Avokadoöljy - Rakkautta ja vastarakkautta

Avokado, kasvisten voi. Sen koostumus on ihanan kermainen ja aivan ainutlaatuinen hedelmälle. Sen maku on miellyttävän pehmeä, mutta silti hieman raikas. Itse olen sitä mieltä, että avokadoa voi laittaa melkein mihin vaan: tietysti salaatteihin, erilaisiin tahnoihin ja lisukkeisiin, mutta myös vaikkapa puuroon tai leivän päälle!

Melko uusi tuttavuus minulle on kuitenkin avokadosta tehty öljy. Se on puristettu avokadon lihasta ja siinä on avokadon miellyttävä maku tallella. Öljy on syventänyt rakkauttani avokadoon entisestään ja koen saavani takaisin myös paljon vastarakkautta! Tässä viisi syytä rakkauteeni:

Vastarakkautta avokadoöljy antaa ensinnäkin ravinteikkuutensa kautta. Avokadoöljy sisältää paljon pehmeitä rasvoja, vitamiineja, foolihappoa, kaliumia, lesitiiniä ja lehtivihreää. Lisäksi avokadoöljyn rasvahappokoostumus on hyvin samanlainen kuin yhtenä öljyjen kuninkaista pidetyn oliiviöljyn ja avokadoöljyssä onkin runsaasti esimerkiksi kertatyydyttymättömiä omega-9-rasvoja.

Avokadoöljy on tullut minulle käyttöön oliiviöljyn rinnalle keittiössä. Erona oliiviöljyyn näen sen, että avokadoöljyssä on miedompi maku, mistä syystä sitä voi käyttää silloin, kun haluaa ruokiin avokadon pehmeää aromia. Lisäksi, avokadoöljy soveltuu erittäin hyvin paistamiseen korkeissakin lämpötiloissa korkean savuamispisteensä takia. Olen myös tajunnut, miten kivasti öljyillä saa vaihtelua esimerkiksi salaattikastikkeisiin ja muuhun maustamiseen!

Ravinteikkaana ja mietona öljynä avokadoöljy sopii erinomaisesti myös ihonhoitoon. Itselleni ovat tuttuja monet öljyt ihonhoidossa, kuten kookos-, seesami- ja oliiviöljy, ja mielestäni jokaisella niistä on omat erityispiirteensä sekä positiiviset vaikutuksensa. Avokadoöljyä käytetään usein herkän ja ohuen ihon hoitoon, esimerkiksi silmänympärysiholle. Se sopii erityisesti kuivalle, ikääntyvälle sekä couperosa-iholle ja avokadoöljyä sisältäviä ihorasvoja on käytetty menestyksekkäästi psoriasiksen hoitoon! Myös palovammoja ja raskausarpia voi hoitaa avokadoöljyn avulla. Öljyä voi sekoittaa joko hoitovoiteeseen tai sitä voi käyttää suoraan iholle. Mielestäni avokadoöljy imeytyy ihoon hyvin ja se ei jää killumaan ihon pinnalle, vaan pehmentää nopeasti ohutta ja pintakuivaa ihoa. Maltillisesti käytettynä tietysti :D

Kiinnostavaa olisi myös kokeilla avokadoöljyä hiustenhoidossa. Sen sanotaan kosteuttavan hiuksia käytettäessä esimerkiksi naamiona ennen suihkua ja sitä voidaan myös hieroa päänahkaan edistämään hiusten kasvua. Täytyy siis testata!

Öljyn laatuun kannattaa satsata, varsinkin jos sitä käyttää sekä ulkoisesti että sisäisesti. Itse olen käyttänyt Bio Planeten kylmäpuristettua avokadoöljyä, joka  on luomulaatua. Kylmäpuristus ja luomutuotanto saavat avokadoöljyn ravinteikkuuden pysymään erityisen hyvänä. Bio Planeten avokadoöljy on lisäksi myös Ecocert Fair Trade -sertifioitua reilua kauppaa ja hankkeidensa kautta Bio Planete takaa oikeudenmukaisen toimeentulon yli 1000 kenialaiselle viljelijäperheelle. Mielenkiintoinen tieto on myös se, että puussa kasvavana alkutuotteena avokado on erityisen ympäristöystävällinen ja ekotehokas; puut mm. hoitavat maata, estävät eroosiota ja tuottavat monikymmen vuotista satoa!

