Avokadoöljy - Rakkautta ja vastarakkautta

Avokado, kasvisten voi. Sen koostumus on ihanan kermainen ja aivan ainutlaatuinen hedelmälle. Sen maku on miellyttävän pehmeä, mutta silti hieman raikas. Itse olen sitä mieltä, että avokadoa voi laittaa melkein mihin vaan: tietysti salaatteihin, erilaisiin tahnoihin ja lisukkeisiin, mutta myös vaikkapa puuroon tai leivän päälle!

Melko uusi tuttavuus minulle on kuitenkin avokadosta tehty öljy. Se on puristettu avokadon lihasta ja siinä on avokadon miellyttävä maku tallella. Öljy on syventänyt rakkauttani avokadoon entisestään ja koen saavani takaisin myös paljon vastarakkautta! Tässä viisi syytä rakkauteeni:

Vastarakkautta avokadoöljy antaa ensinnäkin ravinteikkuutensa kautta. Avokadoöljy sisältää paljon pehmeitä rasvoja, vitamiineja, foolihappoa, kaliumia, lesitiiniä ja lehtivihreää. Lisäksi avokadoöljyn rasvahappokoostumus on hyvin samanlainen kuin yhtenä öljyjen kuninkaista pidetyn oliiviöljyn ja avokadoöljyssä onkin runsaasti esimerkiksi kertatyydyttymättömiä omega-9-rasvoja.

Avokadoöljy on tullut minulle käyttöön oliiviöljyn rinnalle keittiössä. Erona oliiviöljyyn näen sen, että avokadoöljyssä on miedompi maku, mistä syystä sitä voi käyttää silloin, kun haluaa ruokiin avokadon pehmeää aromia. Lisäksi, avokadoöljy soveltuu erittäin hyvin paistamiseen korkeissakin lämpötiloissa korkean savuamispisteensä takia. Olen myös tajunnut, miten kivasti öljyillä saa vaihtelua esimerkiksi salaattikastikkeisiin ja muuhun maustamiseen!

Ravinteikkaana ja mietona öljynä avokadoöljy sopii erinomaisesti myös ihonhoitoon. Itselleni ovat tuttuja monet öljyt ihonhoidossa, kuten kookos-, seesami- ja oliiviöljy, ja mielestäni jokaisella niistä on omat erityispiirteensä sekä positiiviset vaikutuksensa. Avokadoöljyä käytetään usein herkän ja ohuen ihon hoitoon, esimerkiksi silmänympärysiholle. Se sopii erityisesti kuivalle, ikääntyvälle sekä couperosa-iholle ja avokadoöljyä sisältäviä ihorasvoja on käytetty menestyksekkäästi psoriasiksen hoitoon! Myös palovammoja ja raskausarpia voi hoitaa avokadoöljyn avulla. Öljyä voi sekoittaa joko hoitovoiteeseen tai sitä voi käyttää suoraan iholle. Mielestäni avokadoöljy imeytyy ihoon hyvin ja se ei jää killumaan ihon pinnalle, vaan pehmentää nopeasti ohutta ja pintakuivaa ihoa. Maltillisesti käytettynä tietysti :D

Kiinnostavaa olisi myös kokeilla avokadoöljyä hiustenhoidossa. Sen sanotaan kosteuttavan hiuksia käytettäessä esimerkiksi naamiona ennen suihkua ja sitä voidaan myös hieroa päänahkaan edistämään hiusten kasvua. Täytyy siis testata!

Öljyn laatuun kannattaa satsata, varsinkin jos sitä käyttää sekä ulkoisesti että sisäisesti. Itse olen käyttänyt Bio Planeten kylmäpuristettua avokadoöljyä, joka  on luomulaatua. Kylmäpuristus ja luomutuotanto saavat avokadoöljyn ravinteikkuuden pysymään erityisen hyvänä. Bio Planeten avokadoöljy on lisäksi myös Ecocert Fair Trade -sertifioitua reilua kauppaa ja hankkeidensa kautta Bio Planete takaa oikeudenmukaisen toimeentulon yli 1000 kenialaiselle viljelijäperheelle. Mielenkiintoinen tieto on myös se, että puussa kasvavana alkutuotteena avokado on erityisen ympäristöystävällinen ja ekotehokas; puut mm. hoitavat maata, estävät eroosiota ja tuottavat monikymmen vuotista satoa!

Katso ihana video Bio Planeten avokadoöljyn valmistuksesta Keniassa:

http://www.bioplanete.com/Kenyan-avocado-oil

Avokadon pehmeitä keväthetkiä!

I love Samu (osa 2)

Aikaisemmassa blogikirjoituksessa kerroin Samu pesupähkinöistä. Nyt tulee sitten opastusta pähkinöiden käytöstä. Pesupähkinät sopivat kirjo-, valko- ja käsinpesuun 30 asteesta aina 95 asteeseen saakka. Pesupähkinät pesevät niin hellävaraisesti, että niitä voi huoletta käyttää myös herkimmille tekstiileille. Pesupähkinöiden annostelu tapahtuu pyykin painon (pyykkikoneen koko) sekä likaisuuden mukaan. 3-5 kg:n koneeseen riittävä määrä on 4-6 pähkinää, likaiselle pyykille tai 7 kg:n koneeseen tarvitaan 6-8 pähkinää.

Pesupähkinät pesevät erinomaisesti normaalilikaisen pyykin. Olen itse huomannut, että jos (ruoka)tahraiset vaatteet heittää suht tuoreeltaan koneeseen, niin Samu tehoaa niihinkin. Tuoreisiin rasvatahroihin olen kuitenkin laitannut heti sappisaippuaa tai nestemäistä tiskiainetta, joka tehoaa ihan hyvin myös vaatteessa olevaan rasvaan. Tahraiset vaatteet kannattaa muutenkin melko nopeasti pestä, ettei lika pääse liiaksi pinttymään kankaaseen. Sappisaippua on pesupähkinöiden oiva kaveri likatahrojen poistoon. Se on teholtaan aika lyömätön. Sillä olen saanut vaikeatkin tahrat lähtemään, niin kuin juuri mainitsemani rasvatahrat. Pesupähkinät eivät valkaise pyykkiä, joten kannattaa kokeilla esimerkiksi ruokasoodaa valkoisten vaatteiden kirkastamiseksi. Sitä voi annostella ruokalusikan verran pyykkiainelokeroon. Huuhteluainetta en ole pesupähkinöiden kanssa käyttänyt, sillä pyykki tuntuu pesun jälkeen ihanan pehmeältä.

Tee näin: Laita pesupähkinät pussiin. Kangaspussi, pesupussi, ohut nailonsukka, mikä vaan, minkä kangaskuitujen välistä saponiini pääsee pyykkiin liukenemaan. Laita suljettu pussi vaatteiden päälle koneeseen ja kone käyntiin. Pesupähkinät voi käyttää toisenkin kerran mikäli pyykki on pesty alle 60 asteessa. 60 asteessa pähkinöitä voi käyttää kerran, jonka jälkeen ne voi heittää bioroskikseen taikka kompostiin.

Pyykki tuoksuu pesun jälkeen.. ei miltään.. puhtaalta! Tämä tuote on kyllä herkkäihoisten, allergisten ja herkkänenäisten huipputuote. Meillä pestään lastenvaatteet, aikuisten vaatteet ja liinavaattet melkein pelkästään pesupähkinöillä. Pyykkiin kun ei pesupähkinöistä jää minkäänlaisia kemiallisia jäämiä tai tuoksuja. Kestovaippojenkin pesuun pesupähkinät sopivat erinomaisesti. Joskus, jos haluaa tuoksua vaikka liinavaatteisiin, pähkinöihin voi tipauttaa pari-kolme tippaa jotakin eteeristä öljyä. Itse pidän kovasti laventelin tuoksusta.

