Kombuchan ABC

Kombuchaa syntyy, kun makeutetun teen annetaan käydä kombucha-viljelmän avulla n. 10 päivän ajan. Usein tätä juomaa nimitetään myös volgansieniteeksi. Käymisprosessin aikana kombucha-juomaan syntyy mm. suolistoystävällisiä probiootteja sekä muita happoja ja entsyymejä. Mikä erityisen mukavaa, tämä terveellinen juoma maistuu hyvältä ja virkistävältä, oikeastaan aika paljon simalta. Kombucha-juoman valmistaminen itse on sekä helppoa että edullista.

Kombucha-juoman ainesosalista on lyhyt: tarvitaan teetä, sokeria ja elävä kombucha-viljelmä. Tätä viljelmää nimitetään usein (volgan)sieneksi. Oikeastaan kyseessä ei kuitenkaan ole sieni, vaan erilaisten hiivojen ja bakteerien muodostama kasvusto (englanniksi sitä kutsutaan nimellä SCOBY = Symbiotic Culture Of Bacteria and Yeasts). Käymisen aikana hiiva ja bakteerit hajottavat juoman sokerit erilaisiksi orgaanisiksi hapoiksi ja muiksi yhdisteiksi. Aluksi juoma on hyvin makeaa, mutta pikku hiljaa fermentoinnin edetessä se muuttuu happamammaksi ja poreilevammaksi. Mitä pitempään juoman annetaan käydä, sitä happamampaa siitä tulee.

Kombucha-juoman valmistuksella ja käytöllä on pitkät perinteet: reseptin arvioidaan olevan jopa 2000 vuotta vanha. Todennäköisesti juoman juuret ovat ajanlaskumme alkua edeltävän ajan Kiinassa. Sieltä resepti levisi Japaniin ja Koreaan, sittemmin kauppiaiden mukana Venäjälle. Venäjällä kombucha onkin ollut jo vuosisatoja suosittu juoma - tästä juontunee juoman suomalainen volgansieni-nimityskin.

Pitkän käyttöhistorian aikana kombuchalla on havaittu monia hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Juoman pohjana oleva tee itsessään on yksi vanhimmista tunnetuista lääkinnällisesti käyteyistä kasveista. Tee on tutkitusti eduksi mm. sydämmelle ja verisuonille sekä aivojen toiminnalle. Tee sisältää myös runsaasti elimistön puolustusjärjestelmälle välttämättömiä antioksidantteja. Kombucha-juoman vaikutuksista osa selittynee teen ominaisuuksilla, osa taas aktiivisilla ainesosilla, joita juomaan syntyy fermentoinnin tuloksena. Kombuchan syntymekanismi muistuttaa paljon viinietikan muodostumista. Viinietikassa ja kombuchassa onkin paljon samoja aineita ja niillä arvioidaan olevan monia samantyyppisiä vaikutuksia mm. ruoansulatukseen ja aineenvaihduntaan. 

Usein kombucha-juomaa kehotetaan juomaan aamulla ennen aamiaista. Toki sitä voi siemailla muulloinkin ja käyttää pohjana myös muille juomille. Usein suositellaan myös, että puhdistavan vaikutuksen vuoksi kombuchan käyttö kannattaa aloittaa maltillisesti eli esim. juuri muutamalla desillä aamuisin. Perinteisesti kombuchaa on nautittu sen virkistävän ja energisoivan vaikutuksen vuoksi. Koska juoma sisältää probiootteja, se on eduksi erityisesti  vatsan ja suoliston hyvinvoinnille ja sitä kautta tukee koko elimistön vastustuskykyä. Kokemusten mukaan kombucha myös tehostaa aineenvaihduntaa. Puhdistavan vaikutuksen vuoksi monet ovat saaneet kombuchasta apua mm. iho-ongelmiin.  

 

Kombuchaa pussissa?

