidontuotanto on vähän kiltimpää kuin lihantuotanto, siinähän ei tapeta. Otetaan vain vähän toiselta, ja toinen jää eloon. Halusin uskoa, että lehmät kirmaavat niityllä ja tuottavat maitoa ylimäärin pelkästä innosta, kun saavat pyöräytellä maailmaan somia vasikoita. Totuus on melko lähellä päinvastaista.

Lehmä parressa (kuva: Animalia)

Lehmät tuottavat maitoa ylimäärin siksi, että ne on jalostettu sairaalloiseen tuotantomäärään ja varpaissa asti roikkuviin utareisiin. Ja siksi, että ne pakotetaan lisääntymään joka vuosi, jotta maitoa saataisiin. Lehmä keinosiemennetään, se on kantavana parressaan, ja synnyttää vasikan, joka otetaan siltä viimeistään vuorokauden - parin jälkeen pois. Ihmisten tapaan nautaemoillakin on vahva emotionaalinen tarve suojella ja hoivata jälkeläistään. Tätä tarvetta voi kutsua äidinvaistoksi, kunhan "vaisto" määritellään oikein. Äidinvaistoa voisi kuvailla vaikka tunteiksi, jotka nisäkäslajin naaraita ohjaavat pitämään huolta jälkeläisestään. Vasikkansa menettävän lehmän huuto on kuulemma pahimpia ääniä mitä korviin voi sattua. Suomalaisen "onnellisen lehmän" psyyke lieneekin todellisuudessa vähän muuta kuin millaiseksi se mainoksissa esitetään.

Olennainen tekijä maidontuotannossa on naaraspuolisen olennon lisääntymisjärjestelmien hyväksikäyttö. Sama väkivallan muoto, joka kohdistuu munijakanoihin ja emakoihinkin. Jos eläinten tappaminen ihmisravinnoksi lopetettaisiin, eläimet eivät valtaisi kaupunkeja ja valtateitä. Vankeudessa elävät eläimet eivät lisäänny oman tahtonsa nojalla, vaan hurja tahti on ihmisen määräämää, suorastaan pakottamaa.

Marketeissa maitohyllyjen yläpuolella roikkuu kauniita piirroskuvia niityllä laiduntavista lehmistä, ja tällä hetkellä maitopurkin kyljessä kuvatut sipuset pelaavat jalkapalloa ja kuljeskelevat kaupungilla. Piirroskuvien käyttö on ymmärrettävää, sillä todellisuus ei ole yhtä idyllinen. Lehmiä kasvatetaan monenlaisissa oloissa; parsilehmä pääsee kesällä ulos, mutta viettää koko talvikauden kiinni parressaan, kovan pohjan päällä. Se ei pysty sosiaaliselle lajille ominaiseen kommunikointiin muiden kanssa, eikä edes liikkumaan luontaisesti. Kun liikkumismahdollisuus lopulta annetaan, joko keväällä tai teurasautoon mennessä, eläimen liikkuminen on hankalaa ja voi vaatia kovakouraistakin "kannustusta". Apatia on lehmän keino "viihtyä" talven yli.

Lehmien jaloittelumahdollisuuksille on omat säännöksensä; muutoin kiinni olevien nautojen on saatava jaloitella tietty määrä päiviä vuodessa, mutta määräyksistä joustetaan, mikäli jaloittelumahdollisuuden tarjoaminen on "käytännössä mahdotonta".

Pihatto-olojen voisi ajatella olevan helpompia lehmille, mutta tällä hetkellä yleisin pihattotyyli, makuuparsipihatto, eroaa eläimen tarpeiden suhteen melko vähän parsinavetasta. Tilaa on varsin vähän. Käytävät ovat betoni- tai ritiläpohjaisia ja raskaalle eläimelle usein vaikeasti liikuttavia. Pihattolehmää ei tarvitse päästää ulkoilemaan kesälläkään. Vapaaparsi- ja syöttöparsipihatot ovat niinikään tiloiltaan  vähäisiä, eivätkä salli eläimille millään tasolla luonnollisenkaltaista sosiaalisia tai liikkumismahdollisuuksia. Liukas tai ritilällinen lattia tekee liikkumisesta kivuliasta tai vaikeaa, eivätkä lehmät siksi välttämättä halua jaloitella. Humaani kohtelu on lähes mahdotonta toteuttaa, kun määrätavoitteet ovat korkeita ja eläimiä paljon. Jo pelkkä navetan hygienian ylläpito on haastavaa, ja lehmillä voi olla suoranaiset lantapanssarit yllään. Vaikka  työntekijä ehtisi huomioimaan ja analysoimaan tarpeeksi eläinten hyvinvointia, perinteisten, tuottoon pohjaavien  standardien, asenteiden ja totuttujen käytäntöjen vallitessa muutettavaa ei välttämättä näyttäisi löytyvänkään.

