Nakivalessa

Nuoret maailmalle -hankkeen järjestämällä Ugandan matkalla ollut Lumi kirjoittaa seuraavassa kiinnostavista kokemuksistaan maailmalla :)

                                              *   *   *

Ugandan aurinkoinen sää on vaihtunut Suomen harmaaseen ja pilviseen keliin. Vajoan joka päivä sohvan pohjalle, valon määrä täällä on niin olematon. Haluan takaisin Afrikan auringon alle! 

Matkani oli aivan mahtava; pakolaisasutusalueella viettämääni aikaa en tule koskaan unohtamaan. Päällimmäisenä tunteena on mieleeni jäänyt vahva kaipuu takaisin. Paikallisten ihmisten lämminhenkisyys, postiivisuus olivat aina käsinkosketeltavissa ja läsnä joka hetkessä -mihin nämä unohtuvat meiltä suomalaisilta?  

Aikani Nakivalen pakolaisasutusalueella kului suurimmaksi osaksi ihmisten joukossa; ystävystyen kongolaisiin, etiopialaisiin ja somaleihin; osallistuen heidän arkeensa, haastatellen heitä ja kuullen heidän rankkoja elämäntarinoitaan. Pääsin myös näkemään sairaalan, koulujen ja vapaa-ajan ryhmien toimintaa sekä Suomen pakolaisavun ja vapaaehtoistoimijoiden järjestämää koulutusta.

Koulutuksessa lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla; englanniksi opetellaan hygienian tärkeyttä sekä bisnestoimintaa, mahdollisimman käytännöllisiä aiheita siis. Tapaamani aikuisopiskelijat olivat kriittisiä; he kyseenalaistivat toimintaa(mme) ja haluaisivat kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka heitä voidaan auttaa. Oli hienoa huomata kuinka ihmisten ymmärrys kasvoi sitä mukaan kun selitimme ja avasimme toimintaperiaatteitamme -miksi on tärkeämpää tukea yhteisöä ja kouluttaa ihmisiä kuin antaa valituille perheille rahaa. 

Nakivalen alue jakautuu kolmeen osaan; base campiin eli ”kaupunkiin” sekä Jurun ja Rubondon maaseutualueisiin. Eräänä aamuna suuntasin Sadun (Suomen pakolaisavun varainhankija) kanssa Juruun erään kirkon pihalle, jossa tapasimme parikymppisen miehen, Abrahimin. Mies oli osallistunut FRC:n (Finnish refugee council) kielikoulutukseen, jossa yhtenä käsiteltynä teemana oli ollut puutarhaviljelyn perusperiaatteet. Kurssin myötä syttyi innostus puutarhaviljelyyn ja Abrahim alkoikin opetella käytännön asioita viljelyyn liittyen.

Sadekauden ansiosta Abrahimin
sipuleilla oli nyt hyvät kasviolosuhteet.

Koulutuksen myötä Abrahim oppi kasvien ravinto-arvoista sekä kasvien tärkeydestä ravinnonlähteenä. ”En ollut tullut ajatelleeksi, miten tärkeää on muokata maaperä oikein, jotta taimilla on tilaa kasvaa On ollut todella tärkeää saada välineiden lisäksi näitä taitoja ja tietoja”, sanoo Abrahim koulutuksesta. 

Todellinen haaste viljelyn kannalta on Ugandan ilmasto -vuodesta kolme kuukautta on sadekautta ja koko loppu aika kuivaa. Viljelysten onnistumiseksi  onkin todella tärkeää osata varastoida vettä. Tätä varten Abrahim oli rakentanut viljelystensä viereen kuopan sadeveden keräämistä varten. Veden vähyyteen yhdistettynä paahtavan auringon aiheuttama kuivuus pienentää sadon kokoa merkittävästi. Auringon armottomuutta voidaan hieman estää suosimalla ”peltometsäviljelyä” eli viljelykasvien kasvattamista puiden varjossa -näin aurinko ei pääse paahtamaan aivan suoraan kasveihin. 

 Yhtenä ongelmana on myös se, ettei Abrahimilla ole aikaa loputtomasti -hän ei ehdi yksin kuljettamaan tarpeeksi vettä puutarhaansa. Onneksi maaperä on niin ravinteikasta, ettei hän tarvitse lannotteita. Viljely on tämän takia luonnonmukaista ja tulee Abrahimille halvemmaksi. 

Näkymä Abrahimin viljelyksiltä

Pienimuotoisia puutarhoja on myös Nakivalen kaupunkialueella. Näissä puutarhoissa lajien määrät ovat kuitenkin vähäisempiä ja kypsyneet vihannekset menevät perheen omaan käyttöön. Abrahim käyttää vain osan kasvattamistaan vihanneksista perheensä ruokkimiseen, sillä suuren osan hän myy torilla. Tulojen myötä hänellä on mahdollisuus ostaa muuta ruokaa ja lääkkeitä tarpeen vaatiessa.

Suomen pakolaisavun toiminnan lähtökohtana on pakolaisten tarpeiden ja toivomusten huomioiminen. Koulutuksissa pyritäänkin kuuntelemaan pakolaisia ja kehittämään koulutuksen ohjelmaa heidän kiinnostuksensa mukaan. Motivaatio oppimiseen kasvaa, kun koulutukseen saa itse vaikuttaa. Ihmismieli toimii kaikkialla samalla tavalla. 

Täydet vesikanisterit ovat raskaita ja niitä kannetaan
pitkiäkin matkoja. Tämä poika oli keksinyt ratkaisun
ongelmaan: vanhasta kanisterista tehty "pulkka".