Samu pyykkineste toimii samalla tavoin kuin pähkinät. Annostus 40 ml - 60 ml veden kovuuden mukaan. Suomessahan vesi on pehmeää, eli 40 ml riittää varsin hyvin. Tosin jos pyykki on likaisempaa, niin annostusta voi hieman suurentaa. Samu pyykkinesteissä on mukavasti valikoimaa. On tuoksuton, laventeli, kamomilla-appelsiini ja ruusu. Lisäksi on myös pesuneste valkopyykille, johon on lisätty soodaa.

Pesupähkinöistä voi itsekin keittää pesuliuosta:

Kiehauta 5-6 kokonaista pesupähkinää litrassa vettä kannen alla. Anna hautua 7-10 minuuttia. Siivilöi ja pullota valmis ja jäähtynyt pesuaine. Liuos säilyy viileässä 1-2 viikkoa. Jos haluaa voimakkaampaa liuosta, pähkinöitä voi laittaa enemän tai veden määrän voi vähentää puoleen. Liuosta voidaan käyttää pyykinpesun lisäksi yleispuhdistusaineena, käsien pesuun sekä hiusten ja vartalon pesuaineena. Liuoksella voi pestä myös lemmikin turkin, siitä kun ei jää mitään eläintä ärsyttävää tuoksua.

Päätin kokeilla liuoksen valmistusta, ei kuin tuumasta toimeen! Laitoin pähkinät kattilaan ja kaadoin litran vettä päälle. Sitten kiehautin veden ja annoin liuoksen seistä kannen alla kymmenisen minuuttia. Pähkinöistä irtosi veteen saponiinia ja väriä. Liuoksen pintaan nousi kevyt vaahtokerros. Lopputuloksena vaaleankeltainen pesuliuos, vautsi! Kaadoin liuoksen lasipulloon ja osan suihkepulloon ja lisäsin mukaan pari tippaa ihanaa eteeristä laventeliöljyä. Testasin heti valmista liuosta kylpyhuoneen lavuaariin. Liuos ei vaahdonnut lainkaan ja se puhdisti altaan hyvin. Hanastakin tuli kiiltävä. Oivallinen yleispuhdistusaine! Ja tosiaan, suihkepullosta kätevä supsutella pesua vaativiin paikkoihin.

Kyllä näistä pesupähkinöistä on moneksi!

Pesupähkinäliuosta pullotettuna :)

I love Samu! (osa 1)

Samu-pesupähkinät ovat Sapindus mukorossi -puun hedelmiä, jotka kasvavat trooppisilla alueilla ympäri maailman. Ekolon Samu pesu- pähkinät tulevat Pohjois-Intian vuoristoalueilta, jossa ne kasvavat luonnonvaraisina. Nimestään huoli- matta ne eivät ole pähkinöitä vaan luumarjoja, jotka sopivat hyvin myös pähkinäallergisille. Ne eivät sisällä lainkaan hajusteita tai kemiallisia jäämiä ja siksi sopivat erinomaisesti allergikoille! Niitä on käytetty vuosituhansia luonnon- mukaisessa lääkinnässä ja pesuaineena Intiassa. Yksi puu tuottaa satoa jopa 200-300 kg vuodessa peräti 90 vuoden ajan! Samu pesupähkinä on reilu tuote. Pähkinöiden kerääminen ja käsittely työllistävät paikallisia ihmisiä ja tukevat vanhoja perinteitä ja kulttuuria, luontoa kunnioittaen.

Mikä saponiini?

Pesupähkinät sisältävät 15% saponiinia, mikä on luonnollinen puhdistusaine. Saponiini tulee latinankielestä (sapo=saippua) koska se vaahtoaa vedessä samalla tavalla kuin saippua. Saponiini toimii pyykinpesussa emulgaattorina, jonka ansiosta vesi ja rasva sekoittuvat toisiinsa. Usein likatahraa peittää öljykerros, jonka saponiini pystyy poistamaan. Lika vapautuu pesuveteen ja huuhtoutuu pois. Pesupähkinöiden saponiini liukenee 30 asteessa ja pähkinöitä voi käyttää missä tahansa lämpötilassa tästä ylöspäin. Saponiini ei siis ole saippuaa, joten sillä voi huoletta pestä myös hienoja tekstiileitä ja kestovaippoja. Saponiini säilyttää tekstiilien värit kirkkaina ja pehmittää pyykin, joten huuhteluainetta ei tarvitse käyttää. Muita saponiinia sisältäviä kasveja:

• rohtosuopayrtti (juurissa jopa 20% saponiinia)
• kevätesikko (juurissa 5-10%)
• muratti (lehdet 5%)
• useat palkokasvit (esim herne, soijapapu)
• pinaatti
• kvinoa
• kaura
• parsa
• munakoiso
• tattari

Syötävien kasvien saponiinipitoisuudet ovat pieniä. Esimerkiksi tattari ja palkokasvit (käsittelemättömät) kannattaa kuitenkin huuhdella ennen käyttöä. Olen itse käyttänyt (melkein pelkästään) pesupähkinöitä usean kuukauden ajan ja täytyy sanoa että olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Niin kuin Noorakin kertoi aikaisemassa kirjoituksessaan, myös minä olen vakuuttunut pähkinöiden tahranpoistotehosta. Pienen pojan äitinä erilaisilta ruoka- ja muilta tahroilta ei voi välttyä ja Samu on selviytynyt niistä hienosti. Jopa suht tuoreet marjatahrat ovat saaneet koneessa kyytiä. Sappisaippuaa on hyvä olla kaapissa tiukempien tahrojen varalta, mutta en itse joudu siihen kovin usein turvautumaan.

Tutustu Samuihin Ekolon nettisivuilla.

Lisää Samuista ja pyykinpesusta Ekoloisessa. Seuraavalla kerralla tuleekin sitten opastusta Samu -pähkinöiden ja nestemäisen Samun käytöstä.

Mikä ihmeen stevia?

Stevia rebaudiana on eteläamerikkalaista alkuperää oleva, astereiden sukuun kuuluva kasvi. Sitä kutsutaan myös makealehdeksi tai hunajalehdeksi. Todella makeita stevian lehdet ovatkin; stevia on jopa 300 kertaa tavallista sokeria (sakkaroosi) makeampaa. Mikä ihmeellisintä steviassa ei ole ollenkaan kaloreita tai hiilihydraatteja. Stevia on myöskin insuliinineutraali, se ei siis vaikuta verensokeriin lainkaan. Hampaillekaan se ei aiheuta samanlaista tuhoa kuin tavallinen sokeri.

Etelä-Amerikassa stevian lehtien käytöllä on pitkät perinteet. Guarani-intiaanit ovat makeuttaneet stevialla mate-juomansa ja käyttäneet sitä yrttilääkinnässä. Stevian makeus tulee sen sisältämistä stevioliglykosideista, joista makein on rebausiodi-A. Näitä glykosideja eristetään steviakasvin lehdistä uuttamalla. Kaupallisesti stevian johdannaisia alkoivat hyödyntää ensimmäisenä japanilaiset. Stevioliglykosidia onkin käytetty makeutusaineena Japanissa 1970-luvun alusta lähtien (Japanin makeutusainemarkkinoilla sen osuus on jopa 40 %). Minkäänlaisista käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista sen paremmin Japanissa kuin Etelä-Amerikassakaan ei ole näyttöä.