Katso ihana video Bio Planeten avokadoöljyn valmistuksesta Keniassa:

http://www.bioplanete.com/Kenyan-avocado-oil

Avokadon pehmeitä keväthetkiä!

Huippuravinteikkaat chian siemenet

Siinä se nyt nököttää kesäisellä kedolla, purkillinen Ekolo-merkkisiä chian siemeniä! Luomusertifioituja, heti sadonkorjuun jälkeen pakattuja supersiemeniä: 

Elintarvikkeiden pakkausselosteet ovat tarkasti säädeltyjä ja niinpä sitten etiketin sanamuotoja viilatessa sainkin selvittää oikein perusteellisesti, mitä chian siemenistä saa sanoa. Ravitsemusväitteitä koskevien säädösten mukaan sallittua on sanoa, että:

• Chian siemenet ovat hyvä omega-3-rasvahappojen lähde (Omega-3 rasvahappojen lähteenä ne ovat kasvikunnan ehdotonta parhaimmistoa, chian siementen painosta jopa  18,5 % on omega-3 rasvahappoja. Yksi ruokalusikallinen päivässä riittää kattamaan päivittäisen omega-3-tarpeen.)
• Chian siemenet ovat proteiinipitoisia (100 grammassa chian siemeniä on 21,2 g proteiinia, kun proteiinin osuus kokonaisenergiamäärästä lasketaan, ne jäävät nippanappa sen rajan alle, jonka ylittäviä elintarvikkeita saa kutsua runsasproteiinisiksi)
• Chian siemenet ovat runsaskuituisia (Itse asiasiassa niissä on kuitua yli 30 g /100 g, siis yli viisi kertaa enemmän kuin runsaskuituisen rajaksi määritelty 6 g!) 

Ravitsemuksellisten hyötyjen ohella chian siementen vähemmän viralliseen ansiolistaan voisi lisätä vielä ainakin seuraavat seikat:

• Chian siementen maku on mieto. Ne eivät maistu oikeastaan miltään, siksi niitä voi helposti lisätä vähän sinne sun tänne, maistuvat hyvin ja huomaamattomasti myös lapsille.
• Chian siemeniä on helppo käyttää. Niillä voi kätevästi lisätä ravinteikkuutta mm. jugurttiin, puuroon, smoothieen...  Miedon makunsa puolesta ne sopivat ruokaan kuin ruokaan.  
• Chian siemenillä on ilmiömäinen kyky imeä itseensä nestettä. Nesteeseen sekoitettuna chian siemeniä voi käyttää mm. kananmunan korvaamiseen leivonnassa tai keittojen ja kastikkeiden sakeuttamiseen. Alta löytyvissä resepteissä onkin hyödynnetty juuri tätä ominaisuutta. 

Lisää chian siemenistä voi lukea aiemmasta chia-postauksestamme, joka valottaa mm. chian mielenkiintoista historiaa. 

Siemennäkkäri

Tämän herkullisen ja ravinteikkaan näkkärin resepti on pienin muutoksin kotoisin täältä. Mittasuhteet näkkärissä ovat niin yksinkertaiset, että määrää on helppo muunnella tarpeen mukaan. Näillä määrillä syntyy yhden uunipellin laajuinen levy. Chian siemenet sitovat näkkäritaikinan esimerkillisesti koossa pysyväksi levyksi, eikä usein vastaavista resepteistä löytyvää kananmunaa tarvita. Aikaisemmin olen tehnyt näkkäriä paistamalla uunissa. Tällä kertaa tein raakaversion kuivaamalla. Molemmilla tavoilla lopputulos on todella maukas, ihan mielettömän hyvää esim. guacamolen kanssa. 