Kombucha-juomaa myydään valmiiksi juotavina versioina, mutta ihan uutta ovat Ekolon maahantuomat Karma Kombucha-pakkaukset, joiden avulla juomaa voi valmistaa helposti itse. Karma Kombucha-pakkaus on ruskea paperipussi, jonka sisältä löytyy kaikki juoman valmistamiseen tarvittava: luomuteetä (joko mausteilla tai ilman), Reilun kaupan luomusokeria sekä mikä tärkeintä pussi, jossa uiskentelee koko juoman "sydän" eli kombucha-viljelmä. Paras juttu on, että kun kombucha-pakkauksen kerran hankkii, voi juoman valmistamista jatkaa samalla sienellä periaatteessa loputtomiin!

Kuinka kombuchan valmistus käytännössä tapahtuu?

Kombuchan valmistus muistuttaa hieman siman valmistusta. Valmistusohjeen pituutta ei kannata säikähtää - oikeasti kombuchan tekeminen on helppoa ja yksinkertaista. Alkuun valmistuksessa pääsee, kun seuraa pakkauksesta löytyviä ohjeita tarkkaan. Kun kombuchaa on tehnyt muutaman kerran, huomaa, että tarkat määrät ja ajat eivät olekaan niin tärkeitä, vaan sinne päin ja oman maun mukaan tekemällä syntyy herkullista juomaa. Kombuchan valmistuksesta tulee jatkuva prosessi, jossa vanha juoma toimii alkuna uudelle erälle.

Perusohje à la Karma Kombucha:

1. Pese kädet ja käytettävät astiat hyvin
2. Kiehauta litra vettä ja lisää veteen teepussi, anna hautua n. 10 minuuttia.
3. Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on liuennut veteen
4. Poista teepussi ja kaada tee isompaan astiaan, jossa on neljä litraa kylmää vettä

Kombuchaa purkissa

5. Lisää sieni astiaan ja peitä astia puhtaalla harsolla tai keittiöpyyhkeellä. Kiristä kangas kuminauhalla suuaukon ympärille tiiviisti kanneksi
6. Aseta astia kuivaan ja lämpimään paikkaan, suojaan suoralta auringonvalolta. Ihanteellisin käymislämpötila juomalle on 25 astetta.

Sitten juoma saakin olla omissa oloissaan n. viikon verran. Tämän viikon aikana tapahtuu seuraavaa: muutaman päivän kuluttua juoman pinnalle alkaa kasvaa kalvo, joka pikkuhiljaa kerroksittain paksuuntuu. Noin viikon päästä voi aloittaa juoman maistelun - muista käyttää puhdasta lusikkaa! Kombucha on valmista nautittavaksi, kun se on omaan makuusi sopivan makeaa tai hapanta. Juoman happamuus lisääntyy käymisprosessin edetessä, koska kombucha-viljelmä käyttää ravintonaan juoman sokeria. Voit siis itse valita, missä välissä lopetat Kombuchan käymisen.

Pullota juoma suppilon avulla. Tässä kannattaa suosia lasipulloja. Juoma on hyvä kaataa pulloihin siivilän läpi, ainakin jos ei halua juoda "sienihaituvia" joita juoman seassa leijailee. Mitään haittaa haituvien juomisesta ei sinänsä ole.

Pullot voi siirtää tässä vaiheessa jääkaappiin, jos juomaan ei halua paljon kuplia. Tai sitten fermentointia voi jatkaa vielä pulloissa joidenkin päivien ajan, huoneen lämmössä. Pulloissa tapahtuva käyminen synnyttää juomaan hiilihappoja. Hiilihapottamisen aikana pullojen korkkeja kannattaa availla aina välillä, ettei pulloihin muodostu liikaa painetta. Kun hiilihappoa on kertynyt riittämiin, siirrä pullot jääkaappiin. Kylmässä käyminen ei enää jatku.

Kombucha-pakkauksen ohjeella juomaa valmistuu 5 litraa. Uskoisin, että pakkauksen aineksista voi helposti valmistaa juomaa myös pienemmän määrän, esim. kolme litraa. Tällöin sokeria voi laittaa seokseen vähän pienemmän määrän - enkä usko, että homma menee pieleen vaikka laittaisi koko pussillisenkin. Karman ohjeessa sokerin määrä nimittäin on vähän pienempi kuin monissa muissa ohjeissa.