Kiistelty stevia

Stevian ja sen johdannaisten markkinointi elintarvikkeina on ollut EU:n alueella pitkään kiellettyä. Taustalla ovat uuselintarvikkeisiin liittyvät säännökset: uuselintarvikkeilla tarkoitetaan sellaisia elintarvikkeita, joilla ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen vuotta 1997. Tällaisten elintarvikkeiden käytön turvallisuus on todistettava ennen kuin ne voivat päätyä markkinoille. Stevian kohdalla tätä arviointia onkin suoritettu pitkään ja hartaasti. Lopulta 2.12.2011 stevioliglykosidien käyttö makeutusaineena sallittiin. Steviasta uuttamalla valmistettu makeutusaine on saanut koodin E960. Edelleenkään stevia-kasvin lehtiä ei saa markkinoida elintarvikkeena, Eviran mukaan kaikkia stevian lehtien sisältämiä yhdisteitä ei tunneta riittävän tarkasti. Oikeastaan steviasta ei saisi markkinointimielessä edes puhua steviana -vaan aina stevioliglykosidina.

Steviajohdannaisten tie hyväksytyksi makeuttimeksi on ollut kivikkoinen Euroopan ohella myös USA:ssa. Stevian tarina on hyvin paljastava siinä mielessä, että se näyttää miten taloudelliset intressit nivoutuvat elintarvikkeita koskevaan tutkimukseen ja lainsäädäntöön. Stevian käyttö oli juuri yleistymässä USA:ssa, kun se makeutusaineena kiellettiin. Tämä tapahtui 1990-luvun alussa, juuri sopivasti aspartaamin käytön levittäytyessä yhä laajemmalle makeutusainemarkkinoilla. Kielto kumottiin muutaman vuoden päästä ja stevia sallittiin lisäaineena, muttei makeutusaineena. Sittemmin suuret ruokajätit yhteistyössä virvoitusjuomateollisuuden kanssa kehittivät markkinoille omat hieman "perinteisestä" steviosidista poikkeavat tuotteensa -näiden repaudiosidi A-johdannaisten käyttö makeutusaineina sallittiin USA.ssa 2008, muiden steviajohdannaisten statuksen jäädessä edelleen avoimeksi. (Mielenkiintoinen ja seikkaperäinen juttu(sarja) stevian ympärille kietoutuvista taloudellisista ja poliittisista kytköksistä löytyy täältä)

Stevioliglykosidi on luonnollinen makeutusaine, tämä on sen merkittävin ero suhteessa muihin kalorittomiin makeutusaineisiin. Light-tuotteissa runsaasti käytetyt intensiivimakeuttajat, kuten aspartaami, sakariini ja syklamaatti ovat kaikki synteettisesti valmistettuja. Sinänsä luonnollisuus ei tietenkään ole mikään tae ravinnoksi kelpaavuudesta, saati sitten terveellisyydestä, mutta stevialla on kuitenkin huimasti keinotekoisia kollegoitaan pidemmät perinteet makeuttajana. Monet uumoilevat, että steviajohdannaisten pääsy vihdoin ja viimein laillisten makeuttajien joukkoon liittyy keinotekoisten makeutusaineiden (lähinnä aspartaamin) ja niiden mahdollisten terveyshaittojen ympärillä vellovaan keskusteluun. Steviasta povataankin kovaa kilpailijaa niin sokerille kuin keinotekoisille makeutusaineillekin. Voi vain arvailla, kuinka paljon sokeri- ja makeutusaineteollisuus laittoivat kapuloita rattaisiin stevian hyväksymisessä. Elintarvikkeiden luonnollisuutta arvostaville stevia on joka tapauksessa tervetullut makeutin. Samoin vähähiilihydraattiseen ravintoon se sopii loistavasti.

Steviatuotteiden käyttö

Hienosti sanottuna stevian makuprofiili poikkeaa melko tavalla sokerista. Sen makeus on voimakkaampaa ja sen maussa on vivahde lakritsia. Sokeriin tottuneelle suulle stevian maussa saattaa siis olla hiukan totuttelemista. Steviasta johdettuja makeutusaineita käytettäessä kannattaa pitää mielessä myös makeuden voimakkuus: yleensä muutama pisara tai todellakin hyppysellinen riittää! Steviatuotteita kannattaa lisätä vähitellen ja maistellen, liiallinen määrä aiheuttaa kitkerää jälkimakua.

Steviatuotteet kestävät hyvin kuumentamista, siksi ne sopivatkin hyvin esimerkiksi kuumien juomien, kuten teen ja kaakaon, makeuttamiseen. Leivonnassa stevian käyttö vaatii hieman harjoittelua. Stevia ei muodosta leipomuksiin rakennetta sokerin tavoin. Se ei myöskään sovi karamellisointiin tai toimi hiivan kanssa samoin kuin sokeri. Omien vielä varsin vähäisten kokemusteni perusteella steviatuotteet sopivat parhaiten erilaisten hedelmä- ja marjajuttujen, puurojen, kiisseleiden, smoothieiden ja jugurtti(juomi)en makeuttamiseen.

Helpoimmin lähestyttävä steviatuote Ekolon valikoimissa lienee stevioliglykosidin ja eritrytolin sekoitus Goviosid. Eritrytoli on sokerialkoholi kuten vaikkapa ksylitoli ja maltitoli. Myös eritrytolin glykeeminen indeksi on 0 (se ei siis vaikuta lainkaan verensokeriin), kaloreita siinä on 2,3/100 g. Goviosid-rakeet sopivat mainiosti monenlaiseen makeuttamiseen, annostus on noin puolet sokerin määrästä. Myös leivonnassa Goviosidin käyttö on helppoa. Nestemäisellä stevioliglykosidilla makeuttaminen on myös yksinkertaista, kunhan pitää mielessä, että nestettä tarvitaan todellakin vain muutama pisara! Pikkupullo (50 ml) stevianestettä on todella riittoisa. Se vastaa makeudeltaan 1,2 kiloa taloussokeria! Erityisesti juomien makeuttamiseen nestemäinen versio on omiaan.

Siispä kokeilemaan! Tässä muutama helppo ja testattu resepti, joilla pääsee alkuun :)

Marjajugurtti

• 2 dl marjoja (minä laitoin mustikoita)

• 2 dl maustamatonta soijajugurttia

• n. 5 tippaa stevianestettä

Sekoita ainekset keskenään. Lisää steviatippoja varovasti, kunnes sopiva makeus on saavutettu.

Mustikkakeitto

• 2 dl mustikoita

• 4 dl vettä

• 1 tl luomuperunajauhoja

• 1,5 rkl Goviosid-rakeita

Sekoita mustikat kiehuvaan veteen. Keitä hetki. Soseuta sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon pieneen vesitilkkaan sekoitettu perunajauho. Makeuta goviosidilla. Anna keiton jäähtyä hetki, makeus pääsee kunnolla esiin hetken jäähtyneessä keitossa.

