Tuorepuuroa kaikilla mausteilla

Tuorepuuro on hyvä alku päivälle. Nälkä pysyy puuroaamiaisen jälkeen poissa pitkään, mutta olo jää silti mukavan kevyeksi. Lempipuuroni syntyy tattarista ja taateleista. Teen yleensä puuroa kerralla vähän isomman annoksen. Kun puuroa on pyöräytetty kerralla parin päivän tarpeiksi, säästyy sekä aikaa että vaivaa. Vähän isompi annos on myös kivempi ja helpompikin valmistaa, kuin ihan pikku satsi, jonka saa kaapia tehosekoittimen pohjalta.

Tattari-taatelituorepuuro (n. 3 annosta)

• 3 dl tattaria
• 6 taatelia
• vettä

 Aloita puuron valmistus tattarin huolellisella huuhtelulla. Tämä onnistuu kulhon ja siivilän avulla. Huuhdeltu tattari saa liota ainakin kahdeksan tuntia, yksinkertaisinta on antaa sen olla vedessä yön yli. Lionnut tattari muuttuu jännästi limaiseksi. Huuhdo tämä limaisuus tattarista pois siivilän avulla. Kun kaikki kalvot ovat kaikonneet, pane tattari tehosekoittimeen. Heitä sekaan taatelit, joko tuoreet tai kuivatut versiot. Kuivattuja taateleita kannatta myös liottaa ainakin muutama tunti ennen käyttöä.Lisää seokseen vettä, kunnes seos on sopivan puuromainen. Mahdollinen taateleiden liotusvesi kannattaa ehdottomasti hyödyntää tässä,

Tuorepuuron kavereiksi sopivat monelaiset lisukkeet, esimerkiksi marjat ja hedelmäpalat. Tällä kertaa tein puurolle "hillon" kuivatuista viikunoista, vastaavan kastikkeen voi valmistaa muistakin kuivatuista hedelmistä, kuten taateleista tai aprikooseista tai näiden yhdistelmistä. Kastikkeen resepti on superhelppo:

Viikunakastike 

• 6 kuivattua viikunaa
• vettä

Laita viikunat likoamaan vesitilkkaan. Kun viikunat ovat pehmennet (tämä vie parisen tuntia), kippaa koko komeus tehosekoittimeen ja sekoita sileäksi.

Tuorepuuron lisukkeeksi sopii myös cashewpähkinöistä valmistettu vaniljakastike. Tällä kertaa kokeilin vähän uutta ja tein soossin Raw food -makeita herkkuja raakaravinnosta -kirjan reseptillä, joka poikkesi aiemmin käyttämästäni siinä, että tähän versioon tuli cashewpähkinöiden lisäksi myös puolikas avokado. Lopputulos olikin vielä asteen verran aiempaa kermaisempi. Kirjan ohjeella vaniljakastiketta tulee aikamoinen määrä. Reseptin voi siis huoletta puolittaa.

Vaniljakastike

• 3 dl cashewpähkinöitä
• 1/2 avokado
• 1 tl vaniljajauhetta
• 1 rkl hunajaa (tai agavesiirappia/taatelia/muuta makeutinta)
• 3 dl vettä

 Mittaa vesi ja cashewpähkinät tehosekoittimeen. Jauha hienoksi. Lisää muut ainekset ja hienonna uudestaan.

Tiikeripähkinä-maamanteli

Vaikka tiikeripähkinä-maamantelilla on useampikin pähkinään viittaava nimi, se ei kuitenkaan ole pähkinä, vaan kastanjasädekaislan juurimukula. Kastanjasädekaisla (Cyperus esculentus), joka tunnetaan myös nimillä maakastanja ja maamanteli,  on ruohomainen, sarojen heimoon kuuluva kasvi, sukua esimerkiksi papyrukselle.  Se on yksi vanhimmista tunnetuista viljelykasveista; tiikeripähkinöitä on löydetty esimerkiksi faaraoiden haudoista.  1200-luvulla kasvi ja sen käyttö levisi arabien välityksellä Espanjaan, erityisesti Valenciaan.  Nykyisinkin suurin osa tiikeripähkinöistä viljellään Espanjassa, sieltä tulevat myös Ekolon valikoimaan kuuluvat luomutiikeripähkinät. Tiikeripähkinöitä kasvatetaan myös monissa  Länsi-Afrikan maissa, kuten Nigeriassa ja Ghanassa.

Maultaan, ulkonäöltään ja ravintoarvoiltaan tiikeripähkinät muistuttavat puissa kasvavia kaimojaan. Kuivatun tiikeripähkinän kuoren alla on makean mantelimainen ja pehmeä sisus. Tiikeripähkinöissä on runsaasti hyviä rasvahappoja, rasvahappokoostumukseltaan ne muistuttavat oliiveja. Erityismaininnan ansaitsee niiden todella suuri kuitupitoisuus: tiikeripähkinöissä on erittäin runsaasti sekä liukenevaa että liukenematonta ravintokuitua. Erinomainen kuidun lähde tiikeripähkinät ovat erityisesti niille, joiden ruokavalioon ei kuulu viljoja. Myös mineraaleja, kuten kalsiumia ja magnesiumia, tiikeripähkinöissä on huomattavia määriä. Lisäksi ryppyinen kuori kätkee alleen useita antioksidanttivaikutteisia ainesosia, kuten E- ja C-vitamiinia. Koska tiikeripähkinät eivät kuitenkaan ole pähkinöitä, allergisuus niille on hyvin harvinaista (tiikeripähkinästä ja allergiasta esim. täällä).