Uusi erä juomaa kannattaa laittaa tulemaan saman tien, kun vanhan siirtää kylmään. Useimmissa ohjeissa nimittäin suositellaan, että uuden erän pohjaksi on hyvä laittaa hieman myös valmista kombucha-juomaa. Valmistamisessa voi käyttää mitä tahansa teetä, useimmiten suositellaan vihreää tai mustaa, mutta myös valkoinen tee, rooibos ja yrttiteet soveltuvat. Suositeltu sokerin määrä on. n. 50 -100 g /litra valmista juomaa. Kombucha tarvitsee sokeria ruuakseen, että juoma fermentoituisi, kombuchaa ei voi siis tehdä ilman sokeria. Sieni (sieni on hyvä huuhdella vedellä ennen uuteen erään lisäämistä) ja muutama desi edellisestä erästä säästettyä valmista juomaa lisätään jäähtyneeseen makeutettuun teehen.  Ja sitten taas odotellaan viikon verran.

Kombucha-sieni kasvaa melkoisesti fermentoinnin aikana, ja koko isoa sientä ei tarvitsekaan säilyttää seuraavaa satsia varten, vaan pieni palanen riittää. Sieni kasvaa fermentoinnin aikana niin, että tekee usein "poikasia", ja pullottamisen jälkeen isosta sienestä voikin hellästi irrottaa päällimmäisen poikassienen ja vaikka antaa sen eteenpäin.

Taustaa tulevasta Afrikan vaihdostani



Syyskuusta eteenpäin blogin lukijat pääsevät matkaamaan kanssani Afrikkaan, Tansanian Dar Es Salaamiin, paikkaan, jonne olen lähdössä tekemään opetusharjoittelua sekä yliopisto-opintoja kolmen kuukauden ajaksi.  Olen lupautunut pitämään kerran tai kaksi kuukaudessa pienimuotoista blogia opiskelijavaihtoni ajan aina, kun Afrikan netti-ja sähköverkot sekä opintokiireeni antavat myöten. Lähden matkaan yksin ja majoitun ainakin aluksi yliopiston asuntolaan jonkun toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Tarkoitus on välittää blogissa eteenpäin kaikkea sitä, mitä Afrikan auringon alla koen, näen, tunnen ja aistin. 

Mutta jos palataan ihan ensimmäiseen sykäykseen lähteä nimenomaan Afrikkaan, pitää mennä kauas lapsuuteen asti. Innokkaana Avara luonto-fanina lemppareitani olivat aina savanneista ja sademetsistä kertovat jaksot, ja jo silloin julistin joskus matkaavani varmasti Afrikkaan. Teinpä jopa säästötilin matkaani varten, niin varma asiasta olin.  Afrikka on siis aina ollut minulle haave ja oikeastaan ainoa vaihtoehto syystä, jota en osaa sanoiksi pukea. On vain olemassa tunne, että sinne on päästävä. Lapsena avattu Afrikka-tilini oli edelleen voimassa, mutta opiskelukiireet ja elämä itsessään olivat työntäneet haavettani yhä eteenpäin tulevaisuuteen. Kun sitten viime maaliskuussa katselin ulos hiljalleen taivaalta kieppuvia lumihiutaleita ja avasin sähköpostini, en voinut aavistaakaan miten suunnitelmani muuttuisivat siinä hetkessä. Sähköpostiini tullut viesti yliopiston kansainvälisyysvastaavalta ilmoitti, että paikka Afrikan vaihtoon on yhä auki ja päätin rohkeasti hakea paikkaa siltä istumalta. Kevään edetessä tieto valitsemisestani tuli ja pitkin kesää vaihtoa järjestellessäni asiasta tuli pikkuhiljaa yhä todellisempi; olen todella lähdössä Afrikkaan.

