maanantai 18. lokakuuta 2010

Palkokasvit masuystävälliseen ruokaan

Jotkut herkempivatsaiset karttavat palkokasveja turhaan huonon sulamisen pelossa. Jos purkkipavut aiheuttavat vaivoja, kannattaa ostaa kuivia vaikka irtomyynnistä - silloin valmistamistavan ja metodit saa määrätä ihan itse. Palkokasvit ovat niin terveellisiä, kuitupitoisia, proteiinirikkaita ja ravinteikkaita, että niitä ei kannata turhaan jättää syömättä. 

Metodeja palkokasvien sulamisen helpottamiseen on useita. Yön yli liottaminen ennen valmistamista, etukäteiskeittäminen ennen varsinaista kypsentämistä noin 10 minuuttia, kypsentäminen tosi tosi pehmeäksi, sulamista edistävien mausteiden (tai levien) käyttö, ja idättäminen, joka lienee tehokkain keino. 

Idättäminen vähentää palkokasveissa olevaa fytiinihappoa, ja siksi helpomman sulamisen ohella auttaa myös mineraalien ja hivenaineiden käyttöönotossa. Papujen, linssien ja herneiden idut käyvät ihan samalla tavalla ruokiin kuin käsittelemättömät pavut. Idättäminen on helppoa.

Perusohje palkokasvien idättämiseen:
  1. Käy pavut/linssit nopeasti läpi ensimmäisenä, ettei niihin ole jäänyt puhdistuksessa pikkukiviä tms. Riittää että harot niitä lautasella. 
  2. Liota yön yli hyvin runsaassa vedessä missä tahansa purkissa, kattilassa tai astiassa. (Jos laitat liian vähän vettä, pavut turpoavat siitä yli.)
  3. Kaada lävikköön ja huuhtele siinä oikein hyvin
  4. Nosta lävikkö astiakaapin ritilälle papuineen kaikkineen.
  5. Nappaa lävikkö pari kertaa päivässä vaikka tiskauksen yhteydessä ja huuhtele pavut.
  6. Käytä ruuanvalmistukseen vaikka seuraavana päivänä - itu ei välttämättä ole vielä kovin näkyvä, mutta itämisreaktio on jo ehtinyt hajottaa sulamista haittaavia aineksia. Käytä kuitenkin viimeistään sitten kun itu on selvästi kasvanut esiin, maku ei parane liiasta odottelusta :)
Linssejä, herneitä ja kikherneitä voi ituina käyttää kylmiin salaatteihin ym. vain nopean ryöppäyksen jälkeen (5-10 min kiehuvassa vedessä). Muutoin idut sopivat kuumennettaviin ruokiin  mukaan nakattaviksi reseptin papumainintojen mukaan tai ekstrana! Kokeile risotoissa, keitoissa, muhennoksissa, laatikoissa... Jos ruokaa ei hauduteta pitkään tai haluat vielä varmistella sulavuutta, voit ensin ryöpsäyttää ja sitten laittaa pavut ruokaan. Tämä on etenkin herkkämahaisen toimenpide.

Tietyt mausteet helpottavat papuruuan sulamista, ja niitä voikin kokeilla lisäillä, maistellen. Mahan ystäviä ovat kurkuma, inkivääri, korianterinsiemen, kumina ja fenkolinsiemen. Levät helpottavat myös palkokasvien hajoamista, esimerkiksi kombulevää tai wakamea voi nakata mukaan pataan. Jotkut laittavat kunnon siipaleen levää mukaan porisemaan ja poistavat sen kun ruoka on kypsää. Saman voi tehdä laakerinlehdille, jotka myös kuulemma auttavat sulamiseen. 

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Luonnon Lumo ja ekosysteemipalvelut

Vuosi 2010 on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi, ja Suomen Luonnonsuojeluliiton lanseeraama LUMO2010-kampanja on jo rullannut hyvän aikaa. LUMOn tarkoitus on pitää ääntä luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ja muistuttaa, mitä menetetään, jos luonnon annetaan yksipuolistua. Kampanja on voittanut ainakin minut puolelleen ihan täysillä, sillä olen murehtinut sitä, miten kaikkein pahin aiheuttamamme luonnonkatastrofi - massasukupuutto - on jäänyt niin trendikkääksi nousseen ilmastonmuutoksen jalkoihin. 

Hyvä Lumo! :)

http://www.sll.fi/lumo2010

Lokakuun teemana LUMOssa on ekosysteemipalvelut, eli ne "palvelukset", joita terve luonto pystyy tarjoamaan meille ihmisille. SLL jakaa ekosysteemipalvelut sivuillaan tuotantopalveluihin (luonnon tarjoama materiaali kuten viljelemällä tai keräilemällä saatu ruoka, energia jne), säätelypalveluihin (esim. ilmaston säätely, tulvatorjunta ja pölyttäjien "palvelukset"), ylläpitopalveluihin (esim. ravinteiden ja veden kierto), kulttuuripalveluihin ja säilyttäviin palveluihin (geneettinen säilyvyys, lajiston säilyvyys).

