maanantai 26. marraskuuta 2012

Butternut-kurpitsa!

Ennen kuluvaa syksyä kurpitsat -kesäversiota lukuun ottamatta - eivät ole keittiööni eksyneet. Oikeastaan kurpitsat kaiken kaikkiaan ovat olleet minulle aikalailla tuntemattomia. Ensimmäisen kerran luin butternut-kurpitsasta, kun Keidas-blogin Lotta nimesi sen elokuussa kuukauden vegaanituotteeksi. Niin herkulliselta kyseinen kurpitsa kuulosti, että tokihan sitä oli päästävä kokeilemaan. Onneksi butternut-kurpitsat ilmestyivät myös Ekolon valikoimaan ja sieltä niitä onkin ollut helppo haalia testattavaksi.

Butternut-kurpitsa (cucurbita moschata) on tietyntyyppinen talvikurpitsa. Suomalaisia nimiä tälle  herkulle ovat myskikurpitsa ja talvikurpitsa. Raakana butternut-kurpitsan maku muistuttaa melonia, kypsänä taas minusta ehkä lähinnä bataattia. Päältä hailakan keltainen kurpitsa on sisältä oranssi. Kypsennettäessä väri muuttuu entistä syvemmäksi ja hehkuvammaksi. Ennen käyttöä kurpitsasta poistetaan kanta ja se halkaistaan. Kuoriminen ei kuulemani mukaan ole pakollista, mutta minä olen kurpitsani kuorinut. Halkaistun kurpitsan sisältä siemenet koverretaan pois. Siemeniä ei muuten kannata missään tapauksessa heittää pois! Pannulla tai uuninpellillä paahdettuina ne ovat suorastaan superherkullisia. (Tarkempi ohje siementen käsittelyyn tämän postauksen lopussa). 

Kurpitsareseptejä etsiskellessäni hoksasin, että muualla päin maailmaa kurpitsaa syödään ihan urakalla. Varsinkin amerikkalaisia ruokablogeja seuraillessa kurpitsoihin törmää ihan solkenaan. Ja tämän syksyn aikana olen ollut havaitsevinani, että kurpitsat ovat vilahdelleet suomalaisissakin ruokablogeissa ja -jutuissa tihenevään tahtiin. Siksipä resepteistä ja käyttöideoista ei ole ainakaan pulaa.


Uunissa paahdettu butternut-kurpitsa

Kaikkein parhaiten butternut-kurpitsan täyteläinen maku tulee esiin, kun kurpitsan paahtaa uunissa. Paahdettu kurpitsa sopii lisäkkeeksi sellaisenaan tai sitten pehmennet kurpitsanpalat voi sekoittaa kastikkeeseen, soseuttaa keittoon - mitä nyt ikinä keksiikin.

  • 1 butternut-kurpitsa
  • n. 2 rkl oliiviöljyä  
  • kristallisuolaa
  • mausteita maun mukaan (ainakin näitä rohkenen suositella: basilikaa, timjamia, rosmariinia, maustepippuria, mustapippuria, salviaa...)

Leikkaa kurpitsasta kanta ja halkaise kurpitsa. Kuori ja koverra lusikalla siemenet pois. Lohko kurpitsa paloiksi. Laita palat uunivuokaan ja kaada päälle öljyä, ripottele sekaan suolaa ja mausteita maun mukaan. Sekoita hyvin. Laita vuoka 200 asteiseen uuniin n. 20-30 minuutiksi. Kurpitsat ovat valmiita, kun ne ovat pehmenneet.


Kurpitsainen kastike

Tämä kastike oli todellista herkkua wrappien täytteenä. Sama kastike sopii mainiosti myös riisin, quinoan tai vastaavan seuralaiseksi. Pannulla kurpitsan kypsentäminen on hidasta, eikä maku nouse samanlaisiin sfääreihin kuin uunikäsittelyssä. Siksi kurpitsa kannattaa ennen kastikkeeseen lisäämistä paahtaa.



  • 1/2 - 1 butternut-kurpitsa (oliiviöljyä ja kristallisuolaa paahtamiseen)
  • 1 sipuli
  • 1/2 paprika
  • 2-3 rkl (oliivi)öljyä
  • n. 2 dl keitettyjä papuja
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • 1 tl korianteria
  • 1 tl jeeraa
  • chiliä maun mukaan
  • caynnepippuria ripaus
  • n. 3 rkl soijakastiketta
  • n. 4 dl tomaattimurskaa
  • 1 tl balsamiviinietikkaa
  • n. 2 rkl makeaa chilikastiketta
  • 1 rkl sitruunamehua

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori ja lohko kurpitsa. Käytä kurpitsan koosta riippuen joko puolikas tai kokonainen. Paahdettuna kurpitsan "massa" pienenee huomattavasti. Laita lohkot uunivuokaan ja sekoita joukkoon oliiviöljy ja kristallisuola. Paahda uunissa puolisen tuntia.