Omena-kaneli-mannapuuro

• 2 luomuomenaa

• 1/2 litraa vettä

• 1,5 rkl Goviosid-rakeita

• 0,5 tl luomukanelia (ceyloninkanelia)

• 0,5 tl luomuvaniljajauhetta

• 1/2 dl luomuspeltmannaryynejä

Kuori ja lohko omenat. Lisää omenat, kaneli, vanilja ja Goviosid kiehuvaan veteen. Keitä kymmenisen minuuttia. Surauta seos soseeksi sauvasekoittimella. Lisää mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Keitä puuroa muutama minuutti.

Sitten muutama herkullinen resepti suoraan Saijan testikeittiöstä :)

Kauriin kaurakeksit stevialla

Helpot ja herkulliset kaurakeksit syntyivät Tuija Ruuskan Aurinkomaa - koko perheen kasviskeittokirjan ohjetta seurailemalla.

• 1dl Goviosid-rakeita
• 200g vegaanista margariinia
• 2dl luomukaurahiutaleita
• 1dl luomukauraleseitä (tai kaurahiutaleita)
• 3dl luomuspelttijauhoja (täysjyvä)
• 4-6 rkl luomusoijakermaa (tai kaurakermaa)
• (1dl pilkottuja luomurusinoita ja/tai 1/2dl rouhittua tummaa luomusuklaata/kaakaonibsejä)  

Pehmennä rasva huoneenlämpöiseksi (eli ota kulhoon ja pyörittele haarukalla). Sekoita rasva ja Goviosid keskenään. Lisää hiutaleet, leseet ja jauhot ja sekoita huolellisesti. Lisää soijakerma ja halutessasi rusinat ja suklaa. Anna taikinan vetäytyä kylmässä puolisen tuntia. Tee taikinasta pieniä palloja ja painele ne pellille (jos taloudessa on lapsia, tämän voi delegoida). Jätä selkeät välit, sillä taikina leviää hiukan uunissa. Paista 200 asteessa (kiertoilma 185) 8-10 min. Itse älysin ottaa pois kun reunat alkoivat palaa. Jäähdytä keksit pellillä, sillä ne hajoavat helposti lämpimänä. Loppuperheeni ihastui kekseihin etenkin jos niissä oli vielä voita päällä. Minusta keksit olivat vielä hiukan liiankin makeita, Goviosidin määrän olisi voinut ehkä puolittaa ja lisätä keksiin mausteita.

Kaakao

• 1/2 dl vettä
• 2 - 3 tl tummaa luomukaakaojauhetta
• 2-3 tippaa stevianestettä (maun mukaan enemmän)
• 1 1/2 dl luomuriisimaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
• ripaus aitoa luomuvaniljaa
• ripaus luomukanelia
• ripaus luomukardemummaa

Laita kylmä vesi ja kaakaojauhe pieneen kattilaan tai kasariin. Sekoita kaakaojauhe vispilällä. Jos haluat varmasti eroon paakuista lämmitä lähes kiehuvaksi. Sekoita kuuman nesteen joukkoon maito ja kiehauta. Lisää kaakaon joukkoon 2-3 tippaa stevianestettä, hyppysellinen aitoa vaniljaa, kanelia ja kardemummaa. Mausteiden ja stevian kanssa kannattaa laittaa ensin vähän ja maistaa sitten onko juoma omaan suuhun sopivaa. Kokeile myös chiliä ja inkivääriä! Juomasta saa kermaisemman lisäämällä siihen 1rkl kookosöljyä tai käyttämällä esimerkiksi kaurakermaa kasvimaidon sijaan. Tiskiystävällisesti juoman voi halutessaan tehdä myös mikrossa suoraan mukiin, lämmittäen vettä ja kaakaojauhetta ensin täysillä tehoilla 1/2 min. ja sitten kasvimaidon kanssa 1 1/2 min.

Hieman harjoittelua stevian käyttö vaatii. Internetistä erilaisia steviaresptejä löytyy runsain mitoin. Hiilihydraatiton makeuttaja on, kuten arvata saattaa, erityisesti karppaajien suosiossa. Siksi reseptitkin ovat usein varsin kerma- ja kanamunapainotteisia. Ekololaisten keittiöissä ja mielessä muhii ainakin erilaisia raakasuklaa- suklaavanukas- ja leivonnaisreseptejä. Julkaisemme niitä, kunhan suhteet saadaan sopivasti kohdalleen :)

Lisää steviareseptejä: Goviosidilla makeutettu omenapiirakka

Viski-taatelikakku

Kun Varpu teki lastenkin herkkuja pipareita, tässä nyt vähän aikuisempaan makuun jouluinen kuivakakku. Nimestään huolimatta maistuu myös viskin makua inhoaville. Tämä ohje on alunperin Chocochilistä löytämäni, omin muutoksin :)



Ainesosat:

• 150 g tuoreita luomutaateleita tai 100g kuivattuja luomutaateleita (tuoreet ovat parempia, niitäkin saa Ekolon myymälöistä)
• 2,5 dl luomumantelirouhetta tai luomupähkinärouhetta tai luomuauringonkukansiemeniä
  
• 4 dl luomuspeltjauhoja (täysjyväjauhotkin toimivat)
• 1 dl Govinda luomukookosjauhoja
  
• 1 tl ruokasoodaa
• 1tl leivinjauhetta
• 0,5 tl luomuvaniljajauhetta aitoa tavaraa verrattuna vanilliiniin tai aromeihin!
  
• 2,5 dl luomusoijakermaa (tai muuta kasvikermaa, kasvimaitokin toimi)
• 0,5 dl viskiä
• 125 g vegaanista margariinia (tummansininen Keiju)
• 3 dl Arenga palmusokeria
• 1 dl maustamatonta luomusoijajogurttia
  
• luomukookosöljyä ja luomukookoshiutaleita vuokaa varten

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen (kiertoilmauuni 150).
Voitele kakkuvuoka (mieluiten sellainen renkulamalli) kookosöljyllä ja jauhota se kookoshiutaleilla (toki margariini ja korppujauhotkin käyvät).
Hienonna taatelit. Jos teet tuoreista taateleista, kannattaa ostaa vähän enemmän että voi syödä näitä toffeisia herkkuja muutaman. Kuivatut taatelit voi halutessaan liottaa vaikka puolisen tuntia - yön yli, niin saavat lisää kosteutta. Minä en ole jaksanut, saati muistanut ottaa aikaisemmin taateleita esille.
Rouhi mantelit tai pähkinät, auringonkukansiemenet voi laittaa kokonaisina. Sekoita mukaan spelt- ja kookosjauhot, ruokasooda, leivinjauhe ja vanilja ja yhdistä ne taatelien joukkoon.
Sekoita yhteen soijakerma ja viski.
Vaahdota erillisessä kulhossa sulatettu margariini ja sokeri. Tumma palmusokeri vaatii ehkä hiukan pidemmän ajan vaahdottamiseen kuin valkoista sokeria käyttäessä. Valmiin kuohkean seoksen tunnistaa siitä, että se on vaaleampaa kuin margariini-sokeriseos alunperin ja pintaan jää helposti kuvio eikä se häviä heti litkuun. Lisää mukaan soijajogurtti.
Kääntele rasva-sokerivaahtoon kuivat aineen ja kerma-viskiseos muutamassa erässä. Älä sekoita, vaivaa tai vatkaa, se saa taikinan sitkostumaan. Taikina on aika jämäkkää.
Kaada tai nostele taikina lusikalla kakkuvuokaan ja laita uunin keskitasolle noin tunniksi. Älä anna lasten syödä taikinaa (meillä aiheutti melkoisen äläkän), valmista kakkua kyllä uskalsin antaa.