Ekosysteemipalveluiden termi voi kuulostaa luonnonystävän, saati luonnon lumosta nauttivan luontoromantikon, mielestä kolkolta, mutta on paikallaan olemassa. Kun markkinamaailma ja jatkuvan kasvun talous asettavat koko ajan lisätuotannon vaatimuksia, perusteltuna kilpailukyvyllä ja muulla, on hyvä pystyä  esittämään täystuhon vastalauseita samalla kielellä. Ekosysteemipalveluita voidaan jopa arvottaa rahallisesti. Näin on ilmeisesti tehtävä, jotta elävää, monimuotoista luontoa säilytettäisiin. Suojelun on oltava kannattavaa juuri nyt, ei tulevaisuudessa (vaikka ekoihminen näkisi ideaa juuri tulevaisuuden olentojen elämän edellytysten säilyttämisessä). Esimerkiksi niiden kuuluisien kosteikkojen tarjoama tulvasuoja on rahalliselta arvoltaan paljon paljon suurempi kuin mitä koskaan voisi tuottaa alueen raivaus vesiviljelyyn. Monimuotoisen luonnon tajutaan olevan rahasampo, kun tiedostetaan millaisia kuluja aiheutuisi tulvien, pölyttäjäkuolemien, ilman heikentymisen jne. aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta.

Itse asiassa alustavat laskelmat ekosysteemipalveluiden rahallisesta arvosta ovat olleet niin massiivisen suuria tuloksiltaan, että voisikin jo pikkuhiljaa alkaa odotella kunnon ekoratkaisujen ilmestymistä suurtenkin linjauksien ja bisnesten pariin viherpesun rinnalle (tai mieluiten paikalle). Aidon ja elävän luonnon säilyttäminen ei ole vain "museointia" tai "viherpiiperrystä", vaan ehdoton edellytys kaiken sujumiselle, oikealle vauraudelle ja hyvinvoinnille. (Kuvitella esimerkiksi, miten suuret tappiot syntyvät siitä jos pölyttäjät voivat huonosti!). Ekosysteemipalveluiden käsitteen lanseeranneet tieteilijät ovat tajunneet, että tuhoisille bisneksille pitää puhua niiden omalla kielellä luonnon säilyttämisen puolesta

- hyvä ekosysteemipalvelut!  :)

maanantai 4. lokakuuta 2010

Megapoliksen sytyttämiä

...Ajatuksia siis. Olin 25.9 seuraamassa Megapolis2025-tapahtumaa Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Megapolis on varsin kiinnostavan ympäristöjärjestö Dodon kaupunkifestivaali, joka järjestetään useammalla paikkakunnalla vuosittain; Tampereellekin se tulee kuulemma jossain marraskuun kieppeillä. Megapoliksen teemana oli tänä vuonna "kaupunkien rytmit". Kyse on siis kaupunkien ja kaupunkilaisten rooleista ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien hillitsemisessä ja ratkomisessa. Ihminenhän on kasvavasti urbaani eläin; jossain 2007-2008 on tapahtunut se "ratkaiseva"  muutto maalta kaupunkiin, josta lähtien, ensimmäistä kertaa maapallon historiassa, ihmisiä on asunut enemmän kaupungeissa kuin maalla.  

kuva: http://megapolis2025.org
Teeman valinnan rytmiaspekti oli Dodon mukaan sen pohdinnassa, miten kaupunkien asukkaisen elämänrytmi valintoineen voi vaikuttaa sekä ympäristöön että koettuun hyvinvointiin. Tänä vuonna ilmestyneet onnellisuusraportit ovat korostaneet, ettei suuren suuri palkkapussi teekään enää tietyn rajan jälkeen onnellisemmaksi, eikä oman elämän ja ajan vaihtaminen rahaan tuotakaan välttämättä yhä lisääntyvää iloa, kun perustarpeet on tyydytetty. Onkin aihetta miettiä, mitä ovat ne aidot asiat jotka ehkä ovat pudonneet kelkasta maratonsuorittamisten aikana, ja millaisia arjen valintoja - niin tosiaan, omia rytmejä - voisi keksiä vaihtoehdoiksi. Olisiko oikeasti aika saada ihmiselle oikea ihmisen rytmi koneen nakutuksen sijaan? Tosiasiahan on, että talouden materiaan kiinnitetty kasvu ei voi jatkua. Tänä vuonna Maailman ylikulutuspäivä oli jo elokuussa; maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat oli tältä vuodelta silloin käytetty, ja loppuvuosi eletään yli varojen. 