Luomulehmillä on noin kolmasosa enemmän tilaa kuin tehotuotantolehmillä. Ne saavat pitää vasikkansa muutaman päivän kauemmin kuin tehotuotantolehmät. Näiden kosmeettisten erojen lisäksi ei olekaan muuta - syötävä rehu on luomulaatuista, minkä ei voi olettaa lohduttavan eläintä erityisen paljon.

Lehmä voi elää 20-vuotiaaksi. Nykyisenkaltaisessa maidontuotannossa eläimet kuitenkin käytetään nopeasti loppuun, ja lehmät joutuvat noin neljävuotiaina teuraaksi. Ne ovat siis nuoria olentoja, eivät "viisaita lehmiä" tai rauhallisia "tätejä", kun niiden elämä lopetetaan vähemmän arvokkaasti kuin soisi.


Lehmä on tunteva maitokone (kuva: wikipedia)

Maidon ja maitotuotteiden ympäristöystävällisyys on tarua, joka on saatu elämään visuaalisten rinnastusten ja kansallishenkisyyden varjolla. Suomalainen lehmänmaito on ilmaston, maankäytön ja vedenkäytön suhteen suurta tuhlausta. Maidon ja maitotuotteiden MIPS-luvut, tuotantoon kuluneiden luonnonvarojen määrää kuvaavat luvut, ovat moninkertaiset verrattuna saman proteiinimäärän sisältäviin kasvistuotteisiin, olivat ne sitten kotimaisia tai eivät. Maitoteollisuuden ilmastokuormitus on suuri, sillä eläimille kasvatetaan rehua suurella maapinta-alalla, laidunnusalaa tarvitaan jonkin verran, ja eläinten ruuansulatuselimistössä syntyy voimakasta kasvihuonekaasua, metaania. Laidunmaat ovat kieltämättä väheneviä, jopa uhanalaistuvia biotooppeja, mutta maitotuotanto teollisessa mittakaavassaan, muiden ympäristövaikutustensa vuoksi ja vähäisen laiduntamismahdollisuuden tarjoajana, ei todellakaan ole perusteltavissa perinnebiotooppiperustein.

Sitten se maidon niin huikeaksi mainostettu ravitsemuksellinen arvo. Meillä jo ekaluokkalaiset tietävät, että maidossa on kalsiumia. Fiilispohjainen suomalainen kansallistietämys kuuluu, että maidossa on oikeastaan kaikki maailman kalsium - muualta sitä ei voi saadakaan! Oli tällä sitten tekemistä Valion laadukkaan kouluyhteistyön kanssa tai ei, suomalainen oletus maidon ylettömästä kalsiummäärästä on suorastaan legendan tasolla. Esimerkiksi seesaminsiemenistä saa moninkertaisen määrän kalsiumia maitotuotteisiin nähden, mutta Urtekram ei ole hoksannut koulujen potentiaalia mainostusympäristöinä. Maidosta saa myös proteiinia. Huikeat 3 grammaa desissä. Tarvitseeko laskea, miten paljon vähemmällä kärsimyksellä ja ympäristökuormituksella vastaavan saa härkäpavuista tai soijamaidosta?



Palkokasveissa on enemmän proteiinia kuin maidossa.


