keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Puputytön ohjeita, leipomuksia ja leipomusaineksia

Ekoloinen testasi tukijoukkoineen vegaanisia herkkuohjeita Raisa Kettusen kirjasta Puputyttö ja Vohvelisankari (Moreeni 2010), kun oli kerrankin joulun ansiosta isompaa raatia maistelemassa. Valitsin pari ohjetta imelyysasiantuntijoiden avulla, inspiroituneena kirjan hurjista silmänruokakuvituksista. Olenkin joskus hulppeimmissa unelmissani elätellyt ajatusta vegaanisesta taidekahvilasta, ja pohtinut, voisiko oikein todella hassuja ja upeita ja taiteellisia leivoksiakin tehdä vegaanisena. Melko selkeästi voisi.

Puputyttökirja
Suosittelen kirjaa kaikille herkkusuille: koko raati sekasyöjiä myöten ihastui leipomuksiin, ja sekin kaakku, joka lähti lahjana maailmalle, sai kovasti kehuja osakseen. Vegaani, joka haluaa kumota stereotyyppisiä uskomuksia "pupuruuan" suhteen, saa näillä ohjeilla uudenlaista painoa väitteilleen vegaaniruuan herkullisuudesta ja näyttävyydestä. Ohjeista saa pontta sekä juhlakakkulaitoksiin että arkimässäilyihin. Monet kakkuset sopisivat myös lahjoiksi, sillä ainakin kaksi kokeilemaani pysyivät erinomaisesti kasassa, ja kuorrutuskin oli tymäkkää. Kun siihen vielä lisäisi omia omanlaisiaan koristeluja, niin lahjamenestys olisi taattu. 

Koska en loppujen lopuksi leivo usein - pidän enemmän käsin tekemisen visuaalisesta kuin maullisesta puolesta - en ollut tajunnut, että kakunpäällystevaihtoehtojakin on näin paljon erilaisia. Puputytön ohjeissa kuorrutuksiin käytetään esimerkiksi kookoskermaa, tofuttia, maapähkinävoita. En ole Ekolon hyllyjä osannut katsoa ollenkaan pätevästi kuorruttajan silmin. Olin suurpiirteisyyksissäni tuntenut lähinnä pari kuorrutusvaihtoehtoa, joista niistäkin toinen oli hieman kiusallinen "juokse sulkemisaikaan kauppaan, osta vegekermaa, yritä vispata ja lorota lopulta kakun päälle". Vaan Puputytön ohjeilla saa näyttäviä, jopa muovailtavia kakunpäällisiä. Jos siis niitä haluaa - kuulin useammalta ihmiseltä, että tekevät näillä ohjeilla ilman kuorrutusta, kun maistuvat kaakut niin hyvältä ilmankin.

Kirjan alussa on lyhyt briiffaus eläimettömän leipomisen iloista, sisältäen Animalian alkukirjoituksen aiheesta. Samalla esitellään hyvät keittiötarvikkeet ja -ainekset, sekä muutama ainesten hankkimisen vinkki. Sitten alkavat heti ohjeet: pikkukakkuskavalkaadi, jota jatkavat browniet ja vuokaleivokset, seuraavina pikkuleivät, erinäiset herkut ja karkit, ja vielä lopussa täytekakut. Jokaista herkkua kuvataan jutustelevasti ja omakohtaisesti - kirjoittajan, kaakkujen äidin, ääni kuuluu. Raportoin kaksi eri herkuntekoprojektia.
   
