Tiikeripähkinäisiä herkkuja!

Tiikeripähkinä eli maamanteli on tänä keväänä noussut suursuosioon. Ekoloissa Govindan maamantelituotteet ovat toukokuun kuukauden tuotteena -20 %, joten jos sinua kiinnostaa kokeilla tätä terveellistä juurimukulaa nyt on sen aika! Kokosimme vinkkejä tiikeripähkinän käyttöön, siitä kun voi valmistaa vaikka mitä herkullisista brownieista hellejuomaan. Jos et vielä tunne tätä luontaisesti makeaa ja runsaskuituista juurimukulaa, suuntaa katseesi Ekoloisen vahempiin blogipostauksiin: Tiikeripähkinä-maamanteli ja Tiikeripähkinäherkkuja.

Tiikeripähkinä-browniesit
Life by vegan-blogin Annukka kokeili maamantelijauhoamme ja loihti herkulliset tiikeripähkinä-browniet. Nämä ovat vegaaniset, gluteenittomat, pähkinättömät ja sokerittomat.

Tiikeripähkinä-brownieiden reseptin löydät täältä.

The Kakku - kakku tiikeripähkinöistä
Lisäksi luontaisesti makea maamanteli sopii kakkuihin - kurkkaa herkullinen kakkuresepti Ella Elersin blogista täältä.

Mansikkakakku tiikeripähkinäpohjalla
Kesä ja mansikat kuuluvat yhteen - kesäkakuksi sopiikin erittäin hyvin tämä mansikkakakku tiikeripähkinäpohjalla! Maista ja ihastu!

Horchata de chufa - luontaisesti makea hellejuoma
Tiikeripähkinöistä tai -jauhosta voit tehdä myös horchataa, eli perinteistä espanjalaista hellejuomaa. Horchata on käytännössä tiikeripähkinämaitoa, joka nautitaan sopivan makeutuksen kera jäähdytettynä. Muista siis laittaa jääpalat pakastimeen!

Katso The vegan cornerin Horchata de chufa-resepti täältä.

Maamantelimakeiset
..ja viimeiseksi, jos haluat nopean mutta terveellisen herkun, voit napata valmiit maamantelimakeisemme kahvipöydän antimiksi. Lue arvostelu Take a breath-blogista!

Kuva: Take a breath-blogi.


Pähkinäisiä (mutta pähkinättömiä!) herkkuhetkiä!

Sienikunnan mieletön, äänetön monimuotoisuus

Mitä sienet ovat muuta kuin marketin herkkusienipaketteja ja syksyisin lääniä koristavia nättejä lakkeja? Itse asiassa ratkaisevan paljon - massiivisen paljon - enemmän. Herkullinen lakki on vain jäävuoren huippu, sillä jännittävimmät ja omituisimmat sienten tavoista kätkeytyvät joko pieneen kokoonsa taikka maan alle.

Kiehtovaa kyllä, sienet ovat lähemmin sukua meille eläimille kuin kasveille. Sienten ja eläinten yhteinen linja erosi kahtia tuhat miljoonaa vuotta sitten. Sienillä on soluseinä kuten kasveilla, mutta siinä missä kasvien soluseinä koostuu mm. selluloosasta, sienten on erilainen ja sisältää kitiiniä, samaa ainetta, josta hyönteisten ja äyriäisten kova kuori rakentuu. Vaikkapa kovakuoriaisen peitinsiivet. Sienet ovat myös lähempänä eläimiä siinä, että ne ovat toisenvaraisia eliöitä: ne eivät itse tuota tarvitsemaansa energiaa vaan nojaavat ravinnonsaannissaan energiaa sitoviin kasveihin. Aivan kuten me eläimet. Sienillä ei tosin ole sisäistä ruuansulatusta. Ne erittävät ruuansulatusentsyyminsä ympäristöönsä ja hörppivät sulaneet ravintoaineet itseensä.

