maanantai 25. kesäkuuta 2012

Jäätelökokeiluja


Kesä ja jätski kuuluvat yhteen. Jäätelöä ei kuitenkaan tarvitse välttämättä ostaa kaupasta, vaan sitä voi tehdä itsekin, helposti ja jopa suorastaan terveellisistä aineksista.

Raakajäätelöt ovat yksinkertaisesti sanottuna jäädytettyä raakaruokaa, siis raakapuurojen, -pirtelöiden, -jugurttien ja -smoothieden jäätelöksi jalostettuja versioita. Yleensä jätskit rakennetaan pähkinöistä, hedelmistä ja marjoista. Makeutus hoidetaan joko agave- tai vaahterasiirapilla, stevialla tai palmusokerilla. Monesti mukaan lisätään myös jotakin ”superfoodia”, useimmiten varmaan raakakaakaojauhetta tai kermaisen makeaa lucumaa. Täyteläisen koostumuksen takaamiseksi jätski viimeistellään joko kaakaovoilla tai kookos- tai pähkinäöljyllä. Klassinen raakajäätelöaines on jäädytetty banaani. Soseutettu jäädytetty banaani riittää melkein yksinään jäätelöksi, niin kuohkean jäätelömäiseksi hedelmä näillä toimenpiteillä muuttuu.

Raakajäätelön valmistus on yksinkertaista: jäätelöainekset surautetaan sileiksi tehosekoittimella ja pakastetaan. Kätevimmin pakastusvaihe hoituu luonnollisesti jäätelökoneella. Jos kyseistä kapinetta ei omasta keittiöstä löydy (kuten on oma laitani), onnistuu jäätelön valmistus myös ihan tavallisen pakastimen avustuksella. Jäätelömassa kaadetaan laakeaan astiaan ja laitetaan pakastimeen. Massaa kannattaa sekoitella silloin tällöin (n. 15-30 minuutin välein), että jäätelö ei liiaksi kiteydy jäätyessään. En tiedä, millä superpakastimilla jätskejä yleensä valmistetaan, kun monissa ohjeissa pakastusajaksi mainitaan puolisen tuntia. Meidän pakastimessa (-18 astetta) jäätelöitymiseen menee joka tapauksessa kolmatta tuntia. Ilman jäätelökonetta tämä pakastusvaihe onkin jäätelön teossa ainut hieman enemmän vaivaa vaativa osa, tai vaivalloisuus liittyy lähinnä siihen, että massaa pitää muistaa välillä sekoitella eli ei nyt kovin vaikeaksi voi väittää kuitenkaan.

Olen tehnyt raakajäätelöä muutaman kerran aiemminkin, vähän vaihtelevalla menestyksellä. Tällä kertaa kokeilut onnistuivat mielestäni aika mainiosti. Kokemuksesta viisastuneena voin ainakin todeta, että jäätelömassasta ei kannata tehdä kauhean paksua, vaan se saa muistuttaa lähinnä paksuhkoa pirtelöä.

 

Suklaa-kookosjäätelö

 


Suklaa-kookosjäätelön inspiraationa toimivat kaapista löytyneet ainekset. Ja täytyy sanoa, että tämä jätskikokeilu toimi oikein mallikkaasti. Jäätelöstä tuli kermaisen pehmeää ja maultaan suorastaan moniulotteista. Rakenne jäi hieman rakeiseksi, seuraavalla kerralla täytyy antaa massan pyöriä tehosekoittimessa vielä vähän pitempään.

Pistä cashew-pähkinät mielellään likoamaan vesitilkkaan muutama tunti etukäteen. Kaada liotusvesi  pois ja laita pähkinät sekä kaikki muut ainekset tehosekoittimeen. Sekoita mahdollisimman sileäksi. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan tai kaada laakeaan astiaan ja jäädytä pakastimessa. Muista sekoitella muutaman kerran jäädytyksen aikana.



