Luonnon Lumo ja ekosysteemipalvelut

Vuosi 2010 on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi, ja Suomen Luonnonsuojeluliiton lanseeraama LUMO2010-kampanja on jo rullannut hyvän aikaa. LUMOn tarkoitus on pitää ääntä luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ja muistuttaa, mitä menetetään, jos luonnon annetaan yksipuolistua. Kampanja on voittanut ainakin minut puolelleen ihan täysillä, sillä olen murehtinut sitä, miten kaikkein pahin aiheuttamamme luonnonkatastrofi - massasukupuutto - on jäänyt niin trendikkääksi nousseen ilmastonmuutoksen jalkoihin. 

Hyvä Lumo! :)

http://www.sll.fi/lumo2010

Lokakuun teemana LUMOssa on ekosysteemipalvelut, eli ne "palvelukset", joita terve luonto pystyy tarjoamaan meille ihmisille. SLL jakaa ekosysteemipalvelut sivuillaan tuotantopalveluihin (luonnon tarjoama materiaali kuten viljelemällä tai keräilemällä saatu ruoka, energia jne), säätelypalveluihin (esim. ilmaston säätely, tulvatorjunta ja pölyttäjien "palvelukset"), ylläpitopalveluihin (esim. ravinteiden ja veden kierto), kulttuuripalveluihin ja säilyttäviin palveluihin (geneettinen säilyvyys, lajiston säilyvyys).

Ekosysteemipalveluiden termi voi kuulostaa luonnonystävän, saati luonnon lumosta nauttivan luontoromantikon, mielestä kolkolta, mutta on paikallaan olemassa. Kun markkinamaailma ja jatkuvan kasvun talous asettavat koko ajan lisätuotannon vaatimuksia, perusteltuna kilpailukyvyllä ja muulla, on hyvä pystyä  esittämään täystuhon vastalauseita samalla kielellä. Ekosysteemipalveluita voidaan jopa arvottaa rahallisesti. Näin on ilmeisesti tehtävä, jotta elävää, monimuotoista luontoa säilytettäisiin. Suojelun on oltava kannattavaa juuri nyt, ei tulevaisuudessa (vaikka ekoihminen näkisi ideaa juuri tulevaisuuden olentojen elämän edellytysten säilyttämisessä). Esimerkiksi niiden kuuluisien kosteikkojen tarjoama tulvasuoja on rahalliselta arvoltaan paljon paljon suurempi kuin mitä koskaan voisi tuottaa alueen raivaus vesiviljelyyn. Monimuotoisen luonnon tajutaan olevan rahasampo, kun tiedostetaan millaisia kuluja aiheutuisi tulvien, pölyttäjäkuolemien, ilman heikentymisen jne. aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta.

Itse asiassa alustavat laskelmat ekosysteemipalveluiden rahallisesta arvosta ovat olleet niin massiivisen suuria tuloksiltaan, että voisikin jo pikkuhiljaa alkaa odotella kunnon ekoratkaisujen ilmestymistä suurtenkin linjauksien ja bisnesten pariin viherpesun rinnalle (tai mieluiten paikalle). Aidon ja elävän luonnon säilyttäminen ei ole vain "museointia" tai "viherpiiperrystä", vaan ehdoton edellytys kaiken sujumiselle, oikealle vauraudelle ja hyvinvoinnille. (Kuvitella esimerkiksi, miten suuret tappiot syntyvät siitä jos pölyttäjät voivat huonosti!). Ekosysteemipalveluiden käsitteen lanseeranneet tieteilijät ovat tajunneet, että tuhoisille bisneksille pitää puhua niiden omalla kielellä luonnon säilyttämisen puolesta

- hyvä ekosysteemipalvelut!  :)

Suolanappeja

Tässä se ohje kangasrouskujen säilöntään. Parhaita ovat tietenkin pienimmät napit, mutta itse kerään hyvässä kunnossa olevat isotkin kyllä. Ohjeen määriä kertomalla saat juuri sopivan annoksen löytämällesi saaliille.

Rouskunapit

1/2 litraa kangasrouskuja

Liemi:

1 dl säilöntäetikkaa

2 dl vettä

1 1/2 tl suolaa

(+ puhtaita purkkeja - kuumenna esim. uunissa desinfioidaksesi)

Liota rouskuja kylmässä vedessä muutama tunti tai vaikka yön yli. Sitten ryöppäys: kuumenna litra vettä kiehuvaksi ja keitä sieniä siinä 5 min. Kaada vesi pois ja huuhtele sienet, ja keitä uudelleen 5 minuuttia toisessa vesilitrassa. Huuhtele sienet jäähtyneiksi ja valuta vesi pois. Mittaa kattilaan liemiainekset ja laita sienet sinne. Kuumenna kiehuvaksi ja kaada koko hoito puhtaisiin säilöntätölkkeihin.

Ekoblogi aloittelee

Ekoloinen syntyi ajatuksesta loisia viherilmiöiden parissa ja hamstrata omalle sivustolle ajatuksia kiinnostavista löydöksistä. Projektin mahdollistaja on Ekokauppa Ekolo, näkökulma ekologian opiskelijan, idealistin ja monitahopuuhastelijan. Vauhdissa pitävänä voimana vaikuttaa mahdollisimman luomu vegaanipöperö, joka onnistuu milloin mitenkin, soveltaen, kokeillen ja sopottaen.

Blogimaailman ensihaparoinnissa hupeni purkki kurpitsansiemeniä, kourallinen mustamarja-aroniaa sekä hassu kylmäkeitto linsseistä, selleristä ja tomaatista... Syötynä suurella arvostuksella kaikkea maassa viljeltyä kohtaan oman vuokrapalsta kasvaessa yhä vain savea ja juolavehnää. Mainittakoon kuitenkin oman itsetunnon vuoksi, että parvekkeellamme elää puskakaupalla tomaattia, steviaa, krassia, fenkolia ja muuta maistuvaa. Tiskipöydällä kasvaa lisäksi versotuslaitteessa auringonkukan versoja, ja astiakaapissa taikinakulhollinen iki-ihania tattarinituja, ekoloisen vakioravintoa.

Ekoloisen ominaisuudessa toivon tietenkin blogille lukijoita, mutta myös keskustelua, ideoita ja parannusehdotuksia tuleviin resepti- ja ajatuskyhäelmiin! Lopuksi ensimmäinen ohje..

tattarin idättäminen

reippaan kokoinen astia

siivilä

tattarin suurimoita niin paljon kuin ~viiden päivän aikana oletat syöväsi

vettä

1) Laita tattarisuurimot likoamaan puoleksi tunniksi - yön yli, jotain tältä väliltä

2) Huuhtele siivilässä oikein kunnolla (tattarista irtoaa itämistä estävää punertavaa ainetta)

3) Ravista siivilästä enimmät vedet pois

4) Kippaa itämisastiaan (vaikka siihen sellaiseen taikinakippoon)

5) Anna itää, syömisen voi aloittaa kun itua näkyy, seuraavana päivänä, muutaman tunnin päästä tai heti, jos on kova nälkä.