Omalta osaltaan tiikeripähkinät voisivat olla ratkaisemassa kahta ihmiskuntaa piinaavaa ravitsemusongelmaa. Korkean energiapitoisuutensa ja mainion ravintoainesisältönsä ansiosta tiikeripähkinä olisi oivallinen ravinnon lähde aliravitsemuksesta kärsiville, erityisesti lapsille ja vanhuksille. Länsi-Afrikassa, kuten Nigeriassa tiikeripähkinän ravitsemuksellisia hyötyjä on onkin alettu tutkia ja niiden käyttöä edistää. Koska tiikeripähkinöiden ravitsemuksellista arvoa ei tunneta tarpeeksi, niitä ei myöskään hyödynnetä likikään siinä määrin kuin olisi mahdollista (juttua aiheesta esim. täällä).

Toisaalta tiikeripähkinöiden pureskelu hyödyttäisi myös ylipainon, diabeteksen ja ruoansulatusongelmien kanssa kamppailevia.  Monen nykyihmisen ruokavalion ongelmana on liian vähäinen kuidun saanti ja kuitua tiikeripähkinöissä todella on. Riittävän kuitupitoinen ravinto on ensiarvoisen tärkeää ruoansulatukselle. Se myös tasapainottaa verensokeria ja kolesterolia. Painonhallinnassa kuitupitoinen ruoka on avuksi, sillä se pitää nälän tunteen poissa pitempään. Riittävän kuitupitoisella ravinnolla on todettu myös suolistosyöpiä ehkäiseviä vaikutuksia. Tiikeripähkinöiden kylläisyyden tunnetta lisäävän vaikutuksen voi jokainen niitä rouskutteleva todeta itse, vatsa ei nimittäin syönnin jälkeen tunnu tyhjältä tunteihin.

Tiikeripähkinöitä voi syödä sellaisenaan tai liotettuna. Niiden kuori ei varsinaisesti ole kova, mutta se on aika sitkeä. Tiikeripähkinöissä ei myöskään ole juuri lainkaan nestettä. Siksi kunnon liotus ennen käyttöä tekee tiikeripähkinöistä huomattavasti mehevämpiä ja maukkaampia. Olen liotellut pähkinöitä jopa vuorokauden. On myös hyvä tietää, että tiikeripähkinän kuori ei liotuksesta varsinaisesti pehmene. Kuoren rakenne ja suutuntuma sen sijaan muuttuu, liotettu tiikeripähkinä ei ole enää sitkeä, vaan kerrassaan ruoskuva.

Tehosekoittimella tai morttelilla jauhettuna tiikeripähkinät ovat hyvä kuitulisä jugurtin tai puuron sekaan. Mukavan makea ja pähkinäinen maku tekee tiikeripähkinästä oivallisen ainesosan leivonnaisiin. Pähkinäallerginen voi korvata niillä pähkinät. Perinteinen tiikeripähkinäherkku on valencialainen virkistävä juoma horchata de chufa. Kuumina päivinä nautittava juoma valmistetaan tiikeripähkinöistä, vedestä, sokerista ja kanelista.

Minun ensimmäinen tiikeripähkinäkokeiluni ovat nämä tiikeripähkinästä ja kookoksesta valmistetut raakapallot. Tiikeripähkinän ja kookoksen maut muistuttavat toisiaan, siksi ne sopivat oivallisesti yhteen.

Tiikeripähkinä-kookospallot (n. 10 kpl)

• 1 dl liotettuja luomutiikeripähkinöitä
• 1 dl luomurusinoita
• 1/2 dl luomukookoshiutaleita
• 1 rkl luomukookosöljyä
• ripaus luomuvaniljaa
• aivan pikkuriikkinen ripaus kristallisuolaa

Jauha tiikeripähkinät tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi rouheeksi. Tehosekoita rusinat erikseen massaksi. Sekoita kookoshiutaleet, vanilja, suola, tiikeripähkinät ja rusinat keskenään. Lisää kookosöljy. Pyörittele massasta palloja.   

Lisää tiikeripähkinäreseptejä:
http://ekoloinen.blogspot.fi/2013/05/tiikeripahkinaherkkuja.html
http://ekoloinen.blogspot.fi/2013/05/mansikkakakku-raakana.html

Mustat seesaminsiemenet -muutama resepti

Ruskeat seesaminsiemenet ovat ravinteikkuudessaan huippuluokkaa, mutta vielä asteen verran paremmaksi pistävät mustat seesaminsiemenet. Nämä pienet siemenet ovat pullollaan proteiinia ja hyviä rasvoja. Kalsiumia niissä on enemmän kuin juustossa! 