Anna jäähtyä hyvin ennen kuin otat pois vuoasta, etenkin jos käytät silikonivuokaa. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut vetäytyä.

Pähkinäallergiselle auringonkukansiemenet olivatkin hyvä vaihtoehto manteleille, mutta olen tehnyt kakun usein ilman mitään näin terveellisiä lisäyksiä ;)
Luulen, että konjakki tms. vahvan makuinen juoma voisi myös sopia tähän kakkuun, mutta sitä pitää jonkun muun testata.

Kookosjauhot eivät anna kovin paljon makua tähän kakkuun, että kookosta inhoavallekin voisi maistua (en ole vielä löytänyt koehenkilöä tähän). Jos käytät kookosjauhon tilalla muita jauhoja, voit laittaa vaikka 2dl soijakermaa kun kookos ei ole imemässä niin paljon nestettä.

Kakkuun löytyy myös kuorruteohje Chocochilistä, mutta mielestäni se on ihan tarpeeksi makeaa ja herkullista näinkin. Suosittelen tekemään kuorrutteen maukkaasta Reilun kaupan ruokotomusokerista, jos sellaisen haluaa.

Pikku-Kurren lempipähkinä (ja ison myös)

Cashewpähkinä on ihan mahtava pähkinä, lempparini jo monen vuoden ajalta. Parasta cashew'ssa on sen ihana maku ja monikäyttöisyys. Varmasti siksi se onkin meidän perheessä eniten syöty pähkinä. Aiemmissa merkinnöissäni olen valmistanut siitä vaniljakastiketta ja lisännyt sitä kukkakaalikeittoon. Cashewpähkinäänkin taisin tutustua ensimmäistä kertaa kesätyössäni elävän ravinnon parissa. Elävässä ravinnossa cashewpähkinää käytetäänkin paljon. Siitä valmistetaan erilaisia kastikkeita ja kakkupohjia. Sen avulla murekkeisiin ja pirtelöihin loihditaan kermaisen täyteläistä makua.

Miedosti makea cashewpähkinä sopii niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Minä lisään paahdettuja cashewpähkinöitä usein salaattiin tai wokattujen vihannesten joukkoon. Liotetut ja tehosekoittimella soseutetut cashew't muodostavat mainion pohjan, josta voi rakentaa erilaisia salaatin- tai jälkiruokakastikkeita, tai vaikkapa pestoa. Kasvispihveihin ja murekkeisiinkin nämä rapeat herkut ovat omiaan. Ja smoothieen cashew't tuovat herkullista täyteläisyyttä. Tai sitten cashewpähkinöille ei tarvitse tehdä yhtikäs mitään, ne ovat loistavaa naposteltavaa sellaisenaan.

Pähkinöiden terveyshyödyt vaikuttavat olevan ravitsemusasiantuntijoiden keskuudessa yleisesti tunnustettu asia. Cashewpähkinän yksilöidyistä terveyshyödyistä en löytänyt tutkimuksia, mutta moni asiantuntija totesi, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä niihin pätevät samat väittämät kuin muihinkin pähkinöihin. Cashewpähkinöissä on hurjasti proteiinia ja hyviä rasvoja. Muiden pähkinöiden tapaan niiden käyttö edistää sydämen ja verisuonten terveyttä sekä tasaa verensokerin heilahteluja. Ehkäpä länsimaihin keskittynyt ravitsemustutkimus ei ole hivenen eksoottisia cashewpähkinöitä vielä hoksannut kunnolla tutkia. Cashewpähkinöiden ravintosisältö ainakin on vakuuttavaa luettavaa: edellä mainittujen rasvojen ja valkuaisaineiden ohella niissä on runsaasti rautaa, magnesiumia, seleeniä. Noin esimerkiksi.

Koska pähkinät ovat niin hurjan terveellisiä, niitä syöttäisi mielellään jälkeläisilleen. Kaikkein parasta cashewpähkinöissä onkin niiden herkullinen maku, ne maistuvat jopa meidän hyvin ennakkoluuloiselle melkein kolmevuotiaallemme. Kun odotin tätä esikoistani, minulla oli suuret suunnitelmat siitä, miten syntyvää kasvissyöjää tultaisiin ruokkimaan: monipuolisesti erilaisia proteiinin lähteitä, tuoreita kasviksia, siemeniä, pähkinöitä. Lapsi oli kuitenkin toista mieltä ja suhtautuu edelleen vähintäänkin varauksellisesti kaikkeen uuteen suuhunpantavaan. Siksi olenkin tervehtinyt suurella ilolla jokaista vähänkin ravitsevampaa ainesta, jonka hän ruokalistalleen vuosien mittaan kelpuuttanut. Ja cashewpähkinät tälle Pikku-Kurrelle tosiaankin maistuvat.  

Ikään kuin kumotakseni edellä esitetyt väitteet cashewpähkinän monikäyttöisyydestä, valmistan taas cashewpähkinällä höystettyä sosekeittoa. Tämä vaan on niin hyvää ja alkavan talven ensimmäisenä pakkasiltana tunsin kaipaavani tällaista hitusen trooppista ja lämmittävää keittoa. Mutta ihan oikeasti, cashewpähkinästä voi valmistaa paljon muutakin!

Cashew-kookoskeitto

•  2 rkl luomukookosöljyä
• 2 luomuvalkosipulin kynttä
• 1  luomubataatti (n. 250 g)
• 4 luomuporkkanaa
• 2 dl luomucashewpähkinöitä
• 2 rkl luomuchilikastiketta
• 4 dl luomukookosmaitoa
• 1 tl kristallisuolaa
• n. 6 dl vettä

Laita cashewpähkinät hetkeksi likoamaan lämpimään veteen. Pilko porkkanat, bataatti ja valkosipulin kynnet. Mittaa kookosöljyä kattilan pohjalle. Kun öljy on kuumaa lisää valkosipulin kynnet ja hetken kuluttua bataatin ja porkkanan palat. Kierittele niitä hetki öljyssä ja lisää n. puoli litraa vettä. Anna kypsyä n. 15 minuuttia. Lisää cashewpähkinät ja kookosmaito. Soseuta. Mausta chilikastikkeella ja suolalla. Pinnalle ripottelin muutaman paahdetun pähkinän sekä rouhin hieman lisää chiliä.

Mahdottoman makea juttu

Makeutusaineita ja palmusokeria Ekoloinen on maistellut ansiokkaasti aiemminkin. Masarang Arenga palmusokeri ja sen tarina on vaan niin herkullinen aihe, etten malta olla tarttumatta siihen minäkin (ja samalla saan myös hyvän syyn leipoa jotain herkkua). Jos jotain tuotetta suosimalla voi yhtä aikaa edesauttaa kokonaisten sademetsäekosysteemien ennallistamista, olla mukana projektissa, jonka kautta paikalliset maanviljelijät saavat toimeentulonsa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla, makeuttaa terveellisemmin, valmistaa ihanalla karamelliaromilla höystettyjä herkkuja... niin sehän on jo melkein liian hyvää ollakseen totta!

