Meret, merinisäkkäät ja suojelun tuki

Ekolon jouluperinteisiin kuuluu antaa "jouluraha" jonkin hyvisjärjestön tukemiseksi. Tänä vuonna taloudellista jelppiä saivat merinisäkkäiden ja merten ekosysteemien suojelussa meritoituneet kolme järjestöä - merinisäkkäiden suojelusenkelipoppoo Sea Shepherd, saimaannorpan puolesta ääntä pitävä Suomen Luonnonsuojeluliitto, sekä OPS eli Oceanic Preservation Society, jonka tunnetuin produktio lienee vastikään Oscarilla (ja vaikka millä muullakin) palkittu The Cove. 

Viime jouluna joululahjarahan sai eläinsuojelujärjestö, ja tälläkin kertaa tavoite oli biodiversiteetin suojelun lisäksi myös ahdingossa olevien, älykkäiden merinisäkkäiden suojelun tukeminen. Suuret merinisäkkäät ovat suuriaivoisia, oppivaisia eläimiä, joista osalla on havaittu olevan kieli ja yksilöllisten nimien järjestelmä. Tässäkin meillä siis on sarja olentoja, joiden kognitiivinen taso taitaa vielä jonain päivänä lyödä tiedeyhteisön ällikällä. 

Miksi muutoin meret - ja erityisesti ja merinisäkkäät - ovat merkityksellisiä? Meret ylipäänsä ovat olennaisia; nehän peittävät noin 70% koko planeetasta ja toimivat esimerkiksi tärkeinä hiilinieluina. Lisäksi merissä on lähes kaikki planeetan vesi, jonka kiertokulussa meret ovat elintärkeitä. Merissä myös asuu jopa 50% maapallon eliölajeista, ja 15 kaikista 40:stä eliöpääjaksosta esiintyy vain niissä. Meret ovat siis valtaisia elintilan ja biodiversiteetin pankkeja, joiden suojelussa olisi paljon parantamisen varaa. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, merten kasviplankton tuottaa nykytiedon mukaan 50-80% hapestamme.

  

Merissä ravintoketjut tai -verkot ovat pitkiä ja suhteellisen hauraita. Merinisäkkäiden rooli on olennainen ravintoketjujen ovat ylhäältä-alas kontrollissa. Hyvä esimerkki niiiden tärkeydestä on Pohjois-Amerikan merilevämetsien riippuvuus saukon olemassaolosta: aikanaan merisaukko piti merisiilejä kurissa niitä syömällä, mutta kun saukot hävitettiin lähes täysin, merisiilit pääsivät ahmimaan koko ekosysteemin pohjapilareina toimineet merileväyhdyskunnat melkein kokonaan. Kun saukot sitten tajuttiin suojella, ekologinen tasapaino alkoi pikkuhiljaa palautua. Samankaltainen, herkkä tasapaino on oletettavasti merten keuhkoihin, eli  kasviplanktonyhdyskuntiin, pohjaavien ketjujenkin taustalla. Ja niiden huipulta löytyvät suuret merieläimet. Suuret merinisäkkäät saattavat olla tärkeämpiä kuin vielä uskalletaan olettaakaan, ja niiden kaikkia vaikutuksia merten terveyteen ei tiedetä. 

Monen ikäisiä kaskelotteja. lähde: HS.fi

Valaat ovat muutoinkin erityisen tärkeitä planktonin toiminnan mahdollistajia. Tällä hetkellä oletetaan, että valtaisat valaat toimittavat kasviplanktonille ravinteita syvemmistä vesistä, toimien siten ravinteiden kierrättäjinä aivan kuin maaekosysteemeissä mikroskooppiset maaperäeliöt. Ehkä satuitte törmäämäänkin tähän aiheeseen riemu-uutisena tiedelehdissä about tyyliin "Valaan kakka on ilmastonsuojeluihme". Vielä valaita suurempi vaikutus voi olla esimerkiksi manaateilla ja muilla pienemmissä vesissä liikkuvilla vesinisäkkäillä, jotka lannoittavat ympäristöään. Vielä ei uskalleta arvella määriä sillekään, miten elintärkeitä valtavat valaiden ruhot ovat karuille syvänmeren eliöyhteisöille, kun valaan elinikä loppuu ja sen ruho vajoaa meren pohjaan. Kuulostaa groteskilta ja luonnonlakien tapaan sitä onkin. 