Silppua sipuli ja paprika. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja lisää korianteri, jeera ja chili, paahda hetki ja lisää tomaattipyre.Lisää sitten sipuli ja paprika ja kuullota hetki. Lisää tomaattimurska ja pavut. Mausta soijakastikkeella, balsamiviinietikalla ja chilikastikkeella. Ripsauta sekaan hyppysellinen cayenne-pippuria.
Anna kastikkeen porista hetki pannulla. Muussaa uunissa pehmennyt kurpitsa ja sekoita kastikkeeseen. Piristä makua vielä tilkalla sitruunamehua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa makeutta tai suolaisuutta.


Kurpitsa-linssikeitto

Tässä sopassa kohtaavat pehmeä kookos ja mehevä butternut-kurpitsa sekä keltaisina hehkuvat kurkuma ja curry. Keittoa varten en paahtanut kurpitsaa etukäteen vaan kuullotin sen öljyssä muiden kasvisten kaverina. Jos viitseliäisyyttä riittää, kurpitsan voi toki keittoakin varten paahtaa ensin ja lisätä ennen soseuttamista.



  • 1 butternut-kurpitsa
  • 4 pientä porkkanaa
  • 2 pientä sipulia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 2 tl makeaa currya
  • 1 tl kurkumaa
  • (chiliä joko tuoreena tai kuivattuna)
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 2 dl punaisia linssejä
  • n. 7 dl vettä
  • 400 ml kookosmaitoa
  • kristallisuolaa
  • palmusokeria
  • mustapippuria
  • (koristeeksi tuoretta korianteria tai persiljaa)

Kuori ja halkaise kurpitsa. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa pienehköiksi lohkoiksi. Silppua sipuli, raasta porkkana. Lorauta kattilan pohjalle öljyä. Lisää curry, kurkuma ja inkivääri (sekä chili, jos tykkäät tulisemmasta sopasta). Paista mausteita öljyssä hetki ja lisää seokseen myös tomaattipyre. Laita kattilaan silputtu kurpitsa, sipuli ja porkkana. Kuullota kasviksia hetki öljyssä. Lisää 7 dl vettä ja huuhdellut punaiset linssit. Anna kiehahtaa ja laske sen jälkeen lämpöä. Anna keiton hautua kannen alla n. 20-30 minuuttia. Lisää kookosmaito ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Mausta kristallisuolalla, palmusokerilla ja mustapippurilla. Anna keiton hautua vielä hetki kannen alla ennen. Koristele annokset tuoreilla yrteillä ja/tai paahdetuilla kurpitsansiemenillä.


Lopuksi: Paahdetut kurpitsansiemenet

Kurpitsansiemenet kannatta myös hyödyntää. Ne sopivat vaikkapa soppaan, salaattiin tai leipätaikinaan. Huuhtele koverretut siemenet esimerkiksi lävikössä siten, että kaikki kurpitsan rippeet irtoavat. Kuivaa siemenet pyyhkeellä tai talouspaperilla. Paahda paistinpannulla kunnes siemenistä alkaa irrota tuoksua ja ruskistuvat kevyesti. Ota pannu levyltä ja lisää pikkutilkka öljyä ja ripaus kristallisuolaa. Minusta siementen oma aromi pääsee parhaiten esiin näin, mutta tietenkin siemenet voi maustaa mitä mielikuvituksellisimmin.






maanantai 19. marraskuuta 2012

Pitaleipiä, hummusta ja uunivihanneksia

Pitaleipä on suorastaan nerokas keksintö. Taskuleivän sisällä nimittäin melkein mikä tahansa maistuu hyvältä. Pitaleivät ovat siitä käteviä, että leivän sisuksiin voi sujauttaa yhtä hyvin eiliset ruoantähteet ja salaatinjämät kuin rakentaa täytettyjen leipien ympärille vaikkapa illanistujaisten tarjoilun. Minä täytän leipäni yleensä kasvispyöryköillä tai tofulla, salaatilla, uunivihanneksilla ja hummuksella, mutta oikeastaan vain mielikuvitus asettaa täytevaihtoehtojen rajat.