• 1 dl chian siemeniä
• 1 dl auringonkukan siemeniä
• 1 dl kurpitsan siemeniä
• 1 dl seesamin siemeniä
• 2 dl vettä
• 1 valkosipulin kynsi
• mausteita ja kristallisuolaa maun mukaan

Mittaa siemenet kulhoon. Silppua valkosipulin kynsi. Sekoita valkosipuli ja mausteet siementen kanssa. Minä käytin maustamiseen Apila-pihan bruschetta-maustesekoitusta, jossa on mm. basilikaa, oreganoa sekä täyteläistä makua tuovaa kuivattua tomaattia. Lisää sitten vesi ja sekoita hyvin. Muutamassa minuutissa chian siemenet muuttavat massan kiinteäksi taikinaksi. Kauli taikina ohueksi levyksi leivinpaperilla päällystetylle pellille. 

Paista 175 asteisessa uunissa puolisen tuntia, aina välillä seuraillen, ettei näkkäri pääse palamaan. Jos haluat kauniita ja säännöllisen muotoisia näkkäreitä, kannattaa pelti ottaa uunista paistamisen puolen välin paikkeilla ja leikata näkkäri paloiksi ja jatkaa sitten taas paistamista. Valmiinakin näkkärin voi toki paloitella, mutta lopputulos ei ole ihan yhtä säännöllinen.

Näkkäristä voi valmistaa myös raakaversion kuivattamalla. Minä kuivatin omani kiertoilmauunissa n. 40 asteessa, uunin suuluukku muutaman sentin raollaan (onnistuu hyvin esim. luukun väliin kiilatun lusikan avulla), näkkäri kuivui sopivan rapeaksi n. kuudessa tunnissa.  

Chia-vanukas

Vanukkaaseen chian siemenet ovat kuin luotuja. Itsessään mitättömän makuiset siemenet imevät itseensä nesteen mukana myös mitä tahansa makua, vanukkaan voi siis kukin maustaa mieltymystensä mukaan. 

• 2 dl kasvimaitoa (minä käytin Provamelin hasselpähkinämaitoa)
• 2 taatelia
• 1/4 tl vaniljajauhetta
• pikku ripaus kristallisuolaa
• 2 rkl chian siemeniä

Sekoita tehosekoittimessa taatelit, kasvimaito ja vaniljajauhe. Lisää vielä ihan pikkuriikkinen hyppysellinen kristallisuolaa. Kaada vanukas tehosekoittimesta toiseen astiaan ja lisää chian siemenet. Sekoita ja pistä jääkaappiin hyytymään. Sekoittele välillä. Vanukas on valmista, kun se on kiinteytynyt vanukasmaiseksi. Tämä tapahtuu muutamassa tunnissa, mutta vanukkaan voi antaa hyvin tekeytyä vaikkapa yön yli. Tarjoile vanukas sellaisenaan tai höystä hedelmillä / marjoilla / pähkinöillä / kaakaonibseillä. 

Protskua!

Riittävä proteiinin saanti kasvisruoasta mielletään usein hankalaksi. Erilaisia kasviperäisiä proteiinin lähteitä on kuitenkin paljon. Monipuolisesti erilaisia palkokasveja, (täysjyvä)viljoja, pähkinöitä ja siemeniä syömällä proteiinista ei takuulla tule pulaa.

Proteiinit koostuvat yhteensä 20 eri aminohaposta, joista 10 kutsutaan välttämättömiksi. Nämä välttämättömät aminohapot on saatava ravinnosta, sillä niitä ihmiskeho ei pysty valmistamaan itse. Proteiinin lähteiden laadukkuutta on tapana arvioida sen mukaan, missä suhteessa ne sisältävät eri aminohappoja. Esimerkiksi soijapapu, hamppu, lupiini ja kvinoa (quinoa) ovat arvokkaita proteiinin lähteitä, sillä ne sisältävät kaikkia välttämättömiä aminohappoja. (eri ruokien aminohappokoostumusta voi arvioida esim. näiltä sivuilta 

löytyvän laskurin avulla)

Myös siemenet, viljat, palkokasvit ja pähkinät sisältävät runsaasti proteiinia, mutta niiden sisältämä proteiini ei ole koostumukseltaan ihan yhtä laadukasta. Kuitenkin kohtuullisenkin monipuolisesti syömällä kasvisruoasta välttämättömät aminohapot saa helposti kasaan. Erilaisia proteiinin lähteitä ei tarvitse yhdistellä samalla aterialla, vaan riittää kun päivän mittaan tulee popsineeksi useampaa.

