Tuulispää-tarina jatkuu: lahjoituskompostori

Perehtyminen Turvakoti Tuulispään toimintaan ja asukkaisiin on tehnyt meihin Ekolossa ja Ekoloisessa vaikutuksen. Se siis, miten pienillä resursseilla hyviä asioita voi sinnitellä aikaiseksi, kun on tahtoa, välittämistä ja tervettä itsepäisyyttä. Sekä tietenkin koko monimuotoinen jengi, joka asustelee yhdessä tilaa vain minimikahnauksin, vaikuttaen useiden kävijöiden asenteisiin muita eläimiä kohtaan. 

Sitä haluaisi olla osallisena tällaisissa eläväisissä ja hienoissa asioissa, ja ehkä vaikuttaa jotenkin keventävästi tai mukavoittavasti monikärsäjengin arkeen. Niinpä Ekolossa päätettiin järjestää Tuulispäähän arkea helpottava yllätystuki. 

Tuulispään asukkaat saavat paikallisilta ruokakaupoilta poistoruokaa. Kyseinen dyykkiruoka kattaa joidenkin eläinten ravinnosta suurimman osuuden, ja piristää osan salaattitarjontaa. Esimerkiksi Oskulle teimme hyvän ystäväni kanssa viimeksi vapaaehtoisina touhatessamme annoksen, jossa oli banaania, salaattia, leipää, rypäleitä, kirsikkatomaatteja, viikunoita, avocadoa ja Tuulispään omien kanojen munia. (Munat käytetään tietenkin eläinten ruuaksi). Viikunoiden kohdalla kyllä virnistelimme, että on monipuliset eväät possulla. Koska poistoruokatoimitukset ovat melkoisen kokoisia ja sisältävät esimerkiksi kasvisten naatit ja huonoksi menneetkin hedelmät, ja kun määrään vielä lisätään muuta tilalla syntyvää orgaanista jätettä, biojätemassa hallussa alkaakin olla jo messevä. 

Materiaalivirtojen kestävää hallintaa helpottamaan Ekolo siis lahjoitti Tuulispäälle jämerän ja olosuhteita kestävän pikakompostorin. Äärimmäisen hienostunut ja juhlava, viiden ja puolensadan litran lahjoitus on toivottavasti pitkäaikainen ja työntekijöiden arkea hiukan nopeuttava apuväline. Helpointa ja kestävintä biojäte on tietenkin muuttaa mullaksi omien aitojen sisällä.

Tässä kompostori jo pönöttää paikallaan! 

Kompostorin kuvaus vannoo, että "tiivis rakenne estää haittaeläinten pääsyn". Vaan Tuulispäässä ei yhdenkään otuksen nähdä syntyvän maailmaan sen enempää "haitaksi" kuin muidenkaan. Siksi jääkin nähtäväksi, ketkä kaikki pömpelistä vielä löytyvät. Nimeltä mainitsemattomien Anselmien hallusta löytyvät uudet murtautumisen lahjat tuskin enää yllättäisivät ketään.

Odotan kovasti, että pääsen itsekin taas vapaaehtoistöihin Tuulispäähän, ja ehkä ylpeänä tsekkaamaan, miten multa muhii. Lisäksi näen jo mielessäni aasinsillan, joka houkuttelee bloggaamaan kompostoinnin saloista ja hajottajaorganismien hienoudesta...

Jos jossakussa herää tarve tukea Tuulispäätä, tässä on linkki keskuksen lahjoitussivulle. 

"Mitä, me vaan tässä heinävarastollakin vähän hengaillaan..."
Milla ja Olviira