Pitaleivän juju on siinä, että leipä pullistuu uunissa sisältä ontoksi. Tai siis ainakin periaatteessa pullistuu. Pitaleipurin urani alkuvaiheessa sain ihmetellä useampaan kertaan, että mikä mahtoi mennä vikaan kun leipä jäikin onnettomaksi lätyskäksi. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut muutamat niksit, joilla leipäni paisuvat nykyään suorastaan esimerkillisesti.
  • Hiivaa pitää olla riittävästi, mieluummin vähän yli kuin alle ohjeessa mainitun määrän
  • Jauhoja ei kannata säästellä; sekä leivonta-alusta ja leivinpaperi pitää jauhottaa kunnolla, leipä ei saa missään vaiheessa tarrat pohjastaan kiinni
  • Leivän pitää olla yhtä paksu joka kohdasta, siksi tasoitteluun kannattaa käyttää mieluummin kaulinta kuin taputella käsin
  • Vähän pienemmät leivät pullistuvat isoja varmemmin
  • Leivistä kannattaa tehdä riittävän (muttei liian) ohuita, liian paksut lätyt eivät jaksa pullistua. Minun leipäni ovat n. 0,5-1 cm paksuja.
  • Ensimmäisillä paistokerroilla leipien elämää uunissa kannattaa seurata (ja leipien tarkkailu on muuten myös aika hauskaa –ainakin, jos ne pullistuvat) – paistoaika on varsin lyhyt ja liian pitkään paistettuina pitat muuttuvat mureneviksi koppuroiksi.
Pitaleivät kuivuvat helposti. Siksi ne kannattaakin syödä mahdollsimman pian. Ylijääneet leivät säilyvät parhaiten muovipussissa.


 Pitaleivät (n. 10 kpl)


Käyttämäni ohje on alun perin kotoisin Saara Törmän Saa vaivata –leivonkalssikosta (2003). Alkuperäisessä ohjeessa käytetään vehnä- ja ruisjauhoja, minä olen viime aikoina tehnyt leivät lupiinijauhon ja puolikarkean speltjauhon yhdistelmästä. Tälläkin kertaa lupiinijauho on tehnyt leivistä entistä pehmoisempia, niin ja tietysti se proteiini, jonka runsaus jaksaa edelleen ihastuttaa.
  • puolikas pussi kuivahiivaa
  • 2 dl lupiinijauhoja
  • 6 dl puolikarkeita speltjauhoja
  • 1 tl kristallisuolaa
  • 3 dl kädenlämpöistä vettä
Sekoita kulhossa kuivahiiva lupiinijauhoihin. Lisää kädenlämpöinen vesi ja sekoita. Lisää suola ja speltjauhot pikkuhiljaa sekoittaen. Vaivaan taikina perusteellisesti. Minä käytän tässä sähkövatkaimen taikinakoukkuja. Vaivaa, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa hyvin kulhon reunoista. Lisää tarvittaessa jauhoja.

Leivo hyvin jauhotetulla leivonta-alustalla taikinasta pitkä pötkö. Jaa pötkö n. 10 palaan. Pyöritä palat palloiksi. Anna pallojen noustaliinan alla n. 20 minuuttia.

Kauli pallot n. puolen sentin - sentin paksuisiksi leiviksi. Ripottele leivinpaperille jauhoja ja nosta leivät pellille. Anna nousta vielä puolisen tuntia.

Paista 275 asteisessa uunissa 5-7 minuuttia.


Hummus

Perinteisistä perinteisin pitojen täyte on kikherneistä valmistettu hummus. Minun versioni hummuksesta menee näin:
  • 2,5 dl keitettyjä kikherneitä
  • 2 rkl tahinia
  • 2 rkl sitruunamehua
  • n. 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • ripaus kristallisuolaa
  • jeeraa
  • (vettä)
Surauta kaikki ainekset sileäksi teho- tai sauvasekoittimella. Sileämmän lopputuloksen saamiseksi lisää tarvittaessa öljyä/vettä. Mausta hummus suolalla ja jeeralla.


Uunivihannekset

Toinen lempparitäytteeni ovat uunissa meheviksi kypsennetyt vihannekset. Monenlaiset kasvikset ja juurekset sopivat tähän, mutta hyvää tulee ainakin näin:
  • paprikaa
  • kesäkurpitsaa
  • munakoisoa
  • tomaattia
  • parsakaalia
  • reilusti oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • kristallilsuolaa
  • (pikku loraus viinietikkaa)
 Lohko kasvikset sopivankokoisiksi suupaloiksi. Sekoita kasvisten joukkoon reilusti oliiviöljyä. Mausta  suolalla, mustapippurilla ja tilkalla viinietikkaa. Kippaa kasvikset uunivuokaan ja kypseenä n. 200 asteessa viitisentoista minuuttia.