Jotta elimistö saisi kaikki mustien seesaminsiementen tärkeät kivennäis- ja hivenaineet (kalsiumin, magnesiumin, kaliumin, raudan...) käyttöön, kannattaa ne käsitellä ennen käyttöä. Tämä käsittely tarkoittaa siementen liotusta, idätystä tai paahtamista. 

Helppo tapa häätää siemenistä kivennäisaineiden imeytymistä häiritsevä fytiinihappo, on idättää ne. Mustien seesaminsiementen kohdalla idätys ei tarkoita viikon kasvatusprojektia, vaan on huomattavasti nopsempaa puuhaa. Siemenet huuhdellaan ja niitä liotetaan 5-8 tuntia. Tämän jälkeen vesi kaadetaan pois ja siemeneten annetaan itää n. vuorokausi. Seesaminsiemeniä ei idätyksen aikana huuhdella, eikä niihin muodostu näkyvää itua. Jos idätykseen ei ole aikaa, jo pelkkä liotuskin auttaa alkuun. Idätetyistä siemenistä voikin sitten sekoitella vaikka raikkaan tuorepuuron, tähän tapaan: 

Seesam-marjapuuro

• 1/2 dl idätettyjä mustia seesaminsiemeniä
• 1 banaani
• 3 dl viinimarjoja
• 3 taatelia (mielellään liotettuina)
  
  Soseuta mustat seesaminsiemenet tehosekoittimmessa pienessä vesitilkassa. Lisää muut ainekset ja tehosekoita. Puuron kaveriksi sopii muuten mainiosti cashewpähkinöistä valmistettu vaniljakastike! (ohje löytyy tämän postauksen lopusta)
  

Myös siementen paahtaminen pannulla avittaa ravintoaineiden imeytymistä. Toki siementen ravintoarvot kuumentamisesta hieman heikkenevät, mutta paahdetuilla siemenillä on oma aivan mainio makunsa. Seuraava resepti on alun perin Faunan Vegaanin uudesta kasviskeittokirjasta. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään sinapinsiemeniä, mutta minusta mustat seesaminsiemenet sopivat tähän oikein oivallisesti. Tämän ruoan valmistus alkaa tofun marinoinnilla. Maukkaan lopputuloksen takaamiseksi kannattaa marinointi tehdä hyvissä ajoin. 

 

Palak tofu mustilla seesaminsiemenillä

• 500g maustamatonta tofua

• 1 rkl sitruunamehua
• 1/2 dl öljyä
• 1/2 dl soijakastiketta
• 1 rkl garam masalaa
• 2 tl jeeraa
  

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Pilko tofu ja laita se kannelliseen rasiaan. Kaada marinadi päälle ja sekoita hyvin. Anna marinoitua jääkaapissa muutama tunti.

• 2 rkl paistoöljyä
• 1/2 dl mustia seesaminsiemeniä
• 1 tl raastettua inkivääriä
• 1 tl palmusokeria
• 1 tl jeeraa
• 1 tl garam masalaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 2 sipulia pilkottuna
• 3 valkosipulinkynttä
• n. 400 g hienonnettua pinaattia
• 4 dl kookosmaitoa
  

Paahda mustia seesaminsiemeniä kuivalla pannulla. Lisää paistoöljy ja mausteet. Lisää mukaan silputtu sipuli ja tomaattipyree. Paista muutama minuutti. Lisää tofu ja paista kunnes tofussa on väriä. Lisää lopuksi pinaatti ja kookosmaito. Tarjoile esimerkiksi bulgurin, quinoan tai riisin kanssa. 

 

Idätyksen teoriaa ja käytäntöä

Erityisesti keväisin iskee aina oikea idätysinto. Idättäminen onkin palkitsevaa puuhaa. Muihin viljelyprojekteihin verrattuna sadonkorjuun aika koittaa todella nopeasti; tattarin idut ovat valmiita päivässä tai parissa, mungpavut ovat moninkertaistaneet massansa ja ravintoarvonsa n. 3-5 vuorokaudessa. Idätys on mahtava mahdollisuus kasvattaa omassa keittiössä helposti ja edullisesti terveellistä ja herkullista syötävää.

Pavut, jyvät ja pähkinät ovat siemeniä, joihin kasvi on varastoinut kaiken, mitä se tarvitsee uuden elämän alkuun. Siemenessä uinuvan elämän herättäminen käy helposti: siihen tarvitaan ainoastaan vettä ja hieman aikaa huoneenlämmössä. Kun siemen alkaa itää, kohoaa sen sisältämien ravintoaineiden määrä entisestään. Idut ovat täynnä A-, B- ja C-vitamiineja, proteiinia, hyviä hiilihydraatteja, antioksidantteja -ne ovat eräänlainen jalostettu versio jo itsessäänkin terveellisistä siemenistä. Idätettäessä arvokkaat ravintoaineet myös muuntuvat helpommin sulavaan muotoon. Esimerkiksi kivennäisaineita sitova fytiinihappo hajoaa idätettäessä ja näin kivennäisaineiden imeytyminen paranee merkittävästi.