Opettajaopintojeni edetessä olen lisäksi havahtunut siihen tosiasiaan, miten vahvasti olen vain oman kulttuurini kapea-alaisen näkökulman vanki ja miten paljon paremmin ja laajemmin voisin asioita ymmärtää, jos saisin hieman kansainvälistä kokemusta. Vaihto-ohjelmani onkin nimeltään ” Culturally responsive teacher education”. Vaihtomahdollisuus antaa toivottavasti loistavan mahdollisuuden avartaa maailmankatsomustani sekä kokea täysin uusia asioita uudessa kulttuurissa. Lisäksi tiedän, että tulevassa opettajan työssäni erityisesti avarakatseisuus ja maailman ja erilaisten ihmisten sekä kulttuurien ymmärrys on erittäin keskeistä ja voimavara niin opettajalle kuin työyhteisöllekin. Vaihtotilaisuudessa on siis kyse sekä pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta että kokonaisvaltaisesta ihmisenä kasvun paikasta. Samalla se on repäisy irti rutiineista, täydellinen mahdollisuus tutustua erilaiseen kulttuuriin, uusiin ihmisiin ja sitä kautta myös itseeni.

Kuten kertomuksestani huomaa, kyseessä on tärkeä matka, johon liittyi kaikenlaisia odotuksia ja haaveiluja jo pidemmän ajan takaa. Kuitenkin vaihtopäätöstäni seuranneet, loputtomalta tuntuvat pelottelu- ja älättely-puheet Afrikkaan liittyen ovat haihduttaneet viimeisimmätkin odotukset lämpimästä, matkailijan syleilyynsä sulkevasta mama Afrikasta, maasta, jossa kaikki tapahtuu leppoisan ”polepole” (hitaasti) ja mango maistuu. Ja hyvä niin. On tärkeää tiedostaa suurimpia riskejä tyystin erilaisessa kulttuurissa ja ennen kaikkea lähteä matkaan aidosti avoimin mielin, ilman suurempia ennakko-odotuksia. Pyrin yksinkertaisesti vain ottamaan kaikki asiat ja kokemukset vastaan sellaisena kuin ne tulevat. En odota vaihdon olevan helppo, mutta sen sijaan uskon sen olevan merkittävä ja tärkeä kokemus sekä välttämätön kasvunpaikka itselleni niin ihmisenä kuin ammatillisessakin mielessä. Tästä syystä napsautankin matkalaukkuni kiinni tyytyväisen avoimin mielin.

Tunteita ja niiden kaukaisia taustoja (eli Tunteet vol. 1)

Nyt on blogattu yleisestä asenteesta muihin eläimiin sekä muidenkin tietoisuudesta ja läsnäolosta. On tunteiden vuoro. Aloitan subjektiivisemmalla ja yleisemmällä, tiivistetyllä möntillä tekstiä, joka on siis ensimmäinen osa tätä murheenkryyniä aiheeksi ja yrittää pohjustaa muutamia käyttämiäni termejä tai teorioita. Sitten kakkososassa yritän perehtyä tarkemmin esimerkkeihin ja tutkimuksiin.

Tunteet ovat ilmiönä olleet jokseenkin väistelty aihe sekä luonnontieteissä, kahvipöytäkeskusteluissa, että ajan hajuista riippuen jopa psykologiassa. Ainakaan itseään minään pitävä luonnontieteen tekijä ei ole saanut niitä koskea pitkällä tikullakaan, ennen kuin aivan vastikään. Tämä on johtunut lähinnä siitä, että tutkimusmenetelmien puuttuessa tunteiden ajateltiin ennen olevan täysin jokaisen yksilön pään sisään jäävä asia, jonka tutkiminen solahtaisi samaan kastiin homeopatian tai astrologian kanssa. Uusimmat tutkimustulokset ja aivojen kuvantamismentelmät ovat kuitenkin pakottaneet meidät pikkuhiljaa nielemään yhä enemmän faktoilta näyttävät löydökset, joiden mukaan tunteet ensinnä asuvat aivoissa, ja toisena muidenkin aivoissa kuin vain ihmisen.