Proteiinin päivittäiseksi tarpeeksi määritellään yleensä 0,8 g /painokilo (erilaisia laskureita, joiden avulla omaa proteiinintarvetta voi arvioida löytyy paljon, esim. täältä). Raskaana olevilla, imettävillä ja runsaasti urheilevilla tarve on hiukan suurempi. Samoin ikääntyneiden ja kasvavien lasten tarpeeksi määritellään usein vähän enemmän. Proteiinin syönnissä ei kuitenkaan kannata liioitella. Liiallinen proteiinin saanti ei ole hyväksi sekään. 

Jos tuntuu siltä, että proteiinia tarvitsee enemmän, erilaisia proteiinijauheita löytyy myös kasviperäisenä. Esimerkiksi hamppuproteiinijauhe sisältää 48, 9 g aminohappokoostumukseltaan täydellistä proteiinia. Hamppua kannattaa proteiinin lähteenä suosia myös sen sisältämien muiden arvokkaiden ravintoaineiden, kuten hyvien rasvahappojen, vuoksi. Hamppu on myös C4-kasvina erityisen ekologinen valinta.

Tässä pientä listausta erilaisista proteiininl ähteistä. Suluissa on proteiinin määrä / 100 g. Proteiinimäärät ovat joko valmistajien ilmoittamia tai haettu Finelistä tai SelfNutritionDatasta.

"Täydellisiä" proteiinin lähteitä

Näiden kasvien sisältämä proteiini on aminohappokoostumukseltaan monipuolista, siksi niitä kutsutaan usein täydellisiksi proteiinin lähteiksi.

- Hamppujauho 32 g /100 g

- Hampunsiemenet: 22,6 g  / 100 g (kuorituissa versioissa 34,4 g / 100g)

- Lupiinijauho 43 g / 100 g  (lupiinijauho on aika kevyttä, 1 rkl painaa n. 7 g)

- Soijapapu, kuivattu  35,9 g / 100 g (sekä kaikki soijasta valmistetut tuotteet, kuten tofut, tempehit, hiutaleet, rouheet, maidot, makkarat jne., joissa proteiinia on vaihtelevia määriä )

- Kvinoa (quinoa) 14 g / 100 g

- Tattari 13 g / 100 g (sisältää lysiiniä enemmän kuin muut viljat)

Siemenet:

Erilaisissa siemenissä on myös runsaasti proteiinia, joskaan ei aivan yhtä täydellistä kuin edellä mainituissa. Siemeniä harvemmin tulee syöneeksi suuria määriä, mutta jo yksi ruokalusikallinen (n. 10 g) sisältää n. 1,5 - 3 g proteiinia. Kuorelliset siemenet kannattaa ennen käyttöä rouhia tai ainakin pureskella hyvin, myös liottaminen parantaa ravintoaineiden imeytymistä.

- Kurpitsansiemenet 30, 2 g /  100 g

- Seesaminsiemenet: 26,9 g  / 100g (tahini 17 g / 100 g, halva 19 g / 100g )

- Auringonkukan siemenet 23 g / 100 g

- Pellavansiemenet 19,8 g / 100 g

- Chia-siemenet: 16,5 g / 100 g

Pähkinät

Myös pähkinöissä proteiinia on paljon. Ne ovat mukavaa naposteltavaa sellaisenaan, mutta myös tosi monikäyttöisiä. Pähkinöitä voi jauhaa ja rouhia erilaisiin taikinoihin, keittoihin ja kastikkeisiin. Niistä voi myös valmistaa erilaisia kasvimaitoja, kastikkeita ja levitteitä.

- Maapähkinät 25,6 g / 100 g (maapähkinävoi 25,1 g / 100 g, jos ihan tarkkoja ollaan, maapähkinäkin kuuluisi tuohon palkokasvien porukkaan.)