Sopotimme siis Puputytön ohjein Pina Colada -ananas-kookospikkukakkusia, ja ilmeisesti jenkkiläisten eväsleipien inspiroimana suunniteltuja U.S.A -maapähkinävoi-hilloneliöitä. Näin me teimme:


U.S.A Maapähkinävoi-hilloneliöt
30-40 kpl

220 g vegaanista margariinia huoneenlämpöisenä
3 1/2 dl sokeria
2 tl kananmunankorviketta (Orgran No egg) + 4 rkl vettä
5 dl maapähkinävoita
7 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilja-aromia
3 1/2 dl mansikkahilloa
1 1/2 dl suolapähkinöitä karkeaksi rouhittuna

Viimeiset jäljelle jääneet U.S.A -palaset

Uuni lämmitetään 175 asteesen. Vuorataan vuoka tai pelti leivinpaperilla, voidellaan paperi margariinilla ja jauhotetaan se vielä. Vatkataan margariini ja sokeri kuohkeaksi. Sekoitetaan No Egg huolella veden kanssa, ja lisätään se yhdessä maapähkinävoin kanssa rasva-sokeriseokseen. Sekoitetaan tasaiseksi, lisätään vanilja-aromi ja sekoitetaan vielä vähän. 

Jauhot, leivinjauhe ja suola sekoitetaan eri kulhossa, ja lisätään sitten muuhun taikinaan.2/3 valmiista taikinasta painellaan vuokaan ja sen päälle levitetään hillo (meillä laitettiin vain vähän, koska makeusasiantuntija käski olkapään takaa tekemään niin). Viimeisenä päälle ripotellaan vielä loput taikinat murusina ja suolapähkinät. Leivonnaista paistetaan n. 45 minuuttia uunin keskiosassa. Jos sen pinta alkaa tummua, laitetaan folio kanneksi. 

Kirjassa kehotetaan jäähdyttämään valmis kaakku ritilällä ja leikkelemään se noin 4 X 5 cm palasiksi. Me ei taidettu ihan tehdä tuolla tavoin, koska oli niin kiireisiä maistajia paikalla. Kuvakin on muistettu ottaa vasta, kun kolme palasta on jäljellä.


Pina Colada Ananas-kookospikkukakkuset
12-16 kpl, kun pikkuvuokiin tekee - 
vain muutama isoihin kahvikuppeihin laitettuna 

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kookosjauhoja
1/2 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tlk ananasmurskaa
2 1/2 dl kookosmaitoa
1 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl sokeria 
1 tl vanilja-aromia

Kuorrute:
120 g vegaanista margariinia huoneenlämpöisenä
100 g kookosrasvaa pehmitettynä
7 dl tomusokeria
1 tl vanilja-aromia
1 rkl kookosjauhoa
1 rkl kookoshiutaleita
1 pieni tlk ananasmurskaa valutettuna
(ota mehu talteen)
2 rkl ananasmehua

Tavoite ja kuorrute. Mitä ihmettä - keikkejä ei jäänyt kuvattaviksi yhtään!!

Uuni lämmitetään 175 asteeseen ja vuorataan muffinssipellin kolot paperivuoilla (tai huomataan, että muffinssipelti on Jyväskylässä ja voidellaan piirakkavuoka, mutta huomataan, ettei haluta piirakkaa kuitenkaan, ja voidellaan ja jauhotetaan pieniä kahvikupposia ja muuta, mitä talosta löytyy.) Sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Sekoitetaan ananasmurskaa tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Lisätään kookosmaito, öljy, sokeri ja vanilja-aromi. Tehdään jauhoihin kuoppa keskelle, ja kaadetaan ananasseos siihen. Sekoitetaan kunnolla. Täytetään vuoat (tai kahvikupit) 3/4 täyteen ja paistetaan 20-25 minuuttia (tai paljon kauemmin, isojen kuppien osalta). Jäähdytetään. 

Valmistetaan kuorrute: vatkataan kookosrasva ja margariini kuohkeaksi, lisätään tomusokeri. Vatkataan edelleen. Lisätään vanilja-aromi, kookosjauho ja hiutaleet, ananasmurska ja -mehu. Päällystetään jäähtyneet kakkuset (ja koska kuppeihin tuli paljon enemmän taikinaa per korva, syödään yli jääneet kuorrutteet piparien ja U.S.A kakkusten kanssa - nam!) 