Kaikki alkoi siitä, kun alunperin hollantilainen mikrobiologi Willie Smits kohtasi Borneollaisella torilla pohjattoman surulliset silmät. Silmät kuuluivat oranginpoikaselle, jonka Smits myöhemmin saman päivän iltana löysi hylättynä roskiksesta. Smits vei sairaan oranginpoikasen kotiinsa ja hoiti tämän terveeksi. Sana levisi ja Smits sai pian lisää salakuljettajien uhreiksi joutuneita, hylättyjä orankeja huolehdittavakseen. Hän tiesi kuitenkin, että orangin ainoa todellinen koti on sademetsä. Perustamansa Borneo Orangutang Survival Foundationin (BOS) kautta Smits ryhtyi etsimään keinoja palauttaa orankeja alkuperäiseen ympäristöönsä. Nopeasti selvisi, että orankien pelastaminen nivoutui kiinteästi alueen sademetsien surkeaan tilaan ja paikallisen väestön taloudelliseen ahdinkoon. BOS hankki 2000 hehtaaria hakattua, palanutta sademetsää. Nerokkaan suunnitelman, jonka ekologisia yksityiskohtia  ei minun asiantuntemuksellani selosteta (Smits tekee sen itse erittäin hyvin tällä videolla), avulla Samboja Lestarin alueesta luotiin muutamassa vuodessa elävä metsä tuhansine kasvi- ja eläinlajeineen, turvapaikka myös orangeille. Myöhemmin sademetsää on ennallistettu Smitsin käynnistämissä projekteissa lisää.

Sokeripalmuilla on merkittävä rooli sademetsän perustamisessa. Ne kasvavat ainoastaan monimuotoisissa ympäristöissä, niiden pitkät juuret estävät eroosiota, ne ovat valtavan  monikäyttöisiä puita.   Sokeripalmut kestävät hyvin tulta ja sademetsän laidoilla kasvaessaan ne muodostavat suojaavan kehän, joka pysäyttää metsäpalot. Alusta asti Smitsin toiminnan ohjenuorana on ollut antaa aktiivinen rooli paikallisille ihmisille. Sokeripalmujen nerokkuus on siinä, että nektaria (josta palmusokeri siis valmistetaan) voidaan kerätä niiden kukinnoista kymmeniä litroja päivittäin puuta lainkaan vahingoittamatta.  Paikallisasukkailla on hyppysissään nektarin keräämiseen tarvittava tieto ja taito. Palmujen avulla ihmiset voivat saada toimeentulonsa elävästä sademetsästä. Tätä kaikkea on ollut koordinoimassa Masarang, joka on voittoa tavoittelematon indonesialaienen luonnonsuojelujärjestö (jonka on tietysti perustanut -kukas muukaan kuin Willie Smits). Masarang on perustanut sen, superekologisen ja päästöttömän sokeritehtaan, josta palmusokeri Ekoloonkin tulee.

Palmusokeri on huomattavasti valkoista sokeria ravinteikkaampaa ja sen glykeeminen indeksi on matalampi eli se nostaa verensokeria hitaammin. Minä en uskalla väittää sen olevan suorastaan terveellistä, mutta ainakaan se ei ole läheskään yhtä epäterveellistä kuin valkoinen sokeri. (Terveellisyyshän on vain yksi ja ainakin minulle usein (liian usein?) varsin toissijainen ruokakriteeri.) Ruoanlaitossa palmusokeri toimii kokemusteni perusteella oikein oivallisesti, esimerkiksi erilasissa wokeissa ja keitoissa. Leivonnassa sen käyttö vaatii pientä harjoittelua, leipominen on usein varsinaista salatiedettä ja aina hitusen arvaamatonta puuhaa. Toisella leivontakerralla sain kuitenkin tämän mustikkapiirakan suhteet osumaan mielestäni aika nappiin (ensimmäinen yritys jäi hiukan mauttomaksi, mutta pieni lisäys sokerin määrään korjasi tilanteen).     

 

Mustikkapiirakka

Pohja:

• 1,5 dl luomusoijajugurttia

• 100 g sulatettua margariinia (sinistä Keijua)

• 2,5 dl luomuvehnäjauhoja

• 1,5 dl palmusokeria

• 1 tl leivinjauhetta

täyte:

• n. 5 dl mustikoita

• 1 dl luomusoijajugurttia

• ½ dl palmusokeria

Sekoita jugurtti ja sulatettu margariini keskenään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä seokset. Voitele piirakkavuoka (n. 25 cm halkaisijaltaan) ja leivitä taikina vuokaan tasaisesti. Sekoita mustikat, jugurtti ja sokeri keskenään ja kaada seos piirakkapohjan päälle. Paista piirakkaa uunin alaosassa 200 asteessa n. 40 minuuttia (meidän kiertoilmauunissa piirakka paistui puolessa tunnissa).

Vaniljakastike cashew-pähkinöistä

• n. 1 dl luomucashew-pähkinöitä

• n. 2dl vettä

• 2 rkl palmusokeria

• hyppysellinen luomuvaniljajauhetta (ehkäpä n. 1/4 teelusikallinen) 

Valmista liotetuista pähkinöistä ja vedestä tasainen kastike tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Sekoita mukaan palmusokeri ja vaniljajauhe.

Pika(ruoka)postaus

Viime viikko ja viikonvaihde hujahtivat messutouhuissa. Ekolo otti osaa toista kertaa Viini, ruoka ja hyvä elämä -messuille. Minulle kerta oli näytteilleasettajan roolissa ensimmäinen ja enpä ollut aiemmin hoksannutkaan, miten kova homma messujärjestelyissä oikein on. Kun  sitten ärhäkkä syysflunssa vielä kaatoi viime hetkellä petiin vanhemman kollegani Saijan, muodostuivat messupäivät varsin työntäyteisiksi.

Kaiken kaikkiaan messut olivat kuitenkin tosi positiivinen yllätys. Siellähän oli oikeasti mukavaa, ihmiset olivat kivoja ja kiinnostuneita meidän tuotteista. Varsinaisiksi hittituotteiksi osoittautuivat Govindan makeiset, miltei jokainen niitä maistanut lankesi kiusaukseen ja osti paketillisen. (linkin takaa löytyy puolueellisesti oma suosikkimakuni) Myös kookosöljy tuntui kiinnostavan ihmisiä kovasti, samoin Arengan palmusokeri. Kävi niin mukavasti, että kysyntä ylitti odotuksemme ja pitkin viikonloppua sain toimia kuormakamelina roudaten lisää esitteitä, paperikasseja, öljy-. tee- ja sokerilaatikoita Messukeskukseen.

Bloggailuille ja kokkailuille ei siis jäänyt juuri aikaa. Hitusen messumylläkästä toivuttuani ajattelin valmistaa kiireteemaan sopivasti supernopean ja helpon pikaruoan Sezhuanin nuudeleista. Jos on oikein kiire, nuudelikeitto valmistuu parissa minuutissa ja ilman hellaakin. Nuudelit kulhoon, vedenkeittimestä kuumaa vettä päälle ja muutaman minuutin odottelun jälkeen keitto on valmis. Ruokaisamman ateriasta saa, kun lisää joukkoon kuutioitua tofua. Maustamaton tofu loiventaa mukavasti nuudelisopan maukua. Yleensä pikanuudelit ja eritoten niiden valmiit maustepussit ovat täynnä lisäaineita, aromivahventeita ja suolaa. Luomuversio on maustettu aidoilla mausteilla.

Tofu-nuudelikeitto

• puolikas paketillinen maustamatonta luomutofua

• öljyä paistamiseen

• Paketillinen Sezhuanin luomukasvis-pikanuudeleita

Kuutioi tofu. Paistele tofua hetki öljyssä pannulla. Valmista nuudelikeitto paketin ohjeiden mukaan. Sekoita tofukuutiot keiton joukkoon ja anna niiden maustua hetki sopan seassa. Valmis! Raikkautta ateriaan saa silppuamalla joukkoon tuoreita kasviksia, vaikkapa tomaattia, kurkkua tai kaalia.