Lähteitä ja lisäsurffattavaa:

http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/files/2012/02/EHV_raportti_valmis_16.5.2012-27hf7uk.pdf
http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/esittely_toiminta_valvonta/valvonta/sektorikohtaiset_raportit_2009/raportit_2010/elainten_hyvinvoinnin_valvonta_2010.pdf
http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainsuojelu_ja_elainten_pito/avasuraportti2012_elainten_hyvinvoinnin_valvonnat2011.pdf
http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/files/2011/06/Kansallinen-elainten-hyvinvointiraportti-sukv8i.pdf
http://publications.theseus.fi/handle/10024/40952
http://publications.theseus.fi/handle/10024/15889
http://www.mtt.fi/met/pdf/met47.pdf
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu_ja_elainten_pito/
http://elaintenhyvinvointikeskus.edublogs.org/files/2012/02/Liite-1ldif2c.pdf
http://webd.savonia.fi/projektit/iisalmi/elke/user_files/files/krissen_raportti.pdf
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/sarjat/oppimateriaalia/6/17_raajasairaudet.pdf
http://publications.theseus.fi/handle/10024/28425
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoel%C3%A4imet/naudat/lypsylehm%C3%A4t
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoel%C3%A4imet/tuotantoel%C3%A4inten-teurastus
http://www.sey.fi/elaintietoa/tuotantoelaimet/naudat/vasikasta_lypsylehmaksi_tai_lihanaudaksi/

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Tästä ei pizza parane!

Pizza on keikkunut kärkisijoilla lempiruokarankingissäni kolmattakymmenettä vuotta ja ollut bravuurini keittiössäkin jo ties miten pitkään. Mutta täytyy sanoa, että nämä pienet pizzat pesevät kyllä mennen tullen kaikki aikaisemmin leipomani pizzat ja vieläpä ilman juustoa! Niin ankealta kuin ajatus juustottomasta pizzasta joskus tuntui.

Idea ja resepti pääpiirteissään on kotoisin täältä (yksi lempiruokablogeistani, muuten). Näiden pizzojen salaisuus on siinä, että ne valmistetaan aidoista, yksinäänkin maukkaista aineksista. Tomaattikastike on huolella haudutettu ja kunnolla maustettu. Siinä on juuri sopivassa suhteessa suolaisuutta, happamuutta, makeutta ja tulisuutta. Täytteet ovat meheviä, raikkaita ja niitä laitetaan paljon. Eikä oliiviöljyn määrässä pihistellä. Ja kokonaisuus kruunataan reilulla annoksella tuoreita yrttejä.

Pikkupizzat (n. 15 kpl)


Pohja:
  • 3 dl kädenlämpöistä vettä
  • 1 pss kuivahiivaa
  • 1-1,5 tl kristallisuolaa
  • 7 dl jauhoja (laitoin 2 dl täysjyvävehnäjauhoja ja 5 dl puolikarkeita speltjauhoja)
  • 3 rkl oliiviöljyä
Mittaa kulhoon jauhot (alkuperäisessä ohjeessa käytettiin pelkkiä hienoja speltjauhoja, minä laitoin sekaan myös osan täysjyvävehnää, vastaava määrä ruisjauhoja toimisi varmaan myös mainiosti). Sekoita jauhoihin suola ja kuivahiiva. Sekoita mukaan kädenlämpöinen vesi ja lopuksi oliiviöljy. Vaivaa taikina kimmoisaksi ja peitä kulho liinalla. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia.

Tomaattikastike:
Silppua sipuli ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Lorauta oliiviöljy kuumalle paistinpannulle ja lisää sipulit ja ripaus chiliä. Kuullota sipuleita hetki ja lisää joukkoon silputtu kapris ja kuoritut tomaatit.  Muussaa tomaatit paistinlastalla ja mausta kastike oreganolla, suolalla, sokerilla ja pippurilla.  Anna kastikkeen kiehua hetki (5-10 min.). Pienennä lämpöä ja jätä kastike porisemaan kannen alle miedolla lämmöllä n. puoleksi tunniksi. (Jos tomaattikastike (sipulit ja kaprikset lähinnä) tuntuu jäävän liian karkeaksi, sitä voi surautella hiukan sileämmäksi sauvasekoittimella)

Täytteet:
  • kesäkurpitsaa 
  • munakoisoa
  • herkkusieniä
  • tomaattia
  • sipulia
  • paprikaa
  • aurinkokuivattua tomaattia
  • oliiveja
  • pinjansiemeniä
  • valkosipulia
  • latva-artisokkaa
  • mitä vaan
Kokoa pizzojen päälliset tuoreista ja raikkaista kasviksista, mausta ja marinoi täytteet huolella. Minä paistoin kesäkurpitsa-, munakoiso- ja paprikaviipaleita hetken oliiviöljyssä, maustoin ne tilkalla valkoista balsamiviinietikkaa ja ripauksella suolaa. Lisäksi maustoin kunkin kasviksen hieman eri tavoin, käyttäen esim. valkosipulia sekä erilaisia yrttejä ja pippureita. Herkkusienet paistoin ja maustoin ripauksella suolaa. Pinjansiemenet kannattaa lisätä vasta paistamisen puolivälälin paikkeilla, muuten ne palavat helposti.  