Idättämisen perusohje on yksinkertainen:

Idätysastia kätevällä kierrekannella

• Huuhtele siemenet tai pavut lävikössä. Siementen määrässä kannattaa olla maltillinen, yleensä pari ruokalusikallista on sopiva määrä. Joka kerta yllätyn siitä, kuinka vähän siemeniä oikeastaan tarvitaan, muutama ruokalusikallinen onkin itäneenä muutama desi.

• Laita siemenet likoamaan -liotusaika vaihtelee hieman, mutta tämä ei ole niin kamalan tarkkaa. Minä laitan siemenet yleensä likoamaan illalla ja annan niiden olla vedessä yön yli. Monien siementen, kuten tattarin, kohdalla kuitenkin huomattavasti lyhyempikin aika riittää. Yleensä liotusaika on verrannollinen siihen, minkä kokoisia ja kuinka kovakuorisia siemenet ovat. Pienemmille ja pehmeäkuorisille riittää lyhyempi aika. Liotusvettä kannattaa laittaa reilu määrä, noin nelinkertaisesti siemeneiin verrattuna.

• Huuhtele liotetut siemenet haalealla vedellä- liian kylmä vesi hidastaa itämistä.

• Laita siemenet purkkiin ja purkki alassuin johonkin hämärään paikkaan (tiskikaappi sopii tähän mainiosti), n. 45 asteen kulmaan. Näin ylimääräinen vesi valuu pois. Huolehdi, etteivät siemenet peitä purkin suuta ja siten estä ilmaa kiertämästä. Idätystä varten on olemassa erityisesti tarkoitusta varten suunniteltuja astioita, jotka ovat näppäriä varsinkin enemmän idättävälle. Myös lasipurkilla ja jonkinlaisella purkinsuulle pingotettavalla verkolla tai harsolla pääsee homman alkuun.

• Huuhtele siemeniä huoneenlämpöisellä vedellä 2-3 kertaa päivässä. Minä huuhtelen yleensä aamulla ja illalla.

• Idätysaika vaihtelee lajeittain seesaminsiemenen 2-6 tunnista sinimailasen 5-7 vuorokauteen. Säilytä valmiit idut jääkaapissa, oikein säilytettyinä ne pysyvät hyvinä melkein viikon. Huuhtele valmiit idut aina ennen käyttöä. Itujen kuntoa kannattaa myös tarkkailla idätyksen ja säilytyksen aikana. Niiden pitäisi näyttää ja tuoksua raikkailta -paha maku tai haju kertoo, että jokin on mennyt pieleen, eikä ituja voi käyttää.

Mungpavun ituja

Idätettäväksi sopivat monenmoiset viljat, pavut ja siemenet. Omia suosikki-idätettäviäni ovat tattari, hamppu, linssit, seesaminsiemenet ja mungpavut. Mungpapu on itujen klassikko ja sen idätys onnistuu vaikka viherpeukalo puuttuisi kokonaan. Idätyksen seurauksena papujen proteiini muuttuu helposti sulavaksi. Mungpapujen idätys on palkitsevaa siinäkin mielessä, että muutama ruokalusikallinen papuja moninkertaistuu parissa päivässä muutamaski desiksi -idätetyissä mungeissa on siis reilusti enemmän syötävää. Idätysharjoitteluun sopivat mainiosti myös linssit. Punaiset linssit on halkaistu, joten ne eivät idä. Sen sijaan erilaiset vihreät ja ruskeat linssit toimivat idätettyinä oivallisesti.

Tattari itää nopeasti

Tattari ja seesaminsiemenet itävät palkokasveja pikaisemmin. Tattaria tarvitsee liottaa ainoastaan 10 minuuttia. Liotuksen jälkeen jyvät itävät valmiiksi vuorokaudessa. Tattaria ei tarvitse idätyksen aikana huuhdella. Seesaminsiemenen liotusaika on hieman pitempi, 5-8 tuntia (minulla yön yli). Noin puolessa vuorokaudessa siemeneen ilmestyy pieni musta piste ja idut ovat valmiita käyttöön. Seesaminsiemeniä ei idätyksen aikana tarvitse huuhdella ollenkaan. Myös hamppu itää muutamassa vuorokaudessa. Pitempi idätysaika pilaa helposti itujen maun. Tattarin, hampun ja seesaminsiemenen idut ovat minusta parhaimmillaan puuroissa ja pirtelöissä. Yhdessä marjojen ja hedelmien kanssa ne muuntuvat mainioiksi aamupuuroiksi, esimerkiksi näin:

Hamppu-mustikkapuuro

• 2 dl idätettyä hamppua
• 2 dl mustikoita
• 3 taatelia
• 2 dl kauramaitoa

Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Hampunsiementen kuoret ovat kovia ja tekevät puuron rakenteesta aika rouskuvaa, puuron kannattaa siis antaa pyöriä tehosekoittimessa tarpeeksi pitkään. Tässä puurossa kaikki hampunsiementen arvokkaat proteiinit, vitamiinit ja rasvahapot ovat sellaisessa muodossa, että elimistö saa ne helposti käyttöön.