Iloinen norsu taitaa hyvinkin olla iloinen

Jos jokin on vallan vanhaa ja yleistä eläimissä, niin tunteet taitavat olla. Ne ovat kehittyneet eläimille keskushermoston rakenteiden muuttuessa evolutiivisesti, pitkän ajan kuluessa. Tunne-ilmiön evolutiivinen kehittyminen tarkoittaa sitä, että tunteista on ollut "hyötyä" tiettyjä geenejä kantavalle yksilölle ja evolutiivisessa mielessä. Eli jos olet pienenä muinaisotuksena pelännyt vaarallisia asioita ja tykännyt lisääntymisestä, syömisestä tai turvasta, olet todennäköisemmin elänyt tarpeeksi pitkään saavuttaaksesi sukukypsyyden ja lopulta siirtänyt geenejäsi eteenpäin. Tätä siis on evolutiivinen "hyöty". Sitä niinsanottua FITNESSIÄ. Evolutiivinen etu tai hyöty voi olla eri asia kuin yksilön onnellisuus tai koetun hyödyn tunne. Se, että olemme kehittyneet myös pelokkaiksi, murheellisiksi sekä läheisyyttä kaipaaviksi ja yksinäisyyttä poteviksi tyypeiksi, ei ole välttämättä meidän yksilöllisen elämämme aikaisen onnen ja hyvän olon kannalta vain positiivinen asia.

Tunteellistuminen on seurausta selviytymään, lisääntymään ja muiden seuraan ohjanneita tunteita kokeneiden yksilöiden geenien siirtymisestä eteenpäin muinoin joskus, ja yhä edelleen. Evoluutio on seurausta genetiikan olemassaolosta ja luonnonlakien vaikutuksesta, ei ennakoiva, ei täydellistävä, ei mihinkään pyrkivä asia. Nykytilanne on tulosta tiettyjen asioiden suodattumisesta, tiettyjen luonnonlakien kautta, muinaisuudesta tähän hetkeen ja yhä eteenpäin. Evoluutio ei siis ole "tarkoittanut" mitään miksikään, eikä tehnyt joistain asioista "hyviä" tai "huonoja", "tavoiteltavia" tai joistain toisia "luonnollisempia". Evoluution kautta asiat vain ovat ajautuneet tähän pisteeseen, ja moraali on jokaisen empatiaa tuntevan olennon pääteltävä muualta. Yhdenkään yksilön on myöskään turhaa miettiä omaa evolutiivista kontribuutiotaan maailman menoon: evoluutio ei ennakoi, ja tulevaisuus ei kuuntele sitä, mitä evoluutio on saanut aikaan.

Suloisten hylkeiden kohdalla on helppo uskoa, että emoilla on emojen tunteet.
(kuva: Mongabay)

Näiltä osin evoluutio nähdään usein hiukan väärästä kulmasta, ja sitä käytetään ongelmallisesti argumentoinnissa. Esimerkkinä ajateltakoon, että jokin eläin vankeudessa ollessaan on rajoitettu syömään, juomaan ja lisääntymään ihmisen määräämään tapaan. Oletettakoon, että tässä tapauksessa kyseisen, vangitun eläimen jälkeläiset poikkeuksellisesti eivät olisi geneettisesti ja eloonjäämistaidoiltaan heikkoja luonnossa selviytyäkseen. Teoreettisesti tuollainen eläin levittäisi kyllä geenejään tehokkaasti, eli evoluution sydämettömässä pelissä se olisi hyvin "kelpoinen" (sillä olisi korkea fitness). Evoluutio ei kuitenkaan ole tarkoittanut ketään tekemään mitään, evoluutio on vain tapahtunut. Se ei ole moraalinen toimija. Yksilölle itselleen syöminen ei palkitse rajaansa enempää, vaan yksilöillä on tutkitusti hyvin voimakkaita tarpeita myös esimerkiksi tavoitteelliseen toimintaan, itsemääräämiseen ja itsesäätelyyn, etsimiseen, tutkimiseen jne., ja näiden tarpeiden toteutumattomuus aiheuttaa yksilöille kärsimystä. Maksimaalinen poikastuotto puolestaan ei välttämättä tarkoita emotionaalisesti yhtään mitään positiivista, jos jälkeläisten hoivaaminenkin estetään.