Kanojen ystävän leivonta-aines.
On kyllä hienoa, että vegaanisia leivontaoppaita on syntynyt lisää, tämähän on vähintään yhtä helppoa kuin sekasyöjäkakkujen tekeminen. Vegaanileipomiseen on olemassa myös oivallisia helppoustekijöitä. Yksi on tämä Orgranin No Egg -kananmunankorvaaja (Ekolostakin löytyy), jota meillä piilee maalla kotitalonkin kaapeissa nykyään leipomuksia varten. No Egg vain sekoitetaan veteen paketin ohjeistuksen mukaan, ja sitten sitä kohdellaan kananmunana. Yksi paketti sisältää tarpeeksi ainesta korvaamaan 66 kananmunaa! Melkoinen tilan- ja rahansäästäjä, ja mikä tärkeintä, eettisesti kestävä aines. (Huomaa muuten, miten kuvassa kirjoittajan pieni, ruttuinen piirtäjän sormi muuttuu vahingossa No Egg -paketin nuggetiksi).

Muitakin nopeita, helppoja ja halpoja korvikkeita "kanan kuukautisten" käyttämiseen leivonnassa on. Esimerkiksi Vegaaniliitto neuvoo näin: "Leivonnassa kananmunan korvaa esimerkiksi yksi muussattu banaani, 1⁄2 dl omenasosetta, 1 rkl peruna-, maissi tai soijajauhoja + 2 rkl nestettä (vettä, mehua, soija- tai kauramaitoa) tai 1 rkl pellavansiemeniä liotettuna 2 rkl veteen." Oletan, että pellavansiemenet myllätään soseeksi ennen käyttöä, vaiko eikö? 

maanantai 27. joulukuuta 2010

Meret, merinisäkkäät ja suojelun tuki

Ekolon jouluperinteisiin kuuluu antaa "jouluraha" jonkin hyvisjärjestön tukemiseksi. Tänä vuonna taloudellista jelppiä saivat merinisäkkäiden ja merten ekosysteemien suojelussa meritoituneet kolme järjestöä - merinisäkkäiden suojelusenkelipoppoo Sea Shepherd, saimaannorpan puolesta ääntä pitävä Suomen Luonnonsuojeluliitto, sekä OPS eli Oceanic Preservation Society, jonka tunnetuin produktio lienee vastikään Oscarilla (ja vaikka millä muullakin) palkittu The Cove

Viime jouluna joululahjarahan sai eläinsuojelujärjestö, ja tälläkin kertaa tavoite oli biodiversiteetin suojelun lisäksi myös ahdingossa olevien, älykkäiden merinisäkkäiden suojelun tukeminen. Suuret merinisäkkäät ovat suuriaivoisia, oppivaisia eläimiä, joista osalla on havaittu olevan kieli ja yksilöllisten nimien järjestelmä. Tässäkin meillä siis on sarja olentoja, joiden kognitiivinen taso taitaa vielä jonain päivänä lyödä tiedeyhteisön ällikällä. 

Miksi muutoin meret - ja erityisesti ja merinisäkkäät - ovat merkityksellisiä? Meret ylipäänsä ovat olennaisia; nehän peittävät noin 70% koko planeetasta ja toimivat esimerkiksi tärkeinä hiilinieluina. Lisäksi merissä on lähes kaikki planeetan vesi, jonka kiertokulussa meret ovat elintärkeitä. Merissä myös asuu jopa 50% maapallon eliölajeista, ja 15 kaikista 40:stä eliöpääjaksosta esiintyy vain niissä. Meret ovat siis valtaisia elintilan ja biodiversiteetin pankkeja, joiden suojelussa olisi paljon parantamisen varaa. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, merten kasviplankton tuottaa nykytiedon mukaan 50-80% hapestamme.
  