Merten suojelu on ajankohtaista useammasta murheellisesta syystä. Ilmastonmuutos vaikuttaa mertenkin lämpenemiseen, mikä puolestaan uhkaa esimerkiksi herkkiä koralliyhdyskuntia. Hiilidioksidin lisääntyminen liitetään myös meriveden happamoitumiseen, sillä suuri osa ilman hiilidioksidista liukenee meriin. Lisääntyvänä ilmiö saattaa johtaa happamoitumiseen, joka voisi uhata kalkkikuoristen merieläinten kasvua ja olemassaoloa, ja sitä kautta horjuttaa ravintoketjuja pahoin. Meristä on myös löydetty hapettomia vyöhykkeitä, joiden syytä ei vielä tiedetä, mutta joista tutkijat ovat huolissaan. Niin, ja kukaan ei varmaankaan ole välttynyt merten saastumisuutisilta - muovipyörteiltä ja öljypäästöiltä. Muovimönttejä tulee aivan liian usein vastaan, kun tehdään ruumiinavauksia kuolleille merieläimille. Kaiken tämän keskellä ryöstökalastus lyö liian kipeään kohtaan.

www.greenpeace.fi

FAO:n arvio jo vuonna 2004 oli, että meristä pyydettävistä lajeista 52% oli täysin ylipyydettyjä ja 24% ylipyydettyjä, häviämässä tai toipumassa liiallisesta pyynnistä. Suunta ei ole tästä parantunut. Kalastuksen uhreja eivät ole vain kohdelajit. Muutkin, myös suojellut, eläimet - kilpikonnat, delfiinit jne - kärsivät murheellisen usein sivusaaliin osan. Samassa FAO:n arvioinnissa todettiin, että liian suuri osa suurista merikaloista oli pyydetty käytännössä loppuun, ja varoitettiin, että ellei mitään tehdä, kalavarannot romahtavat. Viime vuonna YK varoitteli samaa: merten kalakannat ovat romahtamassa. Meriin tarvittaisiin ehdottomasti suojeltuja alueita, joissa eläimet voisivat lisääntyä rauhassa. Suuret merinisäkkäät tulisi suojella, ja pohjatroolaus kieltää kokonaan - se on erityisen tuhoisa kalastusmenetelmä, jossa kalojen lisäksi pyyntiverkkoon jyrsitään koko merenpohja moninaisine lajeineen. Palautuminen on äärimmäisen hidasta.  

Valaanpyynti puolestaan on tarpeetonta ja ihmisellekin haitallista toimintaa. Aivan kuten delfiinilahtaus, jonka the Cove toi esille. Suurten merieläinten lihaan, ja erityisesti rasvakudokseen, on rikastunut raskasmetalleja ja muita ympäristömyrkkyjä. Tämä johtuu toisaalta siitä, että monet suuret merieläimet ovat ravintoketjujen huipulla, ja toisaalta siitä, että valaan kaltaiset eläimet joutuvat syömään niin valtavia määriä ainesta. Raskasmetallipitoisuudet ovat niin suuria valaissa, että valaiden pelätään voivan kuolla sukupuuttoon jo niidenkin vuoksi. Sen lisäksi siis, että merinisäkkäiden tappaminen lihan vuoksi on suuri kolhu biodiversiteetin ja inhimillisen moraalin kyljessä, se on myös ihmisille haitallista.

Valaat ja delfiinit ovat herkkiä lajeja muistakin syistä. Valaat esimerkiksi lisääntyvät hyvin hitaasti - sinivalas saavuttaa sukukypsyyden n. 5-10 vuoden iässä, ja naaras synnyttää yhden poikasen keskimäärin 2-3 vuoden välein. Populaatiot kasvavat siis varsin verkkaisesti, ja vahingot korjautuvat ainakin yhtä hitaasti. Voidaan myös olettaa, että hyvin suurilla alueilla liikkuvat merieläimet kärsivät noidankehän tapaan kasvavasti joukkojensa harvenemisesta - esimerkiksi lisääntymispartnerin löytäminen käy vaikeaksi, jos välimatka muihin lajikumppaneihin kasvaa jatkuvasti.

Hyviäkin ajankohtaisia uutisia kaikuu maailmalta, ainakin rustokalojen osalta. USA:ssa on juuri saatu aikaan hainpyynnin kielto omilla vesillä hainevien vuoksi. Se on aktivistien kampanjoinnin tulosta. Myös Ekolon joulurahan saaneet tahot kampanjoivat oikeiden tulosten ja äärimmäisen tärkeän asian puolesta, mutta varsin eri välinein ja keinoin. Toivottavasti siis "jokaiselle löytyi jotakin" tästä joululahjottujen joukosta - Sea Shepherd toimii suoraan mutta väkivallattomasti, se seilaa käytännössä valaanpyyntialusten ja valaiden väliin estämään harpuunan laukaisun! SLL tekee arvokasta tiedotustyötä ja uurastaa saadakseen kalastajat vaihtamaan norppaystävällisiin pyyntimenetelmiin tai pitämään kokonaan paussia kalastuksesta sinä aikana ja niillä alueilla, joilla vauvakuutit liikkuvat. OPS puolestaan tekee maailmanlaajuisia projekteja, joilla epäkohtia tuodaan esille. The Covea tehdessään kuvaajat olivat sananmukaisesti henkensä kaupalla liikenteessä. Tällaiseen toimintaan Ekoloinenkin vielä sitten joskus hyppää messiin "isona" ja aikuisena biologina! :) 

P.S. Tsekkaa meikäläisittäin kaiketi tutuin valas - pyöriäinen!