Sienilajien määrän maailmassa on arvioitu olevan jotakin miljoonasta viiteen miljoonaan. Kuvattuja lajeja on yli 100 000. Koska maaperä on yhä melko tutkimatonta aluetta, siellä todennäköisesti muhii kovanlainen arsenaali tuntemattomia sienilajeja. Lajikirjon ja tutkimattomuuden lisäksi myös sienten elintavat, elinkaaret, muodot ja lajiryhmät ovat monimuotoisia. On kasvien ja eläinten jopa kohtalokkaista loisista hyödyllisiin pötsisieniin, jotka auttavat kuitujen hajottamisessa. On laajasta rihmastottomien homeiden skaalasta metsissä levien kanssa yhdessä eläviin jäkäläsieniin ja edelleen valtavia rihmastoja kasvattaviin lajeihin. Ilmassa leijuu sieni-itiöitä. Ympäri maailmaa kasvaa sieniä, jotka tuottavat valoa. Jopa tehokkaammin kuin lamput. (Suomessakin on hohtavia lajeja: esimerkiksi mesisienen rihmastoa on käytetty valaisutarkoituksiin). Ja lopulta olemassa ovat tietysti kantasienet, joihin kuuluvat tutut ruokasienet. Kaikista sienistä vain noin 35% kuuluu kantasienten kaareen, vaikka ne ovatkin ensimmäisenä mieleen juolahtava esimerkki sienistä.

Hiippojen sukuun kuuluva, hohtava sieni
(kuva: http://oddstuffmagazine.com/)

Sieniä on kiittäminen monesta keksinnöstä ja palveluksesta.  Kun maakasvit vasta aloittivat kehitystään, sienet olivat jo erilaistuneet kaikkiin nykyisinkin tavattaviin pääkehityslinjoihinsa. Siten ne ovat ehtineet jo konkareina kehittää monia sovelluksia planeetan oloihin. Monet lääkkeet ovat alunperin sienistä peräisin. Esimerkiksi rintasyöpälääkkeenä käytettävä solunsalpaaja on marjakuusessa elävästä sienestä. Erityisesti sademetsien sienistä etsitään jatkuvasti uusia lääkeaineita. Touhu on taistelua aikaa vastaan, kun sademetsät katoavat systemaattisesti ja armotta. Suomessakin tutkitaan sienikemian käyttöä lääkkeiden valmistuksessa: sienten ylläpitämät, vettä hylkivät ainesosat voisivat toimia lääkeaineiden päällysteinä. Sienikemiasta etsitään juuri nyt ratkaisua ekologisempien litiumakkujen valmistamiseen. Sienten erittämiä entsyymejä hyödynnetään jo teollisesti. Sieniä on hiljan alettu tutkia myös suhteessa niiden kykyyn korjailla ihmisen jälkiä. Sellaiset sienet, jotka luonnostaankin ovat hajottajia, pystyvät usein hajottamaan laajempaa ainekirjoa kuin ne normaalitoimissaan tekevät. Tämä siksi, että niillä on laajakirjoisia entsyymejä varastoissaan. Esimerkiksi öljyllä saastunutta maaperää on onnistuttu puhdistamaan sienillä, jotka yhdessä maaperän bakteeriston kanssa hajottavat öljyn hiilidioksidiksi ja vedeksi. Hajottajasienten on huomattu hajottavan myös esimerkiksi torjunta-aineita. 

Lahottajasieniin kuuluvaa osterivinokasta voidaan käyttää
biopuhdistajana: yhdessä maaperäin pieneliöiden kanssa se "syö"
maaperästä esimerkiksi mineraaliöljypohjaisia saasteita. (Kuva: wikipedia).