Paistetun pizzan päälle:
  • tuoreita yrttejä (oreganoa, timjamia, basilikaa, rucolaa, rosmariinia, ruohosipulia...)
  • oliiviöljyä

Leivo taikinasta jauhotetuin käsin palloja ja taputtele pallot sopivan kokoisiksi lätyiksi. Tein pizzat suoraan leivinpaperin päälle, näin säästyy erillisen leivonta-alustan pesemisen vaiva. Levitä tomaattikastiketta ohut kerros kullekin lätylle. Kokoa täytteistä erilaisia pizzoja, laita täytteitä reilusti ja kerroksittain. Paista pizzoja uunin yläosassa 250 asteessa. Meidän kiertoilmauunissa pizzat valmistuivat n. 7 minuutissa, tavallisessa uunissa paistoaika on muutaman minuutin pidempi. Ripottele valmiiden pizzojen päälle runsaasti tuoreita yrttejä ja suihkuta (tai lorauta) tilkka oliiviöljyä.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Lettukestit!


Lettutaikina ei kaipaa sen enempää kananmunaa kuin lehmän maitoakaan. Vegaanisen lettutaikinan teossa myös soveltaminen on sallittua: taikinaa voi muokata kulloistenkin mielitekojen ja saatavilla olevien ainesten mukaan. Omien kokemusteni perusteella letut onnistuvat, jos taikinassa on

  • litra nestettä (vapaavalintaista kasvimaitoa ja/tai -kermaa, (kivennäis)vettä)
  • n. 6 dl jauhoja 
  • 1-2 tl suolaa
  • 2 tl sokeria
  • (1-2 rkl öljyä)
  • 1-2 rkl perunajauhoja

Lettutaikinaan sopivat perinteiseten vehnäjauhojen ohella myös spelt- ja ruisjauhot, kookosjauhojakin kannattaa kokeilla. Makuvariaatioita voi luoda erilaisilla kasvimaidoilla. Lettuihin käyvät niin riisi-, kaura-, soija, kookos- kuin erilaiset pähkinämaidotkin. Muutama lusikallinen perunajauhoa pitää taikinan hyvin koossa. Loraus kivennäisvettä taikinassa tekee letuista kuohkeampia. Vispaa lettutaikina hyvin ja paista ohuet letut kuumalla pannulla. Minä pidän lettuni aika pieninä, sillä tavalla ne on helppo kääntää.

Tällä kertaa tein letut seuraavanlaisella reseptillä. Tietenkään en malttanut olla kokeilematta, miten uusi ihastukseni lupiinijauho taipuisi ohukaisten ainesosaksi. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä: maultaan neutraali ja proteiinirikas lupiinijauho sopii oikein hyvin lettuihinkin. 

Lupiiniletut


  • 8 dl kauramaitoa
  • 2 dl kivennäisvettä
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl lupiinijauhoja
  • 1,5 tl kristallisuolaa
  • 2 rkl palmusokeria
  • 2 rkl perunajauhoja
  • 2 rkl maapähkinäöljyä

Mittaa neste kulhoon. Lisää sokeri ja suola. Vispaa jauhot pikkuhiljaa lisäten nesteeseen. Lisää taikinaa loraus öljyä. Paista letut kuumalla pannulla. Lettu on valmis käännettäväksi, kun pinta on hyytynyt ja lettu irtoaa pannusta kevyesti heilauttamalla. Käännä lettu ohuella lastalla. Rapean lopputuloksen takaamiseksi paistorasvan määrässä ei kannata kitsastella. Tällä kertaa käytin niin taikinaan kuin paistamiseenkin maapähkinäöljyä. 

Hotki herkku marjojen, jäätelön tai kermavaahdon kera.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Jääteetä hellesäähän

Luomuteet tarjoavat monta vaihtoehtoa jääteen mauksi. Tee kerralla iso kannullinen! Jäätee sopii sekä arkeen että juhlaan.

