maanantai 29. elokuuta 2011

Nokkeluudesta

Löysin niin kauniisti jonkin aikaa sitten käsittelemääni teemaan sopivia kuvia tiede- ja luontosivustoilta, että kokosin niistä pienen valikoiman. Vaikuttaa siltä, että eläinten älykkyyttä tutkitaan enemmän kuin niiden tunne-elämää. Tai ainakin sitä koskevia löydöksiä raportoidaan herkemmin, vaikka kenties olisi vielä enemmän paikallaan tutkia muiden lajien kykyä tiedostaa, tuntea ja kokea. Älyn osoitukset kuitenkin ovat "kovaa tiedettä", ja "pehmeitä" tunneaiheita käsittelevät biologit menettäisivät maineensa, heistä tulisi kammotun antropomorfismin edustajia....

Edellä sanottu on tietenkin vain omaa mututuntumaani ja voin olla väärässäkin. Muiden eläinlajien persoonallisuuksiahan ainakin tutkitaan suht tiiviisti, ja persoonallisuus kertoo oletettavasti jotain eläimen sisäisestä tilasta, ärtyvyydestä ja kokemisen tavoista.  Lisäksi älykkyyden löytäminen, vaikka sitten turhan inhimillisin hakutavoinkin, voi kertoa jotain tunteiden ja tiedostamisen tasoista. Älykkyyttä lienee myös helpompaa tutkia. On joka tapauksessa hämmentävää, miten kauan esimerkiksi eläinten kivun kokemista koskevien artikkeleiden täytyy pyöriä uutismaailmassa ennen kuin niitä aletaan ottaa tosissaan (esim. kalat tiedelehdessä).

Näkökulma tai toinen - aihe on tärkeä, kun mietitään, miten raskaasti meidän lajimme käyttää toisia hyödykseen. Sellaisessa tilanteessa pitäisi aina välillä pysähtyä harkitsemaan. Linkki- ja kuvapitoinen pikasukellus eläinmaailman monimuotoiseen nokkeluuteen, siis!

Kädellisten on jo kauan tiedetty käyttävän työkaluja. Vasta viime aikoina on alettu tuoda esiin runsain määrin esimerkkejä siitä, ettemme voi yksisilmäisesti tuijottaa vain lähisukulaisiamme halutessamme juhlistaa älyä ja nokkeluutta. Vuonna 2006 saatiin tallennettua ensimmäiset todisteet kalojen työkalujen käytöstä: Australian suurella valliriutalla elävä huulikala käyttää kiviä alasiminaan avatessaan simpukoita herkuttelua varten. Samaa touhua kuin saukoilla - paitsi että huulikaloilta ei (ainakaan vielä) ole löytynyt taskujenkäyttökeksintöä kuten saukoilta taskujen virkaa toimittavine ihopoimuineen.

Työkalukala ja sen höröhampaat (kuva: www.nationalgeographic.com)

Anolisliskot ovat osoittaneet, että liskot eivät olekaan toopeja otuksia: Duke Universityssä tehdyissä tutkimuksissa anolisliskot pystyivät ratkomaan ongelmia, joihin ne eivät olleet koskaan törmänneet luonnossa, muistamaan kerran oppimansa ratkaisut ja jopa soveltamaan oppimaansa erilaisina muunnelmina uusiin ongelmiin. Tällä suorituksellaan anolikset nostivat liskot lintujen rinnalle nokkeluudessa - tai itse asiassa hiukan ylikin, sillä liskot suoriutuivat vähemmillä yrityksillä kuin linnut. Lintujen puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että testien tuloksia ei voida pitää täysin rinnastettavina lajien suurten elintapaerojen vuoksi.

Anolislisko suorittamassa napinpainallustehtäviä (kuva: www.mongabay.com)


                                          Lintumaailman työkalupuuhia

Olikohan meidän Jyväskylän pihassa lymynnyt banaanihiirikin oikeasti nokkela eikä vain haaveiluihinsa unohtunut möllikkä? Pieni metsähiiri suurine silmineen ja valkeine masuineen nökötti pihatien poskessa askarrellen jotain heinää etukäpälissään, kun tulin yliopistolta. Vaikka pysähdyin ihan viereen tarkkailemaan sen puuhia, se vain vilkaisi minua ja jatkoi heinänjyvän pyörittelyä ja tarkastelua päätään kallistellen. Taisi oikein söpöillä, ryökäle, ja minä sorruin heittämään sille pienen palan banaania. Heti tuli vauhtia kaveriin: se ryntäsi salamana banaanin kimppuun, noukki sen suuhunsa ja juoksi pusikkoon. Se siitä väsyneestä ja nälkiintyneestä karvapallerosta. Hah. Olen todistanut myös tiaisten modernia sauna-arkkitehtuuria. Savossa lenkkeillessäni näin, miten tiaiset olivat leikanneet pyöreään katulamppuun sievän geometrisen aukon, josta ne aina lensivät sisään saunomaan lampun lämmössä. Pidätän oikeudet joskus raportoida nämä tieteelliset havainnot suuren tutkijan julkaisuissani. 

