Taustaa tulevasta Afrikan vaihdostani



Syyskuusta eteenpäin blogin lukijat pääsevät matkaamaan kanssani Afrikkaan, Tansanian Dar Es Salaamiin, paikkaan, jonne olen lähdössä tekemään opetusharjoittelua sekä yliopisto-opintoja kolmen kuukauden ajaksi.  Olen lupautunut pitämään kerran tai kaksi kuukaudessa pienimuotoista blogia opiskelijavaihtoni ajan aina, kun Afrikan netti-ja sähköverkot sekä opintokiireeni antavat myöten. Lähden matkaan yksin ja majoitun ainakin aluksi yliopiston asuntolaan jonkun toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Tarkoitus on välittää blogissa eteenpäin kaikkea sitä, mitä Afrikan auringon alla koen, näen, tunnen ja aistin. 

Mutta jos palataan ihan ensimmäiseen sykäykseen lähteä nimenomaan Afrikkaan, pitää mennä kauas lapsuuteen asti. Innokkaana Avara luonto-fanina lemppareitani olivat aina savanneista ja sademetsistä kertovat jaksot, ja jo silloin julistin joskus matkaavani varmasti Afrikkaan. Teinpä jopa säästötilin matkaani varten, niin varma asiasta olin.  Afrikka on siis aina ollut minulle haave ja oikeastaan ainoa vaihtoehto syystä, jota en osaa sanoiksi pukea. On vain olemassa tunne, että sinne on päästävä. Lapsena avattu Afrikka-tilini oli edelleen voimassa, mutta opiskelukiireet ja elämä itsessään olivat työntäneet haavettani yhä eteenpäin tulevaisuuteen. Kun sitten viime maaliskuussa katselin ulos hiljalleen taivaalta kieppuvia lumihiutaleita ja avasin sähköpostini, en voinut aavistaakaan miten suunnitelmani muuttuisivat siinä hetkessä. Sähköpostiini tullut viesti yliopiston kansainvälisyysvastaavalta ilmoitti, että paikka Afrikan vaihtoon on yhä auki ja päätin rohkeasti hakea paikkaa siltä istumalta. Kevään edetessä tieto valitsemisestani tuli ja pitkin kesää vaihtoa järjestellessäni asiasta tuli pikkuhiljaa yhä todellisempi; olen todella lähdössä Afrikkaan.

Opettajaopintojeni edetessä olen lisäksi havahtunut siihen tosiasiaan, miten vahvasti olen vain oman kulttuurini kapea-alaisen näkökulman vanki ja miten paljon paremmin ja laajemmin voisin asioita ymmärtää, jos saisin hieman kansainvälistä kokemusta. Vaihto-ohjelmani onkin nimeltään ” Culturally responsive teacher education”. Vaihtomahdollisuus antaa toivottavasti loistavan mahdollisuuden avartaa maailmankatsomustani sekä kokea täysin uusia asioita uudessa kulttuurissa. Lisäksi tiedän, että tulevassa opettajan työssäni erityisesti avarakatseisuus ja maailman ja erilaisten ihmisten sekä kulttuurien ymmärrys on erittäin keskeistä ja voimavara niin opettajalle kuin työyhteisöllekin. Vaihtotilaisuudessa on siis kyse sekä pitkäaikaisen haaveen toteutumisesta että kokonaisvaltaisesta ihmisenä kasvun paikasta. Samalla se on repäisy irti rutiineista, täydellinen mahdollisuus tutustua erilaiseen kulttuuriin, uusiin ihmisiin ja sitä kautta myös itseeni.

Kuten kertomuksestani huomaa, kyseessä on tärkeä matka, johon liittyi kaikenlaisia odotuksia ja haaveiluja jo pidemmän ajan takaa. Kuitenkin vaihtopäätöstäni seuranneet, loputtomalta tuntuvat pelottelu- ja älättely-puheet Afrikkaan liittyen ovat haihduttaneet viimeisimmätkin odotukset lämpimästä, matkailijan syleilyynsä sulkevasta mama Afrikasta, maasta, jossa kaikki tapahtuu leppoisan ”polepole” (hitaasti) ja mango maistuu. Ja hyvä niin. On tärkeää tiedostaa suurimpia riskejä tyystin erilaisessa kulttuurissa ja ennen kaikkea lähteä matkaan aidosti avoimin mielin, ilman suurempia ennakko-odotuksia. Pyrin yksinkertaisesti vain ottamaan kaikki asiat ja kokemukset vastaan sellaisena kuin ne tulevat. En odota vaihdon olevan helppo, mutta sen sijaan uskon sen olevan merkittävä ja tärkeä kokemus sekä välttämätön kasvunpaikka itselleni niin ihmisenä kuin ammatillisessakin mielessä. Tästä syystä napsautankin matkalaukkuni kiinni tyytyväisen avoimin mielin.