keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Eläinkokeet ja eläinkokeettomuus

Ekolon kosmetiikka- ja pesuainevalikoimassa pyritään tietoisesti eläinkokeettomuuteen. Monelle eettisyyttä tavoittelevalle kuluttajalle on itsestään selvää, että eläinkokeettomuus on yksi tärkeä kriteeri ostopäätöksen tekemisessä, mutta mielipiteitä on toki suuntaan jos toiseenkin. Laajemminkin paineita eläinkokeiden karsimiseen alkaa olla paljon, ja tiedepiireissä eläinkokeiden etiikka puhuttaa koko ajan enemmän, kun pahimmasta mekanistis-behavioristisesta eläinkuvasta on ehkä päästy. Myös meillä Suomessa tehdään töitä korvaavien menetelmien kehittämiseksi. Yritän nyt avata joitakin faktoja eläinkokeista ja niiden tekemisestä - maailmalla ja meillä Suomessa. Väistämättä maustan asiaa myös omilla mielipiteilläni, joista olen toki aina valmis myös vääntämään kättä ;)

Ensinnä on todettava, että eläinkokeet ovat, valveutuneimman yleisön mielipiteistä huolimatta, yhä hirmuinen bisnes. Kansainvälinen kokeissa "kulutettujen" eläinten määrä saattaa yltää jopa sataan miljoonaan vuodessa, mutta määrien arviointi on vaikeaa koska laskumenetelmiä on useita - jotkin niistä eivät laske tapettavaksi kasvatettuja ja toiset eivät ota lukuun eläimiä, joita kasvatetaan seurantaan, geneettiseen tutkimukseen tai halutunlaisten tutkimuseläinten jalostukseen.

Suomessa eläinkokein testataan valtion tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa, lääketehtaiden tutkimuslaitoksissa ja yrityksissä. Eläinkoelautakunnan tilastoista nähdään, että suurin eläinkokeiden tekijä ovat yliopistot, ja että vuonna 2009 koe-eläinten määrä Suomessa kiiri 108631 yksilöön asti. Koska vuodesta 2006 lähtien "varsinaisiin koe-eläimiin" ei enää lasketa esimerkiksi sellaisia koe-eläimiä jotka lopetetaan tutkimuskokoon päästyään lähes välittömästi, on oikea luku suurempi. Animalian mukaan koe-eläinten määrä Suomessa on jopa nelinkertainen, kun tällainen "ei-varsinainen" käyttö tosiaan jää tilastoista pois. Ulkomailta tuodut, eläinkokein testatut raaka-aineet eivät tietenkään näy suomalaisissa tilastoissa. 

Maailmalla eläinkokeilla testataan huikea määrä tuotteita - pesuaineita, kemikaaleja, torjunta-aineita jne. Lääketieteellisessä tutkimuksessakin jokainen uudistus ja "uutuus" on lakisääteisesti tutkittava eläimillä. Erityismaininnan mahtaa ansaita "kauneudenhoitoihme", hermomyrkky botox, jonka joka ikinen käyttöerä pitää lakisääteisesti testata eläimillä! Kosmetiikan testaamista koskevat säädökset sen sijaan ovat portaittain tiukentuneet siten, että EU:n alueella ei enää saa testata lopputuotteita eläimillä, eivätkä raaka-aineet saa olla testattuja muilla kuin määrätyillä menetelmillä. Monet kosmetiikkavalmistajat kuitenkin ostavat yhä EU:n ulkopuolelta testattuja ainesosia. 

Tietyt, esimerkiksi Animalian listalta löytyvät, eettiset yritykset ovat sitoutuneet valmistamaan kosmetiikkansa aineksista, joiden vaikutukset ovat jo pitkään tunnettuja, eikä niitä testata enää eläinkokeilla. Nämä yritykset eivät tietenkään teetä myöskään valmiiden tuotteiden testauksia eläimillä. Tällaista eettistä kosmetiikkaa kaipaavalle löytyy listoja, joilla tuotteet takuuvarmimmin ovat eläimillä testaamattomia. Joitakin, erityisesti pienempiä, yrityksiä uupuu listoilta esimerkiksi siksi, että listoille pääseminen on maksullista, mutta totuuden esille kaivaminen vaatii pientä salapoliisityötä. Moni firma kun lupailee eläinkokeettomuutta, mutta tarkoittaa sillä vain, etteivät sen lopputuotteet ole (ainakaan EU:n sisällä) eläimillä testattuja! 