Ja vielä linkki: merivuokollakin on persoonallisuus.

(kuva: www.sciencemag.org) 

torstai 25. elokuuta 2011

Auringonkukkaöljy

Laatutarkastelua? (www.bioplanete.com)
Kolmas öljykampanjan aihe on auringonkukkaöljy. Ekolon myymän neitsyt auringonkukkaöljyn siemenet ovat peräisin ranskalaisilta luomutiloilta, joilta öljyn valmistanut luomuyritys BioPlanete on ne ostanut reilun kaupan meiningillä.

Tällä kertaa en pääsekään tunnelmoimaan yltiöeksoottista sadonkorjuuta, kasvi kun on varsin tuttu. Auringonkukkaöljy valmistetaan Amerikasta peräisin olevan, nykyisin ympäri maailmaa tutun isoauringonkukan (Helianthus annuus) siemenistä. Auringonkukka on mykerökukkainen, yksivuotinen, hyönteispölytteinen kasvi. Sen suuret kukat kääntyvät aina aurinkoa kohti ja tarjoavat monille eri lajien hyönteisille pysähdys- ja evästyspaikan. Auringonkukan siemenet kypsyvät kukkimisensa kukkineeseen, keltaiset terälehdet varistaneeseen mykeröön hyvin hyvin hitaasti syksyn mittaan. Karussa Pohjolassa niiden kypsymistä joutuukin joskus odottamaan turhaan. Meillä kotona, ennenvanhaan, auringonkukkien siemenistä pursuvat pohjukset kerättiin vasta syksyn jälkeen pannuhuoneelle kuivumaan. Tirpoille talven varalle! Olisi niitä varmaan itsekin maisteltu, jos olisivat ajoissa kypsyneet. Pikkulinnuille kelpasivat! 

Kuorittu ja kuorellinen auringonkukansiemen (kuva:wikipedia)
Auringonkukansiemenöljy puristetaan osittain kuorituista siemenistä. Kylmäpuristettu neitsytöljy on kuumentamatonta ja säilyttää ravinteensa hyvin. Siinä ei myöskään ole mitään keinotekoisesti lisättyä tai poistettua. Auringonkukkaöljyn ravinteikkuusetuja ovat etenkin hyvin runsas E-vitamiinin määrä, myöskin antioksidantteina toimivat karotenoidit sekä monityydyttymättömät rasvat. Mineraaleja, kuten kaliumia ja magnesiumia, löytyy myös. Omega-6 rasvahappoja on suhteessa Omega-3-rasvahappoihin niin paljon, että ainoaksi käyttö-öljyksi auringonkukkaöljyäkään ei kannata ottaa. Muiden terveysetujensa vuoksi neitsyt auringonkukkaöljy kuitenkin kannattaa pitää omassa ruoka-ainevalikoimassa, ja täydentää sitä enemmän Omega-3:siin painottuvilla rasvoilla, kuten pellava- tai camelinaöljyllä. Sanottakoon vielä, että isoauringonkukkia on hyvin monia eri lajikkeita, uusia, ravitsemusnäkökulmasta jalostettujakin. Siten ravintoarvot voivat vaihdella erityisesti rasva-aineiden suhteen paljon valmistajittain.
Auringonkukkaöljyä - varsinkaan neitsytöljyä - ei optimaalisen ravitsemuksen nimissä kannata kuumentaa, tai sitten vain hyvin miedosti. Tämä öljy on herkullista esimerkiksi salaatinkastikkeissa, kasvisruokien päälle tiputeltuna, tahnoissa, dipeissä (ja tuorepuuroissa ;)). 

Auringonkukkaöljy on suosittu kosmetiikan raaka-aine, sillä se sopii kaikille ihotyypeille ja suojaa ihoa antibakteeristen ominaisuuksiensa ja E-vitamiininsa ansiosta. Mietona ja hellivänä ainesosana auringonkukkaöljyä käytetään myös vauvojen ihonhoitoöljynä. 

Auringonkukan siemenet kannattaa myös muistaa - ne ovat proteiinipitoista (23%), rasvojensa (50%) ansiosta täyttävää naposteltavaa. Niissä on runsaasti E-vitamiineja, hiukan B-vitamiineja ja paljon magnesiumia, kaliumia, kalsiumia, sinkkiä ja seleeniä. Niitä voi napostella sellaisenaan tai käyttää leivonnassa, puuroissa, mysleissä, salaateissa, wrapeissa, elävän ravinnon luomuksissa ja vaikka missä.  