Mutta erityisesti sieniä on kuitenkin kiittäminen koko nykyisenkaltaisen luontomme olemassaolosta. Kaikkein tärkein rooli sekä ihmisen että muun eliöyhteisön kannalta on sienijuurilla eli mykorritsoilla. Mykorritsa on kasvin juuriston ja sienirihmaston muodostama kokonaisuus. Rakenne ja toiminta on jossain määrin sama kautta linjan: sieni saa kasvin sitomaa energiaa hiilihydraatteina, ja sieni edesauttaa kasvin ravinteidensaantia ja suojaa taudinaiheuttajia vastaan. Koska sienijuuri on aina paljon laajempi rihmasto kuin puun oma juurisokkelo, ravinteita ottavaa pinta-alaa on ratkaisevasti enemmän yhteistyöjärjestelyssä. Sienijuuri sijaitsee luonnollisestikin maan alla, ja useimmin sen havaitsee vasta, kun sieni puskee maan pintaan itiöemän eli tutun lakillisen rakenteen, jota arjessa kutsutaan sieneksi. 

Sienijuurityyppejä on lukuisia, mikä ei enää sienten kyseessä ollessa yllätä. Kaikki niissä on jopa absurdin monimuotoista ja moninaista. Sienijuuren hyötysuhde vaihtelee osakkaiden välillä. Joskus sieni on ahneempi enemmän kuin antavampi. Joskus osalliset tarvitsevat toisiaan enemmän: esimerkiksi jotkut sienet eivät voi elää ilman kasveja, vaan joutuvat odottelemaan maassa itiöinä kunnes sopiva kasvi sattuu kohdalle. Joskus taas kasvit voisivat aivan hyvin olla ilmankin sieniä, jos ravinteita on oikein hyvin. 

Puustommekin on riippuvaista sienijuurista. Tutut tattimme, rouskumme, haperomme ja muut ruokasienemme löytyvät tietynlaisilta alueilta, koska ne ovat tiettyjen puiden mykorritsaystäviä. Käytännössä kaikki puumme ovat riippuvaisia sienijuurista, ja yhdellä puulla voi olla lukuisia eri sieniyhteistyöläisiä yhtäaikaa. Eri sienillä on taas kerran erilaisia lisääntymisstrategioita, mistä syystä tietyn sienen löytää jo keväällä, toisen vasta syksymmällä, yksi vaatii reippaat sateet itiöemän puskemiseen ja toinen tyytyy vähempään. 

Mykorritsatoiminta on koko metsäekosysteemille äärimmäisen tärkeää. Sienijuurten kautta hiiliyhdisteitä kulkeutuu maaperään runsaasti ja sienijuurten massa muokkaa maata. Samalla ravinteita kulkee maasta kasveille. Ravinteiden ja energian välillä vallitsisi muutoin epäsuhta ja ekosysteemin toiminta olisi vaikeaa kuvitella. Sienet ovat aivan ratkaisevassa asemassa ylläpitämässä elävää luontoa sellaisena kuin me sen tunnemme.

Sienijuuri, jossa on kärpässieniin kuuluva sieniosakas
(kuva: wikipedia) 

On vaikeaa keksiä kasvi, joka ei eläisi yhteistyössä sienten kanssa. Jo silloin, kun kasvit nousivat maalle 450-500 miljoonaa vuotta sitten, ne tekivät sen sienten avustuksella. Kaikkialla kasveissa elää sieniä. Niiden pinnalla, niiden juurissa, niiden sisällä. Sienijuurisienet ovat ehdottomasti tärkein yhteistyökumppani kasveille, mutta on muitakin järjestelyitä. Kasvin sisällä elävät sienet saattavat olla esimerkiksi osa kasvin kemiallista puolustusjärjestelmää, joka tekee kasvista vaikkapa myrkyllisen tai pahanmakuisen kasvinsyöjille. Tällainen ominaisuus on jo voimakas evoluutiota ohjaava voima kautta ravintoverkon. 

Ehkä sienikunta kaikessa rajattomuudessaan, itse hakeutuvine muotoineen ja vaihtelevine elintapoineen, voisi myös toimia eräänlaisena kipinänä monimuotoisuuden ja kirjavuuden arvostamiselle planeetallamme muutoinkin. 