- Mantelit 24 g /100 g

- Pistaasipähkinät 21,4 g / 100 g

- Cashewpähkinät 20 g / 100 g

- Saksanpähkinät 14,7 g / 100 g

Palkokasvit

Erilaiset palkokasvit ovat tärkeitä kasviperäisen proteiinin lähteitä. Ne ovat täyttävää ja monipuolista syötävää. Lisäämällä pavuista ja herneistä jauhettuja jauhoja esim. leipätaikinoihin, jugurttiin, kasvispihveihin jne. on helppo lisätä proteiininmäärää.

- Kidneypapu (keitetty) 9 g / 100 g
- Linssit (keitetty) 9 g / 100 g

- Kikherne (keitetty) 8,4 g / 100 g (kikhernejauho 18,6 g / 100 g)
- Tuoreet herneet 5 g / 100 g

Viljat

Vaikka viljojen sisältämän proteiinin aminohappokoostumus ei ole paras mahdollinen, ne ovat silti tärkeä proteiinin lähde. Erilaisista leivistä, puuroista ja pastoista proteiinia saa helposti paljon. Esimerkiksi ruisleivässä (tietysti reseptistä riippuen) proteiinia on n. 7 g /100 g. Vehnäproteiinista valmistettu seitan (ja siitä valmistetut tuotteet) on myös erinomainen proteiinin lähde, seitanissa proteiinia on (valmistustavasta riippuen) n. 20 g / 100 g.

Kasvikset, hedelmät ja marjat

Proteiinia on myös tuoreissa kasviksissa, marjoissa ja hedelmissä. Vaikka määrät ovat pieniä (useimmiten 0-2 g /100 g) kannattaa muistaa, että tuoreita kasviksista suurin osa on vettä, silloin proteiinien osuus kasvisten sisältämästä kokonaisenergiasta saattaa nousta yllättävänkin suureksi. Tuoreet kasvikset ovat kevyttä syötävää ja niitä voi ja kannattaakin huoletta syödä paljon -silloin kasvisten sisältämällä, vaikkakin pienellä proteiinimäärällä on jonkin verran merkitystä. Kuivatuissa hedelmissä ja marjoissa proteiinin määrä nousee luonnollisesti suuremmaksi. Myös sienissä on jonkin verran proteiinia.

- Nokkonen 5,9 g / 100 g
- Kuivattu aprikoosi 5,2 g /100 g
- Parsakaali 4,6 g / 100 g
- Idut 4 g / 100 g
- Sienet 2-4 g /100 g
- Lehtikaali 3,4 g / 100 g
- Avokado 2,6 g /100 g
- Kukkakaali 1, 8 g /100g
- Banaani 1,1 g /100 g
- Vadelma 1 g / 100g


Varmemmaksi vakuudeksi vielä huimasti proteiinia sisältävien energiapatukoiden resepti :)

Hamppu-proteiinipatukat  (n. 10 kpl)

Nämä patukat tepsivät isoimpaankin protskun nälkään. Ne valmistetaan ilman uunia, joten kaikki ravintoaineet ovat varmasti tallessa. Patukoiden valmistaminen onnistuu varsin pienellä vaivalla. Alun perin ohje on kotoisin Green Kitchen Stories -ruokablogista. Puolitin ohjeen, ja koska ihan kaikkia raaka-aineita ei kaapeista löytynyt, sovelsin hieman. 

Kuivat aineet:

•  1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl kookoshiutaleita
• 1/2 dl kuorittuja hampunsiemeniä
• 1/2 dl hamppuproteiinijauhetta
• 2 rkl chia-siemeniä

"Märät" aineet:

• 10 tuoretta taatelia
• 3 rkl kookosöljyä
• 2 rkl raakakaakaojauhetta
• 1/4 tl jauhettua vaniljaa

Lopuksi:

• 3 rkl kaurahiutaleita
• 1 rkl chia-siemeniä
• hyppysellinen kristallisuolaa

Mittaa kuivat aineet tehosekoittimeen ja jauha karkeahkoksi rouheeksi. Jos tehosekoittimessa riittää puhtia, lisää sekaan taatelit ja muut märät aineet. Jos tehosekoittimesi ei ole näin pystyvää lajia, kaada kuivat aineet kulhoon ja hienonna märät aineet tasaiseksi massaksi omassa erässään. Lisää tehosekoittimeen tilkka (1-2 rkl) vettä, jos seos ei tahdo ruveta pyörimään. Sekoita sitten märät ja kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää lopuksi kaurahiutaleet ja hyppysellinen kristallisuolaa. Alkuperäisessä reseptissä tässä vaiheessa lisättiin ruokalusikallinen unikonsiemeniä, mutta koska minulla ei ollut niitä, laitoin vielä ruokalusikallisen chia-siemeniä. Ripaus suolaa on myös oma lisäykseni, pieni määrä suolaa "kirkastaa" patukoiden makua ja antaa sille mukavaa moniulotteisuutta.

Laita massa voipaperin päälle ja kauli tai painele siitä muutaman sentin paksuinen kiinteä levy.  Laita levy hetkeksi (vähintään puoleksi tunniksi) jääkaappiin. Leikkaa sopivan kokoisiksi patukoiksi Säilytä valmiit patukat jääkaapissa. Huoneenlämmössä patukat pehmenevät hieman, mutta säilyvät kyllä joitakin tunteja, joten niitä voi huoletta ottaa vaikkapa evääksi.

Teff-jauho -mitä se on ja mitä siitä voi tehdä?

Ensimmäiset teff-jauhopaketit ilmestyivät Ekolon hyllyille jo viime keväänä, mutta minulle tämä afrikkalainen erikoisuus on jäänyt hieman vieraaksi. Onneksi tämän viikkoisen Villidiilin varjolla on mainio tilaisuus paneutua vähän tarkemmin teffin olemukseen ja herkutella suklaa-määpahkinävoikekseillä.

Teff-jauho on  gluteeniton jauho, jota jauhetaan teff-heinän (Eragrostis tef) siemenistä. Teff-heinä on kotoisin Koillis-Afrikasta, ja sen käytöllä ravintona on vuosituhantiset perinteet. Erityisen tärkeä viljelykasvi teff on Etiopiassa ja Eritreassa.  Etiopialaista alkuperää on myös Ekolon maahantuoma teff-jauho.

Sana  teff tai tef (molempia kirjoitusasuja näkee) on amharan kieltä ja tarkoittaa ’kadonnutta’. Kerrotaan, että nimi tulee siitä, että siemenet ovat niin pieniä – halkaisijaltaan alle millimetrin – että maahan pudotessaan ne yksinkertaisesti katoavat. Koska siemenet ovat näin pieniä, niitä on mahdotonta kuoria. Siksi teff-jauho on ”luonnostaan” ravinteikasta täysjyväjauhoa.

Teff-jauhon ravintosisältö onkin varsin vakuuttava.  Jauhossa on  paljon proteiinia ja teffin proteiini on aminohappokoostumukseltaan erinomaista. Erityismaininnan ansaitsee myös teff-jauhon korkea kalsiumpitoisuus. Muitakin mineraaleja, kuten magnesiumia ja rautaa, teff-jauhossa on merkittäviä määriä. Teff on runsaskuituista ja sen sisältämän hiilihydraatin kerrotaan olevan hitaasti imeytyvää sorttia -erityisen suositeltavaa esimerkiksi urheilijoille tai diabeetikoille.    

Etiopialaisessa keittiössä teff-jauhosta leivottu pannukakkumainen injera on kirjaimellisesti jokapäiväistä leipää. (Injeran ohje löytyy esimerkiksi täältä.) Nykyisin teff-jauho on erityisen suosittua gluteenittomassa leivonnassa. Se tuo myös ravinteikkuutta ja hauskaa vaihtelua mihin tahansa leivontaan.