Merissä ravintoketjut tai -verkot ovat pitkiä ja suhteellisen hauraita. Merinisäkkäiden rooli on olennainen ravintoketjujen ovat ylhäältä-alas kontrollissa. Hyvä esimerkki niiiden tärkeydestä on Pohjois-Amerikan merilevämetsien riippuvuus saukon olemassaolosta: aikanaan merisaukko piti merisiilejä kurissa niitä syömällä, mutta kun saukot hävitettiin lähes täysin, merisiilit pääsivät ahmimaan koko ekosysteemin pohjapilareina toimineet merileväyhdyskunnat melkein kokonaan. Kun saukot sitten tajuttiin suojella, ekologinen tasapaino alkoi pikkuhiljaa palautua. Samankaltainen, herkkä tasapaino on oletettavasti merten keuhkoihin, eli  kasviplanktonyhdyskuntiin, pohjaavien ketjujenkin taustalla. Ja niiden huipulta löytyvät suuret merieläimet. Suuret merinisäkkäät saattavat olla tärkeämpiä kuin vielä uskalletaan olettaakaan, ja niiden kaikkia vaikutuksia merten terveyteen ei tiedetä. 

Monen ikäisiä kaskelotteja. lähde: HS.fi
Valaat ovat muutoinkin erityisen tärkeitä planktonin toiminnan mahdollistajia. Tällä hetkellä oletetaan, että valtaisat valaat toimittavat kasviplanktonille ravinteita syvemmistä vesistä, toimien siten ravinteiden kierrättäjinä aivan kuin maaekosysteemeissä mikroskooppiset maaperäeliöt. Ehkä satuitte törmäämäänkin tähän aiheeseen riemu-uutisena tiedelehdissä about tyyliin "Valaan kakka on ilmastonsuojeluihme". Vielä valaita suurempi vaikutus voi olla esimerkiksi manaateilla ja muilla pienemmissä vesissä liikkuvilla vesinisäkkäillä, jotka lannoittavat ympäristöään. Vielä ei uskalleta arvella määriä sillekään, miten elintärkeitä valtavat valaiden ruhot ovat karuille syvänmeren eliöyhteisöille, kun valaan elinikä loppuu ja sen ruho vajoaa meren pohjaan. Kuulostaa groteskilta ja luonnonlakien tapaan sitä onkin. 

Merten suojelu on ajankohtaista useammasta murheellisesta syystä. Ilmastonmuutos vaikuttaa mertenkin lämpenemiseen, mikä puolestaan uhkaa esimerkiksi herkkiä koralliyhdyskuntia. Hiilidioksidin lisääntyminen liitetään myös meriveden happamoitumiseen, sillä suuri osa ilman hiilidioksidista liukenee meriin. Lisääntyvänä ilmiö saattaa johtaa happamoitumiseen, joka voisi uhata kalkkikuoristen merieläinten kasvua ja olemassaoloa, ja sitä kautta horjuttaa ravintoketjuja pahoin. Meristä on myös löydetty hapettomia vyöhykkeitä, joiden syytä ei vielä tiedetä, mutta joista tutkijat ovat huolissaan. Niin, ja kukaan ei varmaankaan ole välttynyt merten saastumisuutisilta - muovipyörteiltä ja öljypäästöiltä. Muovimönttejä tulee aivan liian usein vastaan, kun tehdään ruumiinavauksia kuolleille merieläimille. Kaiken tämän keskellä ryöstökalastus lyö liian kipeään kohtaan.

www.greenpeace.fi
FAO:n arvio jo vuonna 2004 oli, että meristä pyydettävistä lajeista 52% oli täysin ylipyydettyjä ja 24% ylipyydettyjä, häviämässä tai toipumassa liiallisesta pyynnistä. Suunta ei ole tästä parantunut. Kalastuksen uhreja eivät ole vain kohdelajit. Muutkin, myös suojellut, eläimet - kilpikonnat, delfiinit jne - kärsivät murheellisen usein sivusaaliin osan. Samassa FAO:n arvioinnissa todettiin, että liian suuri osa suurista merikaloista oli pyydetty käytännössä loppuun, ja varoitettiin, että ellei mitään tehdä, kalavarannot romahtavat. Viime vuonna YK varoitteli samaa: merten kalakannat ovat romahtamassa. Meriin tarvittaisiin ehdottomasti suojeltuja alueita, joissa eläimet voisivat lisääntyä rauhassa. Suuret merinisäkkäät tulisi suojella, ja pohjatroolaus kieltää kokonaan - se on erityisen tuhoisa kalastusmenetelmä, jossa kalojen lisäksi pyyntiverkkoon jyrsitään koko merenpohja moninaisine lajeineen. Palautuminen on äärimmäisen hidasta.  