Quinoaa -pitkästä aikaa

Mitä ihmettä sitä taas keksisi ruoaksi? Meillä keksitään tosi usein pastaa: makaronilaatikkoa, lasagnea, spagettia ja kastiketta. Jos 2-vuotias lakto-vegetaristi saisi valita, meillä syötäisiin vaikka joka päivä "pelkkää marakiinia ja raejuustoa, ei kasviksia". Aika usein kokkaillaan myös riisiä ja erilaisia linssiviritelmiä tai keittoja, mutta siihen ideat monesti loppuvatkin. Samat ruokalajit ja ainekset toistuvat välistä hieman turhan tiheään. Silloin tällöin kuitenkin välähtää, ja mieleen muistuu jokin oivallinen raaka-aine, jota ei ole jostain syystä tullut käytettyä aikoihin. Niin kuin vaikka tämä quinoa, jota ajattelin tällä kertaa valmistaa.

Quinoa on ensinnäkin erinomainen proteiinin lähde. Proteiinithan koostuvat aminohapoista, joista suurinta osaa ihmiskeho pystyy tuottamaan itse. Osa aminohapoista on kuitenkin saatava ruoasta. Proteiinin riittävän monipuolista saantia pidetään usein kasvisruokavalion ongelmakohtana. Yhdistelemällä palkokasveja, täysjyväviljoja, siemeniä ja pähkinöitä proteiinien tarve tulee kuitenkin mainiosti katetuksi. Sitten on myös sellaisia loistavia pikku jyväsiä (vai pitäisikö sanoa siemeniä, quinoahan ei ole vilja vaan Andeilla kasvava savikkaisten heimoon kuuluva kasvi), kuten quinoa, joissa on kaikkia tarvittavia aminohappoja. Lisäksi se sisältää runsaasti mm. magnesiumia, rautaa ja hyviä rasvoja. Quinoassa ravintoaineet ovat vieläpä helposti sulavassa muodossa ja siksi se on erityisen suositeltavaa syötävää esimerkiksi lapsille.

Maultaan quinoa on miedon pähkinäinen. Minusta quinoan rakennekin on mukava, se tuntuu hauskalta hampaissa. Gluteeniton quinoa taipuu myös hiutaleiksi ja muroiksi ja idätettynäkin se on kuulemma maukasta. Minä käytän quinoaa yleensä riisin tapaan, joko lisäkkeenä tai sitten sekoitan quinoan ja muut ainekset jonkin sorttiseksi pilahviksi tai risotoksi. Tähän tapaan:

Quinoaa, tofua ja kasviksia



2 dl luomuquinoaa
0,5 tl suolaa
3 rkl luomupaistoöljyä
3 luomuvalkosipulin kynttä
2 tl luomujeeraa
2 tl luomupaprikajauhetta
4 rkl luomutomaattipyrettä
1 pkt (270 g) maustamatonta luomutofua
1 luomupaprika
2 luomuporkkanaa
1 luomukesäkurpitsa
4 dl luomutomaattimurskaa

3 rkl luomusoijakastiketta
2 rkl luoomuomenaviinietikkaa
1, 5 tl palmusokeria

Huuhtele quinoa huolellisesti kuumalla vedellä. Mittaa kattilaan 4 dl vettä ja lisää quinoa ja ripaus suolaa kiehuvaan veteen. Quinoan valmistuksessa muistisääntö on, että keitinvettä tulee aina kaksi kertaa quinoan määrä. Anna siementen kypsyä hiljalleen kannen alla meidolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Joskus quinoa saattaa vaatia pidemmän kypsyttelyajan. Kypsyyden voi helposti todeta siitä, että siemenen keskusta vaalenee ja kuori irtoaa renkaaksi.

Kuutioi paketillinen maustamatonta tofua. Pilko paprika, porkkanat ja kesäkurpitsa. Kuori ja silppua valkosipulin kynnet. Mittaa kuumalle pannulle paistoöljy. Kypsennä valkosipulia, mausteita ja tomaattipyrettä öljyssä muutama minuutti. Lisää tofu ja paista hetki. Lisää pannulle pilkotut kasvikset. Lorauta joukkoon soijakastike ja omenaviinietiikka sekä palmusokeri. Sekoita mukaan tomaattimurska. Anna kastikkeen kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 minuuttia. Sekoita quinoa ja kastike keskenään ja anna makujen imeytyä hetki.

Kuvamaratooni jatkuu: puhtautta ja pukeutumista Helsingissä

Helsingin Ekolosta näpsittyjen kuvien toinen ja tältä erää viimeinen rupeama seuraa tässä. On varmasti paljon suosikkeja, joita en hoksannut esitellä, mutta ehkä joskus toiste. Poiminnot ovat tietenkin omia henkilökohtaisia aarteitani, ja osin jo perinteisiä tuotteita. Jokainen on kannustettu etsimään omat aarteensa ja vaikka kommentoimaan alas, mitä olisi pitänyt kuvata :)

Yksi suosikkiasioistani "non-food" -puolella on pesuaineiden ja shampoiden täyttömahdollisuus. Ympäristöongelmia aiheuttavaa muovijätettä voi vähentää tuomalla oman, jo tyhjennetyn pullon kotoa ja pumppaamalla sen täyteen. Pieni ekoteko tämäkin, sen lisäksi, että suosii biohajoavuutta ja luomua, jotka piilevät näissä  aineissa. Sekä Jyväskylän että Helsingin Ekoloista löytyy näitä tällaisia pömpeleitä: 

Täyttöpesuaineen kanistereita sievästi toisiaan nokkineen tiirailemassa

Ole Hyvän värikkäitä shampoita ja hiushoiteita alkuperäisissä puteleissaan

Täyttökanistereita on sekä Ole Hyvän että Ecoverin litkuilla, vaikka kuvassa näkyvätkin vain Ole Hyvät. Muovin käytön vähentäminen on sekä materiaalia säästävää että ympäristöön päätyvää muovijätettä vähentävää. Itse irvistän usein joutuessani heittämään roskiin turhia muovipaketteja, sillä mieleen juolahtavat ne viisi valtavaa muovijätepyörrettä Sinisen planeetan merillä. Niistä esimerkiksi pohjoisen Tyynen valtameren pyörre on Teksasin kokoinen. Tai sitten ajattelen muovipusseja nieleviä kilpikonnia, roskiin takertuvia eläimiä ja muita murheita. Ja muovisia pienpartikkeleita, jotka hioutuvat pienen pieniksi ja kulkeutuvat ravintoketjuihin saaste- ja myrkkyhituset liftareinaan.

Mutta murheista pieniin tekoihin - olen tosiaan innoissani näistä pumppupöniköistä ja mahdollisuudesta täyttää oma purnukkansa uudestaan ja uudestaan. Sillä ei ole väliä, minkä putelin kanssa tulee ostoksille - minulla on jopa agavesiirappituubi yhtenä täyttöpurkkina :D. Täyttökanisterit ovat muuten myös haluttua tavaraa moniin eri tarkoituksiin tyhjennyttyään, eli menevät harvoin jos koskaan roskikseen. Jos ei satu Ekoloon eksyessään kanniskelemaan vanhaa shampoo- tai pesuainepurkkia, paikalla on usein odottamassa juuri tarkoitusta varten tuotuja, putsattuja purkkeja täytettäväksi. Täyttelyostos käytännössä: sitä vain ilmaantuu kaupalle tyhjien purkkien kanssa, pumppaa ne täyteen ja tuo muiden ostosten kanssa kassalle kertoen, että täyttö on kyseessä. Niin ja sitten maksaa hiukan vähemmän.