Maapähkinä-banaanijäätelö





Maapähkinävoi-banaanijäätelö ei ehkä täytä ihan tiukimpia raakuuskriteereitä, onhan maapähkinävoi valmistettu kevyesti paahdetuista maapähkinöistä. Alun perin resepti  on täältä, sokerin määrää pienensin hiukan, näinkin tämä on vähintään riittävän makeaa. Kaiken kaikkiaan tästä tuli ihan huippuhyvää, plussaa sileän paksusta ja jäätelömäisestä rakenteesta. Maapähkinävoin ja banaanin maut ja rakenteet totesin erikoisen yhteensopiviksi. Tämä jätski ei myöskään vaatinut kovin paljona sekoittelua jäädytyksen aikana. Uumoilen, että tämä voisi toimia hyvin myös suklaajätskinä, jos mukaan lisäisi kaakaojauhetta. 

  • 0,5 tl vaniljajauhetta
  • 2 (jäädytettyä) banaania

Laita banaani pilkottuna ja kuorittuna pakastimeen muutama tunti etukäteen. (En ole ihan varma, miten tämä onnistuisi, jos banaaneja ei jäädyttäisi etukäteen, vaan vasta muun jätskin mukana. Jäädytin banaanit etukäteen, koska alkuperäisessä ohjeessa näin neuvottiin.) Sekoita tehosekoittimessa maapähkinävoi, mantelikerma, palmusokeri ja vanilja. Lisää mukaan jäätyneet banaanit. Sekoita tasaiseksi. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan tai kaada laakeaan astiaan ja jäädytä pakastimessa. Muista sekoitella pari kertaa jäätymisen aikana.



Mustikka-banaanijäätelö 




Halusin kokeilla vielä jotakin marjaisan raikasta jäätelöä. Ja lunastaa ammoin antamani lupauksen stevia-resepteistä. Tästä jätskistä tuli ihan hyvää, ehkä maku olisi ollut vielä raikkaampi, jos jätskin olisi tehnyt mantelikerman sijasta johonkin täysmehuun ja kenties makua olisi voinut piristää vielä vaikkapa inkiväärillä. Stevianeste kumminkin hoiti makeuttajan hommansa hyvin. 

  • 3 dl jäisiä mustikoita
  • 2 (jäädytettyä) banaania
  • n. 1 rkl sitruunamehua
Laita banaani kuorittuna ja pilkottuna pakastimeen muutama tunti etukäteen. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa sileäksi massaksi. Valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeiden mukaan tai kaada laakeaan astiaan ja jäädytä pakastimessa. Muista sekoitella muutaman kerran jäädytyksen aikana.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Salaattia purkkiin!


Pakkohan tätä oli kokeilla - siis tehdä salaattia purkkiin. Alun perin idea on käsittääkseni täältä, minä bongasin sen täältä -kiitos loistavan Finding Vegan-sivuston (erinomainen inspiraationlähde muuten, jos ei keksi mitä ruokaa laittaisi).



Salaatti lasipurkissa näyttää ihanalta, mutta onko salaattipurkissa jotain muutakin järkeä? Ensin vähän epäilytti, purkkihan painaa ja menee varmaan helposti rikkikin. Mikään pitemmillä reissuilla kanniskeltava eväs tämä ei ehkä ole. Testaus ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että on tässä ideaa kumminkin.

Salaattipurkki kootaan siten, että pohjimmaiseksi laitetaan salaatinkastike. Kastikkeen päälle pannaan sellaiset ainekset, joiden makua kastikkeessa marinointi parantaa, siis esimerkiksi tofukuutiot, porkkanat, pavut ja sipulit. Salaattitarpeita ladotaan purkkeihin kerroksittain, päällimmäiseksi laitetaan kevyitä salaatinlehtiä, villivihanneksia ja yrttejä. Oikeastaan järjestyksellä ei ole niin väliä, aineksia voi sommitella vaikka värien mukaan.

Esteettinen elämys on vähintään puoli ruokaa, mutta paras juttu purkissa on se, että salaatti pysyy siinä tuoreena useamman päivän (minulla kokemusta vasta kahden päivän jääkaappisäilytyksestä, mutta salaatin kerrotaan säilyvän pitempäänkin). Purkki ratkaisee myös ongelman, joka liittyy ison salaattikulhollisen valmistamiseen kerralla - seuraavana päivänä kastikkeessa uineet salaatinlehdet ovat menettäneet raikkautensa ja rapeutensa, samoin käy monille muillekin kasviksille tai vaikka pastalle. Korkeassa purkissa salaatinkastike pysyy pohjalla ja ylempien kerrosten ainekset säilyttävät rapsakkuutensa. Kastike sekoitetaan salaattiin vasta juuri ennen syömistä.