Eksoottisia öljyjä: argan & sacha inchi

Ekolon kuukauden tuotteisiin kuuluvat huhtikuussa Bio Planeten luomu ja neitsyt arganöljy sekä luomu, kylmäpuristettu sacha inchi-öljy. Ruokaöljyissäkin vaihtelu sekä virkistää syöjää että monipuolistaa ruokavaliota, joten näitä kuukauden tarjouksessa olevia eksoottisia öljyjä kannattaa vilkaista. Bio Planete on yritys, joka ostaa ainoastaan luomusertifioituja raaka-aineita, reilun kaupan hinnoilla. Se myös noudattaa työpaikoillaan ja tuotannossaan tiukkoja energiankulutuksen minimointiin, kierrättämiseen ja uusiutuvien resurssien käyttöön tähtääviä periaatteita. 

Arganöljy valmistetaan arganpuun (Argania spinosa) luumarjoista. Arganpuita kasvoi ennen laajalti ympäri Afrikkaa, mutta nykyisin se on uhanalainen ja sen elinpiiri rajoittunut Lounais-Marokon alueelle, mistä se lajina on peräisinkin. Hupenemisensa vuoksi argan on Unescon suojelulistalla. Arganit kasvavat vanhoiksi ja kiemuraisiksi puiksi, jotka hedelmöivät kymmenen vuotta istutuksesta. Hedelmät kypsyvät noin vuodessa, ja niiden kitkerän hedelmälihan sisuksiin kehittyy yhdestä kolmeen öljyistä siementä. Juurikin siemen käytetään öljyn valmistukseen, hedelmäliha syötetään yleensä eläimille.

Bio Planeten neitsytarganöljy on valmistettu mekaanisesti puristamalla, ei kuumentamalla. Lopputuote vaatii paljon kypsiä hedelmiä ja työtunteja, ja siksi öljy on arvokasta tavaraa. Arganpuun hedelmät kuoritaan ja pähkinät auotaan perinteisesti käsin. Bio Planete maksaa työntekijöille reilun kaupan mukaista korvausta, ja tuotannon aikaansaamia tuloja on käytetty myös uusien puiden istuttamiseen entisille alueilleen.

Arganöljy

Arganpuun hedelmiä (kuva: wikipedia)

Arvokkaan arganöljyn tuotanto on auttanut puiden säilymistä alueella, jolla maankäytön paineita on muuhunkin. Arvokkaan öljyn menekki korostaa puidenkin arvoa, ja siten luo tarvetta säästää puustoa sen sijaan, että metsiköitä raivattaisiin jonkun muun hyödyntavoittelun tieltä. Marokossa on myös useita aloitteita puiden istuttamiseksi entisille alueilleen. Arganmetsiä oli aiemmin paljon laajemmin, mutta metsien polttaminen, eläintuotanto ja tehomaatalous ovat syöneet metsiköiden levinneisyyttä. Arganpuut ovat ekologisesti hyödyllisiä, sillä ne sitovat kuivuuteen sopeutuneella, syvälle ulottuvalla juuristoillaan maata ja estävät siten eroosiota aavikoitumiselle alttiilla alueilla. Ne myös tarjoavat varjoa eläimille ja kasveille sekä vaikuttavat veden kiertoon alueellisesti, ollen olemassaoloa tukeva avainlaji jopa tuhannelle muulle eliölajille.

Arganin viljelijät ja käsittelijät ovat perinteisesti olleet marokkolaisia naisia, joten arganin menestys on auttanut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin lisäämisessä. On kuitenkin myös tutkimustuloksia, joiden mukaan, samalla kun arganöljyn lisääntynyt tuottaminen on nostanut elintasoa tuottavissa yhteisöissä, metsät ovat kuitenkin huvenneet tai niiden terveys kärsinyt. Noussut elintaso on usein tarkoittanut esimerkiksi lisääntynyttä kotieläinten määrää, mikä taas varsinkin vuohien tapauksessa lisää metsien kulumista. Lisääntynyt hyvinvointi ei aina ole tarkoittanut metsien pitkäikäisyyden tai hyvinvoinnin ylläpitoa, ennemminkin lähitulevaisuuden tuottavuuden ja tehokkaan hyödyntämisen. Luotettavan luomua ja kestäviä toimintaperiaatteita edustavan valmistajan arganöljyä on tästä syystä kannattavampaa kuluttaa.