Dodon otteessa minua kiehtoo huimasti juuri rohkean innovatiivinen ja kauaskantoinen näkökulma. Megapoliksessa kuultiin puheita ja esityksiä esimerkiksi  urbaanista ekoasumisesta, ekologisesta liikenteestä (Helsingissä muistaakseni vain 4% matkoista kuljetaan pyörällä!), kaupunkiviljelytempauksista, ympäristöyhteistyöstä Malilla ja elämänrytmeistä muualla maailmalla. Tapahtuman ruokahuoltokin ja relailupistekin toimi hauskasti siten, että ihan kiireisimmältä Mannerheimintieltä oli vallattu parkkipaikkoja, joita oli reunustettu kaupunkitomaatein ja -yrtein ruokapöytiä varten. Siinä tomaattien liikenteeltä suojaamana sitten sai mutustaa herkullista linssiruokaa, jota tarjosi paikalla ollut Papu & pottu -piste :) 

Muitakin ideoita oli saatu mahdutettua Vanhan edustalle parkkipaikkoihin: yhdessä oli sohvaa ja pelikorttipistettä, kolmannessa sulkapalloverkko! Jäi mietityttämään kyllä, miten helposti loppujenlopuksi voisi kääntää kaupunkien kasvoja markkinointi- ja kauppa-alueista oikeasti ihmisten näköisiksi paikoiksi. Jotainhan tarvittaisiin tilalle, jos onnellisuusraporttien neuvon mukaan ravistauduttaisiin siitä oman elämän rahaan vaihtamisesta, pakkomielteisestä kiireestä ja riivatusta ostamisesta. Tuo jotain voisi olla yhteisöllisyyttä tai yhdessä harrastamista, ympäristönhoitoa, oppimista ja opiskelua, liikkumista, luovia hankkeita ja vaikka kaupunkiviljelyä tai kaupunkiympäristön monipuolistamista  ...jos vaikka tällainen vaatisikin enemmän aikaa, voitaisiinko ehkä aloittaa siitä pyöräilyn edellytysten parantamisesta? 

Tulin ilmottautuneeksi muuten Jyväskylän Dodon yhteyshenkilöksikin, kunnes täältä joku vielä valovoimaisempi löytyy ;D    ...luovaa kaupunkiviljelyä siis Jyväskylään ensi keväänä, anyone?



Linkkejä:
Megapolis 2025: http://megapolis2025.org/
Dodo: www.dodo.org
Dodon yhteistyö Malilla: http://dodo.org/ryhmat/sinsibere

Vegaaninen soijasuikalekastike

Ekoloisen reseptirepertuaari kaipaa laajennusta, ja voisi lähteä isonemaan vaikkapa helposti muokattavasta, vegaanisesta arkikastikkeesta. Jopa tämä poropeukalo osasi homman. Soijasta on saatavilla monenlaista suikaletta, purua, pihviä, palasta, tofua jne. Protskupitoisena se on hyvä hallittava raaka-aine varsinkin aloittelevalle kasvissyöjälle. Tosin minun mielestäni soijassa on sekin hyvä puoli, että siitä saa loihdittua nirsommallekin sekasyöjälle tutun oloista ja herkullista suuhunpantavaa, etenkin herkullisia kastikkeita, patoja ja muhennoksia. Meillä tämä kastike aiheutti ihastusta, jopa niin, että sitä syötiin vähän liikaa eräänlainen "kausi".  


Täyteläinen suikalekastike:

pari - kolme kourallista soijasuikaleita
1 sipuli
paistoöljyä
pari valkosipulinkynttä
pari ruokalusikallista täysjyväjauhoa
1 purkki soija- tai kaurakermaa
1/2 tl suolaa tai n. 1- 2  rkl soijakastiketta
ihan pieni hyppysellinen mustapippuria
ronski liraus sitruunamehua
(muita mausteita halutessa)

1. Laita soijasuikaleet keittymään veteen kattilaan noin kymmeneksi minuutiksi. Voit maustaa keitinveden suolalla tai haluamillasi mausteilla (tai esim. kasvisliemikuutiolla).
2. Suikaleiden kiehuessa pilko sipulit ja kuullota ne pannulla öljyssä.
3. Lisää täysjyväjauho ja pyöräytä sitäkin vähän pannulla (siitä tulee suuruste, ettei kastike jää niin liruksi).
4.  Kun soijasuikaleet ovat pehmenneet, nosta ne mukaan pannulle, ja käristä niitäkin jonkun aikaa.
5. Kun olet tyytyväinen suikaleiden paistoasteeseen, lisää kaura- tai soijakerma, mausteet, suola ja sitruunamehu.
6. Anna hautua kannen alla muutama minuutti.

Variaatioita saat aikaan, kun lisäät herkkusieniä tai kasviksia; ananasta, kesäkurpitsaa, porkkanaa... kovemmat kasvikset kuullotusvaiheessa, pehmeät kasvikset tai hedelmät loppupuolella. Tomaattipyreellä saisi ihan erilaisen kastikkeen myös. Mausteita voi tietenkin varioida, ja yrttimausteet kannattaa lisätä vasta hautumisasteella.