Toimivimmillaan salaattipurkki-idea on luullakseni, kun salaatteja tekee valmiiksi jääkaappiin useamman purkillisen. Vaihtelun vuoksi jokaisen purkin voi koota vähän eri tavalla. Salaatteja voi sitten syödä tuoreina ja raikkaina pitkin viikkoa, aika kätevää! Salaatti kipataan purkista lautaselle, jolloin ainekset ovat juuri oikeassa järjestyksessä. Tai sitten purkkiin jätetään sen verran tyhjää tilaa, että salaatti sekoittuu purkkia kääntelemällä ja salaatin voi syödä suoraan purkista.

Minä tein salaattini tyhjiin kristallisuolapurkkeihin, kuten kunnon ekololaisen tietysti kuuluu ;) Suolapurkki on kaunis ja tiivis ja siihen mahtuu aikalailla sopivan kokoinen salaattiannos. Salaatin voi toki tehdä mihin tahansa sopivanmalliseen purkkiin, jonka kansi pysyy tiukasti kiinni.

Alimmaiseksi tein tilkan kastiketta suoraan purkkiin. Kastikkeeseen laitoin:
  • oliiviöljyä
  • valkoviinietikkaa
  • silputtuja valkosipulin kynsiä
  • pikku ripaukset kristallisuolaa ja palmusokeria
  • yrttejä (timjamia, kynteliä)
Kastikkeen päälle laitoin toiseen purkkiin tofukuutioita ja punasipulia, toiseen porkkanatikkuja ja kidney-papuja. Sen jälkeen asettelin satunnaisessa järjestyksessä lisää aineksia: tomaattia, kurkkua, ananasta, oliiveja, mantelirouhetta, kurpitsansiemeniä, jääsalaattia, ruohosipulia, tuoretta basilikaa...

Ja kyllä toimii: tänään syön lounaaksi raikasta, mutta sopivilta osin mainiosti maustunutta salaattia :) 


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hyvä hamppu


 

Nyt on pitkästä aikaa sopiva hetki hehkuttaa hieman hamppua. Hamppu on nimittäin kerrassaan erinomainen kasvi niin ympäristön kuin ravitsemuksenkin näkökulmasta.

Viljelykasvina hamppu on aivan erityisen ympäristöystävällinen. Se on pitkäjuurinen typensitojakasvi, joka tuo ravinteita maan pintakerroksiin ja estää maaperän köyhtymistä. Vaatimattomissakin oloissa kasvava hamppu on runsas- ja nopeasatoinen. C4-kasvina se sitoo ja yhteyttää kasvunsa aikana hiilidioksidia kaksin- tai kolmikertaisen määrän verrattuna C3-kasveihin. (Noora on biologin asiantuntemuksella selvittänyt hampun ekologisuutta aiemmassa hamppupostauksessaan). Hampun ekoansioihin on ehdottomasti myös lisättävä sen ravitsemuksellinen sisältö. Se on loistava kasviperäinen proteiinin lähde, joka pesee eläinperäiset kilpailijat sekä ympäristö-, terveellisyys- että eettisyysmittareilla mitattuna.

Hampun viljelyllä on Suomessakin vuosisataiset perinteet. Viime vuosikymmeninä päihdyttävä alalaji on ikävästi mustannut kasvin mainetta. Öljy- ja kuituhampussa päihdyttäviä kannabinoideja ei kuitenkaan ole käytännössä lainkaan ja elintarvkeikäyttöön päätyviä hamppuraaka-aineita valvotaan tiukasti. Pikku hiljaa hamppu onkin alkanut jälleen nauttia ansaitsemaansa arvostusta. Onneksi, sillä ravintona hamppu on huipputerveellistä. 

