Ekoloinen: Kalajuttu

Nuuskamuikkunen on taas narraamassa kaloja ja peikkovaarikin istuu pilkillä. Lastenkirjoissa ja –ohjelmissa kalajuttuihin törmää tämän tästä. Neuvola neuvoo, että kalaa tulisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa; kalan liha sisältää rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä kasvulle ja kehitykselle. Meillä kalaa ei kuitenkaan syödä, eikä ajatus onkimisesta tunnu ainakaan vanhemmista viihdyttävältä. Mutta jäävätkö lapsemme nyt jostakin paitsi? Onko kala todella järkevä, terveellinen, eettinen ja ekologinen ravinnonlähde?

Mikään muu eläintuotannon ala ei yllä vastaavaan silmittömään ja summittaiseen tappamiseen kuin nykymuotoinen tehokkuudessaan äärimmilleen viritetty kalastus. Kaloja pyydetään aluksilla, joiden verkot ulottuvat satojen metrien syvyyteen, kalaparvia jäljitetään uusinta teknologiaa käyttäen. Valtavia verkkoja vedetään merenpohjaa pitkin, tämä pohjatroolaukseksi kutsuttu kalastusmenetelmä haavoittaa syvänmereneliöstöä pysyvästi. Yli 70 % maailman merien kalastettavista kalakannoista on biologisesti kestämättömässä tilassa. Liikakalastus tuhoaa kokonaisia ekosysteemejä. Pyydyksiin jää suuri määrä alamittaisia kaloja, lintuja, delfiinejä, kilpikonnia. Jopa neljännes saalista viskataan kuolleena takaisin mereen. Kalan kasvatus on ekologisesti kestämätöntä sekin. Lohenviljely (eläimiäkin on siis mahdollista viljellä) kuluttaa kalaa enemmän kuin tuottaa. Kasvatus tuottaa myös huomattavia ravinne- ja antibioottipäästöjä vesistöihin. Kalat ovat tuotantoeläimiä siinä kuin kuivalla maalla elävät kollegansa, niitä vaivaa ahtaus ja mahdottomuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymismallejaan.

Olisi tietysti epärehellistä väittää, että kaikki kalastus olisi kuvatun kaltaista ryöstökalastusta. Toki kalastus on myös onkimista laiturinnokassa tai katiskojen kokemista lähijärvellä. Mutta epärehellistä olisi myös väittää, että tällaisesta kotitarvekalastuksesta olisi kattamaan edes murto-osaa niistä kala-aterioista, joita meille suositellaan. Loppujen lopuksi kalan maine eettisenä ja ekologisena elintarvikkeena perustuu lähinnä nostalgisiin mielikuviin. Ja toisekseen, miksi kalastus esitetään erityisesti lastenkulttuurissa hauskana ajanvietteenä? En minä ainakaan muista, että onkiminen olisi ollut hauskaa. Madon laittaminen koukkuun oli inhottavaa, kalan irrottaminen koukusta aiheutti ilkeitä väristyksiä vatsanpohjassa. Kylmiä ja mykkinä tuijottavia kaloja kohtaan on niin paljon hankalampi tuntea myötätuntoa kuin vaikkapa koiraa tai possua. Kalat kuitenkin aistivat kipua siinä, missä muutkin eläimet. Kirjolohen suulle ruiskutettu happo saa sen menettämään ruokahalunsa ja keinuttamaan ruumistaan. Ihminen reagoi sietämättömään kipuun samoilla tavoilla. Miksi siis tappaa ja tuottaa tuskaa, jos ei ole pakko?