Ituja on helppo käyttää myös ihan sellaisenaan, esimerkiksi salaatin joukossa. Ennen salaattiin sekoittamista idut pitää huuhdella, mutta ne kannattaa myös kuivata hyvin, vaikkapa pyyheliinan tai talouspaperin päällä - salaatista tulee muuten helposti liian vetistä (kokemusta on). Seuraavassa meidän launtai-illan salaatti niillä iduilla ja aineksilla, mitä jääkaapista sattui löytymään. Mungpavun idut antavat salaatille mukavaa raikkautta, tattari puolestaan ruokaisuutta.

Itusalaatti

• 2 dl mungpavun ituja
• 2 dl tattarin ituja
• 2 luomuruukkusalaattia
• 1 dl luomukurpitsansiemeniä
• puolikas luomusuippopaprika
• 15 cm pätkä luomukurkkua
• 2 rkl Apilapihan bruschetta-maustesekoitusta
• 2 rkl luomuoliiviöljyä
• 1 rkl viinietikkaa
  

Mittaa astiaan kurpitsansiemenet, kaada niiden päälle oliiviöljy ja mausteseos. Sekoita ja anna maustua hetki. Sekoita sillä aikaa salaattikulhoon idut, pilkottu paprika, kurkku ja salaatti. Kaada mukaan kurpitsansiemenet ja sekoita joukkoon n. ruokalusikallinen viinietikkaa.

Tarkempaa tietoa eri siementen idätysajoista ja -tavoista löytyy täältä:
http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=93:idaetystaulukko&catid=61:yleisohjeita&Item

Raakaa ruokaa

Raakaruoka on kypsentämätöntä kasvisruokaa – sitä ei ole kuumennettu tietyn lämpötilan yli, yleensä raja määritellään johonkin 42 ja 46 asteen paikkeille.   Kun keittäminen ja paistaminen on poissuljettu, aukeaakin yllättäen mitä moninaisimpien valmistusvaihtoehtojen maailma.  Käytössä on laaja valikoima konsteja, kuten liotus, marinointi, idätys, mehustus, hapatus, tehosekoitus ja kuivatus. Raakaruokailun idea on siinä, että kuumentamattomassa ruoassa kaikki ravintoaineet, mineraalit, vitamiinit ja entsyymit, ovat tallella.  Ruoka-aineiden ravinteikkuutta lisätään edelleen esimerkiksi idättämällä. Monien valmistusmenetelmien, kuten liottamisen tai tehosekoittimen ahkeran käytön ideana on helpottaa ruoan sulamista lisätä ravintoaineiden imeytymistä.  

Lifefoodin italialaisia raakanäkkäreitä

Raakaravinto on pikkuhiljaa kipuamassa pienen piirin harrastuksesta kohti ruokailun valtavirtaa.  Ruokablogeissa ilmiö on näkynyt yhä yleistyvänä jo useamman vuoden. Ruokatrendien päiväkohtaisuutta laajemmassa perspektiivissä raakaruokailun lähtökohtia voidaan jäljittää 1800-luvulle saakka. Jo silloin alettiin huolestua modernin elämäntavan mukana seuranneista ongelmista. Ja niin kuin nytkin, raaka, puhdas ja luonnollinen ravinto nähtiin keinona välttää yleistyvä ruoan teollistuminen ja elintasosairaudet.  

Elävällä ja raa’alla ravinnolla on toki paljon pidemmällekin historiaan ulottuvia ja eri tahoille haarautuvia juuria, mutta yleensä varsinaisena elävän ravinnon koulukunnan perustajana pidetään Ann Wigmorea (1909-1994), jonka luoman ravinto-ohjelman kulmakiviä ovat mm. idättäminen, hapattaminen ja vehnänorasmehu. Suomeen Wigmoren opit rantautuivat 1970-luvulla ja varsinaista elävän ravinnon kultakautta taidettiin elää 1980-luvulla. Nyt pikkuhiljaa pinnalle pulpahteleva raakaruokailu on monessa mielessä jatketta tälle.  Raakaravinnon ja elävän ravinnon erona on, jos olen oikein ymmärtänyt, se, että elävässä ravinnossa homma viedään vielä ikään kuin astetta pidemmälle ja kyse on ennen kaikkea terapeuttisesta, siis sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn tähtäävästä ruokavaliosta ja elämäntavasta. Myös raakaruokailusta voidaan puhua elämäntapana, jossa pyritään siihen, että mahdollisimman suuri osa ravinnosta nautittaisiin raakana. Toisaalta sekä elävän ravinnon että raakaruoan maailmasta jokainen voi poimia reseptejä ja valmistustapoja, joita voi kokeilla ja soveltaa sen kummemmin sitoutumatta mihinkään erityiseen ruokavalioon.

