Raakaa ruokaa

Raakaruoka on kypsentämätöntä kasvisruokaa – sitä ei ole kuumennettu tietyn lämpötilan yli, yleensä raja määritellään johonkin 42 ja 46 asteen paikkeille.   Kun keittäminen ja paistaminen on poissuljettu, aukeaakin yllättäen mitä moninaisimpien valmistusvaihtoehtojen maailma.  Käytössä on laaja valikoima konsteja, kuten liotus, marinointi, idätys, mehustus, hapatus, tehosekoitus ja kuivatus. Raakaruokailun idea on siinä, että kuumentamattomassa ruoassa kaikki ravintoaineet, mineraalit, vitamiinit ja entsyymit, ovat tallella.  Ruoka-aineiden ravinteikkuutta lisätään edelleen esimerkiksi idättämällä. Monien valmistusmenetelmien, kuten liottamisen tai tehosekoittimen ahkeran käytön ideana on helpottaa ruoan sulamista lisätä ravintoaineiden imeytymistä.  

Lifefoodin italialaisia raakanäkkäreitä

Raakaravinto on pikkuhiljaa kipuamassa pienen piirin harrastuksesta kohti ruokailun valtavirtaa.  Ruokablogeissa ilmiö on näkynyt yhä yleistyvänä jo useamman vuoden. Ruokatrendien päiväkohtaisuutta laajemmassa perspektiivissä raakaruokailun lähtökohtia voidaan jäljittää 1800-luvulle saakka. Jo silloin alettiin huolestua modernin elämäntavan mukana seuranneista ongelmista. Ja niin kuin nytkin, raaka, puhdas ja luonnollinen ravinto nähtiin keinona välttää yleistyvä ruoan teollistuminen ja elintasosairaudet.  

Elävällä ja raa’alla ravinnolla on toki paljon pidemmällekin historiaan ulottuvia ja eri tahoille haarautuvia juuria, mutta yleensä varsinaisena elävän ravinnon koulukunnan perustajana pidetään Ann Wigmorea (1909-1994), jonka luoman ravinto-ohjelman kulmakiviä ovat mm. idättäminen, hapattaminen ja vehnänorasmehu. Suomeen Wigmoren opit rantautuivat 1970-luvulla ja varsinaista elävän ravinnon kultakautta taidettiin elää 1980-luvulla. Nyt pikkuhiljaa pinnalle pulpahteleva raakaruokailu on monessa mielessä jatketta tälle.  Raakaravinnon ja elävän ravinnon erona on, jos olen oikein ymmärtänyt, se, että elävässä ravinnossa homma viedään vielä ikään kuin astetta pidemmälle ja kyse on ennen kaikkea terapeuttisesta, siis sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn tähtäävästä ruokavaliosta ja elämäntavasta. Myös raakaruokailusta voidaan puhua elämäntapana, jossa pyritään siihen, että mahdollisimman suuri osa ravinnosta nautittaisiin raakana. Toisaalta sekä elävän ravinnon että raakaruoan maailmasta jokainen voi poimia reseptejä ja valmistustapoja, joita voi kokeilla ja soveltaa sen kummemmin sitoutumatta mihinkään erityiseen ruokavalioon.

Omassa keittiössäni raakaruoilla on jo jonkinlaiset perinteet: vuosituhannen alussa vietin muutaman kesän elävää ravintoa valmistaen. Kesätyöni kautta erilaiset valmistusmenetelmät ja –mahdollisuudet tulivat tutuiksi. Smoothiet, tuorepuurot, siemen- ja pähkinäkastikkeet ynnä muut ovat henkilökohtaisten ruokatrendieni kestosuosikkeja. Pääaterioilla syömme yleensä kypsennettyä ruokaa, mutta erityisesti aamupala on muodostunut oivalliseksi hetkeksi sekoitella ja kokeilla pirtelöitä ja puuroja.

Lifebar Kirsikkapatukka

Nykyään raakaa ravintoa halajavan ei tarvitse myöskään tehdä kaikkea itse, pikku nälkään on helppo napata erilaisia valmiita raakapatukoita, -keksejä  tai näkkäreitä. Raakasuklaista puhumattakaan, niissä valinnanvaraa on vaikka millä mitalla. Raakapatukat ovat helppo mukaan otettava välipala myös lapsille ja raakasuklaat sopivat mainiosti karkkipäivän herkuiksi.