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Avocadoöljy

Avocadopuun satoa (kuva: wikipedia)
Toinen luomuöljykampanjan tuotteista on neitsytavocadoöljy. Avocadosta on mahdollista puristaa öljyä, koska se on  outolintu luumarjojen joukossa suuren rasvapitoisuutensa (n. 30%) vuoksi. Kyseisiä möhkylöitä poimitaan korkeista avocadopuista (Persea americana), jotka ovat alunperin meksikolaisia kasveja. Korvaamattoman omalaatuisuutensa vuoksi avocadoa viljellään nykyisin lähes kaikilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.

Avocadolla on melkoinen lista etuuksia tarjottavanaan. Se sisältää runsaasti erityisesti B-ryhmän vitamiineja, E- ja C-vitamiineja, kivennäisaineita ja lehtivihreää. Banaania kaupitellaan usein hyvänä kaliuminlähteenä, mutta avocadossa on kaliumia vielä 60% enemmän. Avocadossa on myös erityisen korkea määrä tiettyjä fytokemikaaleja (beta-sitosteroleja). Ne alentavat kolesterolitasoja vähentämällä kolesterolin imeytymistä suolistosta. Samoja aineita tutkitaan, jälleen kerran, syöpien ehkäisyn mahdollisuutena. Aivan kuten avocadon runsaasti sisältämiä antioksidanttejakin. 

Avocadon rasvakoostumus on edullinen: rasvoista noin 70% on kertatyydyttymättömiä. Oliiviöljyn tavoin avocadoöljykin kaipaa rinnalleen jotain omega-3-painotteista, mutta ravitsemuksessahan tarvitaan muutoinkin monimuotoisuutta ikuisuusratkaisujen sijaan. Ruhtinaallisten etujensa vuoksi avocadoöljy kannattaa pitää ruokien raaka-ainevalikoimassa, ja neitsytavocadoöljyssä terveystekijät ovat parhaiten tallessa. 

Avocadoöljy on kenties tutuin kosmetiikkateollisuuden puolelta, sillä se hoitaa hyvin herkkääkin ihoa tehokkaasti ja turvallisesti. Se on kuitenkin erinomaista, ylellistä tavaraa myös ruuanlaiton puolella. Avocadoöljy tuo umamia ruokiin: salaatit ja kevyet ruuat saavat siitä upeasti täyteläisyyttä, jopa "lihaisaa" makua. Myös kuumentamista avocadoöljy kestää suhteellisen hyvin. Minulle avocadoöljy antoi uuden innostuksen syödä linssin ituja. Ne kun ovat loistavaa, proteiinipitoista ruokaa, mutta alkaneet jo hiukan kyllästyttää. Lisäsin annokseeni avocadoöljyä, ja pöperöstä tuli kuin uusi, täyteläinen herkku :)

Ekologisesti ajatellen avocadot ja avocadoöljy ovat puista saatavana satona kannattavaa syötävää. Ikivihreät avocadopuut ovat eroosiota estäviä, maan kariketta lisääviä, runsaasti hiiltä sitovia ja veden kiertoa ylläpitäviä olentoja. Viljelijöiden kannalta ne ovat pitkäikäisiä, vähän infrastruktuuria vaativia ja vakaita tuottajia. Yksi hyvin hoidettu avocadopuu voi Risto Isomäen mainion Puukirjan mukaan tuottaa 800 kilon vuosisatoja. BioPlaneten öljyt ovat muutenkin myös reilun kaupan aineksia, ja siten pienten tilallisten toimeentuloa edistäviä. 

Avocado on, sivumennen sanottuna, palkitseva kasvatettava ympäristökasvatuksellisesti :) Avocadon siemen lähtee hyvin kasvuun hiukan liotettuna. Iso siemen on sekä mielenkiintoinen pyöriteltävä että helposti pieninkin käsin käsiteltävä. Suomen oloissa avocadoa ei, ainakaan oman kokemukseni mukaan, saa kasvamaan tuottavaksi asti, mutta huonekasvina tai kasvun tutkimisen projektina se on mukava kaveri.

Myös avocadoöljy kannattaa säilyttää korkin suojissa huoneenlämmössä, ruokakaapin hämärissä, mutta ei yli 30 asteessa. Ja kun kuitenkin on kyseessä ravintorikas tuote, jonka aromit eivät pimittämällä parane, se kannattaa nautiskella suhteellisen ripeässä aikataulussa :)

perjantai 19. elokuuta 2011

Rasvaisia juttuja: oliiviöljy


Ekololla on uusi kampanja, jonka kuluessa käydään läpi eri kasviöljyjä Ekolon luomuversioina. Ekoloinen seuraa kampanjaa hiukan jälkijunassa, makusteltuaan kulloinkin vuorossa olevia, rasvaisia aiheita. Kannattaa seurata Ekolon sivuilta, mikä milloinkin on viikon öljy - tiedossa on kampanjatarjouksia :)