Entä muut eläinkoeperinteet? Yliopistojen ns. perustutkimuksessa tutkitaan koe-eläinten avulla esimerkiksi kehitysbiologiaa, anatomiaa ja genetiikkaa, mistä sitten sovelletaan hiukan eteenpäin kun tutkitaan aiheutettuja mutaatioita kuten perinnöllisiä sairauksia. Noin kaksikymmentä prosenttia Suomessa tehtävästä koe-eläinkäytöstä on sairauksien tutkimista. Luvan koe-eläinten käyttöön antaa koe-eläinlautakunta. Usein perustutkimukseen uhrattavat eläimet kulkevat "muu tutkimuskäyttö" -lukujen alla. Opetuskäytössä olevat eläimet sen sijaan ovat yleensä jo kuolleita joutuessaan oppijoiden käsiin, joten niitä ei lasketa "varsinaisiksi" koe-eläimeksi tilastoihin. Biotieteiden laitoksilla usein jo fuksit pääsevät availemaan eläimiä nähdäkseen niiden elimet, mutta onneksi kehitys kehittyy ja esimerkiksi Jyväskylän Yliopistossa saa ilman suurempia hämminkejä tehdä korvaavan tehtävän ja surffata kyseiset elimet kattavana ja jopa selvempänä 3D-esityksenä jollain niistä monista sivustoista, joita ko. tarkoitukseen on perustettu.

Minun on pakko saada tähän väliin sanottua, että vierastan jo sanaa "koe-eläin", joka antaa absurdin mielikuvan tutkimustarkoitukseen ja monotoniseen vankeudessa elämiseen syntyneestä, kuin siihen tarkoitetusta, laitosyksilöstä. Tosiasiassa "koe-eläin" on olento, jolla on evolutiivinen tarve vapaana elämiseen, pariutumiseen ja jopa elinikäisen kumppanin löytämiseen, puhumattakaan tarpeesta mielekkääseen toimintaan ja aktiviteetteihin. Tuskin tarvitsee edes mainita jokaisen tiedostavan yksilön tarvetta tuskattomaan elämiseen ilman turhia pelkoja ja pelkotiloja. Sellainen kerettiläinen huomautus vielä, että nämä evolutiiviset "hyvän elämän tarpeet" tuskin ovat yksinvaltaisesti voimakkaimmillaan ihmisellä, jota varten kuitenkin kaikki koe-eläinshow toteutetaan?

Puhtaasti eettiseltä kannalta ajatellen on siis kyseenalaista ylipäänsä kasvattaa ajattelevia, voimakkaasti tuntevia ja tiedostavia selkärankaisyksilöitä tutkimuksia -  varsinkaan pelkkiä taloudellista voittoa tuottavia - varten. Ns. "tavoitekasvatetut" eläimet tulevat puheessa herkästi pelkistetyiksi omistettavaksi, johonkin tarkoitetuksi, yksiniittisen yksinkertaiseksi materiaaliksi. Erityisen ongelmallista on käyttää eläimiä kokeisiin, jotka suoritetaan tähtäimessä lähinnä taloudellinen hyöty, ei selkeä ihmisten pelastaminen (joka muuten suuruudessaan tosiaan aika harvoin on puhtaana tavoitteena.). Tällaisia taloudellistavoitteellisia testejä ovat esimerkiksi keskenään kilpailevien yritysten teettämät kokeet tuotteiden "parannuksien" eli uutuuksien suhteen. Niistä saadut tulokset eivät myöskään usein päädy helpottamaan toisten yritysten tekemistä ja vähentämään eläinkokeita niiden vastaavista "uutuuksista". Pelkästään jo tehtyjen kokeiden tulosten yhteiskäyttö säästäisi suuren määrän eläimiä, puhumattakaan siitä, miten paljon esimerkiksi niiden "elämää suojelevien" lääkkeiden tai hirmuisen tarpeellisten tuotteiden kehittäminen nopeutuisi. Kuitenkin yritykset pitävät tuloksensa itsellään taloudellisiin faktoihin ja kilpailukykyyn vedoten. Tässä minun mielestäni konkretisoituu melkein ihailtavan groteskisti se, mitä oikeasti on tämän "yleisinhimillisen hyödyn" tuottamisen sisin luonto. 