Valaanpyynti puolestaan on tarpeetonta ja ihmisellekin haitallista toimintaa. Aivan kuten delfiinilahtaus, jonka the Cove toi esille. Suurten merieläinten lihaan, ja erityisesti rasvakudokseen, on rikastunut raskasmetalleja ja muita ympäristömyrkkyjä. Tämä johtuu toisaalta siitä, että monet suuret merieläimet ovat ravintoketjujen huipulla, ja toisaalta siitä, että valaan kaltaiset eläimet joutuvat syömään niin valtavia määriä ainesta. Raskasmetallipitoisuudet ovat niin suuria valaissa, että valaiden pelätään voivan kuolla sukupuuttoon jo niidenkin vuoksi. Sen lisäksi siis, että merinisäkkäiden tappaminen lihan vuoksi on suuri kolhu biodiversiteetin ja inhimillisen moraalin kyljessä, se on myös ihmisille haitallista.

Valaat ja delfiinit ovat herkkiä lajeja muistakin syistä. Valaat esimerkiksi lisääntyvät hyvin hitaasti - sinivalas saavuttaa sukukypsyyden n. 5-10 vuoden iässä, ja naaras synnyttää yhden poikasen keskimäärin 2-3 vuoden välein. Populaatiot kasvavat siis varsin verkkaisesti, ja vahingot korjautuvat ainakin yhtä hitaasti. Voidaan myös olettaa, että hyvin suurilla alueilla liikkuvat merieläimet kärsivät noidankehän tapaan kasvavasti joukkojensa harvenemisesta - esimerkiksi lisääntymispartnerin löytäminen käy vaikeaksi, jos välimatka muihin lajikumppaneihin kasvaa jatkuvasti.

Hyviäkin ajankohtaisia uutisia kaikuu maailmalta, ainakin rustokalojen osalta. USA:ssa on juuri saatu aikaan hainpyynnin kielto omilla vesillä hainevien vuoksi. Se on aktivistien kampanjoinnin tulosta. Myös Ekolon joulurahan saaneet tahot kampanjoivat oikeiden tulosten ja äärimmäisen tärkeän asian puolesta, mutta varsin eri välinein ja keinoin. Toivottavasti siis "jokaiselle löytyi jotakin" tästä joululahjottujen joukosta - Sea Shepherd toimii suoraan mutta väkivallattomasti, se seilaa käytännössä valaanpyyntialusten ja valaiden väliin estämään harpuunan laukaisun! SLL tekee arvokasta tiedotustyötä ja uurastaa saadakseen kalastajat vaihtamaan norppaystävällisiin pyyntimenetelmiin tai pitämään kokonaan paussia kalastuksesta sinä aikana ja niillä alueilla, joilla vauvakuutit liikkuvat. OPS puolestaan tekee maailmanlaajuisia projekteja, joilla epäkohtia tuodaan esille. The Covea tehdessään kuvaajat olivat sananmukaisesti henkensä kaupalla liikenteessä. Tällaiseen toimintaan Ekoloinenkin vielä sitten joskus hyppää messiin "isona" ja aikuisena biologina! :) 

P.S. Tsekkaa meikäläisittäin kaiketi tutuin valas - pyöriäinen!


perjantai 3. joulukuuta 2010

Joulujälkkäri :)

Raportti ja synnintunnustus: Sopotin aika kivan pikku jälkkärin pikkujouluhengessä. Siihen tuli melkein kokonainen 400 ml:n kookosmaitotölkki, iso kourallinen liotettuja luumuja ja niiden liotusvesi, pari ruokalusikallista rusinoita, hiukkasen siemeniä ja pähkinöitä sakeuttamaan, ja yksi banaani. Niin, ja mausteeksi se Brazierilainen 1/4 teelusikallista neilikkaa, kaneliakin olisin laittanut jos olisi sattunut olemaan. Makeuttimeksi laitoin steviaa, mutta suosittelen mieluummin vaikka intiaanisokeria, stevia ja luumu kun eivät jotenkin aina sovi yhteen. Sekoitus tehosekoittimella ja valmista on! Tulee tuollainen allaolevan kokoinen kahden hengen annos, ja lisäksi jää ihan mukavasti kokille rapsittavaakin :)  