Omassa ruokailussani ja varmasti yleisemminkin raakaruokien suosiminen liittyy siihen, että teollisesti prosessoitu, turhilla lisäaineilla kyllästetty ruoka on alkanut tympiä. Puhtaista perusraaka-aineista hellävaraisin menetelmin valmistetussa ruoassa ravintoaineet ovat takuulla tallessa ja maut, ne ovat oikeita: aitoja ja intensiivisiä – ilman minkään valtakunnan aromivahventeiden apua.

Pikku hiljaa voimistuvassa raakaruokainnostuksessani isossa osassa ovat erilaiset raakaruokablogit -kuten Keittiökameleontti, Puolitiessä tai Moments, vain muutaman mainitakseni. Nämä pursuavat toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä ja ennen kaikkea aivan ihastuttavia ruokakuvia. Kynnys raakaruokien kokeiluun on tosiaankin tehty matalaksi erilaisilla herkkuresepteillä ja -kuvilla.

Terveellisen ruoan ei tarvitse olla ankeaa mössöä, vaan todella sekä silmiä että makuaistia hivelevää –kuten tämä raakakakku, jota rohkenin kokeilemaan. Ohje löytyy alkuperäisenä Kaunis päivä tänään -blogista, puolitin ohjeen määrät (paitsi kuorrutuksen osalta-sitä tein alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän) ja sain vuoallisen, josta riitti reilut palat kuudelle syöjälle.  Olen joskus vuosia sitten tehnyt elävän ravinnon kakkuja, mutta nykyisin raakakakkujen valmistuksesta näyttää kehittyneen todellista taidetta. Tämä keväisen keltainen kakku oli tottumattomalle raakaleipurille haastavuustasoltaan oikein sopiva. Maku ja koostumus olivat kerrassaan ihania, jopa täydellisiä (kuten yksi kakkukestien vieraista totesi). Tässä siis ohje, amatööriraakaleipurin huomioilla höystettynä :)

Mango-cashewkakku

pohja:

• 1,75 dl luomurusinoita
• 0,75 dl luomumantelijauhoa
• 0,5 dl manteleita
• 1 rkl luomukookosöljyä
• ripaus kristallisuolaa

Sekoita mantelit ja rusinat tehosekoittimessa rouheeksi. Sekoita joukkoon mantelijauho, suola ja sulatettu kookosöljy. Painele taikina vuoan pohjalle.

Täyte:

• 3,5 dl liotettuja luomucashewpähkinöitä
• 0,5 rkl luomuvaniljajauhetta
• yhden luomusitruunan mehu
• 1 dl sulatettua luomukookosöljyä
• 1/2 dl luomuagavesiirappia
• ripaus kristallisuolaa

Sekoite aineksista tasaisen kermainen massa tehosekoittimessa. Alkuperäisessä ohjeessa cashewpähkinät soseutettiin ensin erikseen, mutta minun tehosekoittimeni ei tähän aivan pystynyt. Lisättyäni tilkan vettä, kookosöljyn ja agavesiirapin, alkoi seos pyöriä kunnolla ja oli hetkessä sileää. (Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen tuli lisäksi pala tuoretta inkivääriä. Minä jätin sen pois, sillä en muistanut sitä ostaa.) Kaada valmis täyte pohjan päälle. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

Kuorrutus:

• 2 luomumangoa
• 1/2 dl sulatettua kookosöljyä

Soseuta mangot ja sula öljy tehosekoittimessa. Kaada täytteen päälle.

Laita kakku muutamaksi tunniksi jääkaappiin tai pakastimeen. Kakku on valmis, kun sekä täyte että kuorrute ovat hyytyneet. Minä valmistin kakun pienessä (n. 20 cm * 10 cm), aika korkeassa vuoassa, jonka olin "vuorannut" leivinpaperilla. Hyytymiseen meni aikaa muutama tunti, tämän jälkeen kakku pysyi hyvin koossa ja sen leikkaaminen oli helppoa. Kaunis kiitos ihanasta reseptistä :)