Valmiit jääteet ovat usein hyvin sokerisia, mutta itse tehty herkullinen jäätee ei kaipaa liikaa makeutta ja on myös helppoa ja edullista. Mainio janojuoma :)

Mustan ja vihreän teen lisäksi rooibos sopii hyvin jääteeksi, sillä se on maultaan hieman makeaa ja siinä ei ole kofeiinia, joten sitä voi juoda iltaisinkin.

Tässäpä kaksi ohjetta:

 Jäätee kylmään veteen

 1 l kylmää, tuoretta vettä

1 rkl teenlehtiä tai yrttejä tai 2 teepussia (voit käyttää tuplamäärän, mikäli haluat vahvemman teen).

sokeria tai hunajaa oman maun mukaan (aloita 1-2 tl ja maista)

Kylmään veteen tehdystä jääteestä tulee kirkasta. 

Laita teenlehdet tai pussit kannun pohjalle. Kaada kylmä vesi päälle ja laita kannu jääkaappiin. Anna olla yön yli. Ohje jatkuu lopussa.

Jäätee kuumaan veteen:

1l kylmää, tuoretta vettä

1rkl teenlehtiä, yrttejä tai 2 teepussia (voit käyttää tuplamäärän, mikäli haluat vahvemman teen).

sokeria tai hunajaa oman maun mukaan

Keitä tee ohjeen mukaan. Jos teet teen lasiseen tai keraamiseen kannuun, tarkistathan ensin että kestääkö se kiehuvan kuumaa vettä. Jääteen tekemiseen ei tarvita hienoja kannuja, kattila toimii aivan yhtä hyvin, tarjoilun voi järjestää vaikka suoraan laseihin! Anna teen viilentyä huoneenlämmössä ja laita se yöksi jääkaappiin. 

Kun tee on valmista:

Jos laitoit teenlehdet ilman teesihtiä, niin siivilöi tee ja kaada se takaisin alkuperäiseen kannuun. Muuten ota sihti tai teepussit pois. Makeuta oman maun mukaan (aloita 1-2tl ja maista). Arenga-palmusokeri sopii erinomaisesti teen makuun, mutta se tekee teestä sameaa.

Nauti sellaisenaan tai kaada jääpalojen päälle! Teestä voi tehdä vahvaa, jolloin se sopii hyvin jatkettavaksi kylmällä vedellä ja/tai jääpaloilla. Tarjoilua varten teen päälle voi lisätä esim. muutaman tuoreen mustaherukan tai sitruunamelissan lehden.


Jäätee säilyy kannellisessa astiassa jääkaapissa 3-4 päivää.


Les Jardins de Gaia tarjoaa monta hyvää makua, tässä testattu rooibos Springtime by the Sun oli mainio, samoin Numin musta Breakfast Blend. Erittäin herkullisen ja herkän jääteen saa käyttämällä Thes de la Pagoden Valkoinen appelsiininkukka -irtoteetä (kunhan muistaa oikean haudutusohjeen, vain 70 asteista vettä). Yrttiteet, kuten mustaherukanlehti tai vadelmanlehti ovat kokeilemisen arvoisia. 

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Mitä tehdä kuivuneesta leivästä?


Silloin tällöin sattuu niin, että pussin pohjalle unohtuu ja kuivahtaa pala leipää. Parhaat päivänsä nähnyttä leipää ei kuitenkaan kannata missään nimessä heittää pois, vaan sen voi muuntaa minimaalisella vaivalla herkulliseksi pikkupurtavaksi. Seuraavassa vinkit sekä vaalean että tumman leivän uusiokäyttöön.



Bruschetta





Bruschetta on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan ihan tositosi hyvää. Perinteisesti bruschetta-leipiä tarjotaan alkupalaksi, mutta ne sopivat oivallisesti niin suolaiseksi tarjottavaksi kuin vaikkapa iltapalaksi. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana bruschettoja päällystettäessä. Perinteisin täyte syntyy tomaatista ja tuoreesta basilikasta, mutta myös muut kasvikset ja niistä valmistetut tahnat sopivat. Erilaisilla täytteillä leipiin saa mukavaa vaihtelua. Rapeuden takaamiseksi bruschetat kannattaa koota vasta juuri ennen tarjoilua. 