joulujälkkäri rusinakoristeella
Pitäisi kyllä alkaa kohta taas blogata muutakin kuin nestemäisiä ruokavinkkejä - ainakin ajattelin taas kokata kotiväen pikkujouluihin joitakin kivoja vegaaniversioita; seitankinkku ja vegaaninen waldorfinsalaatti ainakin lienevät tulossa blogiin :) Mutta paljastettakoon, että tuolla luonnosten uumenissa vaanii myös lisää outoja pirtelöohjeita viimeistelyä ja julkaisua odottamassa.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Luonnon Lumo ja ekosysteemipalvelut

Vuosi 2010 on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi, ja Suomen Luonnonsuojeluliiton lanseeraama LUMO2010-kampanja on jo rullannut hyvän aikaa. LUMOn tarkoitus on pitää ääntä luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ja muistuttaa, mitä menetetään, jos luonnon annetaan yksipuolistua. Kampanja on voittanut ainakin minut puolelleen ihan täysillä, sillä olen murehtinut sitä, miten kaikkein pahin aiheuttamamme luonnonkatastrofi - massasukupuutto - on jäänyt niin trendikkääksi nousseen ilmastonmuutoksen jalkoihin. 

Hyvä Lumo! :)

http://www.sll.fi/lumo2010

Lokakuun teemana LUMOssa on ekosysteemipalvelut, eli ne "palvelukset", joita terve luonto pystyy tarjoamaan meille ihmisille. SLL jakaa ekosysteemipalvelut sivuillaan tuotantopalveluihin (luonnon tarjoama materiaali kuten viljelemällä tai keräilemällä saatu ruoka, energia jne), säätelypalveluihin (esim. ilmaston säätely, tulvatorjunta ja pölyttäjien "palvelukset"), ylläpitopalveluihin (esim. ravinteiden ja veden kierto), kulttuuripalveluihin ja säilyttäviin palveluihin (geneettinen säilyvyys, lajiston säilyvyys).

Ekosysteemipalveluiden termi voi kuulostaa luonnonystävän, saati luonnon lumosta nauttivan luontoromantikon, mielestä kolkolta, mutta on paikallaan olemassa. Kun markkinamaailma ja jatkuvan kasvun talous asettavat koko ajan lisätuotannon vaatimuksia, perusteltuna kilpailukyvyllä ja muulla, on hyvä pystyä  esittämään täystuhon vastalauseita samalla kielellä. Ekosysteemipalveluita voidaan jopa arvottaa rahallisesti. Näin on ilmeisesti tehtävä, jotta elävää, monimuotoista luontoa säilytettäisiin. Suojelun on oltava kannattavaa juuri nyt, ei tulevaisuudessa (vaikka ekoihminen näkisi ideaa juuri tulevaisuuden olentojen elämän edellytysten säilyttämisessä). Esimerkiksi niiden kuuluisien kosteikkojen tarjoama tulvasuoja on rahalliselta arvoltaan paljon paljon suurempi kuin mitä koskaan voisi tuottaa alueen raivaus vesiviljelyyn. Monimuotoisen luonnon tajutaan olevan rahasampo, kun tiedostetaan millaisia kuluja aiheutuisi tulvien, pölyttäjäkuolemien, ilman heikentymisen jne. aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta.