Takaisin asiallisuuteen - todettakoon, että ylipäänsäkin eläinkokeiden toteuttamiseen liittyy edelleen yllättävän hatara ja epäyhtenäinen säädöstö, jonka vuoksi tulokset ovat vaikeasti tulkittavia ja heikosti uudelleen sovellettavia. Eläinkokeilla saadut tulokset ovat myös suhteellisen epäluotettavia sovellettuna ihmisiin. Yleisten koe-eläinten patofysiologia on hyvin erilainen kuin ihmisten, mikä johtaa jopa vaarallisiin tuloksiin kun jokin eläinkokein haitattomaksi todettu (esim. kemikaali) onkin haitallista ihmiselle. Sama pätee tuloksiin, joita saadaan jonkun sairauden ominaisuuksista tai vaikutuksista; sairaus tai patologinen tila aiheutetaan eläimelle ja sitä tutkitaan jotta saataisiin ihmiseen sovellettavaa tietoa sairauden kulusta. Tulokset ovat huteria, kun tällaista tietoa sovelletaan eri lajien välillä, ja se suuri raha, joka ko. eläinkokeisiin on käytetty, olisi voitu saada paremmin talteen korvaavia tekniikoita kehittämällä. Tai - jälleen kerettiläinen ajatus - inhimillistä kärsimystä olisi voitu samalla rahalla lieventää hurjasti saattamalla jo olemassa olevia hoitoja ja lääkkeitä useampien ulottuville.

Koe-eläinetiikassa on edelleen periaatteellisessa käytössä "kolmen R:n sääntö", eli "reduction, refinement and replacement" - eläinkokeiden tai koe-eläinyksilöiden vähentäminen, menetelmien tehostaminen ja parantaminen sekä eläinkokeiden korvaaminen (Russel & Burch 1959). Olen varsin varma siitä, että yksikään työntekijä ei hakeudu eläinkoealalle lisätäkseen eläinten kärsimystä tai toimiakseen juuri kolmea R:ää vastaan. Lainsäädännön jäykkyys ja uusienkin asetusten hankaluus joka tapauksessa haittaa tekijöidenkin eettisyyteen pyrkimistä - monessa tapauksessa säädökset edellyttävät testejä sellaisissakin tapauksissa, joissa vaihtoehtoinen tekniikka on jo pystytty suorittamaan. Tämä on eettinen ongelma esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö on testamentannut kudoksiaan eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöön, mutta vanhentunut ja jäykkä säädös vaatii "varmistamaan" tulokset vielä kuitenkin eläinyksilöillä! Lisäksi, jos tosiaan ymmärsin uuden koe-eläinasetuksen oikein, se kieltää omia pykäliään tiukemmat maakohtaiset tavoitteet, mikä sekin on hiukan lannistava osoitus säädösten ja eettisten tavoitteiden ristiriidoista.  

Eläinkokeita korvaavia tai niiden käytön vähentämistä mahdollistavia keinoja ovat esimerkiksi kokeiden tulosten parempi raportointi ja yhteiskäyttö (!), fysikaalisten ja kemiallisten kokeiden käyttö ja niiden pohjalta ennustaminen, matemaattisten ja tietokonemallinnusmenetelmien käyttö, ei-tiedostavien olentojen kuten mikro-organismien käyttö, solukkoviljelmäkokeet ja kokeet vapaaehtoisilla ihmisillä (kosmetiikassa). Itse asiassa meillä suomalaisillakin on oma vaihtoehtomenetelmäkeskus eläinkokeille, Tampereella sijaitseva FICAM. Siellä lääketestit tehdään maljoissa kasvatettaville soluviljelmille, ja koska viljelmät ovat peräisin leikkauksissa ylijääneistä ihmissolukoista, testien sovellettavuus ihmisille on hyvä. 

Toivon, että eläinkokeet saadaan karsittua kokonaan, lähtien niistä, jotka johtuvat säädösten jäykkyydestä, kilpailuhenkisestä tietojen panttaamisesta ja taloudellisen hyödyn tavoittelusta. Viimeiseksi jääköön ne kokeet, joilla pyritään selvittämään vaikeiden sairauksien kehittymistä, vaikka toivottavasti tehokkaampia ja varmempia keinoja löytyy vielä niidenkin tutkimiseen! En oikeastaan epäile yhtään, etteikö kunnon rahoituksella ja panostuksella lopulta voitaisi saada korvattua käytännössä kaikki eläinkokeet eettisemmillä ja samaan aikaan tarkemmilla, ihmisystävällisemmilläkin, menetelmillä. Suuri lätsännosto korvaavien menetelmien kehittäjille siis, ja itse asiassa samanmoinen niille tiedostaville ihmisille, jotka toiminnallaan ja kulutusvalinnoillaan torjuvat turhat eläinyksilöiden kärsimykset labroissa! :)