Bruschettoihin tarvitaan:
Viipaloi leipä ja paahda viipaleet uunissa, grillissä, paistinpannulla tai leivänpaahtimessa. Sivele tai suihkuta leivän pinnalle oliiviöljyä. Halkaise valkosipulin kynsi ja hiero leivän pintaa kynnen puolikkaalla. Päällystä leipä haluamallasi täytteellä.


Se perinteisin täytevaihtoehto menee jotakuinkin näin:
Leikkaa tomaatit pienehköiksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi ja sekoita tomaattien kanssa. Silppua sekaan basilika. Lorauta muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä joukkoon, ripottele sekaan kristallisuolaa ja mustapippuria maun mukaan. Pikkuisen lisäpotkua täytteeseen saa lisäämällä mukaan vielä tilkan balsamiviinietikkaa tai sitruunamehua. Anna makujen tekeytyä hetki ja levitä sitten täytettä leiville.


Jämäteemaa jatkaakseni hyödynsin tällä kertaa jääkaapin uumeniin grillijuhlien jäljiltä jääneitä aineksia tähän tapaan:

Tomaatti-paprikalevite
  • 3 tomaattia
  • 1/3 keltaista paprikaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • ripaus kristallisuolaa
  • ripaus palmusokeria
  • n. 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • pikku ripaus cayennepippuria
  • tuoretta kynteliä

Silppua tomaatit ja paprika. Lorauta oliiviöljyä pannulle ja paistele paprikoita ja tomaatteja öljyssä hetki. Mausta suolalla, sokerilla, balsamiviinietikalla ja cayennepippurilla. Levitä hieman jäähtynyt täyte leiville ja koristele vapaavalintaisilla tuoreilla yrteillä.

Kesäkurpitsaa ja munakoisoa
  • puolikas pienestä kesäkurpitsasta
  • puolikas pienestä munakoisosta
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
  • ripaus kristallisuolaa
  • ripaus Apilapihan luomusitruunapippuria
  • tuoretta oreganoa

Silppua kesäkurpitsa ja munakoiso. Kaada pannulle tilkka oliiviöljyä ja lisää munakoiso ja kesäkurpitsa. Mausta suolalla, viinietikalla ja sitruunapippurilla (tavalliset sitruunapippurit ovat lähinnä suolaa ja lisäaineita, luomuversio sisältää ihan oikeasti pippuria ja sitruunaa). Levitä leiville ja koristele tuoreilla yrteillä.





Eikä pidä unohtaa Apilapihan loistavaa Bruschetta-maustesekoitusta, jolla leipien päällystäminen käy vielä vaivattomammin. Huippuherkullinen levite syntyy sekoittamalla mausteseokseen vettä ja oliiviöljyä.


Sitten vielä se ruisleipäresepti:

Ruisleipäsnacksit


Näiden leipsäsnacksien sukujuuret ovat käsittääkseni venäläisessä keittiössä ja niitä kutsutaan nimellä suhariki. Naksut ovat mainiota naposteltavaa illanistujaisiin tai ihan vaan oiva loppusijoituskohde jo vähän kuivahtaneelle ruisleivänkänttyrälle. Ruisnaksuihin tarvitaan:
  • ruisleipää
  • (oliivi)öljyä
  • valkosipulin kynsiä
  • kristallisuolaa
  • (mausteita maun mukaan)

Lorauta kulhoon reippaasti oliiviöljyä, purista sekaan runsaasti valkosipulia. Lisää seokseen ripaus kristallisuolaa ja muitakin mausteita, jos siltä tuntuu. Itse laitan yleensä vain suolaa, mutta varmasti esimerkiksi erilaiset yrtit (timjami, kynteli) tai vaikkapa chili- tai paprikajauhe sopisivat joukkoon. Paloittele ruisleipä. Minä leikkelen ruisleivän suuhun sopiviksi suikaleiksi saksilla, mutta tyyli on vapaa. Sekoita ruisleipäkuutiot ja öljy-mausteseos keskenään. Anna öljyn ja mausteiden imeytyä hetki. Levitä viipaleet uunipellille ja paista n. 225 asteessa viitisen minuuttia tai kunnes snacksit ovat mukavan rapsakoita. Naksut kärähtävät helposti, joten paistoaika kannattaa pitää aika lyhyenä.