Ja pakkohan ei ole: Väite kalan terveellisyydestä on vahvasti yksinkertaistettu. Yleensä näkemystä kalanlihan terveellisyydestä perustellaan sillä, että se sisältää kahta tärkeää omega-3 –rasvahappoa EPA:a ja DHA:a. EPA eli eikosapentaiinihappo on edullista sydänterveydelle, DHA eli dokosaheksaeenihappo lisäksi aivojen ja silmien toiminnalle. Kokonaisuuden hahmottamiseksi on tarkasteltava laajemmin rasvojen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Monityydyttymättömät rasvahapot jaetaan omega-3 ja omega 6- rasvahappoihin. Molemmat näistä ovat välttämättömiä terveydelle ja molempia ihmisen on saatava ravinnosta. Terveyden kannalta olennaista näyttää olevan, että ruokavaliossa omega kolmosta ja kuutosta on oikeissa suhteissa. Omega 3 –rasvahapoista tärkeimpiä ovat edellä mainitut EPA ja DHA sekä ALA eli alfalinoleenihappo. ALA on kasviperäistä, sen hyviä lähteitä ovat mm. pellavan-, hampun- ja chian siemenet sekä saksanpähkinät. Kalojen lihaan EPA ja DHA kulkeutuvat kalojen syömistä levistä (ja ylempänä ravintoketjussa oleviin petokaloihin tietenkin niiden syömistä kaloista, jotka ovat syöneet leviä). Tämä tarkoittaa, että hyviä rasvahappoja on mahdollista saada suoraan merilevistä ja mikrolevävalmisteista, kierrättämättä niitä kalojen kautta.

Ihmisen elimistö myös pystyy muuntamaan ALA:a DHA:ksi ja EPA:ksi. Huomionarvoinen juttu kuitenkin on, että tähän synteesiin vaikuttaa olennaisesti se, millaisessa suhteessa omega 3- ja omega-6 –rasvahappoja saadaan ravinnosta. Liiallinen omega-6 rasvahappojen saanti nimittäin haittaa ALA:n muuntumista EPA:ksi ja DHA:ksi. Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että kun O3:06 –saantisuhde on 1:3 nousee veren DHA-pitoisuus tasolle, jolla terveyshyödyt saavutetaan, siis ilman suoria DHA:n lähteitä. Kasvissyöjän on siis ehdottomasti järkevää kiinnittää hitunen huomiota ruokansa rasvoihin ja huolehtia siitä, että ALA:n lähteitä on lautasella päivittäin. Omega 6-rasvahappoja kasvissyöjä saa helposti tarvittavan määrän ja liikaakin.

Kalan terveyshyödyt ovat siis kaikkea muuta kuin kiistattomat. Sydäntautien ehkäisyssä kasvisruokavalio voittaa kalaa sisältävän ruokavalion –yleensä kalan syönnin hyödyt ovat seurausta siitä, että kalalla korvataan lähinnä lihaa. Syötävän kalan sisältämien rasvahappojen määrää on sitä paitsi vaikea arvioida: rasvahappojen määrä ja suhde vaihtelee kalalajeittain ja jopa -yksilöittäin. Vähärasvaisissa kaloissa, kuten ahvenessa tai hauessa rasvahappojen määrä on vähäinen. Suuri merkitys on myös tavalla, jolla kalan liha on valmistettu, esimerkiksi paistaminen tuhoaa ison osan terveyshyödyistä. Kalaöljyä markkinoidaan helppona ja järkevänä terveystuotteena. Kuitenkin, jotta saataisiin puristettua yksi litra kalaöljyä, tarvitaan satoja kiloja kalaa. Kannattaa myös muistaa, että erityisesti ravintoketjun yläpäässä uiskentelevien petokalojen lihaan kertyy erialaisia epäpuhtauksia, kuten elohopeaa, polykloorattuja bifenoleita (PsB) ja dioksiineja.

Suoria EPA:n ja DHA:n lähteitä ihminen ei siis mitä ilmeisimmin välttämättä tarvitse, sillä edellytyksellä, että ruokavalio on muuten monipuolinen ja erilaisia siemeniä ja öljyjä käytetään vaihtelevasti. Minä lisäilen perheen puuroihin ja jugurtteihin pellava- tai rypsiöljyä. Leivän päällä käytämme margariinia, johon on lisätty camelina-öljyä. Yritän myös ujuttaa ruokavalioomme erilaisia mikroleviä, kuten chlorellaa ja spirulinaa. Joissain tilanteissa erityisesti DHA:n saantiin voi olla syytä kiinnittää erityishuomiota. Raskaana ollessa tai imettäessä lisä saattaa olla tarpeen, samoin lapsilla, joiden ruokavalio ei aina välttämättä –kaikista yrityksistä huolimatta - ole riittävän monipuolinen. Onneksi tässäkään ei tarvitse turvautua kalaan: mikrolevistä valmistetut puristeet ja kapselit ovat hyvä vaihtoehto, samoin esimerkiksi Ekolon jääkaapeista löytyvä kasviöljysekoitus, jossa on lisänä leväöljyä.