Omassa keittiössäni raakaruoilla on jo jonkinlaiset perinteet: vuosituhannen alussa vietin muutaman kesän elävää ravintoa valmistaen. Kesätyöni kautta erilaiset valmistusmenetelmät ja –mahdollisuudet tulivat tutuiksi. Smoothiet, tuorepuurot, siemen- ja pähkinäkastikkeet ynnä muut ovat henkilökohtaisten ruokatrendieni kestosuosikkeja. Pääaterioilla syömme yleensä kypsennettyä ruokaa, mutta erityisesti aamupala on muodostunut oivalliseksi hetkeksi sekoitella ja kokeilla pirtelöitä ja puuroja.

Lifebar Kirsikkapatukka

Nykyään raakaa ravintoa halajavan ei tarvitse myöskään tehdä kaikkea itse, pikku nälkään on helppo napata erilaisia valmiita raakapatukoita, -keksejä  tai näkkäreitä. Raakasuklaista puhumattakaan, niissä valinnanvaraa on vaikka millä mitalla. Raakapatukat ovat helppo mukaan otettava välipala myös lapsille ja raakasuklaat sopivat mainiosti karkkipäivän herkuiksi.

Omassa ruokailussani ja varmasti yleisemminkin raakaruokien suosiminen liittyy siihen, että teollisesti prosessoitu, turhilla lisäaineilla kyllästetty ruoka on alkanut tympiä. Puhtaista perusraaka-aineista hellävaraisin menetelmin valmistetussa ruoassa ravintoaineet ovat takuulla tallessa ja maut, ne ovat oikeita: aitoja ja intensiivisiä – ilman minkään valtakunnan aromivahventeiden apua.

Pikku hiljaa voimistuvassa raakaruokainnostuksessani isossa osassa ovat erilaiset raakaruokablogit -kuten Keittiökameleontti, Puolitiessä tai Moments, vain muutaman mainitakseni. Nämä pursuavat toinen toistaan houkuttelevampia reseptejä ja ennen kaikkea aivan ihastuttavia ruokakuvia. Kynnys raakaruokien kokeiluun on tosiaankin tehty matalaksi erilaisilla herkkuresepteillä ja -kuvilla.

Terveellisen ruoan ei tarvitse olla ankeaa mössöä, vaan todella sekä silmiä että makuaistia hivelevää –kuten tämä raakakakku, jota rohkenin kokeilemaan. Ohje löytyy alkuperäisenä Kaunis päivä tänään -blogista, puolitin ohjeen määrät (paitsi kuorrutuksen osalta-sitä tein alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän) ja sain vuoallisen, josta riitti reilut palat kuudelle syöjälle.  Olen joskus vuosia sitten tehnyt elävän ravinnon kakkuja, mutta nykyisin raakakakkujen valmistuksesta näyttää kehittyneen todellista taidetta. Tämä keväisen keltainen kakku oli tottumattomalle raakaleipurille haastavuustasoltaan oikein sopiva. Maku ja koostumus olivat kerrassaan ihania, jopa täydellisiä (kuten yksi kakkukestien vieraista totesi). Tässä siis ohje, amatööriraakaleipurin huomioilla höystettynä :)

Mango-cashewkakku

pohja:

• 1,75 dl luomurusinoita
• 0,75 dl luomumantelijauhoa
• 0,5 dl manteleita
• 1 rkl luomukookosöljyä
• ripaus kristallisuolaa

Sekoita mantelit ja rusinat tehosekoittimessa rouheeksi. Sekoita joukkoon mantelijauho, suola ja sulatettu kookosöljy. Painele taikina vuoan pohjalle.

Täyte:

• 3,5 dl liotettuja luomucashewpähkinöitä
• 0,5 rkl luomuvaniljajauhetta
• yhden luomusitruunan mehu
• 1 dl sulatettua luomukookosöljyä
• 1/2 dl luomuagavesiirappia
• ripaus kristallisuolaa

Sekoite aineksista tasaisen kermainen massa tehosekoittimessa. Alkuperäisessä ohjeessa cashewpähkinät soseutettiin ensin erikseen, mutta minun tehosekoittimeni ei tähän aivan pystynyt. Lisättyäni tilkan vettä, kookosöljyn ja agavesiirapin, alkoi seos pyöriä kunnolla ja oli hetkessä sileää. (Alkuperäisessä ohjeessa täytteeseen tuli lisäksi pala tuoretta inkivääriä. Minä jätin sen pois, sillä en muistanut sitä ostaa.) Kaada valmis täyte pohjan päälle. Laita kakku hetkeksi jääkaappiin jähmettymään.

Kuorrutus:

• 2 luomumangoa
• 1/2 dl sulatettua kookosöljyä

Soseuta mangot ja sula öljy tehosekoittimessa. Kaada täytteen päälle.