Kosmetiikkapuolellakin muuten edellä mainittu Ole Hyvä ottaa askelia. Hoksasin vasta firman uudet kosteusvoidetuubit - Ole Hyvän värimaailmasta on kyllä vaikea erehtyä! Kestosuosikiksi päässeen merkin lisäksi löytyy toki paljon muitakin silmää hiveleviä sarjoja. Esimerkiksi Couleur Caramelin meikit, joihin moni on jo ehtinytkin ihastua. Ai niin, ja vinkkaampa ihan ihan uusiin... Sain nimittäin urkituksi tietooni, että valikoimiin on saapumassa kosmetiikkatuotteita kahdelta uudelta tekijätiimiltä: Berliinistä huikean tiukasti ekot ja vegaaniset m+i -luonnonkosmetiikkatuotteet, ja ranskalaisen Marilou Bion Ecocert-sertifioidut tuotteet. 

Ole Hyvän uudet kosteusvoidetuubit - säilyvyyssyistä eivät
(vielä?) täyttöinä

Vankan suosijakunnan kerännyttä Couleur Caramel -sarjaa

Vaatepuolelta Helsingin Ekolossa ovat tällä hetkellä edustettuna näkyvimmin teepaidat, kassit ja hamppukengät. Keväiset hamppupopot ovat muuten nyt alessakin. 

Olisin napannut mukaani yhden lammasaiheisen vegaanipoweripaidan, ellen olisi jo törsännyt rahojani reissulla vastaantulleeseen kirjallisuuteen antikvariaateissa (Animalian ruoka + ympäristövaikutukset -aiheinen kirja ja Bodhipaksan Vegetarismi), Animalian tapahtumassa Faunan pöydässä (eläintuotantokriittinen teos, josta ehkä vielä täälläkin kuuluu) ja Kasvitieteellisessä puutarhassa (Suomen jäkälät ja sammalet, aijai!). 

Houkutusteeppari...

...ja hamppukenkiä

Voi sentään, vielä on pakko mainita yksi ihan suosikkijuttuni. Pienen pieni asia konkreettisella tasolla, mutta sitä suurempi periaatteena. Ekoloissa nimittäin on lähes aina jonkinlainen suuren alen boksi tai jopa  dyykkausboksi. Aavistuksenomainen kommentti kauppojen turhan kestämätöntä tuotteiden poisheittopolitiikkaa liipaten ja kestävämmän tavarankäsittelyn puolesta  :)

Kuvamaraton alkaa: Helsingin Ekolo!

Kävin sorkkimassa Helsingin Ekolon hyllyjä viikonloppuna. Esittelen ensin joitakin ruokapuolen suosikkeja, ja seuraavassa postauksessa muita juttuja. Pistän mukaan paljon valokuvia, jotka varmaan parhaiten toimivat muiden kuvaajien itsetunnon pönkittäjinä tai älä-tee-näin-esimerkkeinä. Ovat nääs niin kulahtaneella pokkarilla otettuja, ettei kuvista edes näe, onko niissä tarkennusta ennen koneelle siirtämistä :D

Helsingin Ekolo sijaitsee siis Hakaniemessä, ympyrätalon takana keskustasta tullessa. Kuvasin muutamia Ekolon ympäristöä säästäviä klassikkotoimintoja, jotka kannattaa muistaa. Sen lisäksi haluan näyttää joitain juttuja kestävämmän kehityksen mukaiseen ruokailuun, lahjomiseen tai itsensä hemmotteluun. 

Korkeanvaloisa Helsingin  Ekolo ja riemukas putelimäärä :)

Toista suuntaa ja turhauttava, epätarkka kuva

Aloitetaan siis ruokapuolelta - suosikistani :) Muutama klassikko näkyy yläkuvassakin. Runsas määrä eri viljoja sekä Suomesta että muualta. Luomuna tietenkin. Jyviä, jauhoja, suurimoita, leseitä, hiutaleita, pastaa, spagettia, muroa, mysliä... Hamppuakin voi bongata monessa muodossa, se kun on niin symppis typensitoja-, hiilidioksidisyöppö-, jne-kasvi. Luomut hedelmät ja vihannekset tottakai ovat saatavissa aina niin kauan kun eivät loppuun myy ;) Tuolla vastakkaisessa nurkassa möllöttävät. Ekolon historiassa yksi olennaisimmista promotuista tuotteista ovat mielestäni kasviproteiinituotteet. Niitä ovat monenmalliset soijanykeröt, palkokasvit sekä kuivina että purkeissa, vanhasta perinteestä muokatut tofu- ja seitantuotteet, sekä uudemmanlainen soija- ja vehnäproteiini"liha". Viimeksimainittuja on sekä nakkimallissa että muina muotoina :) 

Mieletön valikoima hyviä rasvoja (myös kookos löytyy)!

Eettisiä kestävän kehityksen nakkeja :D

Sen lisäksi, että ruokaa on hyvät varastot saatavilla, Ekolosta löytyy myös keinoja tehdä loppukäsittelynsä itse, ja siten varmistua tuoreesta aromista. Kuten Jyväskylässä, kahvin ja jauhot voi jauhaa huristaen koneella ja hiutaleet litistää kammesta kääntäen. Meillä on kotona tuollainen hiutalepuristin, ja olen litistänyt sillä innoissani vaikka mitä - myös hampunsiemeniä lastuiksi proteiinipatukoihin.  Hiutalepuristin tuo kivaa rakennemuuntelua myös elävän ravinnon puuroihin. Raakailijalle on muuten tarjolla, ihan myynnissä, vihermehupuristimia. Varsin käytännöllisiä, koska perus mehulinko vain viskelee oraat astian reunoille.  

Mahdollisuuksia jauhaa itse tuoreita hiutaleita, jauhoja, kahvia...

Vihermehu- tai oraslinko

Herkkuvalikoima on tietenkin olennaista kuvata tässä. Sääli, etten hoksannut ottaa kuvia karkki- ja välipalapatukoiden valikoimasta. Protsku- ja raw-patukkaosasto on jotenkin niin omaa suosikkialuetta, että pidin liian itsestäänselvyytenä ja unohdin kuvata. Ostin kylläkin, ja sainkin kulkiessani lähellä Satsin ulko-ovea kyselyitä siitä, mistä ostan protskupatukkani, ja voiko kasvisproteiinista riittää kunnon patukan mittoihin. Voi sentään - voi kyllä! :)  Tässä kuitenkin muuta herkkuaineistoa:

Soijapohjaista jääteöä kesännälkäisille...

Luomusuklaassa löytyy...

...myös suosikissani Anandassa!

Huikeaa Zapatistikahvia, joka puhutti Sosiaalifoorumissa.
 Ansaitsee reiluudessaan oman bloggauksensa myöhemmin

Myös teenjuojille löytyi ihmeitä: Aladdinin teekannu 

Uusia luomuenergiahörppyjä tarvitseville:
vihreää teetä, gingsengiä, acaita...
lue lisää: www.powershotbrands.com

Ja vielä - jos rekkukin tuntuu vaativan keke-ruokaa... :)