Ekoloinen: Toisen etapin jälkimainingit

Tänään olen viettänyt vapaapäivää Jyväskylässä, osittain vallitsevan sadekelin ja osittain eilen vaivaamaan ruvenneen akillesjänteen takia. Matka Rovaniemeltä Jyväskylään taittui aika vauhdilla, reissusta näyttää tulevan kolmesta kolmen päivän etapista koostuva kokonaisuus. Hankoon ei ole enää pitkä matka, sinne suuntaan huomenna aamusta. Sitä ennen on hyvä tankata energiavarastoja nakkisämpylöillä sekä oman pihan antimilla. Poissaollessani niin tomaatit, kurkut kuin herukatkin olivat kypsyneet! Chilejä, maisseja, vesimelooneja ja munakoisoja saa vielä hetken odotella, hyvä vaan ettei kesken sadonkorjuun tarvitse lähteä taas tien päälle.

Tyyni aamupäivä Rovaniemeltä lähdettäessä.

Matka jatkui siis Rovaniemeltä kohti etelää. Tavarat olivat kuivuneet ja minä itse hyvin syönyt ja levännyt. Päätin lähteä polkemaan Kemijoen eteläistä puolta, en siis valtatietä, kohti Oulua. Tuuli oli taas ison osan päivästä myötäinen, mikä joudutti huomattavasti matkantekoa. Polkeminen oli kevyttä koko päivän, jos yö ei olisi tullut vastaan, olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muutenkin paikat ovat kestäneet kyllä ihmeen hyvin tällä reissulla, ainoastaan takapuoli tahtoo puutua ja kipeytyä satulassa istumisesta. Illalla alkanut sade onnistui taas kastelemaan osan vaatteista, mutta sen suurempaa ongelmaa siitä ei koitunut. Onnistuin pääsemään saderintaman edelle ennen leiriytymistä, ja sainkin teltan melkein kasattua ennen kuin ropina taas alkoi. Yön vietin valtatien varressa hieman Iistä pohjoiseen. Päivän aikana olin tehnyt päätöksen ehtiä Jyväskylään vielä lauantaina, kahdelle seuraavalle päivälle oli siis luvassa noin 410 kilometriä polkemista.

Teltan purkua Iin pohjoispuolella. Aurinko paistoi ja autot ulvoivat.

Aamu alkoi auringonpaisteella, joten sain kuivateltua hieman telttaa ja muita tavaroita ennen jatkamista. Polkeminen tuntui taas rullaavan niinkuin pitikin, tästä oli tulossa reissun matkallisesti pisin päivä. Tiesin, että minun pitäisi polkea ainakin pari sataa kilometriä jotta saapuisin lauantaina Jyväskylään. Jälleen kerran takatuulen (sekä työkaverini Reetan navigoinnin) avustuksella matka taittui vaivattomasti ja vauhdilla. Törmäsin sattumalta vielä Rovaniemellä tapaamaani puolalaismieheen, joka ei ollut pyörineen päässytkään junaan, vaan joutui polkemaan Turkuun. Pian Oulu jäikin taakseni, eikä minun ja Jyväskylän välissä ollut enää kuin pätkä nelostietä. Aika pitkän osan tuosta pätkästä haukkasinkin iltapalakseni, illalla leiriytyessä matkamittariin oli kertynyt tälle päivälle 232 kilometriä.

Elämäni pisin päivämatka, kymmenen tunnin työn tulos.

Heräsin aikaisin seuraavana aamuna, sillä halusin ehtiä vielä Ekoloon shoppailemaan ennen sulkemista. Edelliseltä päivältä oli jäänyt poljettavaksi melkein 170 kilometriä, joten oli aika laittaa poljinta toisen eteen. Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana koko päivänä ei satanut, vaan aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Jyväskylää lähestyessä alkoi vasen akillesjänteeni vaivaamaan, saa nähdä mitä se sanoo kunhan taas lähden tien päälle. Navigoinnin kannalta päivä oli helppo, nelostietä Palokkaan ja siitä tuttuja pyöräteitä Jyväskylän keskustaab, Ison tien reunassa polkeminen on tavallaan tylsää ja välillä jopa pelottavaa, mutta se on myös huomattavasti joutuisampaa ja helpompaa kuin pienen tien sotkeminen. Ei ainakaan koko ajan tarvitse stressata meneekö oikeaan suuntaan, kun opasteet ja teiden linjaukset ovat selkeitä. Valtatiet ovat myös yleensä parempikuntoisia ja vähemmän mäkisiä kuin pienet tiet. Pienten teiden etuna taas on niiden tarjoama monimuotoisuus ja yllätyksellisyys. Kannattaa käyttää molempia vaihtoehtoja jos on itse suunnittelemassa pyöräilyreissua! Jyväskylään saavuin jo kolmen jälkeen iltapäivällä, ehdin siis Ekoloon shoppailemaan lisää suklaata ja herkkuja. Ne tulevat aina tarpeeseen tien päällä.

Lifefoodin Lifebar-patukat ovat oiva energiapaukku kun alkaa väsyttää! Ne sisältävät pelkästään luonnollisia ja raakoja aineita, ei siis mitään turhia E-lisänumeroita tai lisättyä sokeria.

Satulassa istuessa mieli ehtii käydä läpi monia asioita, jotkut tärkeitä ja jotkut taas vähemmän merkityksellisiä. Jotkut oivallukset saattavat tuntua suuriltakin neronleimauksilta kun niitä pyörittelee omassa päässään, mutta ääneen sanottuna tajuaakin joutuneensa naurunalaiseksi. Omia pohdiskelujani ja havaintojani tältä reissulta ovat mm. seuraavat:

- miksi "minä olen" mutta "meikä on" (tätä mietin melkein tuhat kilometriä...)

- porot näyttävät todella hoopoilta kun ne juoksevat pakoon

- porot eivät pelkää autoja, mutta polkupyörät ovat niiden mielestä itse paholainen

- Lapissa matkaa osoittavat tienviitat ovat tasaisesti kymmenen kilometrin välein, etelämpänä epätasaisesti siellä täällä

- jos rekan takana ajaa henkilöauto, rikkoo henkilöauto rekan aiheuttaman turbulenssin ja tämän seurauksena vastaan tuleva pyöräilijä ei koe yhtä suurta tuulenpuuskaa

- sanan "fine" kaksoismerkityksen (verbinä "sakottaa" ja lausahduksena "hyvä on") ympärille kehittämäni Monty Python -tyylinen sketsi

- matkalukemiseni Brian Greenen "The Hidden Reality: Parallel Universes and the Deep Laws of the Cosmos", suosittelen kaikille tätä kirjaa ja muitakin kyseisen herrasmiehen teoksia!

Taas luvassa sadetta. Kelit ovat olleet hyvin epävakaiset koko matkan, mutta sehän vain kuuluu asiaan.

Huomenna on siis taas aika vetää pyöräilykengät jalkaan ja suunnata viimeiselle etapille. Hankoon on tosiaan enää lyhyt matka, toivottavasti keho ja välineet kestävät vielä sen aikaa. Reissusta on jo yli kaksi kolmasosaa takana, mutta varmasti tuolle viimeiselle pätkällekkin osuu vielä monenlaista tapahtumaa ja kokemusta! Palaan asiaan viikon loppupuolella.