Laita kakku muutamaksi tunniksi jääkaappiin tai pakastimeen. Kakku on valmis, kun sekä täyte että kuorrute ovat hyytyneet. Minä valmistin kakun pienessä (n. 20 cm * 10 cm), aika korkeassa vuoassa, jonka olin "vuorannut" leivinpaperilla. Hyytymiseen meni aikaa muutama tunti, tämän jälkeen kakku pysyi hyvin koossa ja sen leikkaaminen oli helppoa. Kaunis kiitos ihanasta reseptistä :) 

Löydä manteli!

Minulle manteli merkitsi pitkään ainesta, johon saattoi hyvällä tuurilla törmätä kerran vuodessa joulupuurossa. Vuosia sitten vietin useamman kesän valmistaen ja myyden kasvisruokaa, etupäässä elävää ravintoa. Kokeneen kasviskokin opissa minulle selvisi, että mantelihan muuntuu moneksi. Elävässä ravinnossa mantelia käytetäänkin paljon. Siitä voi tehdä erilaisia makeita ja suolaisia kastikkeilta ja levitteitä. Ohjeet ovat äärimmäisen simppeleitä, vaikkapa tähän tapaan:

Mantelilevite 

• 1 dl liotettuja luomumanteleita
• 1 rkl luomusoijakastiketta
• luomuvakosipulin kynsi
• luomukynteliä 
• vettä

Huuhtele mantelit ja laita ne likoamaan pieneen vesitilkkaan yön yli. Laita mantelit, valkosipulin kynsi, soijakastike ja kynteli tehosekoittimeen, lisää vettä sen verran, että seoksesta tulee sopivan paksua. Minä yritin ensin soseuttaa mantelini sauvasekoittimella, mutta ne vaativat selvästi järeämpiä  välineitä sileän lopputuloksen saamiseksi. Manteli ja kynteli kuulostavat yhteensopivilta ja myös niiden maut rimmaavat mainiosti.

Rasva- ja kalorikammoon opetettu saattaa säikähtää manteleiden (ja pähkinöiden yleensäkin) ravintosisältöjä tutkiessaan. Manteleissa toden totta onkin runsaasti rasvaa ja proteiinia. Tosin syömisen perinteinen tarkoitushan on ollut kehon energiavarastojen tankkaaminen -seikka, joka kevyttuotteiden aikakaudella näyttää kääntyneen nurin niskoin. Minun mielipiteeni on, että mantelit ja pähkinät ovat juuri oikeanlaista RUOKAA. Niissä on paljon energiaa, tiivistyneenä puussa kasvaneeseen pakettiin. Niitä ei ole jalostettu tai muokattu, vaan ne ovat sellaisenaan erinomaista syötävää. Niitä ei tarvitse syödä mieletöntä määrää, vaan kohtuullinenkin annos riittää pitämään nälän loitolla pitkään. Miten taloudellista, ekologista ja järkevää sen sijaan, että söisi tolkuttoman määrän jotakin energiasta ja ravintoaineista puhdistettua höttöä!

Manteleita mutustellessani löysin paljon (minulle) uutta tietoa niiden ravintoarvoista ja terveysvaikutuksista. Manteleiden rasva laadultaan erinomaista, sellaista, joka  tekee hyvää sydämelle ja verisuonille. Manteleiden syönnin on todettu alentavan haitallista kolesterolia ja tasaavan aterian jälkeistä verensokerin nousua. Toisin kuin äkkinäinen päättelisi, manteleiden syönti jopa tutkimusten mukaan tukee painonpudotusta. Pähkinät ja mantelit tuntuvat elintarvikkeina olevan kaikenlaisten ravintoon liittyvien eipäs-juupas -väittelyden yläpuolella: niiden ravitsemukselliset hyödyt tunnustetaan koulukuntaan katsomatta. Ravinteikkuutensa ja helpon sulavuutensa takia manteleita suositellaan erityisesti lapsille.

Manteleissa on paljon kalsiumia, siksi ne ovat oiva lisä maidottomaan ruokavalioon. Niissä on myös huimasti E-vitamiinia, joka on tärkeä antioksidantti. Tarpeellisia ravintoaineita on paljon myös mantelin kuoressa, siksi onkin ihan hölmöä, että usein manteleihin törmää kuorittuina. Minusta kuorelliset matelit ovat sitä paitsi paremman makuisiakin.

Innostuin kokkaamaan ja kokeilemaan manteliteeman innoittamana kaikenlaista. Ravitsevat ja maukkaat mantelit ovat huippuherkullisia vaikkapa salaatin joukossa. Paahdoin manteleita kevyesti ja niiden maku parani ja voimistui entisestään. Moni ravitsemusasiantuntija tosin suosittelee, että pähkinöitä kuumennettaisiin vain varoen, etteivät niiden arvokkaat rasvat ja ravintoaineet tuhoutuisi. Paahtakaamme siis ihan pikkuisen vain :)

Manteli-kuskussalaatti

 

• 1,5 dl luomumanteleita
• luomuvalkosipulin kynsiä
• luomupaprika
• puolikas luomukesäkurpitsaa
• 3 luomutomaattia
• puolikas luomukurkku
• 3 dl luomukuskusia
• luomuoliiviöljyä
• luomumustapippuria
• luomukynteliä
• luomusitruunan mehua
• valkoista balsamiviinietikkaa
• kristallisuolaa
• palmusokeria

Rouhi mantelit karkeaksi rouheeksi vaikkapa tehosekoittimessa. Silppua valkosipulin kynnet. Kaada pannulle hiukan oliiviöljyä. Lisää valkosipulin kynnet ja hetken päästä mantelit. Paista hetki miedolla lämmöllä. Ripottele joukkoon ripaus suolaa.