Vanha oliivipuu (kuva: wikipedia) 

Ensimmäisenä maisteltiin BioPlaneten oliiviöljyjä. Oliiviöljy on klassisin klassikko herkkusalaateissa, terveystietoisissa ruokapöydissä ja pitkien perinteiden välimereisissä keittiöissä. Se valmistetaan ikivihreän oliivipuun (Olea europaea) luumarjoista eli oliiveista, jotka sisältävät jopa 60% rasvaa. Ensin oliivit murskataan ja vaivataan massaksi, minkä jälkeen tehdään öljyn erottelu ja mahdollinen käsittely. Oliivilajikkeita on monia, ja jokaisella on oma makuvivahteensa. Siten öljypullossa voi lukea "mieto" tai jokin muu makueväste.

Oliivipuun sadonkorjuu kuulostaa viihdyttävältä touhulta. Se tapahtuu levittämällä verkot puiden alle ja ravistelemalla kypsät oliivit alas. Oliivipuut ovat kauniita hopeisenvihreine lehtineen ja vanhan, jopa 1000-vuotiaaksi elävän lajin myhkyineen. Poimiessa säänkin täytyy olla aurinkoinen, jotta oliivit ovat varmasti puhtaita ja kuivia, kun ne kiidätetään säkeissä puristamoon.

Oliiviöljylaatuja on hämmentävän monta. Ekstraneitsyt (extra virgin) oliiviöljy tarkoittaa laadultaan hienointa neitsytöljyä, joka on oliivimassan ihan ensimmäisessä, hellävaraisessa kylmäpuristuksessa mekaanisesti eroteltava öljy. Neitsytöljy (virgin) on seuraava, sekin mekaanisesti erotettu öljy. Mekaaninen erottelu tarkoittaa, että öljyä ei ole käsitelty kemiallisesti tai kuumennettu. Ns. tavallinen öljy valmistetaan kovemmassa paineessa ja hiukan lämmittäen. Matalan käsittelylämpötilan ansiosta neitsytöljyissä on parempi rasvakoostumus ja ravintoaineet täydemmin tallessa. 

Oliiviöljyn terveysvaikutukset perustuvat erityisesti hyviin rasvoihin ja antioksidantteihin. Oliiviöljyn hyvät, kertatyydyttymättömät rasvat ehkäisevät sydän- ja verisuonisairauksia, mikäli niillä korvataan tyydyttyneitä tai kovetettuja rasvoja.  Neitsyt- ja ekstraneitsytoliiviöljyissä on erityisen runsaasti fenoliyhdisteitä, jotka ovat vain niille ominaisia, ja joilla uskotaan olevan eri syöpälaatuja ehkäisevä vaikutus. Oliiviöljy on myös ruuansulatuselimistölle helposti käsiteltävä rasva, joka suorastaan auttaa ko. koneiston toimintaa. Korkealaatuinen oliiviöljy on myös kosmetiikassa ja ihonhoidossa suosittu raaka-aine, sillä sillä on miedosti antiseptisia vaikutuksia. 

Edellä mainitun luokittelun lisäksi oliiviöljyjä on myös aineen pitkän historian aikana ehditty maustaa eri tavoin. Ekolon valikoimassa on sitruunamehulla ja sitruunan eteerisellä öljyllä maustettu oliiviöljy, joka tuo erottuvan, raikkaan sitruunanmaun etenkin tuoreruokiin. Itse en malttanut olla lorauttamatta sitä jopa tuorepuuroon, ja lorautan vielä uudestaankin. En oikeastaan koskaan ennen ole maistellut oliiviöljyjä erityisemmin, mutta näitä luomuversioita symppaan kovasti. Maistelin niitä jopa yksinään lusikalla, ja olin löytävinäni ikivihreän puun eteerisiä makuja :)

Oliiviöljy soveltuu sekä sellaisenaan ruokiin lisättäväksi että paistamiseen. Yleensä pullon kylkikin opastaa, miten hyvin tuote kestää kuumennusta. Mitä hienompi ja "neitseellisempi" öljy, sen kannattavampaa sitä terveysnäkökulmasta on käyttää sellaisenaan. Salaatinkastikkeissa, pastaruuissa ja patongin tai muun leivän kylkiäisenä oliiviöljy on omiaan. Ekolon hyllyltä löytyy myös luomuna ekstraneitsyt oliiviöljyn ja balsamiviinietikan tasapäinen yhdistelmä välimereisiin ruokiin. 

Oliiviöljyn säilyttämiseen suositellaan pimeää, suojaisaa paikkaa ja huoneenlämpötilaa. Pullon korkki kannattaa pitää kiinni, ettei öljyyn tartu vieraita makuja.