Teff-jauhon maku muistuttaa minusta aika paljon rukiin tai tattarin makua. Aikaisemmin olen lisäillyt teff-jauhoa muutaman kerran sämpylätaikinaan ja muiden ainesten seassa se on toiminut hyvin.  Ainakin leivontaominaisuuksiltaan teff-jauho vaikuttaa mainiolta: se tekee taikinasta elastista ja helposti muokattavaa. Sitkoa teff-jauhosta ei taida syntyä, joten se täytyy tarvittaessa hoitaa muilla aineilla. Erilaisia teff-reseptejä löytyy netistä runsain mitoin, sekä suolaisia että makeita. Seuraavaksi ajattelin kokeilla  näitä vegaanisia pannukakkuja.

Gluteenittomat suklaa-maapähkinävoikeksit

Tällä kertaa halusin leipoa jotakin gluteenitonta ja todella teffistä. Maapähkinävoi ja suklaa näissä kekseissä eniten maistuvat, teffin säestäessä taustalla, mutta niin toki pikkuleivissä kuuluu ollakin. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Puolitin määrät ja tuloksena oli parisenkymmentä keksiä.

• 1 dl teff-jauhoja
• 0,25 tl kristallisuolaa
• 0,5 tl ruokasoodaa
• 1 dl maapähkinävoita
• 1 dl vaahterasiirappia
• 0,5 dl suklaarouhetta

Sekoita teff-jauho, leivinjauhe ja kristallisuola keskenään toisessa astiassa ja vaahterasiirappi ja maapähkinävoi keskenään toisessa. Sekoita kaiki aineet keskenään ja lisää suklaarouhe (minä ruohin morttelilla vajaan levyllisen Anandan Pure Extasea) taikinaan.

Taikina saa jäädä aika löysäksi. Lusikoi taikinaa n. teelusikallinen kerralaan leivinpaperille ja muotoile vapaalla tyylillä kekseiksi. 

Paista  keksejä 175 asteessa n. 13 minuuttia. Keksien kuuluu olla melko pehmeitä ja tummeta vain kevyesti.

Hyvä hamppu

 

Nyt on pitkästä aikaa sopiva hetki hehkuttaa hieman hamppua. Hamppu on nimittäin kerrassaan erinomainen kasvi niin ympäristön kuin ravitsemuksenkin näkökulmasta.

Viljelykasvina hamppu on aivan erityisen ympäristöystävällinen. Se on pitkäjuurinen typensitojakasvi, joka tuo ravinteita maan pintakerroksiin ja estää maaperän köyhtymistä. Vaatimattomissakin oloissa kasvava hamppu on runsas- ja nopeasatoinen. C4-kasvina se sitoo ja yhteyttää kasvunsa aikana hiilidioksidia kaksin- tai kolmikertaisen määrän verrattuna C3-kasveihin. (Noora on biologin asiantuntemuksella selvittänyt hampun ekologisuutta aiemmassa hamppupostauksessaan). Hampun ekoansioihin on ehdottomasti myös lisättävä sen ravitsemuksellinen sisältö. Se on loistava kasviperäinen proteiinin lähde, joka pesee eläinperäiset kilpailijat sekä ympäristö-, terveellisyys- että eettisyysmittareilla mitattuna.

Hampun viljelyllä on Suomessakin vuosisataiset perinteet. Viime vuosikymmeninä päihdyttävä alalaji on ikävästi mustannut kasvin mainetta. Öljy- ja kuituhampussa päihdyttäviä kannabinoideja ei kuitenkaan ole käytännössä lainkaan ja elintarvkeikäyttöön päätyviä hamppuraaka-aineita valvotaan tiukasti. Pikku hiljaa hamppu onkin alkanut jälleen nauttia ansaitsemaansa arvostusta. Onneksi, sillä ravintona hamppu on huipputerveellistä. 

Hampunsiementen valtti on niiden ravintosisällön monipuolisuudessa. Tähän pieneen siemeneen on pakattu sekä erinomaisia rasvoja että runsaasti täydellistä kasviproteiinia. Rasvahappoja hampussa on vaikuttava kirjo: omega-kolmosta, -kuutosta ja -yhdeksää. Omega-6 ja omega-3 -rasvahappoja hampunsiemenissä on ihanteellisessa suhteessa. Lisäksi hampunsiementen omega-6 -rasvahapoista osa on valmiiksi gammalinoleenihappoa (GLA) ja omega-3 -rasvahapoista osa stearidonihappoa (SDA), eikä elimistön siten tarvitse itse näitä muuntaa.  