Itse asiassa alustavat laskelmat ekosysteemipalveluiden rahallisesta arvosta ovat olleet niin massiivisen suuria tuloksiltaan, että voisikin jo pikkuhiljaa alkaa odotella kunnon ekoratkaisujen ilmestymistä suurtenkin linjauksien ja bisnesten pariin viherpesun rinnalle (tai mieluiten paikalle). Aidon ja elävän luonnon säilyttäminen ei ole vain "museointia" tai "viherpiiperrystä", vaan ehdoton edellytys kaiken sujumiselle, oikealle vauraudelle ja hyvinvoinnille. (Kuvitella esimerkiksi, miten suuret tappiot syntyvät siitä jos pölyttäjät voivat huonosti!). Ekosysteemipalveluiden käsitteen lanseeranneet tieteilijät ovat tajunneet, että tuhoisille bisneksille pitää puhua niiden omalla kielellä luonnon säilyttämisen puolesta

- hyvä ekosysteemipalvelut!  :)

lauantai 4. syyskuuta 2010

Suolanappeja

Tässä se ohje kangasrouskujen säilöntään. Parhaita ovat tietenkin pienimmät napit, mutta itse kerään hyvässä kunnossa olevat isotkin kyllä. Ohjeen määriä kertomalla saat juuri sopivan annoksen löytämällesi saaliille.


Rouskunapit

1/2 litraa kangasrouskuja
Liemi:
1 dl säilöntäetikkaa
2 dl vettä
1 1/2 tl suolaa
(+ puhtaita purkkeja - kuumenna esim. uunissa desinfioidaksesi)

Liota rouskuja kylmässä vedessä muutama tunti tai vaikka yön yli. Sitten ryöppäys: kuumenna litra vettä kiehuvaksi ja keitä sieniä siinä 5 min. Kaada vesi pois ja huuhtele sienet, ja keitä uudelleen 5 minuuttia toisessa vesilitrassa. Huuhtele sienet jäähtyneiksi ja valuta vesi pois. Mittaa kattilaan liemiainekset ja laita sienet sinne. Kuumenna kiehuvaksi ja kaada koko hoito puhtaisiin säilöntätölkkeihin.


perjantai 18. kesäkuuta 2010

Ekoblogi aloittelee

Ekoloinen syntyi ajatuksesta loisia viherilmiöiden parissa ja hamstrata omalle sivustolle ajatuksia kiinnostavista löydöksistä. Projektin mahdollistaja on Ekokauppa Ekolo, näkökulma ekologian opiskelijan, idealistin ja monitahopuuhastelijan. Vauhdissa pitävänä voimana vaikuttaa mahdollisimman luomu vegaanipöperö, joka onnistuu milloin mitenkin, soveltaen, kokeillen ja sopottaen.

Blogimaailman ensihaparoinnissa hupeni purkki kurpitsansiemeniä, kourallinen mustamarja-aroniaa sekä hassu kylmäkeitto linsseistä, selleristä ja tomaatista... Syötynä suurella arvostuksella kaikkea maassa viljeltyä kohtaan oman vuokrapalsta kasvaessa yhä vain savea ja juolavehnää. Mainittakoon kuitenkin oman itsetunnon vuoksi, että parvekkeellamme elää puskakaupalla tomaattia, steviaa, krassia, fenkolia ja muuta maistuvaa. Tiskipöydällä kasvaa lisäksi versotuslaitteessa auringonkukan versoja, ja astiakaapissa taikinakulhollinen iki-ihania tattarinituja, ekoloisen vakioravintoa.

Ekoloisen ominaisuudessa toivon tietenkin blogille lukijoita, mutta myös keskustelua, ideoita ja parannusehdotuksia tuleviin resepti- ja ajatuskyhäelmiin! Lopuksi ensimmäinen ohje..


tattarin idättäminen

reippaan kokoinen astia
siivilä
tattarin suurimoita niin paljon kuin ~viiden päivän aikana oletat syöväsi
vettä

1) Laita tattarisuurimot likoamaan puoleksi tunniksi - yön yli, jotain tältä väliltä
2) Huuhtele siivilässä oikein kunnolla (tattarista irtoaa itämistä estävää punertavaa ainetta)
3) Ravista siivilästä enimmät vedet pois
4) Kippaa itämisastiaan (vaikka siihen sellaiseen taikinakippoon)
5) Anna itää, syömisen voi aloittaa kun itua näkyy, seuraavana päivänä, muutaman tunnin päästä tai heti, jos on kova nälkä.