Pähkinäisen makuinen arganöljy sisältää paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja, E-vitamiinia ja antioksidantteja. Se on parhaimmillaan käytettynä kylmissä ruuissa kuten salaatissa, jälkiruuassa, leivän dippauksessa tai levitteissä. Taikka lisättynä ruokiin viimeisenä, valmistuksen jälkeen, jolloin vältetään öljyn kuumeneminen. Arganöljystä on tullut massiivisen kiinnostuksen kohde kosmetiikkateollisuudessa, sillä se kosteuttaa ja suojaa ihoa tehokkaasti. Sitä voi käyttää myös itsetehtyyn kosmetiikkaan taikka ihan puhtaasti öljymuodossaan oman ihon ja hiusten hoitoon.

Arganpuu (kuva: wikipedia)

Toinen kuukauden tuote on niinikään Bio Planeten luomu- ja reilun kaupan tuotteisiin kuuluva luomu sacha inchi -öljy. Sacha inchi puristetaan eteläamerikkalaisen, tyräkkikasveihin kuuluvan öljymaniköynnöksen (Plukenetia volubilis) siemenistä. Öljymaniköynnöksen siemenkota sisältää neljästä seitsemään lohkoa, joista jokaisessa piilee yksi hyvin öljyinen siemen. Kiipeilevä kasvi on monivuotinen ja tuottaa siemeniä ympäri vuoden oikeissa olosuhteissa kasvaessaan. Laji onkin oiva satokasvi ja tulonlähde. Öljymaniköynnöstä on kutsuttu myös inkapähkinäksi, sillä inkat viljelivät sitä Perun sademetsissä jo satoja vuosia sitten. Se on yhä tärkeä tuotantokasvi Etelä-Amerikassa, ei enää villinä kerättynä, vaan ihan viljeltynä. Paikalliset omavaraisviljelijät käyttävät kasvista lähes kaikkea sydämenmuotoisia lehtiä myöten. Öljymaniköynnöstä on yritetty lanseerata köyhyydestä nostavaksi sato- ja tuotantokasviksi Perun alkuperäiskansoille 2009 vuodesta lähtien, mutta vasta viimeaikoina se on löydetty muutoin laajempaan tuotantoon.

Öljymaniköynnöstä siemenkotineen
(kuva: wikipedia)

Sacha inchi-öljy

Sacha Inchi on ravitsemuksellisesti varsin kiinnostava öljy, jota tutkitaan terveysvaikutuksiltaan kiihkeästi. Sitä on ravitsemuksellisilta ansioiltaan tituleerattu jopa maailman parhaaksi ruokaöljyksi. Öljy sisältää poikkeuksellisen runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja, joista omega-3-rasvahappoja ylistettyyn pellavaöljyyn verrattavassa suhteessa. Lisäksi Sacha Inchi sisältää runsaasti omega-6- ja omega-9-rasvahappoja sekä E-vitamiinia ja muita antioksidantteja. Tyydyttyneiden rasvahappojen määrä öljyssä on erittäin matala.

Miedosti pähkinäisenmakuista Sacha Inchiä kannattaa käyttää vain kylmissä ruuissa, kuten salaateissa, kastikkeissa, pirtelöissä ja dipeissä, taikka lisättynä valmiiseen, hiukan jäähtyneeseen ruokaan. Mikä ettei sellaisenaankin. Kuumentaminen heikentää öljyn hyviä ominaisuuksia, ja kylmässä ruuassa pähkinäinen rasva maistuukin parhaiten. Hyvin imeytyvää öljyä voi myös käyttää ihon ja hiusten hoitoon, missä sitä pidetään uudistavana kosmeettisena öljynä. Sacha Inchi on kokeilemisen arvoinen, koostumukseltaan hyvä rasva, varsinkin sellaiselle, jonka makuhermoja muutoin niin terveellisen pellavaöljyn aromi ei hivele.