Hampunsiementen valtti on niiden ravintosisällön monipuolisuudessa. Tähän pieneen siemeneen on pakattu sekä erinomaisia rasvoja että runsaasti täydellistä kasviproteiinia. Rasvahappoja hampussa on vaikuttava kirjo: omega-kolmosta, -kuutosta ja -yhdeksää. Omega-6 ja omega-3 -rasvahappoja hampunsiemenissä on ihanteellisessa suhteessa. Lisäksi hampunsiementen omega-6 -rasvahapoista osa on valmiiksi gammalinoleenihappoa (GLA) ja omega-3 -rasvahapoista osa stearidonihappoa (SDA), eikä elimistön siten tarvitse itse näitä muuntaa.  

Hampunsiemenistä 24 % on proteiinia ja tästä proteiinista löytyvät kaikki välttämättömät aminohapot ja vielä paljon päälle. Hampun sisältämä proteiini on myös poikkeuksellisen hyvin imeytyvää sorttia. Hampun proteiinien (edestiinin ja albumiinin) aiheuttamat allergiset reaktiot ovat erittäin harvinaisia, siksi hamppu on erinomainen proteiininlähde erityisesti niille, jotka saavat allergisia oireita palkokasveista.

Hamppua voi nauttia monessa muodossa: öljynä, jauhoina, siemeninä (kuorella ja ilman) sekä erilaisina pitemmälle jalostettuina tuotteina, kuten pastan tai vaikka suklaan seassa. Kylmäpuristettua hamppuöljyä ei kannata käyttää paistamiseen, sillä sen rasvahappokoostumus kärsii kuumentamisesta. Hamppuöljy sopiikin ennen kaikkea salaatinkastikkeeksi tai ravintolisän tapaan vaikkapa puuron tai jugurtin joukkoon. Kuoritut hampunsiemenet ovat omiaan smoothien tai kasvissosekeiton seassa, vettä lisäämällä niistä voi valmistaa helposti ja nopeasti miedon makuista hamppukermaa tai -maitoa. Hamppujauhoa kannatta lisäillä leipätaikinaan, minusta aika ihanteellinen leipä syntyy, kun hamppujauhoa laittaa n. 1/6 jauhojen määrästä.

Omassa keittiössäni suosituin hamppujuttu ovat ehkä kuitenkin ihan perinteiset kuorimattomat hampunsiemenet. Hampunsiementen kuoressa on runsaasti kuitua ja kivennäisaineita, joten jos kuorten aiheuttama lievä rouskuvuus ja rakenteen rakeisuus ei haittaa, kannattaa kuorenkin hyvät aineet hyödyntää. Siementen kuori on kuitenkin syytä rikkoa tavalla tai toisella, jotta elimistö saisi ravinteet käyttöönsä. Aiemmassa postuksessani olen tehnyt idätetyistä hampunsiemenistä tuorepuuroa. Tällä kertaa paistelin kasvispihvejä.


Hamppu-bataattipihvit 


Jauhettuina hampunsiemenet ovat mainio aines esimerkiksi kasvispihveissä. Proteiinikoostumuksensa ansiosta hampunsiemenet toimivat pihvitaikinassa kananmunan kaltaisena sidosaineena ja pihvit pysyvät tosi hyvin koossa. Tällä ohjeella syntyy n. 20 mehevää pienehköä pihviä.  

  • 1 pienehkö luomubataatti (n. 5 dl raastetta)
  • 1 luomusipuli
  • 2-3 luomuvalkosipulin kynttä
  • 1 dl luomuspelthiutaleita
  • 2 rkl luomupaistoöljyä
  • 2 tl luomugaram masalaa
  • 1 tl luomukorianteria
  • 4 rkl luomutomaattipyreetä
  • 3 rkl luomusoijakastiketta
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • 1/2 dl luomumantelikermaa (tai muuta kasviskermaa)

Jauha hampunsiemenet tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Raasta bataatti, pilko sipuli ja valkosipuli.

Kaada pannulle reilu loraus paistoöljyä. Lisää kuumalle pannulle mausteet ja tomaattipyree. Lisää sipuli ja valkosipuli. Paista hetki ja lisää raastettu bataatti. Paista kunnes bataatti on hieman pehmennyt. Sekoita raasteeseen soijakastike ja viinietikka. 

Sekoita keskenään kulhossa hampunsiemenrouhe, spelthiutaleet ja paistetut kasvikset. Lisää seokseen tilkka mantelikermaa. Muotoile massasta pienehköjä pihvejä ja paista pihvit keskilämmöllä pannulla rapeakuorisiksi.