Hampunsiemenistä 24 % on proteiinia ja tästä proteiinista löytyvät kaikki välttämättömät aminohapot ja vielä paljon päälle. Hampun sisältämä proteiini on myös poikkeuksellisen hyvin imeytyvää sorttia. Hampun proteiinien (edestiinin ja albumiinin) aiheuttamat allergiset reaktiot ovat erittäin harvinaisia, siksi hamppu on erinomainen proteiininlähde erityisesti niille, jotka saavat allergisia oireita palkokasveista.

Hamppua voi nauttia monessa muodossa: öljynä, jauhoina, siemeninä (kuorella ja ilman) sekä erilaisina pitemmälle jalostettuina tuotteina, kuten pastan tai vaikka suklaan seassa. Kylmäpuristettua hamppuöljyä ei kannata käyttää paistamiseen, sillä sen rasvahappokoostumus kärsii kuumentamisesta. Hamppuöljy sopiikin ennen kaikkea salaatinkastikkeeksi tai ravintolisän tapaan vaikkapa puuron tai jugurtin joukkoon. Kuoritut hampunsiemenet ovat omiaan smoothien tai kasvissosekeiton seassa, vettä lisäämällä niistä voi valmistaa helposti ja nopeasti miedon makuista hamppukermaa tai -maitoa. Hamppujauhoa kannatta lisäillä leipätaikinaan, minusta aika ihanteellinen leipä syntyy, kun hamppujauhoa laittaa n. 1/6 jauhojen määrästä.

Omassa keittiössäni suosituin hamppujuttu ovat ehkä kuitenkin ihan perinteiset kuorimattomat hampunsiemenet. Hampunsiementen kuoressa on runsaasti kuitua ja kivennäisaineita, joten jos kuorten aiheuttama lievä rouskuvuus ja rakenteen rakeisuus ei haittaa, kannattaa kuorenkin hyvät aineet hyödyntää. Siementen kuori on kuitenkin syytä rikkoa tavalla tai toisella, jotta elimistö saisi ravinteet käyttöönsä. Aiemmassa postuksessani olen tehnyt idätetyistä hampunsiemenistä tuorepuuroa. Tällä kertaa paistelin kasvispihvejä.

Hamppu-bataattipihvit 

Jauhettuina hampunsiemenet ovat mainio aines esimerkiksi kasvispihveissä. Proteiinikoostumuksensa ansiosta hampunsiemenet toimivat pihvitaikinassa kananmunan kaltaisena sidosaineena ja pihvit pysyvät tosi hyvin koossa. Tällä ohjeella syntyy n. 20 mehevää pienehköä pihviä.  

• 2 dl luomuhampunsiemeniä
• 1 pienehkö luomubataatti (n. 5 dl raastetta)
• 1 luomusipuli
• 2-3 luomuvalkosipulin kynttä
• 1 dl luomuspelthiutaleita
• 2 rkl luomupaistoöljyä
• 2 tl luomugaram masalaa
• 1 tl luomukorianteria
• 4 rkl luomutomaattipyreetä
• 3 rkl luomusoijakastiketta
• 1 rkl valkoviinietikkaa
• 1/2 dl luomumantelikermaa (tai muuta kasviskermaa)
  
  

Jauha hampunsiemenet tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Raasta bataatti, pilko sipuli ja valkosipuli.

Kaada pannulle reilu loraus paistoöljyä. Lisää kuumalle pannulle mausteet ja tomaattipyree. Lisää sipuli ja valkosipuli. Paista hetki ja lisää raastettu bataatti. Paista kunnes bataatti on hieman pehmennyt. Sekoita raasteeseen soijakastike ja viinietikka. 

Sekoita keskenään kulhossa hampunsiemenrouhe, spelthiutaleet ja paistetut kasvikset. Lisää seokseen tilkka mantelikermaa. Muotoile massasta pienehköjä pihvejä ja paista pihvit keskilämmöllä pannulla rapeakuorisiksi.