Linkkejä:
Animalian eläinkokeeton kosmetiikkalista: 
http://www.animalia.fi/kosmetiikkalista
BUAV: the little book of cruelty free: 
http://gocrueltyfree.org/downloads/pdf/BUAVA_LittleBook-2010.pdf
Juliana von Wendtin säätiö tieteen edistämiseksi ilman eläinkokeita:  
http://www.jvws.org
The European Partnership for Alternative Approaches to Animal Testing: http://ec.europa.eu/enterprise/epaa/index_en.htm
Finnish Centre for Alternative Methods, FICAM: 
http://ficam.fi/
ELLA, eläinkoelautakunta: 
http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/hankkeet/ellapro/home.nsf/pages/indexfin


Muuta matskua:
Kirja: Animalia 2003. Eläinkokeita ja vaihtoehtoja. 152 s.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Hilloa!

Puolukkahillo, kotimetsän superfood

(kertomalla omat määrät)
10 l ämpärillinen puolukkaa
1/2 kg (intiaani- tai täysruoko)sokeria - tai maun mukaan!
mehumaija ja sosemylly tms. soseuttaja

Puhdistetut puolukat laitetaan mehumaijaan ja niistä otetaan kolmisen pullollista mehua. Loput marjat veivataan sosemyllyllä (tai millä keksitäänkin!) soseeksi, ja lisätään sokeri. Saatu hillo, noin viisi litraa, säilyy jääkaapissa tai kylmiössä. Meillä kyseinen herkku säilytetään pikkuämpäreissä kylmiössä, josta sitä käydään lappamassa lasipurkkeihin jääkaappiin.

Hilloja voi myös yhdistellä kasvikunnan eri lahkoja yhdistelemällä - kokeile esimerkiksi kurpitsa-karviaishilloa, porkkana-karviaista... 


Vegaanin eglantilainen karviaismarjamarmeladi:

1 kg karviaisia
1dl vettä
1 kanelitanko
400g sokeria
100g sinistä keijua
3 tl No Egg -kananmunankorvaajaa sekoitettuna 6 rkl vettä TAI
3 rkl soijajauhoa sekoitettuna 6 rkl vettä
2 tl vanilliinisokeria

Laita puhdistetut karviaiset, vesi ja kanelitanko kattilaan. Kiehauta muutama minuutti. Lisää sokeri ja margariini. Keitä miedolla lämmöllä n. 15 min, ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita No Egg tai soijajauhot veteen ja sekoita kyseinen "eettinen muna" soseen joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä 10 min, kunnes sose on sakeaa. Poista kanelitanko. Lisää vanilliinisokeri. Tölkitä kuumiin tölkkeihin ja sulje tölkit heti.

Meillä ei ole koskaan tehty vain tätä yhtä annosta, joten en tiedä sakeneeko kyseinen annos kuinka marmelaadiksi. Isossa 10 litran kattilassa ei sakene ihan hyhmäksi, mutta ollaan pidetty notkeammastakin.
Kuka kokeilisi tätä omenoilla ja kurpitsoilla? :)

lauantai 4. syyskuuta 2010

Suolanappeja

Tässä se ohje kangasrouskujen säilöntään. Parhaita ovat tietenkin pienimmät napit, mutta itse kerään hyvässä kunnossa olevat isotkin kyllä. Ohjeen määriä kertomalla saat juuri sopivan annoksen löytämällesi saaliille.


Rouskunapit

1/2 litraa kangasrouskuja
Liemi:
1 dl säilöntäetikkaa
2 dl vettä
1 1/2 tl suolaa
(+ puhtaita purkkeja - kuumenna esim. uunissa desinfioidaksesi)

Liota rouskuja kylmässä vedessä muutama tunti tai vaikka yön yli. Sitten ryöppäys: kuumenna litra vettä kiehuvaksi ja keitä sieniä siinä 5 min. Kaada vesi pois ja huuhtele sienet, ja keitä uudelleen 5 minuuttia toisessa vesilitrassa. Huuhtele sienet jäähtyneiksi ja valuta vesi pois. Mittaa kattilaan liemiainekset ja laita sienet sinne. Kuumenna kiehuvaksi ja kaada koko hoito puhtaisiin säilöntätölkkeihin.