Veikkaan nimittäin vahvasti, että muutkaan eläimet eivät hakeudu parittelemaan evolutiivisin laskukaavoin motivoituneina, vain tuottaakseen jälkeläisiä. Jos hakeutuisivat, niille kenties riittäisi siltä osin vain synnyttää ja lähettää jälkeläinen maailmalle. Moinen järkeily ei kuitenkaan usein käy edes ihmislajin edustajien mielessä, ja me sentään olemme kognitiivisesti varsin kykeneviä ja monenmoisin teorioin varustettuja. Siten lisääntymään pakottaminen ei ole moraalisesti perusteltua sillä, että "eläimen on luonnollista..." tai "sehän on evolutiivisestikin...". Ei, ei. Vangittu eläin ei ymmärrä, mitä sen kohtaloksi on ajateltu, eikä pysty valitsemaan itse, kaikki asiat huomioonottaen. On siis kyseessä taas yksi ymmärtävän ja ymmärtämättömän, pystyvän ja avuttoman kohtaaminen, jossa toista on mahdollista käyttää hyväksi. Moraalia ei voi hakea evoluutiosta, sen enempää kuin gravitaatiosta tai muista luonnonlaeista, mutta sen toivoisi löytyvän muualta monessakin tilanteessa. 

Joka tapauksessa. Evoluutio siis johti siihen, että aivoista kehittyi tuntemisen keskus. Tunteet ovat samankaltainen yksilön sisäiseen tasapainoon vaikuttava tekijä kuin kipuaisti, jano ja nälkä. Kaikki näistä ilmiöistä ohjaavat eläintä elämää ylläpitävään suuntaan. Hyvin vanha osa aivoja on omistunut noille vaikeasti mitattaville, tunteiksi kutsuttaville ihmetyksille. Näinpä ko. rakenne tai sitä vastaava löytyy suurelta sakilta, meistä aina kummallisiin liskoihin tai vaikka kaloihin. On tiettyjä geneettisesti määräytyviä "tunnesysteemejä", jotka ovat hyvin vanhoja. Toistaiseksi on jotenkuten eroteltu ainakin neljä suurpiirteisesti nimettyä systeemiä: pelko-, raivo-, odotus-, ja paniikkisysteemit. Näiden lisäksi on todennäköisesti myös muita, ja esimerkiksi affektiiviset kokemukset saanevat vielä omat perusteellisemmat tutkimuksensa. Perus tunnesysteemit ovat geneettisesti ja rakenteellisesti olemassa, ja niiden toimintaa voidaan tutkia. Tunnesysteemit möllöttävät pohjalla, kun yksilö tuntee itselleen jossain määrin yksilöllisiä tuntemuksia, joita on vaikeampaa luokitella. 

On myös  tuikeakatseisia eläimiä, joihin ei viitsisi tai osaisi yhdistää
omiaan muistuttavia tunteita (kuva Wikipedia).

Ihminen ei pysty tekemään päätöksiä ilman tunteita. Sellaisia ihmisyksilöitä tutkimalla, jotka ovat menettäneet joitain osia tunneaivoistaan, on huomattu, että tunteet ohjaavat käytöstämme elintärkeän paljon. Alitajuisesti olemme tunneolentoja, vaikka järkemme sanoisi mitä. Älyn käyttö toki vaikuttaa tekemiimme päätöksiin, mutta tunteet lopulta taitavat vaikuttaa järjen sanelemien asioiden tulkintaan. Ei siis ole mitenkään kummallista, että tunteet ovat kehittyneet joko niin aikaisin tai niin monta kertaa, että ne ovat yhteisiä valtavalle joukolle eläinlajeja. Kenties ja todennäköisesti tunteet vaikuttavat eri lajiryhmillä hiukan erilaisina. Moraalisesti olennaista kuitenkin on, että suurimmilta piirteiltään tunteet todennäköisesti kuitenkin jylläävät varsin samankaltaisina, elintärkeinä ja yhä laajemmin erilaisilta olennoilta löydettyinä.