Pilko paprika ja kesäkurpitsa. Paista kasviksia oliiviöljyssä, kunnes ne ovat sopivan kypsiä, eivät kuitenkaan ihan pehmeitä. Kaada kasvisten sekaan n. ruokalusikallinen valkoista balsamiviinietikkaa, ripaus suolaa  ja sokeria sekä reilusti mustapippuria.

Kuutioi tomaatit. Kaada tomaattien joukkoon ruokalusikallinen oliiviöljyä, hieman suolaa ja sokeria sekä reippaanlaisesti kynteliä.

Valmista kuskus paketin ohjeen mukaan. Salaattiin sopisi hyvin varmasti myös esimerkiksi quinoa tai bulgur, meillä sattui olemaan kaapissa kuskusia.

Kuutioi kurkku.

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja sekoita mukaan vielä 1-2 ruokalusikallista sitruunamehua ja balsamiviinietikkaa.

Manteli-rusinajuoma

Mantelista on tosiaan moneksi ja ihan pakko oli kokeilla vielä tätäkin. Kaikki ravintoaineet ovat taatusti tallella ja helposti sulavassa muodossa seuraavassa mantelijuomassa, jota kokeilin ja kehittelin Ekolon Lenan vinkin pohjalta.

• 1 dl luomumanteleita
• 1 dl luomurusinoita
• (n. 1dl appelsiinimehua liotukseen)
• 2 dl appelsiinimehua 
• 4 dl luomukauramaitoa 
• luomukanelia

Huuhdo mantelit ja rusinat. Kaada astiaan appelsiinimehua, niin että mantelit ja rusinat peittyvät. Laita yöksi jääkaappiin. Aamulla mantelit ja rusinat ovat imeneet mehun ja ne on helppo surauttaa soseeksi tehosekoittimella. Lisää tehosekoittimeen appelsiinimehu ja kauramaito. Anna pyöriä hetki. Ripottele sekaan runsaasti kanelia.

Parhaan arvion juomalle antoi vähän vaille 3-vuotias yövieras, joka totesi aamiaismukillisensa ääressä, että "tämä on niin hyvää, että ihan kuono hörähtää". Hyvää tästä tuli minunkin mielestäni ja oikeastaan ympyrä sulkeutui: tämähän maistuu ihan joululle!

Ekoblogi aloittelee

Ekoloinen syntyi ajatuksesta loisia viherilmiöiden parissa ja hamstrata omalle sivustolle ajatuksia kiinnostavista löydöksistä. Projektin mahdollistaja on Ekokauppa Ekolo, näkökulma ekologian opiskelijan, idealistin ja monitahopuuhastelijan. Vauhdissa pitävänä voimana vaikuttaa mahdollisimman luomu vegaanipöperö, joka onnistuu milloin mitenkin, soveltaen, kokeillen ja sopottaen.

Blogimaailman ensihaparoinnissa hupeni purkki kurpitsansiemeniä, kourallinen mustamarja-aroniaa sekä hassu kylmäkeitto linsseistä, selleristä ja tomaatista... Syötynä suurella arvostuksella kaikkea maassa viljeltyä kohtaan oman vuokrapalsta kasvaessa yhä vain savea ja juolavehnää. Mainittakoon kuitenkin oman itsetunnon vuoksi, että parvekkeellamme elää puskakaupalla tomaattia, steviaa, krassia, fenkolia ja muuta maistuvaa. Tiskipöydällä kasvaa lisäksi versotuslaitteessa auringonkukan versoja, ja astiakaapissa taikinakulhollinen iki-ihania tattarinituja, ekoloisen vakioravintoa.

Ekoloisen ominaisuudessa toivon tietenkin blogille lukijoita, mutta myös keskustelua, ideoita ja parannusehdotuksia tuleviin resepti- ja ajatuskyhäelmiin! Lopuksi ensimmäinen ohje..

tattarin idättäminen

reippaan kokoinen astia

siivilä

tattarin suurimoita niin paljon kuin ~viiden päivän aikana oletat syöväsi

vettä

1) Laita tattarisuurimot likoamaan puoleksi tunniksi - yön yli, jotain tältä väliltä

2) Huuhtele siivilässä oikein kunnolla (tattarista irtoaa itämistä estävää punertavaa ainetta)

3) Ravista siivilästä enimmät vedet pois

4) Kippaa itämisastiaan (vaikka siihen sellaiseen taikinakippoon)

5) Anna itää, syömisen voi aloittaa kun itua näkyy, seuraavana päivänä, muutaman tunnin päästä tai heti, jos on kova nälkä.